lauantai 30. marraskuuta 2013

Olutopas.infon vuosiäänestykset – Olutkellarin pelimerkit

Joulu lähestyy ja sitä myöten on taas se aika vuodessa, kun Olutoppaan käyttäjät laittavat maamme olutkulttuurin palaset järjestykseen ansioidensa mukaan. Par’aikaa käynnissä olevat äänestykset jatkuvat keskiviikon (4.12) iltakuuteen saakka ja kaikki rekisteröityneet käyttäjät ovat  vapaita äänestämään suosikkejaan eri kategorioissa. Olutkellarissa äänestykset tuottavat aina päänvaivaa, sillä joissakin kategorioissa on vain niin hankala saada itseään täysin miellyttävää järjestystä aikaiseksi – vuosi kun on kuitenkin varsin pitkä aika ja se pitäisi pystyä kertaistumalta hallitsemaan kokonaisuutena. Parhaani kuitenkin tänä vuonna tein ja listaan alle antamani äänet perusteluineen. Avoimin kortein siis pelataan, mutta samalla tulee hieman käytyä kulunutta vuotta läpi etukäteenkin…samalla on tilaisuus jakaa hieman kredittiäkin sitä ansaitseville!

Sen verran varoitan etukäteen, että lähestyin tiettyjä kategorioita hyvinkin paikallisin silmin. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että tietyissä tapauksissa kotikaupungin paikat ovat vain paremmassa tiedossa nykytasoltaan kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla sijaitsevat, mututuntumaltaan varmasti laajemman valikoiman omaavat paikat ja toimijat, joissa ei ole aikoihan tahi koskaan tullut paikan päällä käytyä. Äänestänkin vuonna 2013 saamieni omakohtaisten kokemusten ja tuntemusten perusteella! Siitäpä päästäänkin heti aiheeseen, eli:



Vuoden Olutravintola 2013
  1. Harry’s Jyväskylä 
  2. Vihreä Haltijatar, Jyväskylä 
  3. Olut- javiiniravintola Malja, Kuopio
Miksi listalla on viiden sijaan kolme ehdokasta? Puhtaasti siitä syystä, että kulunut vuosi on mennyt lähes täysin itä-länsi suuntaa nuohoten kotipaikka-Jyväskylän sekä Savon helmen, Kuopion välillä, eikä näistä pienemmistä maakuntakaupungeista laajemman valikoiman toimijoita kovin monen käden sormin laskettavaksi löydy. Uskaltaisin silti väittää, että Jyväskylän Harry’s on kansallisella tasolla erittäin pätevä oluenystävän olohuone niin valikoimaltaan, tunnelmaltaan kuin sijainniltaankin – palvelusta puhumattakaan! Yksi ehdottomista olutkulttuurin tuojista kaupunkiin. Vihreä, tuo legendaarinen ja tunnelmallinen yläkaupungin helmi – kooltaan pieni, tunnelmaltaan tiivis, tarjonnaltaan laaja – asiantunteva ja varma ratkaisu! Kuopion Malja taasen on nostanut voimakkaasti profiiliaan sitten opiskeluaikojeni ja valikoima onkin helposti kaupungin paras, joskaan keski-suomalaisiin verrokkeihinsa en aivan lähtisi vertaamaankaan. Joka tapauksessa ansaitsee listan kolmannen sijan tänä vuonna – mukisematta. Tämä ”Järvisuomen Derby” siis kirkkaasti Keski-Suomeen…

Paras suomalainen Olutkauppa 2013
  1. K-Citymarket Palokka, Jyväskylä 
  2. K-Supermarket Länsiväylä, Jyväskylä 
  3. K-Supermarket Kamppi, Helsinki 
  4. K-Citymarket Keljo, Jyväskylä
Taasen näkyy paikallisvaikutus, mutta taaskaan ei käy häpeäminen maakunnan ylpeyksien oluthyllyjen äärellä. Lienet kuullut tarinan Palokka-oluista? Paikallisolut kääntääkin kaupungin sisäisen taiston Palokan kaupunginosan peltomarketin hyväksi, josta löytyykin kauppakäytävän verran kylmähyllyyn aseteltuja ”erikoisoluita” laajalla nimikekirjolla. Länsiväylän kanssa kaksi etunenässä uutuuksia tarjoavaa paikallista toimijaa! No Kampinhan tietää kaikki, mutta hieman on sivussa ollut omilta kauppareiteiltä tänä vuonna, joten ohuen otannan vuoksi vasta kolmas sija. Ruokahuollostani pääsääntöisesti vastaavassa Keljossa on myös ihan kelpo valikoimat, erityistä plussaa pienpanimo-oluiden sijoittamisesta salkkumeren yläpuolelle – oivasti ovat tyrkyllä silmien korkeudella Karhunmetsästäjien kiusana!

Vuoden Olutmaahantuoja 2013
  1. Diamond Beverages 
  2. Pikkulintu 
  3. Servaali 
  4. Brew Seeker
Itselleni ei ehkä niin seurattu ala – minä vain nautin, harvoin mietin kuka oluen on maahan tuonut. Pitkälti valikoimaa silmäilemällä ja yleisellä tuntumalla kokosin tuollaisen listan, josta arvioisin kunkin osapuolen saaneen ansaitsemansa. Brew Seekerille kiitokset Austaralian-ihmeiden maahantuonnista!

Paras suomalainen Olut 2013
  1. Plevnan Siperia
  2. Nokian Keisari 66 American Pale Ale 
  3. Beer Hunter’s Äkäpukki 
  4. Beer Hunter’s CCCCC IPA 
  5. Pihamaan Sahti
Oluiden paremmuusjärjestykseen pistäminen ei suinkaan ole niin helppoa kuin saattaisi luulla. Peilasin pitkään antamiani pisteitä kärkipään oluille, mutta luonnollisesti ”Vuoden olueksi” nimettävän tuotteen pitää sisältää muutakin kuin numeerista arvoa.  No Siperiasta löytyy kaikkea – herkullinen, kansainvälisen tason olut, jota himoitsee aina. Kulttuuriteko saattaa pienerä myös laajempaan levikkiin, kiitos siitä! Keisarin kuuskutonen ei paini ehkä samassa sarjassa pistesaaliinsa kanssa kuin muu viisikko, mutta on vuoden ehdoton hittituote – parempaa hinta-laatu-suhdetta saa hakea! Vuoden ylivoimaisesti eniten ostamani yksittäistuote! Rohkea, onnistunut, kaivattu ja toivottu veto Nokialta. Porilaisten marssi oli jäätävä, Äkäpukki haastaa tosissaan Siperian ”lempikotimaisen” tittelistä puhuttaessa. CCCCC jää mielestäni hiukan jälkeen Hiisin Raivoavasta Rakista, mutta vahva esiintulo laajaan levikkiin kohtuulliseen hintaan nostaa sen pelissä neljänneksi – vakiosuosikkini, Pihamaan Sahti ansaitsee myös paikkansa listalla.

Musta rivistö herättää arvostusta!

