torstai 25. huhtikuuta 2013

Maui Brewing CoCoNut PorTeR

Maanantaina oli Harry’sin hanasta Sinebrychoffin Olutmestari 777 IPA päässyt  loppumaan, joten alkoi pitkällinen pohdinta korvaavaksi tuotteeksi. Hieman yllättäen päädyin melko erilaiseen ratkaisuun, nimittäin aivan kylmäkaappirivistön oikeasta reunasta löytyi vielä Tummien oluiden viikkojen jäljiltä havaijilaisen Maui Brewing Companyn törppönen. Kookospähkinällä maustettu porter on jo pidemmän aikaa kiinnostanut, joten tämä oli hyvä kompromissi. Oluen slogan näyttää muuten olevan ”…like hot chicks on the beach!”. Mitähän ihmettä tuon pitäisi sitten tarkoittaa? Olutta kuvataan mm. tumman maltaiseksi, suklaiseksi ja kerrotaanpa valmistuksessa käytetyn myös ihan käsin paahdettuja kookospähkinöitä, eli esanssitavaraa ei pitäisi olla tarjolla. Katkeroita on tuotu mukaan Cascade- ja Columbus-humalalajikkeilla. Panimomestari Marrero kehuu oluen toimivan loistavasti esimerkiksi osso buccon tai hampurilaisten seurana, jäätelöstä puhumattakaan. Mikäpäs siinä, ainakin speksit tukevat tuota näkökulmaa.

Maui Brewing Company perustettiin vuonna 2005 nimensä mukaisesti Mauin saarelle ja se on yksi alueen nopeimmin kasvavia yrityksiä. Eräällä tapaa poikkeuksellisen micropanimon Mauista tekee se, että se pakkaa oluensa lasipullojen sijaan tölkkeihin. Tölkin takapuoli onkin omistettu tämän toimintatavan perusteluille ja mielestäni perustelut ovat ihan fiksut. Tölkit eivät hajoa kuten lasipullot, joten oluita voi huoletta nauttia rannoilla ilman, että santa olisi täynnä rikkoutuneiden pullojen sirpaleita – rantaviivaa kun Havaijilla riittää. Ne on myös helppo kierrättää ja kevyempiä kantaa, mutta onpa perusteluissa huomioitu tölkin helpompi jäähdyttäminenkin. Luonnon suojelu näyttääkin olevan panimolle ihan toimintatapa, sillä panimo pyörii aurinkovoimalla. Myös yrityksen omistaman panimoravintolan ruuanlaitossa käytetty kasvisöljy kierrätetään biodieseliksi, joka jatko käytetään mm. panimon omistajien autojen sekä panimon jakeluauton polttoaineena. Lisäksi sekä panimon, että panimoravintolan oluenvalmistuksen sivutuotteet lahjoitetaan paikallisille maatiloille rehuksi ja kompostiaineeksi. Kestävää kehitystä – ja vielä Jenkeistä?


Maui Brewing CoCoNut PorTeR
Tumman puhuva, lähes musta porter. Parin sentin vaahto nousee lasin reunojen yli, muttei karkaa ulkopuolelle. Väriltään vaahto on beigeä, kuohuvaa mutta pieni kuplaista. Tuoksu miellyttävän pehmeä. Makeanlaista, sulaa tummaa suklaata, bountymaista kookosaromia. Hieman tumman kahvista paahdettakin. Tekisi mieli sukeltaa joukkoon!

Maku pääpiirteittäin miellyttävä, mutta hieman yllättäen ”pohja” puuttuu. Tumman suklainen, kookosmaustettu, pehmeä, suorastaan samettinen pilvi leijailee suussa, hitunen paahdetta ja liköörisuklaan tuntua, jopa nahkaakin. Aivan lopussa hienoista sitruksista katkeruutta, hyvin hentoa ja olematonta. Mutta pilven alla ei ole mitään! Kantavuus loistaa poissaolollaan. Voi rähmä, tässä olisi ollut mahdollisuudet vaikka mihin, juuri oman suun mukainen kokonaisuus oli aivan käsillä. Harmillisesti erikoisen ohut suutuntuma vie pohjan koko touhulta. Tiedäthän, kun yrität haukata hattarasta mahdollisimman suuren palan? Avaat suun ja naukkaiset ”Suu täynnä herkkua! Eikun hetkinen, pelkkää ilmaa?” – pettymys. No ei, hitusen kärjistettyä, mutta pettymys tosissaan oli suuri.

