torstai 14. marraskuuta 2013

Humalankatkuisia ajatuksia – Humalanhakuinen juomakulttuuri on voimissaan

Humalanhakuinen juominen on kasvattanut viime vuosina rankasti suosiotaan. Erityisen suosittua se on nuorten aikuisten keskuudessa ja myös nuoret naiset ovat ottaneet sen omakseen – humalanhakuisuus ei suinkaan ole enää vain miesten juttu. Panimot, maahantuojat, anniskelijat ja kauppiaat ovat havainneet jo useamman vuoden pinnalla olleen trendin. Markkinoille ilmestyykin jatkuvalla syötöllä mitä erilaisempia tuotteita, joilla humalaa tavoittelevat kuluttajat voivat täyttää omat tarpeensa. Olutravintoloissa taas on tarjolla erilaisia teemaviikkoja, jotka pyörivät puhtaasti humalan ympärillä. Myös monet panimot vastaavat jatkuvasti laajentuvan humalanhakuisen juomakulttuurin asettamaan markkinarakoon erityisesti räätälöidyillä tuotteilla ja tuotesarjoilla. Ylilyöntejä rakastetaan ja useasti tasapainolla ei olekaan enää niinkään väliä, pääasia on että humala tuntuu… ja mitä kovemmin, sen parempi!

Jos tästä ei humalaa irtoa, niin ei sitten mistään...

Humulus lupulus, eli kotoisammin humala, tuo dieekkinen, monivuotinen hyöty- ja koristekasvi on saanut kansalaiset hullaantumaan. Erityisen suosittuja ovat Amerikan mantereen voimakkaat, pääosin sitrushedelmäiset ja männynaromikkaat lajikkeet, jotka ovatkin nyt kovaa valuuttaa olutmarkkinoilla. Myös Australian ja Uuden Seelannin vastaavat serkukset ovat nosteessa. Cascade, Amarillo, Centennial, Columbus, Chinook, Simcoe, Citra, Nelson Sauvin… Tuttuja sanoja raaka-ainelistauksissa ja oluiden nimissä – lukematon määrä katkeria hetkiä, hedelmäsopan aromeja ja sitruksista hekumaa olutlasien äärellä. India pale ale, american pale ale, double IPA, imperial IPA, triple IPA, Black IPA, sessio-IPAArkipäiväisiä sanarimpsuja pubin olutlistassa ja hanalätkissä. Ne tulevat Yhdysvalloista, viime aikoina myös Australiasta, samaten craftbeer-panimoiden luvattumaa Tanska on kunnostautunut mutta ovatpa juonesta saaneet kiinni muutkin pohjoismaat. Nuoremmat brittipanimotkin kokeilevat ristiretkiä länteen, Skotlannissakin on kuulemma jokin panimo...? ”Jenkkihumalointi”, tuo sana, joka on noussut arvoon arvaamattomaan. Myös kotimaisista tuotteissa näkee American-etuliitettä usein hopheadejä viettelemässä. West coast IPA on sekä katu-uskottava termi, että himoittu ”sanapari” – niin sanotusti mediaseksikästä! Juna ei suinkaan ole pysynyt vain yksillä raiteilla: sitruksisen mäntypuun puraisua löytyy nykyisin myös weizenbockeista, pilsenereistä, saisoneista, witbiereistä, vaaleista lagereista, barley wineista, brown aleista… vanhoja oluttyylejä on siis lähdetty ”päivittämään”. Se on hienoa – that’s funkin’ awesome!

