perjantai 22. maaliskuuta 2013

Flying Dog Gonzo Imperial Porter

  • Tyyli: Imperial/Strong Porter
  • Alk.%: 9,2
  • Panimo: Flying Dog Brewery, Frederick, Maryland, USA
Pitkän lauantaipäivän päätteeksi päätin korkata pitkästä aikaa amerikkalaispanimo Flying Doggin tuotoksen ja kaapista valikoitui muutoinkin mielenkiintoinen Gonzo Imperial Porter. Oluen taustalta löytyy myös erikoinen tarina suomalaisesta puuhastelun kulttuurista.

Flying Dog Brewery sijaitsee tällä hetkellä USA:n itäosassa, tarkemmin Frederickin kaupungissa Marylandin osavaltiossa. Alun perin panimo perustettiin panimoravintolana Coloradon Aspeniin ja se olikin ensimmäinen osavaltiossa avattu panimo viimeiseen sataan vuoteen (vuonna 1990). Suosio ajoi panimon laajennuskannalle ja vain neljä vuotta myöhemmin toiminta siirtyikin Denveriin. 2006 Flying Dog osti Frederick Brewing Companyn ja siirsi panimotoimintansa nykysijoilleen Marylandiin. Idea panimon nimestä on kuulemma lähtöisin toisen perustajan, George Stranahanin vuorikiipeilymatkalta K2-vuorelle 1983. Urakan jälkeen vuorikiipeilyseurue oli palannut vuorelta majapaikkaan paikkaamaan kesken matkan loppuneen alkoholin janoansa. Tilan, jossa maittava malja nautittiin, seinällä komeili öljymaalaus joka kuvasi jonkinlaista lentävää, ilmassa olevaa koiraa. ”Flying dog” jäi sanayhdistelmänä Georgen mieleen ja päätyi lopulta hänen Richard McIntyren kanssa perustaman panimon nimeen.

Flying Dog Gonzo Imperial Porter
Gonzo on tyyliltään nimensä mukaisesti Imperial Porter, jonka tekemisessä on käytetty Warrior-, Northern Brewer- ja Cascade-humalia 85 IBU:n edestä. Olut on jokunen vuosi sitten kerännyt myös muutaman palkinnon:
  • Great American Beer Festival 2009, #1 Imperial Stout-sarja
  • World Beer Cup 2008, #1 American Style Imperial Stout-sarja
  • Euro Beer Star 2008, #2 Porter-sarja
Oluen nimessä esiintyvä ”Gonzo” on journalismin muoto, joka yhdistää faktaa ja fiktiota korostaen kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia. Fiktion ja faktan sekä kirjoittajan ja päähenkilön rajat hävitetään, lisäksi esille tuodaan hyvin pieniä, näennäisiä pikkuseikkoja. Tyylin isänä pidetään amerikkalaista Hunter Stockton Thompsonia, jonka kenties tunnetuin teos on kulttimainettakin nauttiva Fear and Loathing in Las Vegas. Flying Doggin oluiden etikettien gonzo-tyylinen visuaalinen ilme on peräisin Thompsonin teosten kuvittajan, gonzotaiteilija Ralph Steadmanin kynästä. Kyseinen Gonzo Imperial Porter on tehty panimon perustajajäsen-Stranahanin naapurin, itsemurhaan elämänsä päättäneen Hunter S. Thompsonin muistoksi (1937-2005). 

Valvira pelasti suomalaiset Gonzon vaaroilta!
Oluen tarina Suomessa saa surullisia, jopa jo huvittaviakin piirteitä. Gonzo kolkutteli jo Alkon valikoiman ovia vuonna 2009, mutta viime hetkellä valpas suojelijamme Valvira puuttui peliin. Alla lainaus maahantuojan vastaanottamasta sähköpostiviestistä:

"Valviran arvion mukaan kyseistä juomapakkausta voidaan pitää kiellettyä tupakkamainontaa sisältävänä sekä erityisesti nuoria ja lapsia kiinnostavana ja siksi kyseisen juoman markkinoinnin voidaan katsoa muodostuvan alkoholilain mainontasääntöjen vastaiseksi."

Ongelman pääkohtana on siis etiketissä esiintyvä, Hunter S. Thompsonia esittävä pääkallopäinen ruumis, jolla on kädessään savuke. Tämä katsottiin vahvasti nuoriin, erityisesti alaikäisiin vetoavaksi tupakkamainonnaksi. Tuomio on absurdi jo siitä syystä, että etiketti on kuulemma suunniteltu yhteistyössä sikäläisten liittovaltion tupakanvastaisten virastojen (CSI ja DIPA) kanssa ja luurangon perimmäisenä ajatuksena on muistuttaa hyvän oluen nauttijaa pitkäaikaisen tupakoinnin vaaroista. Eihän tuo heppu kieltämättä kovin eloisalta näytä, mutta liekkö hassunhauska piirtotapa osasyynä tuomioon. Sitä en sitten tiedä, miksei sitä savuketta voinut sitten peittää sillä perinteisellä, jokaiseen olutpulloon läntättävällä ”Sisältää ohramallasta”-tarralla?