Muuten maku kohdillaan, mutta mielikuvissa fantasioitu öljysen hidasliikkeinen, paksu tuntuma osoittautuikin maitokauppavahvuisen Schwarzbierin tasoiseksi. Täysin riittämätön siis. ”Pienellä” pilattu, harmi.  Itseäni kiusatakseni voisin toki toistekin ostaa, maussa oli paljon hyvää ja pisteitä kertyi ”totaaliseksi pettymykseksi” osoittautuneelle oluelle harvinaisen paljon. Tuota jäätelön kanssa parittamistakin voisi kokeilla…

Pisteet: 35/50 

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Malmgård Huvila Joutsen



Malmgårdia taas tähän väliin. Huvila-brändin Joutsenta on tullut nautiskeltua pariinkin otteeseen, mutta edellisestä kerrasta on jo reilusti toista vuotta. Lisäksi mieli tekisi päästä maistamaan tätä suoraan hanasta, sillä tähän asti on ollut ”tyytyminen” pullotettuun versioon. Joutsen on suodattamaton, vaalea pintahiivaolut, jossa kerrotaan olevan pehmeä ja hieman hunajainen jälkimaku. Näin jyväskyläläisenä on mainittava, että seuraava Palokka-oluthan tehdään yhteistyössä juurikin Malmgårdin kanssa, sillä Hiisi-panimonkin takaa löytyvä Tatu Hiitola lähti piipahtamaan Pernajassa suomalaisittain harvinaisen pienpanimoyhteistyön merkeissä. Neljännen paikallisoluen tyyliksihän muodostui yleisöäänestyksen perusteella ”runsaammin humaloitu vaihtoehto”, eli rapsakka savuolutta on kesän korvilla tarjolla. Mutta sitä ennen ehtii maistamaan Joutsenta!


Malmgård Huvila Joutsen
Kultaakin tummemman keltainen, hieman utuinen, ilmeisen ärsytetty Joutsen sillä meinasi käydä päälle korkin auettua. Nopeat refleksit pelastivat ja nerokkaalla väistöliikkeellä sain sen vangituksi lasiin. Vaahto muodostui ryöppyyn nähden yllättävän vähän, mutta se vähä oli melko tiivistä ja kaunista. Tuoksu jollain tapaa pehmyt. Runsaanlaisesti hunajaista makeutta, vaaleaa maltaisuutta ja belgityyppistä kuivaa hedelmäisyyttä. Hieman myös kukkaista tunkkaisuutta ja marjaista happamuutta, mutta nämä hyvin pieninä nyansseina. Kerrassaan nautinnollinen. Maku on myös ihan näppärä. Vaaleaa viljaisuutta, hitunen tuota tuoksun hunajaisuutta, vaaleaa belgihedelmäisyyttä, jonka joukossa ripaus yrttisyyttä, keksiä ja hieman vaaleita puutarhamarjoja. Loppumaussa myös aavistus kuivaa mausteisuutta ja ylikypsää kukkaista tunkkaisuutta, joka yllättävänkin hyvin ajaa asiansa. Sitrushedelmäinen katkeruus nousee esille aivan lopussa, tuoden myös jälkimakuun katkeruutta. Humaloinnin osuus on varsin vaatimaton, mikä tällä kertaa on ehkä hyväkin asia, sillä yleiskuva on miellyttävän pehmeä ja sopivan makea. Runkoa on maitokauppaoluelle suht mukavasti ja sanoisinkin sen olevan varsin riittävää tässä tapauksessa. Harmillisen harvoin tätä tulee nautittua, sillä kyseessä on melko hieno kotimainen pienpanimotuote.

