maanantai 25. marraskuuta 2013

Olut selväksi eduskunnassa


Alkoholikeskustelu on vellonut myrskynlailla viime aikoina ja viimeistään uusimman alkoholipoliittisen kokonaisuudistuksen valmistelu on paljastanut, kuinka pihalla asioista Arkadianmäellä todellisuudessa ollaan. Paljon ääntä on aiheesta siis pidetty, mutta todellisuudessa Suomessa ollaan niinkin surullisessa tilanteessa, että pienpanimoiden on  itse lähdettävä paikan päälle kertomaan, että missä oikeasti mennään. Olutkulttuuri on paljon muutakin kuin kokonaiskulutuksen mittareita, puhelinhaastatteluja ja mielivaltaisesti tulkittuja tilastoja…

Hiisin Mäkelän Mikko pyysi minua ja Jaskaa avustamaan tärkeän asian saattamisessa kansalaisten tietoisuuteen. Alta löytyy Olutkellarin vapaasti käännetty "referaatti" pienpanimoedustajiston laatimasta tiedotteesta kansanedustajille. Alkuperäisen manifestin voit käydä lukemassa Jaskan Kaljat-blogista! Mutta mistä tässä kaikessa oikein on kysymys?

Tiistaina 26.11.2013 Rekolan Panimo, Panimoyhtiö Hiisi sekä Ruosniemen Panimo keskeyttävät tuotantonsa lähteäkseen viemään pienpanimoiden sanomaa kansanedustajien tietoisuuteen – aloite tähän tuli yllättäen juuri kansanedustajien suunnalta. Delegaatio marssii aamupäivästä ensin eduskuntaryhmien edustajien puheille lähetystöjen vastaanottotilaan ja jatkaa manifestinsä levittämistä illemmalla St. Urho’s Pubissa (klo 15-20) Helsingin Museokadulla. Tavoitteena on tuoda esille fakta, että käsityöläispanimot ovat kasvavia, rehtejä yrityksiä, joiden vaikutusta suomalaisen alkoholikulttuurin paranemiseen ja kohtuullistumiseen ei tulisi aliarvioida. Ne ovat juuri niitä pieniä yrityksiä, jotka nostavat alueellista identiteettiä ja luovat suoria työpaikkoja – juuri niitä yrityksiä, joita Suomeen kovaan ääneen kaivataan! Toisena teemana on tarkoitus saattaa päättäjien tietoisuuteen ne ongelmat, joita vastaan pienpanimot tällä hetkellä taistelevat – ne ongelmat, jotka ulottuvat paljon veroprosentteja syvemmälle. Viestiä siis viedään eteenpäin samaisten ihmisten voimin, jotka omin käsin pienpanimoissa oluen tekevät, niiden voimin, jotka ovat sijoittaneet ja panostaneet oman tulevaisuutensa yritystensä toimintaan.

Pienpanimot vievät tietoa eduskuntaan!
(kuva: wikipedia.org)
Uusia pienpanimoita on syntynyt Suomeen viime vuosien aikana runsaasti, mutta nykyinen alkoholipoliittinen epävakaus luo suuria haasteita pitkäjänteisille suunnitelmille sekä tuotannon lisäpanostuksille. Asia on nurinkurinen, sillä vaikka nuo samaiset pienpanimot ovat potentiaalisia ja nopeasti kasvavia pienyrityksiä, taistelevat ne samaan aikaan epävarmaa tulevaisuutta vastaan toinen jalka hetkenä minä hyvänsä pettävällä maaperällä – mahdollisesti tulevien tiukennosten tarkoittaessa useissa tapauksissa todennäköistä konkurssia. Mediaan tasaisin väliajoin vuodettu laintiukentajien pelikirja on varmasti tullut kaikille tutuksi: nostetaan veroprosentteja ja rajoitetaan myyntiä – eli annetaan tekohengitystä toimimattomalle systeemille kiusaamalla tavallista kuluttajaa ja pienpanimoita. Jokaisen päätöksen yhteydessä media pelottelee alkoholin vaaroilla, perustuen kokonaiskulutuksesta poimittuihin arvioihin. Ironista on sekin, että kokonaiskulutuksen mittareiden suurimpia yksittäisiä vaikuttajia ovat suuret, massatuotettuja salkkuoluita tuottavat panimot, joiden toimintaa mainitut kiristystoimet eivät koskaan tule kaatamaan – samaa voitaneen sanoa suosiotaan räjähdysmäisesti lisänneiden laatikkoviinien tapauksessa. Todellisina kärsijöinä ovat ensisijaisesti nimenomaan aivan eri volyymiluokassa painivat pienpanimot.