Humala on myös kaunis kasvi
(kuva: newplanetbeer.com)
Olutskenessä buumi on voimakas ja kansainvälinen eikä näytä hiipumisen merkkejä. Suuressa kuvassa tarkasteltuna se ei tavan tallaajan eloon vaikuta, bulkkilager on edelleen valta-asemassa juomatottumuksia tarkasteltaessa. Olutkulttuurin kannalta ilmiö on kuitenkin ollut tärkeässä roolissa, sillä se on tuonut myös suuren määrän uusia nautiskelijoita maistuvamman oluen äärelle – myös omaan makuun ja innostukseen se on vaikuttanut merkittäviltä osin. Panimot ovat reagoineet kysyntään ja tarjolla onkin (lainsäädännölliset olosuhteet huomioon ottaen) todella laaja kattaus rapsakkaa maisteltavaa. Suomessakaan nuorten pienpanimoiden ensituote ei nykyisin olekaan puuduttavaksikin perinteeksi joskus muodostunut vaalea lager, vaan yhä useammin neitsytmatkalla on tarjolla jotain rapeampaa nautintoa. Vaihtoehtojen määrän kasvaessa tarjoutuu kuluttajille myös tilaisuus panostaa laatuun ja hakea omaa makuaan, tutkia ja tutustua. Mikä hyvänsä ei piknik-juomaksi tai mökkirauhaan enää kelpaakaan – ja miksi pitäisikään? Entistä laatutietoisempi olutnautiskelijoiden joukko jättää kyllä keskinkertaisen tuotteen hyllyyn pölyttymään, sillä tarjolla on koko ajan myös tunnustettuja laatuoluita kuin myös uusia, tulevia suosikkeja. Käsityöoluiden hintaluokka kun useasti on kolme-neljä kertaa salkkulagerin litrahintaa korkeampi, joten tyhjän päiten ei olutta kannata kotiaan ostaa tai tuoppiinsa tilata. Voidaankin sanoa kulutuksen ohjautuvan entistä vahvemmin laadukkaamman oluen äärelle. Siksipä valikoiman laajuus ja mielenkiintoisuus onkin suuressa roolissa maku- ja juomatottumusten muutoksen keskellä. Nyt halutaan maistella, ei juopotella! (tai jos juopotellaan, on olo aamulla "rapea"...)

"Hop Hunting"  on globaali ilmiö..
Hurmoksesta on kuitenkin myös tietyn asteista haittaa heille, jotka eivät humala-aallolla tykkää surffata. Kun greippikatkerot kerta ovat IN, jäävät vanhan mantereen humalat ja etenkin mallaspainotteisuus kilpajuoksussa jalkoihin – puhumattakaan perinteisemmistä lajiedustajista. Tällä tarkoitan tarjolla olevaa valikoimaa, josta on ajoittain haastavaa löytää mielenkiintoista maisteltavaa katkeropommirivistöjen väleistä. Kiinnostavista uutuusoluista suhteellisen suuri osa kun tuntuu painottuvan Atlantin takaisiin tunnelmiin. Jossain vaiheessa kesää itselleni tulikin täydellinen stoppi – greippinen humalan puraisu ei enää maistunutkaan. Tuo avasikin oven oluiden maailmaan entistä laajemmin, palasin nimittäin tutkimaan jo hieman unohduksiinkin jääneitä oluttyylejä: saksalaista, ikiaikaista taitoa tummien lagereiden, vehnien ja doppelbockien maailmassa, belgialaista osaamista saisonien ja munkkiluostareiden oluiden parissa, tshekeistä pilsneriä... Vahvemmin humaloitua tarjontaa alkoi siis olla ylitse oman sietokyvyn ja luonnollisesti joukkoon mahtui myös repullinen puuduttavia humalamehuja ja suoraviivaisia katkeroövereitä. Matka muiden oluttyylien pariin palautti hiljalleen myös katkeron janon ja kahden kovan kotimaisen IPA-kokemuksen jälkeen (RR ja CCCCC) usko myös tuohon puoleen palasi silmissä.

Imperial ja sessio...
Olutkulttuurin hienous onkin sen monipuolisuus ja vaihtelevuus, johon mäntyisen aromikas, greippisen katkera tyylisuuntaus on tuonut mukavan mausteen – joissain tapauksissa myös kehittymisen halun. Hyvälle IPAlle on aina tilaa eivätkä vanhaa ja uutta sekoittavat hypridioluet olutskeneä ainakaan tylsennä! Antaa kaikkien humalankukkien kukkia... mutta muistetaan myös perinteistä!

Kippis,
J-P

ps. kotimaisten humalien tarinaa voit käydä lukemassa Ukonmaljan tutkimuksesta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti