Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,5
• Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi

Prykmestar Double IPAn ensimaisto
kotioloissa...

Uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Double IPA saavutti tänä keväänä vuoden iän ja juhlan kunniaksi pääsi myös Alkon valikoimiin. Aiemmin olen tätä mielenkiintoista herkkua päässyt olutravintoloissa maistamaan pariin otteeseen ja hämmentävän herkullinen olut tosiaan on kyseessä. Reilu vuosi sitten maistelin tätä melko tuoreeltaan hanatuotteena ja myöhemmin olut on astellut vastaan pullotavarana ravintoloiden tiskeillä. Double IPA saati muutoinkaan tuhdisti humaloidut oluet eivät ole VASPin sitä omaleimaisinta tuotantoa ja tämän erikoisuuden taustalta löytyykin hieman tanskalaistakin ideointia. Olut on valmistettu yhteistyössä Kööpenhaminassa sijaitsevan Nørrebro Bryghusin perustajan Anders Kissmeyerin kanssa. 

Menee muuten ihan ruokajuomanakin...

Prykmestar Double IPA on suodattamaton, runsaasti humaloitu pintahiivaolut. Seitsemää eri lajiketta käsittävä humalakirjo tulee kokonaisuudessaan Uudesta-Seelannista, lisäksi valmistuksessa on käytetty peräti kuutta eri mallaslaatua. Ensiarvioinnilla olen näemmä päätynyt melko varovaiseen lopputulemaan – 36/50 ei mielestäni tee oikeutta oluen todelliselle luonteelle. Katsotaan kuinka paljon tilastoihin on tullut muutosta reilun vuoden aikana, tässä välissä tuo on nimittäin maistunut huomattavasti annettua lukemaa paremmin… Jo näin ennakkoon voin kertoa, että kyseessä on yksi panimon mielenkiintoisimmista ja laadukkaimmista oluista – minun mielestäni.

Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA
- reilu vuosi sitten hanasta

VASPin Double IPA on tummahko, kuparin ruskea olut. Sen vaahdon muodostus on keskirunsasta. Tuoksu on herkullinen.  Makea maltaisuus uhkuu toffeeta ja tekeekin kokonaiskuvasta varsin makean, ei ollenkaan pahassa mielessä. Lempeää, ylikypsää eksoottista hedelmäisyyttä, hieman kukkaista, imelähköä tunkkaisuutta ja mausteitakin. Sitruksinen, oikeastaan greippinen humalointi pysyy melko hillittynä, mutta nipistelee nenää viettelevästi. Joukosta löytyy myös mäntyistä tunnelmaa.

Maku on tuoksua hieman ärhäkämpi. Mallaspohja on edelleen vahvasti esillä toffeisen makeuden siivittämänä, mutta katkerot alkavat ottaa yhä suurempaa pintaa kokonaisuudesta. Terävän greippinen, aavistuksen mäntyinen humalointi dominoi makua alusta loppuun - aina pitkään, katkeraan jälkimakuun saakka. Voimakas, tuore ja jymäkkä humalointi, hienoinen alkoholin lämpö ja hiivasta nouseva mausteisuus luovat yhdessä mielenkiintoisen jälkimaun, joka on mainitun pitkä ja makuisa. Makea, ylikypsä hedelmäisyys on menettänyt otettaan, mutta on läsnä muita makuja tukevana elementtinä. Taustalta löytyy myös hienoisesti yrttisyyttä. Suutuntuma on miellyttävän paksu, mutta hiilihappoja saattaa olla aavistuksen verran liikaa suhteessa makujen kaipaamaan pehmeyteen. Nyt läsnä on hienoista raakuutta, joka ei tosin pääse liiemmin häiritsemään. Jossain määrin tuhti yleiskuva muistuttaa amerikkalaisia barley wineja, mikä ei ole lainkaan huono asia. Jämäkkä, tuhti, runsas ja erittäin makoisa olut, joka ei missään nimessä ole sieltä helpoimmasta päästä. Hitaaseen nautiskeluun, juuri niin kuin hyvän oluen pitääkin.

Pisteet: 39/40 eli nousua on vuodessa ehtinyt tapahtua kolmen pisteen verran...