Pisteet: 34/50

Harju Pale Ale


Nopeasti se aika vain kuluu. Siitä on jo reilu vuosi, kun Jyväskylä sai käytännössä kolmannen vakavasti otettavan olutravintolansa. Tiilitalon ”peliluolan” paikalle Kävelykadun varteen avattiin laajan valikoiman, varsin tyylikkäästi toteutettu ”britti-pubi” – Harry’s. Ravintolan taustalta löytyy kolmikko Marko Hölttä, Tuomas Vuorinen sekä entinen ralliautoilija Harri Rovanperä, joka luovutti ravintolalle myös nimensä. Laadukasta britti-pub tunnelmaa on haettu mm. sisustuksella, joka on kansainvälisesti arvostetun sisustus- ja arkkitehtitoimisto Andy Thornton Ltd.:n käsialaa. Kuten sanottua, olutvalikoima on ilahduttavan laaja, niin pullojen kuin vaihtuvien hanojenkin puolesta, lisäksi hintataso on maltillinen vaikka arvokkaampiakin herkkupaloja löytyy. Paikan päällä onkin usein tarjolla erikoiseriä, kuten esimerkiksi alueella villinneen Palokka-olutperheen ravintolaversioita, lisäksi Harry’sissa on kaupungin ainoa Real ale-hana. Eilisellä visiitillä panin merkille pullorivistössä kahden muotipanimon BrewDogin ja Mikkellerin vahvan edustuksen, lisäksi kaapeista löytyi tuttuun tapaan paljon mielenkiintoisia tuttavuuksia.

Harry's talvi-iltana
(kuva. Harry'sin Facebook)
Harry’s onkin paikallisille oiva näyteikkuna oluiden maailmaan, niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin oluiden osalta. Harmillisen harvoin paikalle tulee eksyttyä, sillä uutta ja mielenkiintoista maisteltavaa löytyisi (ainakin itselleni) jatkuvasti. Lisäksi paikan päältä saa huikeaa ja ystävällistä palvelua eikä hyvin toteutetusta pubitunnelmaisesta ympäristöstäkään valittamista löydy. Peräkabinetin nahkatuolit houkuttelevat venyttämään nautiskeluhetkiä – ja mikäpäs siinä istuskellessa. Paikan ainoa miinuspuoli lieneekin auringon katoaminen terassialueelta jo loppuiltapäivästä, mutta eipä tuo kesäkeleillä kynnyskysymykseksi nouse. Keskeinen sijainti takaa, että porukkaa riittää, viikonloppuiltaisin omaan makuuni hieman liiaksikin asti. Mutta niin, se olut…

Hämyinen kuva hanalätkästä...
Harry’s tosiaan vietti viikonloppuna (19.-21.4.13) 1-vuotis syntymäpäiviään ja oli sen kunniaksi teettänyt Malmgårdin panimolla ”Jyväskylän näköistä olutta”. Nimeksi valikoitui kaupunkikuvaa yhdessä luonnonkauniin Jyväsjärven kanssa hallitseva Harju. Harju Pale Ale on mielenkiintoinen sekoitus brittityylistä ale-olutta ja jenkkihumalointia, joten pitihän tuota päästä maistamaan. Infolappusen mukaan raaka-aineista löytyy wiener-, pilsner-, dark ale- ja karamellimaltaita ja humalina on käytetty Columbus-, Summit- ja Cascade-lajikkeita. Katkeroita löytyy kivasti 45 EBU-yksikön verran. Hieno panostus juhlan kunniaksi, tästä voisivat muutkin ottaa mallia.

Harju Pale Ale
Punertavan oranssi, hieman ruskehtava olut, jossa ihan kaunis, tiivis ja vaalea vaahtopää. Maultaan melko runsas, jostain syystä odotin tasapaksumpaa, ”varman päälle” pelattua tuotetta. Maku on alkuvaiheiltaan varsin mieto, tässä hennon karamellinen, vaalea ja keksimäinen mallas on parhaiten esillä. Keskivaiheilla on myös nopeahko siivu hedelmäistä ja kukkaista makeutta sekä kuivahkoa pähkinää. Pöydän korjaa kuitenkin maun viimeisellä kolmanneksella nopeasti voimistuva greippisen hapan ja puumaisen kuiva humalointi, jossa on myös tuoreen mäntyistä pisteliäisyyttä joukossa. Jälkimaku pitkä ja todella greippisen katkera, varsin kuiva – ehkä jopa kuivempikin. Tuntumaltaan hiukan ohut ja se luokin vahvan, melko kuivan ja happaman katkeran tunnelman kanssa mielikuvan humalamehusta – ei hälyttävän vahvasti kuitenkaan. Tietynlainen nahkeus pelastaa paljon.