Lakeja ja säädöksiä valmisteltaessa kaikki panimot niputetaankin samaan koriin, vaikka ero suurten, volyymillä myyvien panimojättien ja laatuun sekä runsaisiin makuihin keskittyvien pienten käsityöläispanimoiden välillä on oleellisesti merkittävä. Onhan pienpanimotuotteiden hinnatkin selvästi salkuissa myytävää ns. kulutustavaraa korkeammalla tasolla. Tämän lisäksi pienten osuus alkoholin kokonaismarkkinoista maassamme on noin prosentin luokkaa – olutmarkkinoistakin ne haukkaavat tätä nykyä noin kolmen prosentin siivun. Siltikin pienpanimotuotteiden merkitys koko alkoholikulttuurin kannalta on merkittävä, sillä juuri ne syövät määrän takia ostettavien tuotteiden markkinaosuutta siirtäen näin kulutusta kohti ihannoitua Keski-Euroopan mallia, jossa laatu näyttelee määrää tärkeämpää roolia kulutuksessa.

Mutta millaisella pelisuunnitelmalla informaatiota sitten lähdetään viemään? Panimoiden väellä on kaikkiaan viisi pääteesiä, joidenka ympärille retken sisältö rakentuu. Aiheita on sivuttu jo tässä kirjoituksessa aiemmin, mutta pureudutaan niihin vielä hieman kootummin.

  • Asia # 1: Ulosmyynti panimolta ei ole mahdollista

Nykyisellään panimoille on tehty hyvin haastavaksi myydä oluttaan ilman välikäsiä – yli 4,7%:n vahvuisten oluiden myynti on tehty täysin mahdottomaksi ilman oman panimoravintolan tai pubin perustamista. Alle 4,7%:nkin vahvuisten oluiden myyntiä varten täytyy perustaa panimon yhteyteen elintarvikeliike, jossa on siis oltava valikoimissa oluen lisäksi myös muita tuotteita. Jotta asia ei olisi näinkään yksikertainen, käytännössä viimeistään paikalliset kaavamääräykset sekä alueittain vaihtelevat viranomaistulkinnat tuovat omat haasteensa mainittujen toimintojen liittämiseen panimon palveluvalikoimaan. Luonnollisesti nämä lisäpanostukset vaativat myös kohtuuttoman suuren lisäpääoman. Eikö se, että paikallisesti tuotetun käsityöläisoluen saisi ostaa suoraan paikalliselta tuottajalta, palvelisi juurikin kestävän kehityksen periaatteita lähituotannon tukemisen keinoin? Paikallisen identiteetin pönkittämisen lisäksi palvelisi se myös elämysmatkailua. Tulisihan ulosmyyntioikeus sallia myös lakimuutosta valmistelevan hallitussihteeri Ismo Tuomisenkin mukaan, sillä laki on jo nykyisin kioskein kierrettävissä… Tilaviinit ja sahtihan jo omaavat ulosmyyntiluvan suoraan valmistuspaikaltaan.

  • Asia # 2: Keskioluen poistaminen ruokakaupoista tappaisi suomalaiset pienpanimot - ja samalla orastavan alkoholin käytön kohtuullistumisen

Valvira ja THL näkevät edelleen keskioluen poistamisen kaupoista parhaimpana keinona kaitsia suomalaisten alkoholin käyttöä. Ehdotuksen toteutuessa on enemmän kuin todennäköistä, että suuri joukko pieniä panimoita on pakotettuja laittamaan lapun luukulle. Maitokaupoissa myytävän oluen alkoholipitoisuusrajan laskeminen supistaisi valikoimaa oleellisesti ja käytännössä ohjaisi ihmisiä yhä enemmän myös väkevien juomien pariin. Pienpanimo-oluita ei ongelmakäyttäjien laseissa nähdä, mutta virallisten tahojen esittämät ratkaisut kulutuksen ongelmiin päätyvät viimekädessä aina rankaisemaan pienpanimoita kaikkein koviten. Miksi näin? Asiaa ei nähdä ylimmällä portaalla kokonaisuutena, vaan siihen pureudutaan osin valheellisten tilastotulkintojen ja numeroiden perusteella, osin puhdasta tietämättömyyttään – pienpanimoiden ääni on hiljennetty, nyt on aika saada tuo ääni kuuluviin!

  • Asia # 3: Alkon tämänhetkinen malli suosii suuria ja ulkomaisia. Vertaamme Ruotsiin ja Systembolagetiin

Faktat tiedostetaan, alkoholimonopoli tullee pysymään osana suomalaista yhteiskuntaa tulevina vuosina, mutta se ei suinkaan estä sen toiminnan päivittämistä nykyaikaan. Edes EU:n lainsäädäntöön ei tässä voida vedota: samassa unionissa on myös naapurimaamme Ruotsi, josta löytyy huomattavasti joustavammin toimiva, vastaavan kaliberin monopoliketju. Länsinaapurissamme paikallispanimoilla on mahdollisuus tarjota tuotteitaan paikallisten ”Alkojen” valikoimiin, kun taas Suomessa tarjottavan tuotteen tulee ensin täyttää täsmähaun kriteerit, voittaa kaikki muut ehdokkaat, jonka jälkeen kapasiteettiä pitäisi vielä riittää täyttämään maan jokaikisen Alkon hyllyt. Pelkkään paikallismyyntiin oman tuotteen saattaminen ei Alkon välityksellä onnistu, mikä monopolin myötä jättää ainoaksi jakelukanavaksi ravintolamyynnin. 

