maanantai 30. syyskuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier


Ei hassumpaa tekemistä etiketin puolella...
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka tiukasti suoni sykkisi tiettyjen tahojen päässä, mikäli Oktoberfestin kaltaista kansanjuhlaa vietettäisiin vuosittain täällä pohjolassa… Alkon neljän oluen valikoima ei meitä suuremmin nahkahousujen ja torvimusiikin juhlatunnelmiin virittele, mutta kyllähän nämä yleisesti tulee lävitse vuosittain maisteltua. Ilahduttavasti neljän kovan joukkoon on mahtunut myös kotimaista edustusta, tällä kertaa uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen Panimon värein – tai no etiketin raikkaan puhutteleva väritys on oikeastaan peräisin Baijerin osavaltion virallisesta värikavalgaadista. Omaan silmään komiaa katseltavaa tuo vaaleansininen ruutukuviointi valkoisella taustalla. Olut on Magnum- ja Perle-humaloitu ja sen maltaat ovat luonnollisesti kotimaista satoa – alkoholipitoisuus jää hieman ”virallisen” oktoberfest-määritelmän alapuolelle, mutta eipähän tuo oikein täytä kriteereitä maantieteellisten epäkohtienkaan puolesta. Tämä ei menoa haitanne, itse otin komean pullollisen testiin syysillan koleudessa – taitaa olla viimeisiä iltoja kun tarkenee edes jossain määrin istuskelemaan kartanon biergartenin rauhassa tänä vuonna…

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier
Kirkas, kullankeltainen, hieman oranssiin taittuva ja ihan mukavasti vaahtoava Uudenkaupungin oktoberfest-olutversio. Tuoksultaan märän maltainen, silti hieman ohkainen. Ruohoista, melko raikasta humalointia löytyy keskirunsaasti, ehkä vähän alle mutta yleisilme jää jollain tapaa tunkkaiseksi – vanhan rakennuksen tavoin. Makukaan ei varsinaisesti onnistu viettelemään. Vaaleahkoa mallasta löytyy taas rungosta, mutta leipämäinen ote jää suhteellisen ohueksi eikä kevyt makeuskaan kanna tarpeeksi pitkälle. Suurin syy edellä mainittuun lienee suhteellisen vahva humalointi, joka ei mielestäni ole oikein onnistunut. Ruohoista, suht märkää puristusta löytyy, mutta kukkainen ja yrttinen osuus on melko kitkerää ja kevyehkön sitruksisen piirteen tukemana terävän hapanta. Pitkän ja vahvan jälkimaun voisi tiivistää voikukkaiseen tuoreuteen, joten ehkei sitä parasta makua tästä suuhunsa saa. Oktoberfest-oluet ovat toki haastava laji, ainakin mikäli haetaan omaperäistä tai erityisen maistuvaa tuotetta. Tästä oluesta huokuu tuon asian tiedostaminen ja selkeän puoleinen halu erottua edukseen – tällä kertaa tuo ei vain ole mielestäni aivan nappiin onnistunut. Ruotsalaiset taitavat tänä vuonna viedä pisimmän korren tässä lajissa…

Pisteet: 27/50

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Oude Gueuze Tilquin à l’Ancienne


Gueuzerie Tilquin kuuluu keväällä mainitun 3 Fonteinen tavoin lambicmaailman geuzestekerij’ien eli sekoittajien kategoriaan. Sekoittajilla ei itsellään ole panimoa, vaan ne sekoittavat tuotteensa muilta lambicvalmistajilta ostetuista lambiceista. Tilquin hankkii omansa Cantillonilta, Boonilta, Girardinilta ja Lindemansilta. Toimijana Tilquin on varsin nuori, sillä 2009 perustetulla valmistajalla on ikää vain nelisen vuotta.  

Sen iltatähti, ensimmäinen myyntiin saatu tuote Oude Gueuze Tilquin à l’Ancienne onkin ensikosketukseni Tilquinin lambicmaailmaan… Tilquin à l’Ancienne on valmistettu sekoittamalla 1-, 2- ja 3-vuotiaita lambiceja ja se on kypsynyt suhteellisen nuorissa tammitynnyreissä, joten hentoista katkeruutta saattaa tynnyreistä liukenevien tanniineiden muodossa olla tarjolla.

Oude Gueuze Tilquin à l’Ancienne
Tumman keltainen, liukavan samea ja pienikuplaista vaahtoa muodostava Gueuze. Tuoksu on voimakkuudeltaan hieman köykäinen. Pääasiassa vihreää, kevyen raakaa omenaista happamuutta, mutta myös ripaus sitruksista hapokkuutta. Suht terävä, tuoreen pirteä.

Makumaailma on tuoksun kanssa hyvin linjassa. Poreilevaa, vihreän omenan aavistuksen kypsymätöntä happamuutta, hiivaista aromia sekä maatalomaista tunnelmaa. Mukana myös hieman tuota sitruksista hapokkuutta. Jollain tapaa kokonaisuutta varjostaa jopa vetinen kaiku – makupaletti ei täyty loppuun saakka, myös tuntuma jää ohueksi ja osin latteaksikin…jotenkin laiskaksi.

Omenainen happamuus vuoraa suun maltillisten hiilihappojen ja ihan mukavan terävän sitruksisen hapokkuuden pehmittäessä kieltä. Tuosta piirteestä pidän ja nautin. Yleisesti hyvän tason nautittava Gueuze, jossa on hieman valjuksi jäävä taustatuntu. Hyvää siitä huolimatta.

Pisteet: 36/50

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kotiolut: Sampo Järven Panimo Aubade Hefe Rauchweizen



Olutkellarissa voitaneen sanoa, että olisi se retki kotioluiden maailmaan voinut huonomminkin alkaa. Aiemminhan olen päässyt tutustumaan paikallisen Ukonmaljan olutvalikoimaan ja viikko sitten sain ensikosketuksen myös turkulaisen Sampo Järven ”kotiolueen”. Lainausmerkit siksi, että tuo kyseinen olut – Kasipallo Black IPA – oli valmistettu Hiisi-panimon tiloissa Taisto-kotiolutkilpailun finaalia varten, eli en tiedä kuinka hyväksyttävästi voidaan kotioluesta puhua. Sampo kuitenkin sujautti Oluton Festareiden tiimellyksessä laukkuuni pullollisen Taiston aikana valmistamaansa vehnäolutta, Aubade Hefe Rauchweizenia, jonka voi hyvillä mielin laskea kotiolut-kategoriaan. Olutkellarin lasissa on tämän myötä sitten käynyt kahden kotiolutmestarin maistiaisia ja kyseinen kaksikkohan ei ole sen enempää eikä vähempää kuin Taiston finaalikaksikko!

Etiketti (kuva: Sampo Järvi)
Tarkoitukseni oli nautiskella kyseinen olut jo perjantaina saunaoluena, mutta saunalta siirtyminen kotisohvalle kesti muutaman tunnin joten pimennyt ilta ei enää puhutellut vehnäoluen pariin. Mainittakoon vielä astetta terävempien vitsiniekkojen harmiksi, että aikaa ei suinkaan kulunut runsaasti sen vuoksi, että taikalientä olisi lauteilla nautiskeltu astetta reippaammin, vaan että sauna sijaitsee mökillä reilun 60km päässä kotisohvalta… Ennen oluen kaatamista lasiin, Olutkellari haluaa lausua kiitoksen Sampolle niin Aubaden tarjoamisesta kuin myös tiukasta Taistosta ja maistuvasta kilpailuolutkokemuksesta! Hienoa tekemistä kerta kaikkiaan! Patinoituneen runomiehen kuvamateriaalia oluen valmistuksesta voit käydä tarkastelemassa Reservin Olutmestarin sivustolta

Aubade Hefe Rauchweizen
Aubade kaatuu lasiin oljenkeltaisena, kevyesti harmahtavana, todella kuohkeana ja kauniisti vaahtoavana ilmestyksenä. Tuoksultaan se vaikuttaa oikeinkin hyvin syksyiseen lauantai-iltapäivään sopivalta. Keskirunsas, miellyttävän jämäkkä vehnäisyys on ryyditetty kevyellä, miellyttävän laaja-alaisella savuisuudella. Miedohkon mausteinen hiivaisuus kantaa oman osuutensa oivallisesti eikä hedelmäisyyden puuttuminen pääse häiritsemään kokonaisuutta. Tai no löytyyhän hedelmää, mutta vahvimmin esillä on mukavan happaman vivahteen tuova puraisu – makeutta ei mainittavasti löydy.