Maantieteellisiin lähtökohtiin nähden ilahduttavan rohkea veto tehdä näinkin tuhdisti humaloitu, vahvamakuinen ”talon olut”. Tästä erityistä kiitosta ravintolan suuntaan, hienoa yhteistyötä Malmgårdin kanssa. Tavara on laadukasta – aivan kuten Pernajan suunnalta on tapana odottaakin. Positiivinen yllätys, silti pakko sanoa, että kyllä Proto #1 oli enemmän minun mieleen. Suosittelen kuitenkin maistamaan, varsin hauska sekoitus britti-tunnelmaa ja jenkkihumalointia.

Pisteet: 34/50
 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Rekolan Amerikan Serkku

  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Rekolan Panimo, Mäntsälä, Suomi

No niin, nyt saadaan Rekolan Panimoakin arvion muodossa blogiin. Rekolahan viittaa Vantaan saman nimiseen kaupunginosaan, mutta itse panimo sijaitsee hieman ”syrjemmällä”, tarkemmin sanoen Mäntsälässä. Rekolan Panimokin on suhteellisen uusi suomalaisessa pienpanimoskenessä, mutta silti heidän oluitaan on ollut yllättävänkin näkyvästi tarjolla – lähinnä maitokaupoissa. Amerikan Serkkua maistelin ensimmäisen kerran viime kesän Suuret oluet, pienet panimot-tapahtumassa, joka oli muuten ko. tuotteen ensimmäinen julkinen esiintyminen. Sittemmin tuota ei valitettavasti ole tullut montaa pulloa nautittua, enkä edes keksi hyvää tekosyytä miksi näin on käynyt. Nytpä otinkin itseäni niskasta kiinni ja tartuin ronskisti pulloon Länsiväylän olutosastolla. Joskus pitää vain olla tiukkana itselleen ja tehdä niin kuin mieli tekee.

Rekolan etiketit ovat persoonallisia
Amerikan serkku on siis suodattamaton American Pale Ale, jota panimo suosittelee esimerkiksi rasvaisten BBQ-ruokien kylkeen. Väittäisin, että toimii myös kevyemmän grilliruoan kaverina aivan yhtä hyvin. Etikettihän on Rekolan ”perinteistä” tyyliä, joka huokuu psykedeelistä retro-meininkiä. Tarinaa etiketin synnystä voi lukea täältä - suosittelen. Panimon oma blogi on kokonaisuudessaan varsin mielenkiintoinen läpileikkaus pienpanimon arkeen ja kommelluksiin. Kannattaa laittaa muistiin. Lisäksi ruuan ja oluen ystäville (miksei muillekin) mainittakoon, että panimon sivuilta löytyy myös ruokablogi, josta voi löytää itselleen sopivia herkkuja. Hienoa työtä tuolla suunnalla siis monessa suhteessa, toivotaan vain että päivässä tunnit on saatu riittämään kaiken tämän keskellä. Sille kippis!

Rekolan Amerikan Serkku

Samea, hauskan utuinen, aprikoosin oranssi olut. Valkea vaahto on melko runsasta ja se hiljalleen vajoaa jättäen oluen pinnalle tiiviin, kolmen millin kerroksen. Tuoksu hieman mieto, mutta varsin miellyttävä. Vaaleaa, hitusen makeaa mallasta, hieman runsaammin havuista sekä sitrushedelmäistä katkeroaromia, myös vaaleaa trooppista hedelmäisyyttä. Maussa ihan mukava katkeron puraisu kauttaaltaan. Se on voimakkaimmillaan toisella neljänneksellä sekä uudestaan aivan lopussa sekä vahvana pitkässä ja katkerassa jälkimaussa. Humaloinnista löytyy mäntyistä pisteliäisyyttä ja sitrushedelmäistä happamuutta. Muutoin maku hillitysti makean maltainen, hippunen tropiikin hedelmäisyyttä. Rapsakan puoleinen, jokseenkin kuiva. Hiilihapot tosin pistelevät kieltä ja tekevät tästä kivan pirteän. Turhan kevyehkö, myös humalointia voisi nostaa asteen verran vaikka varsin toimivasti sitä nytkin on. Tuntumaa tosiaan jää kaipaamaan, muuten erittäinkin kelpo APA. Saunaoluena tai omalla terassilla erittäinkin toimiva.
 
