maanantai 25. maaliskuuta 2013

Laitilan Kievari Kölssi



Kölsch, tuo "saksalaisten pale ale" kaksoistornien kaupungista.

Kuten tuossa jokin aika sitten tuli todettua, ilman ennakkovaroitusta Laitilalta saapui maitokauppamyyntiin uusi pintahiivaolut, jota huhun mukaan olisi valmistettu vain rajoitettu erä, mutta tästä en varmaksi vielä mene sanomaan. Nimi on Stadin Panimon Helschin tapaan leikkisästi ”suomennettu” muotoon Kölssi. Suomalainen tribuutti saksan ainoalle täysohraiselle pale ale-oluelle siis (vehnäolut on pääsosin vehnästä ja Dusseldorffin alueen altbier on väriltään lähempänä kuparia). Nimensä mukaisesti kölsch-oluita on tuotettu lähinnä Kölnin alueella Saksassa. Vuonna 1986 kölschin valmistajat (”Kölsch Convention”) säätivät yhdessä epävirallisen lain, että vain Kölnin alueella tuotetusta ko. tyylin oluesta saa käyttää kölsch-nimitystä, lukuun ottamatta muutamaa panimoa joilla on oluen teossa pitkät perinteet. Yksitoista vuotta myöhemmin myös EU antoi tuotteelle lokaatiosuojauksen, mikä lienee osasyynä Kölssi- ja Helsch-kikkailuun suomalaisten vastineiden nimissä.

Perinteisesti kölsch on kirkkaan keltainen pintahiivalla käytetty olut, joka on suhteellisen runsaasti humaloitu, muttei niin katkera kuin esimerkiksi saksalaiset pilsenerit. Tiettävästi Kölnin alueella on pantu samankaltaista olutta jo vuodesta 876, mutta ensimmäisen kerran kölsch-nimitystä käytettiin tietystä oluesta vuonna 1918. Läpimurtonsa se teki vasta 1960-luvulla, muttei ole silti englantilaisen pale alen tavoin koskaan noussut suureen suosioon koko maan alueella. Oluttyyli on kehitetty suodattamattomasta, sameammasta wieß-oluesta (wieß on Kölnin murretta ja tarkoittaa valkoista). Sanana kölsch-tarkoittaa myös alueen murretta, joten se on tiettävästi maailman ainoa juotava kieli. Tätä vitsiä lienee kulutettu Reinin varrella jo puhki asti.

Laitilan Kievari Kölssi

Kirkas, oljen keltainen olut niukahkolla valkoisella vaahdolla. Tuoksussa vaaleaa mallasta, jossa myös vienoa makeutta. Myös ruohoista humalointia on joukossa. Maku on tuoksun tavoin hyvin suoraviivainen, mallaspohja on vaalea ja hivenen makea. Ruohoista katkeroa on hyvin tunnistettavissa, taustalla hieman voikukkaisen hapanta tuntua ja ohuesti märkää pahvisuutta. Kevyt ja vaalea, ihan mukava kesäolut, jolle humalointi antaa luonnetta, sen vähän mitä pystyy.Varsinaisesti ei suurempia huomauttamisen aiheita tai heikkouksia, muttei tällä kuuhun mennä, myös hinta on suht korkea. Kelpo sessio-olut, saunaan tai vaikka kevyeksi ruokajuomaksi, pellon reunalle kesähelteellä. Onhan näitä…


Pisteet: 29/50
 

3 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus jälleen.

    Onko blogisti maistanut muita tyylin edustajia? Jos on, miten vertautuu aitoihin saksalaisiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve,

      kiitoksia palautteesta. Itse asiassa vähiin on jäänyt, oikeastaan Stadin Panimon Helsch on tullut viimeisen vuoden aikana maistettua ja tuo oli mielestäni parempi näistä kahdesta. "Aitoa" helschiä en ole päässyt makustelemaan, johtuen huonosta saatavuudesta ja rehellisesti sanottuna en näiden vaaleimpien oluiden ystävä myönnä olevanikaan. Yleensä siis tulee valittua jotain muuta lasiin vaikka tarjolla olisikin. Mutta nyt kun nousi esille, olisihan se mukava päästä hakemaan vertailukohtaa aidosta tavarasta. Tätä arviota se tuskin muuttaisi, sillä pyrin arvioimaan oluet makujen mukaan, en sen perusteella kuinka hyvin se istuu "muottiinsa".

      Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että olisi mukava pistää altbier ja kölsch rinnakkain maistoon. Ehkä sitä kesällä voisi kokeillakin.

      Olisiko jotain hyviä suosituksia jomman kumman tyylin edustajista?

      Poista
  2. Niin ja tuota wießiä olisi myös päästävä maistamaan, suodattamattomat kun tuppaavat lähes järjestään maistumaan omaan makuun paremmin. Mutta mutulta jos heittäisin tuohon kysymykseen niin uskoisin Kölssin olevan melko lähellä esikuviaan, tosin hieman raikkaammaksi ja aavistuksen rohkeammin humaloiduksi voisin kölniläisiä veikata. Mutuilua tämä tosin vain on.

    VastaaPoista