Makukokonaisuus on pääosin jämäkän vehnäinen ja hedelmäisen hapan. Savua löytyy läpi maun, muttei missään nimessä puhuta savukinkkuövereistä vaan hillitystä, varsin tunkeutuvasta mausteesta, joka jää suuhun leijailemaan pieneksi hetkeksi. Hiivasta löytyy rehtiä mausteisuutta, joka toimii hyvänä vastaparina happamahkolle, hedelmäistäkin pilkettä sisältävälle rutistukselle – aivan lopussa sitrushedelmäisen tuore katkerokin antaa oman säväyksensä makuun. Happamuustasosta huolimatta – tai sitten siitä johtuen – kauniin tasapainoinen, painokas ja hyvärunkoinen vehnäolut, jossa on sopivasti sitä savua, riittävästi happamuutta eikä lopulta yleistä banaania saati muuta hedelmää tässä jää kaipaamaan. Jyhkeä, jylhä ja maistuva – ei ehkä se helpoin vehnä, eli pirun hyvä!

Pisteet:

  • Tuoksu 7
  • Ulkonäkö 4
  • Maku 7
  • Suutuntuma 4
  • Yleisvaikutelma 14
Yhteensä 36/50

tiistai 24. syyskuuta 2013

Oluton Festarit 2013 - Lauantai


Lauantaipäivä Veturitalleilla starttasi heti puolen päivän pintaan, mutta itse lähdin hieman maltillisemmin liikkeelle. Hieman ennen neljää kurvasin Tunturi Pop-merkkisellä, kateutta herättävällä punaisella paholaisellani paikalle ja Jaskahan se ystävineen taas paikalta löytyi. Paikalla olivat myös Taisto-kotiolutkilpailun finalistit oluineen, joten päivän aihe oli selvillä. Olutkellarin analyysi kotioluista ja kilpailusta löytyy aiemmasta kirjoituksesta. Uusia tikkejä lauantaille ei maittavien kotioluiden lisäksi tullut kuin yksi, sen verran laajasti perjantaina ehti tarjontaan tutustumaan. Paatuneimmille tikkereille festarit eivät siis viikonlopun täydeltä uutuuksia tarjonneet, mutta Jaskan kanssa yhteistuumin totesimme: ”Useimmatkaan nyt tarjolla olevista oluista ei ole enää huomenna saatavilla kummankaan kotikaupungista, joten nythän on oiva tilaisuus ottaa lauantai rennomman nautiskelun kannalta”. Tästäpä aatteesta otimme kiinni ja hyväksi havaittuja oluita tuli hyvillä mielin siemailtua. Yhden merkinnän kuitenkin siis vihkooni sain, se oli paikallista ja pehmeän savuista:

Myös lauantai valkeni syksyisen harmaana.

Palokka Savunkorjuu
Panimo Hiisi, Savuolut (Golden / Blond Ale) 5,2%
Pisteet: 32/50
  • Savuvehnän tavoin miedosti savustettu – hieman tujakampi kuitenkin. Keskirunsas, suhteellisen terävä katkeron puraisu antaa tälle kivasti luonnetta, mutta hieman liikaa tuon varaan tässä jää. Ei silti hassumpaa, vaaleaa savuolutta, muttei mitään ihmeempiä kuitenkaan.
Savunkorjuu
Tapahtuman oluellinen anti miellytti tasoltaan oikein mukavasti, ehkä muutama tuote olisi lisääkin voinut – jäin kaipaamaan huhuttua, koodinimellä kulkevaa ”Kuuma-Kurpitsaa”, jota ei sitten kuitenkaan hanaan saatu. Kiertävä vaihtuvuus hanapuolella osoitti lauantaina taktiikan heikkouksia, sillä uutta tavaraa ei juuri tarjolla ollut. Mutta kuten sanottua, hyväksi havaittuja oli sitäkin enemmän. Parasta oluellista antia oli ehdottomasti Beer Hunter’sin Äkäpukki, mutta yleinen taso ilahdutti muutoinkin. Kotioluet pärjäsivät vertailussa paremmin kuin hyvin, joten kuivin suin ei senkään puolesta tarvinnut seisoskella.

Äkäpukki oli itseoikeutetusti tapahtuman parasta antia...
"Onko Suomessa tilaa uusille toimijoille?" -"Kyllä on!"
Lauantaina ohjelmassa oli hieman enemmän keskustelua, kun panimoiden edustajia päästettiin irti laajemmalla rintamalla – etenkin pienpanimoiden tilasta ja kotimaan mahdollisuuksista käyty keskustelu oli mielenkiintoinen. Ilmeisesti esiintyjistä oli kuitenkin pulaa, sillä lavalle olisi kelpuutettu myös harrastelijoiden edustajistoa, mutta en usko että naamani tuonne raahaaminen juurikaan lisäarvoa keskustelulle olisi antanut – kiitos kysymästä kuitenkin. Panimoesittelyiden lisäksi Viroon suomalaisvoimin perustetun Sori Brewingin esiinastuminen kiinnosti nurkkapöydässä. Viikonloppu sisälsi hyvää keskustelua niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin ja jonkin verran tulikin panimoiden väkeä käytyä häiriköimässä.  

Sorin kolmikko kertoo yrityksestään ja osakeannistaan
Etenkin Hiisiläisiä ja Pyynikin porukkaa jututettuani tulin hyvin ytimekkäästi siihen tulokseen, että kyllähän siinä tarvitaan ripaus tervettä hulluutta mikäli panimoa lähtee Suomeen perustamaan – lisäksi tarvitaan kärrykaupalla ihan normaalia hulluutta, että tuosta urakasta järjissään selviää. Näitä hulluja oli siis talo täynnä, mutta silmiinpistävää oli kaikista huokuva tekemisen ilo, se tarvittava pilke silmäkulmassa ja omien tuotteidensa takana seisomisesta kantautuva ammattiylpeys. Kaikkia en käynyt hihasta nykäisemässä, mutta hyviä keskusteluja eri aiheista saatiin silti aikaiseksi. Illan ohjelmanumeroihin kuului myös Taiston tulosten julkaiseminen sekä kaksi stand up-esitystä, jotka olivatkin oikein mukava lisä tapahtuman ohjelmaan. Lauantai oli ehkä hieman yllättäenkin vähän perjantaita hiljaisempi päivä, mutta väkeä riitti silti ihan mukavasti.

Kotiolutteemaan kuuluvasti peränurkassa esiteltiin myös kotioluen valmistusta halukkaille, mutta itseltäni näytökset menivät aivan loppua lukuunottamatta sivusuun. Ehkä hyvä niin, sillä en uskoisikaan saavani hallituksen lupaa kotikeittiön muuttamiseksi kotipanimoksi...

Lauantaillekin riitti väkeä
Lopputuleman Oluton oli oikein onnistunut tapahtuma, jolleka luonnollisesti toivoo laajenevaa ja pitkää jatkoa vastaisuudessakin. Uskoisin, että paikalle saapunut väki sai hyvän johdatuksen kotimaisten pienpanimotuotteiden maailmaan ja ainakin osan olutmaailmankuvaan astui ajatus laadullisesta janosta. Tapahtumahan oli kuin raittiusliittotanttojen pahimmasta painajaisesta: tarjolla oli toinen toistaan maistuvampia oluita, joihin tutustuminen oli tehty helpoksi ja vaivattomaksi, ihmiset viihtyivät, olivat rentoja sekä intoutuivat keskustelemaan innoissaan päivän tarjoamisista löydetyistä uusista mauista ja niiden mahdollisuuksista - opin itsekin paljon ja niin teki varmasti moni muukin! Paikan päällä uskottiin tiedon jakamisen olutkulttuuria kehittävään voimaan, ei informaation piilottamiseen ja makujen vesittämiseen. Iso kiitos tästä!

Erityiskiitokset tapahtuman järjestäjille ja paikalle saapuneelle panimoiden edustajistolle, joita sai käydä viikonlopun mittaan vapaasti häiriköimässä kysymyksillä ja tyrkyttämässä käyntikorttejaan. Kotiolutkilpailu toi tapahtumalle oman, tärkeän lisän ja sen onnistumisesta olivat vastuussa myös Taiston finalistit! Ja luonnollisesti kiitokset Jaska & Co:lle, hauskaa tarinointia ja hyvällä huumorilla oluisiin tutustumista. Ensi vuonna on hyvä jatkaa Oluttoman merkeissä!

Ei se aina ole niin vakavaa.. (kuva: Jaskan Kaljat)