Pisteet: 33/50

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Rousal Pils

  • Tyyli: Pilsener
  • Alk.%: 4,6
  • Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi

Kaunis ja arvokkuutta huokuva pakkaus
Tämän kauniisti muotoillun pullon löysin Jyväskylän Länsiväylän K-Supermarketin olutosastolta. Kyseessä on siis yhden tuoreimman kotimaisen pienpanimon ensimmäinen omalle kohdalleni sattunut olut. Patrik Laine päätti perustaa vanhempiensa talon kellariin panimon, jossa kyseinen Pils on valmistettu käsityönä. Panimon tuotteet ovatkin suodattamattomia ja pastoroimattomia, joten kaiken maun pitäisi olla tallella. Raaka-ainelistan viimeinen komponentti, sokeri, herättää hieman kummastusta, mutta ehdotonta plussaa suodattamattomuudesta.

Myös pullotus on käsityötä. Tämän voi
huomata pullojen nestepinnan vaihtelusta.
Ei se helpoin saavutettava
Sijainniltaan Rousal Brygghus on mielenkiintoinen, sillä se sijaitsee Rosalan saarella, Hiittisten saaristossa. Rosalasta on lauttayhteys Kasnäsiin, josta matkaa taittuu maanteitse vielä useamman sillan kautta mantereelle, Kemiönsaareen. Ei se helpoin saavutettava siis, mutta miljöö on mitä parhain.

Rosalassa en ole käynyt, mutta viime kesänä tuli pyörähdettyä Kemiönsaaren eteläpuolella Taalintehtaan kylässä, johon tykästyin. Verkkainen elämänmeno ja vanhan ruukin rakennukset sekä keski-suomalaiselle rakennusmateriaalina hieman tuntemattomampi slagitiili antoivat paljon ihmeteltävää. Paikallisesta kaupasta sai muuten Patrikin vanhempien leipomon (Rosala Bagaren AB) Hiittisten musta leipää. Jo tuolla ollessa tuli suunniteltua reissua Bengtsgärin majakalle. Reittihän kulkee sopivasti Rosalan kautta, joten tuohan olisi mitä mainioin tapa viettää kesäpäivää! Tästä siis ilmainen vinkki kesäloman suunnittelijoille.

Rousal Pils
Kauniin samea, tumman keltainen pils utuisella ja runsaalla vaahdolla, joka katoaa nuollen lasin reunoja. Tuoksussa vahva humalan aromi. Ruohoista, melko tuoretta ja raikastakin humalointia hienoisella sitrushedelmäisellä höystöllä. Vaalea maltaisuus on hieman makeaa, mukana myös tujaus kypsää kukkaisuutta. Varsin miellyttävä tuoksu.

Maultaan suhteellisen runsas ja yllävän kirjava. Alusta löytyy runsaasti ruohoista humalointia, joka maun edetessä saa seurakseen voimistuvaa sitrushedelmäistä katkeruutta joka lopulta dominoi pitkää ja voimakasta jälkimakua. Matkan varrella on myös vähemmissä määrin kukkaista, lievästi tunkkaista ja yrttistäkin menoa. Makean puoleinen mallasrunko on hyvänä pohjana, mutta melko tallottuna rapeuden jalkoihin. Yllättävän jämäkkä ja runsas, ei lainkaan ohkainen tuntuma.

Mielestäni kaunis, maukas ja ennenkaikkea rohkea pils komeassa paketissa. Onneksi ostin näitä kerralla useamman!


Pisteet: 36/50