Paras suomalainen Panimo 2013
  1. Panimoravintola Beer Hunter's, Pori
  2. Panimoravintola Plevna, Tampere
  3. Nokian Panimo, Nokia
  4. Panimo Hiisi, Jyväskylä
  5. Stadin Panimo, Helsinki
Kotimaiset panimot laitoin järjestykseen sekä tuotteiden, mutta myös painotetusti tämän vuoden toimiensa mukaan. Beer Hunter's, aina maistuva panimo, jonka panostusten ansiosta maitokauppoihin on saatu laajalti kohtuuhintaista käsityöolutta. Kulttuuritekona voidaan pitää myös CCCCC:n todella kohtuullista hintaa Alkossa, menekki on ollut huikeaa ihan syystäkin! Ansaittu ykköspaikka. Plevna taas teki kulttuuriteon nimeltä Siperia, jonka vähittäismyynti Alkon kautta ei juuri panimon kassaa kartuta - asiakaslähtöistä toimintaa, kiitos siitä! Kaksikon takaa kurkkii Nokia hyvällä maitokauppa-annillaan, mutta kyllähän se kuuskutonen kummittelee kirkkaana mielessä. Hiisi taas on tehnyt lyhyeen aikaan paljon Jyvässeudulla ja on toiminnallaan ja esimerkillään nostanut kaupungin olutkulttuurin aivan uudenlaiseen kukoistukseen! Tinkimätöntä toimintaa, laadukkaita oluita - tästä panimosta kuullaan vielä paljon!

Vuoden Olut 2013
  1. Plevnan Siperia
  2. Stone Imperial Russian Stout
  3. Nokian Keisari 66 American Pale Ale
  4. Beer Hunter’s Äkäpukki 
  5. Thornbridge Hall Imperial Oatmeal Stout
Vuoden Olut-lista on hieman tylsän näköinen, mutta täynnä kiistämätöntä laatua. Kotimaiset tulikin jo läpikäytyä, mutta sen verran suuri olut Siperia on, että yhdistettynä mainittuun kulttuuritekoon, on se mielestäni kirkaskin johtotähti tälle vuodelle. Stonen Imperial Stout vakuutti pisteiden valossa ja vaikutti turvalliselta valinnalta vuoden kakkoseksi. Keisarin 66 APA teki pioneerityön keväällä ja moni muu seurasi esimerkkiä. Käänteentekevä, erittäin kohtuuhintainen maistuva maitokauppaolut, näitä lisää! Thornbridgeläisen nostin listan viidenneksi, vaikka tuolle paikalle olisi ollut tunkua muutoinkin. Toisena päivänä paikalla olisi varmastikin voinut olla joku muukin, nyt soin tuon kunnian omaan makuun kutkuttavalle britti-imperial stoutille, joka on mielestäni paikkansa myös ansainnut.


Vuoden Panimo 2013
  1. Nøgne Ø, Norja
  2. Mikkeller, "Tanska"
  3. Panimoravintola Beer Hunter's
  4. Panimoravintola Plevna
  5. BrewDog, Skotlanti
Vuoden Panimo-listani saattaa vaikuttaa tylsältä jenkki- ja new age britti-craftbeer verstaiden ja klassisten belgialaisten puutteessa, saati uusien ruotsalaisten näkymättömyydessä... Ruotsalaisiin en ole päässyt käsiksi, britit eivät ole (melko ohuesta otannasta johtuen tosin) onnistuneet vakuuttamaan eikä jenkeistä ole noussut yksittäistä hekumaa esiin - joskin taso on yleisesti ollut kova. Päätin luottaa enemmän perehdyttyyn viisikkoon, jonka takana voin hyvillä mielin seistä.

Vastikään omistuspohjaa hieman uusiksi laittanut norjalaispanimo vain henkii sitä laatua ja varmuutta, mikä jaksaa ruokkia itseni kiinnostusta verrattaen kalliisiinkiin tuotteisiin - piristeenä mannerten väliset yhteistyöoluet. Mikkeller luottaa taktiikassaan määrään, muttei suostu tinkimään laadusta. Kaksi luottopanimoa, joiden tuotteisiin tulee tartuttua varsin hanakasti. Kotimaisen kaksikon nostin listalle mukaan tämän vuoden ansioidensa mukaan, kulttuuria on lähdetty kehittämään levikkiä laajentamalla ja erittäin kohtuulliseen hintaan. Kaksikko on kotimaisista siinä joukossa, jonka tuotteet tulee järjestään testattua kun vastaan on sattunut! Skottipanimon olisin mieleni syövereissä halunnut jättää listan ulkopuolelle, mutta rehellinen vilkaisu vaikka oman blogin sisältöön paljastaa, kyllähän punk-panimon oluet tuppaavat maistumaan - lienee ylivoimaisesti eniten tyypattu panimo tänä vuonna Olutkellarissa...

Vuoden suomalainen Olutblogi 2013

Himoittu titteli, josta taistelu käydään odotetusti kiven kovan kolmikon kesken. Näitä blogeja ei laitettu paremmuusjärjestykseen, vaan kukin sai äänestää tasapuolisesti niin montaa vaihtoehtoa, kuin mieli teki. Itse annoin neljä ääntä, jotka menivät seuraaviin osoitteisiin:
  • Reittausblogi: Suomen ehdoton guru olutarvioiden saralla. Sujuvaa, syvälle menevää analysointia soljuvin sanankääntein, iso bonus myös ReittausTV:n videoarvioista!
  • Arde arvioi: Tätä miestä ei tehokkuudessa haasta kukaan. Uskomaton tietokirjasto maistetuista oluista laajalla skaalla, hyvin uutuuksien hermolla. Lyhyet ja ytimekkäät arviot herättävät kademieltä sivutolkulla latteuksia suoltavan kellaristin näyttöpäätteellä.
  • Jaskan Kaljat: Kulttuurin sanansaattaja, tuonut kotimaiset pienpanimot kansan tietoisuuteen, kattavia raportteja tapahtumista sekä mielenkiintoisia yhteistyökuvioita. Nukkuuko tämä mies koskaan?
  • Kaunis Humala: Visuaalinen anti on jotain, mitä olutblogeista on pitkään puuttunut. Itse en osaa kameraa käyttää enkä ympäristöä hyödyntää, tämä blogi sen sijaan on silkkaa olutp**noa!  Monesti tulee rentouduttua vain kuvia selaillen.
Hyviä blogeja löytyy toki muitakin ja oikeastaan kaikki blogwatchiin tulevat jutut tuleekin luettua. Tuossa kuitekin lista niistä blogeista, joille soisin kunnian olla se tunnustetuin!

Katsotaan myöhemmässä vaiheessa, mikäli vuodesta saataisiin lyötyä kasaan syvällisempi kokonaisuus - viimeistään sitten tammikuussa kun Olutkellarille tulee vuosi täyteen!

ks. myös:
Äänestysohjeet
Reaaliaikainen kokonaistilanne
Olutblogien mittelö


perjantai 29. marraskuuta 2013

BrewDog Santa Paws (4.5%)

  • Tyyli: Aromatisoitu olut
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Skotlantilaisen punk-panimon joulusesonkiin saapunut Santa Paws jatkaa ilmeisesti syksymmällä maitokauppoihin rantautuneen Punk Pale Alen linjoilla – eli lienee valmistettu markkinalähtöisesti täsmäiskuna Suomen ja Norjan(?) markkinoille. No, näkyy tällä olevan reittauksia muualtakin Euroopasta, paikallisesti Skotlannista mutta myös Sveitsikin listoilta löytyy. Mene ja tiedä, ainakaan panimon kotisivut eivät olutta tunne. Skottialea lajin tyypillistä vahvuutta huomattavasti kevyemmässä muodossa, joukossa kutkuttavasti kanervahunajaa. Skottialet ovat itselleni melko harvinainen makuelämysten joukkio, joskin maistamistani olen pitänyt kovastikin. Toivotaan tästä hekumallista kokemusta joulun odotuksiin!

BrewDog Santa Paws (4.5%)
Tummaa, vähän kolamaistakin nestettä vaalean beigellä, hetken viipyvällä vaahtokerroksella. Tuoksultaan oikein mallikas. Hennosti palanutta, hieman karamellisoitunuttakin limpun kuorta on runsaasti, jotain kahvin poikastakin joukossa on – joka tapauksessa paahteinen ja tummuutta mainostava tunnelma lasista nousee. Olennaisena osana on jonkinasteinen pehmyt, yrttinen vivahde, ehkä myös kevyttä kaakaomaista suklaajauhoisuutta tuosta löytyy. Maultaan hieman vesitetty versio tuoksusta, joskaan pehmeys ja paahde eivät tyystin kadonneita luonnonvaroja olekaan. Kahvi kaikkoaa jossain vaiheessa nostaen rungon ohuudesta kielivät reiät esille, mutta palaa melko runsaanakin loppumaun hujakoilla ja tahdittaa ihan hyvin toimivaa jälkimakua nätisti. Oikeastaan koko makukirjo on hukassa maun kolmannella viidenneksellä – limpun kuori, hentoinen suklaa ja ilmeisesti se kanervahunajan läsnäolosta kielivä yrttinen pehmeys. Mukiin menevä, ihan hyvätasoinen maitokauppalisä. Suurta puoltavaa suositusta en tälle silti lähde antamaan: toimiva, riittoisan makuisa, mutta silti melko vähän mitään mielenkiintoista tarjoava tuotos. Pukilla on homma käpälässä ja käpälistä ainakin toinen kouraisi kylmää hankea pudonnutta hansikasta hamutessaan…


Pisteet: 32/50
 

torstai 28. marraskuuta 2013

Beer Hunters Mufloni Huurupukki


Porilaisen Beer Hunter’sin oluita alkaa hiljalleen löytymään aika mukavissa määrin maamme ruokakauppojen nautintoaineosastoilta – tästä ei voi kuin tykätä! Talven kylmyyteen Muflonin lämpöä tarjotaan rukiilla ryyditetyllä porterilla, jonka humalakattauksesta löytyy sekä Cascadea että Goldingsia. Etiketin särökuvio kuvastanee Säpin saarella asustavien muflonilampaiden höyrystynyttä hengitystä. Maitokauppavahvuinenkin portteri voi parhaimmillaan olla todella toimiva nautiskelujuoma, joskin usein nämä tuppaavat jäämään hieman vajaiksi tuohon tarkoitukseen. Suosittelenkin näin enteilevän talven kynnyksellä nauttimaan vastaan luokan kevyemmät portterit talvisen ulkoilupäivän päätteeksi joko sellaisenaan ruuan valmistumista odotellessa tai sitten ruokajuomana. Arjen luksusta – sitä me kaikki tarvitsemme, sen me kaikki ansaitsemme!

Beer Hunters Mufloni Huurupukki
Tumman ruskeaa, joskaan ei täysin valoa pidättelevää olutta Suomen Porista siis. Tuoksussa päällimmäisenä luontaisesti runsaan paahtunut, jopa kahvisia aromeja vapauttava maltaisuus. Kuivahkoa suklaan henkäystä, ehkä ripaus laktoosiakin – puolittain miellyttävän pehmeä, puolittain kuivahko ja ehkä kevyesti happamankin maltainen. Maku lyö luun kurkkuun alkutuimaan – todella maukasta! Hetken päästä tunnelma hieman laantuu osittaisen vetisyyden paljastuessa alkuhurmoksen takaa. Kahvinen paahteisuus on saanut seurakseen tuoksussakin jo orastanutta maitokahvin happamuutta, mutta on joukossa tuota tasapainottavaa tumman suklaan tuntumaakin. Ehkä hitusen tuhkainen, pääpiirteittäin oikein toimiva kokonaisuus, jonka uskottavuutta jäytää tuntuman ohuus sekä ajoittain piikittelevä rautaisakin vivahde. Keskirunsas katkeron puraisu lopussa ei mielestäni toimi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan jopa hieman sekoittaa pakettia epävakaampaan suuntaan. Yleisesti ottaen ihan hyvä maitokauppaporter, selvästi lajinsa parempaa puoliskoa, mutta hienoista viilausta tähän voisi suositella. Ostaisin silti toistekin!

Pisteet: 33/50

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Alkon Jouluoluet 2013: Kulmbacher Eisbock


Eisbockia Saksanmaalta, no mikä jottei! Kulmbacherin panimolta saapui jouluvalikoimiimme siis tämä hieman erikoisemman käsittelyn valmistusvaiheessa saava bock-olut. Se nimittäin käy läpi jäädytysprosessin. Vesi jäätyy alkoholia paremmin, joten kun jäätynyt neste siivilöidään oluen seasta pois, jää jäljelle tiiviimpi, voimakkaampi ja maistuvampi, tiivistetty versio alkuperäisestä oluesta. Kulmbacherin esimerkki aikaansaa vahvuudeltaan vähän yli yhdeksän prosenttisen, tumman puhuvan ja toivon mukaan herkullisen jääbockin.

Panimon aikakirjoista löytyy tarina, joka kertoo kyseisen oluttyylin syntyneen onnekkaan sattumuksen kautta. Reilut sata vuotta sitten mestarin oppipoika unohti kantaa kaksi tynnyrillistä bockia suojaan panimon kellariin. Tynnyrit hautautuivat lumeen ja jäätyivät talven aikana – ne unohtuivat nietosten alle ja paljastuivat vasta keväällä lumen jo väistyessä. Tynnyrit olivat luonnollisesti jäätyneet ja haljenneet, oppipoika sai tietenkin kuulla kunniansa. Huolimattomuus kostautui kuitenkin onnenpotkuksi, kun lumipeitteen alla talvehtinut ja jäätynyt olut oli säilynyt yli kylmän talven – se oli itseasiassa saanut aivan uusia ulottuvuuksia makuunsa ja koostumukseensa, tiivistynyt ja väkevöitynyt talven ikeessä. Oluesta tuli pian jokavuotinen perinne, joskin valmistusmenetelmää on muokattu paremmin hallittavaksi ja nykyaikaisemmaksi. Eisbockit ovatkin suurta, joskin valitettavan harvinaista talviherkkua myös Olutkellarissa!

Kulmbacher Eisbock
Tummahko, punertavan ruskea ja valoa vasten kohtalaisen hyvin läpinäkyvä. Tuoksultaan makeahko, miellyttävästi limppuisen maltainen. Hedelmäistäkin makeutta löytyy tummassa, kuivatummassa muodossa, mutta myös rehtiä siirappista tahi fariinisokerista imelyyttäkin on ohuelti läsnä. Mausta löytyy niinikään mieluisaa, limppuista ja makeahkoa maltaisuutta, samoin kuivattua hedelmäisyyttä luumu ja rusina etunenässä - onpa joukossa kevyttä siirappista makeuttakin. Esiin on noussut myös ripaus mausteisuutta, yrttejä sekä loppumaussa tuntuvaa, kieltä kipristävää katkeroakin. Mielestäni maku ei yllä tuoksun tasolle, joka oli suhteellisen syvä ja pehmyt. Mausta paistaa hieman läpi alkoholi, eikä tuntumaltaan ohkaiseksi jäävä runko tilannetta paranna. Osaset olisivat kyllä kaikki kohdillaan, mutta syvyyden osittainen puute verottaa nautintoa. Todella hyvää jo tällaisenaan, muttei silti vie täysin maaliin saakka - valitettavasti jää hieman pettymykseksi. Ajoittaista piristymistä on aina välillä havaittavissa, mutta jostain syystä ei täysin siemauksin onnistu kolahtamaan. Uskoisin nauttivani tyytyväisenä mökillä takkatulen lämmössä pitkän talvipäivän päätteeksi - joskin tuohon tilanteeseen löytyy monta parempaakin vaihtoehtoa. Ihan hyvä, perusvarma eisbock, eipä sitten muuta.

Pisteet: 35/50