Tässäkö olisi tilanteen korjaaja!?

Nuorten suojeleminen on toki tärkeää, joissain tapauksissa välttämätöntä toimintaa, mutta välillä tuntuu että näitä asioita hoidetaan ajoittain hyvin ailahtelevasti. Esimerkiksi aikuisille suunnatussa piirrossarja Simpsoneissa massatuotettua ja mautonta teollisuusbulkkia parodisoiva Duff-olut joutui Suomessa pannaan, koska nuoret voisivat liittää sen ko. sarjaan. Moni silti muistanee Sinebrychoffin Fingerpori Bissen ja hieman tuoreemman Olvin Wagner-oluen sekä näiden longdrink- ja siideri-versiot kauppojen hyllyiltä. Näissä ei ilmeisesti vastaavaa vaaraa ole, sillä ilmeisesti laskettiin sen varaan, ettei nykynuoriso lue sanomalehtien sarjakuvia? Ja toisaalta, vaikka vaara olisikin todellinen, meillähän on aiheeseen liittyvät lait myyntiin ja välittämiseen liittyvistä ikärajoisa ja rajoituksista. Eikö vain..?

Ja takaisin tupakkariippuvuutta aiheuttavaan Gonzoon. Huomasinpa tuossa hauskan yksityiskohdan, pienen muutoksen pullon ulkonäössä verrattuna parin vuoden takaiseen ensikohtaamiseen. Muistelin, että etiketistä löytyisi useasti itsenikin lainaama Hunter S. Thompsonin lausahdus “Good people drink good beer.”, joka on peräisin Fear and Loathing in Las Vegas-kirjasta. Aikani pulloa pyöriteltyäni havaitsin, että tuo julkea tekstin pätkä on etiketistä poistettu. Lisäksi ruumis on menettänyt puhekykynsä näiden parin vuoden aikana, sillä sen ennen rempseästi toteama ”OK! Let’s Party!”-lausahdus on niin ikään mystisesti kadonnut.

Siinä hieman tavallista pidempi alustus tälle oluelle, joka lieneekin tässä vaiheessa saavuttanut optimaalisen lämpötilan. Maistetaanpas tätä kiellettyä ja addiktoivaa demonien nektaria. Onneksi meiltä ei kotoa tupakkaa löydy ja kaupatkin ovat jo kiinni, joten on riskit minimoitu…

Ruumis ei enää puhu, myös slogan on
kadonnut...
Sysimusta olut melko niukalla, beigellä vaahdolla. Tuoksussa tummaa paahteisuutta, tummaa suklaata ja salmiakkia. Humalaa tunnistettavasti, hitunen karamellista makeutta ja kahvia.Maultaan varsin mainio tapaus. Runsasta kahvin paahteisuutta, joka on syvää ja moniulotteista salmiakinomaisen suolaisuuden sekä lakritsin vivahtein. Runsaat katkerot tuovat oman lisävärinsä sitrushedelmäisenä, hieman havuisena katkeruutena, myös hitunen muita eksoottisia hedelmiä löytyy sopasta mutta melko ohueksi niiden osuus jää. Se onkin ehkä suurin miinus, jos jotain pitää etsiä. Jälkimaku on pitkä ja sitrushedelmäisen katkera, myös paahde säilyy pitkään. Suutuntuma on suhteellisen öljymäinen toisin sanoen mukavan paksu. Runsaat maut saavat siis tarvittavaa tukea myös rungolta. Hieno, syvä ja tumma makunautinto runsaalla katkerolla maustettuna. Ensiluokkainen Imperial Porter ja kunnianosoitus, jollaisen toivoisin itsekin saavani kun aika vihdoin jättää. Niin ja tupakkaa ei silti tee mieli.

Pisteet: 39/50

2 kommenttia:

  1. Kiitos hauskasta ja informatiivisesta etiketti- ja pulloarviosta! Piristi päivää mojovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitoksia vain. Mukava saada positiivista palautetta. Tämän oluen tarina kyllä on mielenkiintoinen. Tietenkään kaikkia yksityiskohtia en tiedä, mutta kyllähän ne pääpiirteet varmaan näin olivat tuossa kieltoasiassa. Jänniä juttuja Suomenmaassa.

      Poista