Monelle panimolle Alkon myyntiin pääsy vaatisikin keskittymistä vain tuon yhden oluen valmistukseen, sillä tuotantokapasiteetti ei usein riittäisi enää laajemman tuotevalikoiman ylläpitämiseen. Alkon erikoisvalikoima on toki yhtenä vaihtoehtona, joskin tuo palvelee vain Helsingin keskustassa asioivia ihmisiä – tilausvalikoma taasen on hankala ja kankea systeemi. Konkretian tasolle vietynä voidaankin pohtia seuraavaa kysymystä: kumpi on vaikkapa Kiteeläiselle aloittavalle panimolle liiketoiminnallisesti tärkeämpi markkina-alue, lähikunnat vaiko Arkadian Alko? Nykylainsäädäntö tekee siis varsin tehokasta työtä lähioluen saatavuuden hankaloittamiseksi.

  • Asia # 4: Valviran muistio ja pienpanimoiden poisjättö

Alkoholilain kokonaisuudistuksen puitteissa Valvira kartoitti myös pienpanimoiden kantoja aiheeseen liittyen. Lopulliseen kansanedustajille toimitettuun muistioon nämä pienpanimoiden toimittamat lausunnot eivät kuitenkaan koskaan päätyneet, vaan niiden yhtenäinen ääni haudattiin kaikessa hiljaisuudessa liitteisiin. Valvira on muuten myös paikallisesti se toimija, joka pitelee käsissään mm. panimoiden toimintalupia. Näinpä yksittäisen yrittäjän onkin riskialtista lähteä kritisoimaan sen toimintaa, sillä pahimmassa tapauksessa kyseistä pienpanimoa saatettaisiin sen vuoksi ryhtyä kiusaamaan lupa-asioiden varjolla. Kuten sanottua, pienpanimoiden rooli juomakulttuurin kehittymisessä on oleellinen, joten onkin outoa ettei niiden ääntä tahdota kuuluviin virallisia kanavia pitkin…

  • Asia # 5: Yrittäjyyden vaikeus jatkuvassa lainsäädännöllisessä epävarmuudessa – esimerkkejä

Suomesta löytyy useita laadukkaita, kehittyviä sekä tunnustettuja pienpanimoita, joilla on halua ja kykyä kehittää toimintaansa entistä tehokkaammaksi. Myös markkinat tukevat tuota suuntausta. Jatkuva soutaminen ja huopaaminen alkoholipolitiikan muutosten keskellä luovat kuitenkin tälle hedelmälliselle alalle todella epävakaan pohjan. Halutaanko tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia saati rahallisia panostuksia toimintaan, joka saattaa yksittäisen, harkitsemattoman lainsäädännöllisen kiristyksen myötä muuttua täysin mahdotomaksi?

Esimerkiksi Rekolan Panimon tuotannosta 90% myydään ns. maitokauppojen kautta. Mikäli ns. ”keskiolut” poistettaisiin kauppojen hyllyiltä, merkitsisi se todennäköisimmin toiminnan lopettamista – kuten jo aiemmin mainittua, Rekola tuskin jäisi ainoaksi tapaukseksi. Olosuhteet eivät tosiaankaan ole kannustavat lisäpanostusten, laajentumisen ja sitä kautta työllistämisen suunnittelulle.

Hiisi taasen valmistaa omien oluidensa lisäksi olennaisena osana tuotantoaan myös yksittäisiin tapahtumiin sekä toimijoille henkilökohtaisesti räätälöityjä pieneriä – omaoluita, joiden tarinat kietoutuvat alueiden ja yritysten historian ympärille. Nykyisellään panimo ei kuitenkaan voi myydä tuotteita suoraan asiakkaalle, vaan tarvitaan välikäsi(ä) sekä tavaran tarpeetonta liikuttelua, pahimmillaan pitkiäkin matkoja. Vahvemmat, yli 4,7% oluet pitää kierrättää Etelä-Suomessa sijaitsevan Alkon varaston takaoven kautta asiakkaalle, joka periaatteessa voisi olla panimon seinänaapurina toimiva yritys. Alle 4,7%:n tuotteille taas tarvitaan suopea päivittäistavarakauppias, jonka kautta tilattu omaolut saadaan myytyä tilaajalle. Taas tarvitaan liikuttelua, ylimääräistä säätämistä sekä välikäsiä – eikä mikään näistä luonnollisestikaan ole ilmainen luonnonvara.

Samahan pätee myös Hiisin omiin oluisiin. Olisihan se hienoa, mikäli muutaman hengen panimoväki voisi omakätisesti myydä varta vasten paikan päälle saapuneille kiinnostuneille tuoreena pullotettua olutta. Se ruokkisi ihmisten kiinnostusta oman alueen tuotantoa kohtaan, pönkittäisi yhteenhitsaavaa paikallisylpeyden tunnetta mutta antaisi lisäarvoa myös alueen matkailulle. Se olisi palvelutoimintaa parhaimmillaan – henkilökohtaista ja välitöntä. Nykyisellaan paikallisolut joutuu parhaimmillaan kiertämään pitkänkin matkan ennen päätymistä paikallisen asiakkaan ruokapöytään – onko puoli Suomea kiertänyt paikallisesti tuotettu lähiolut enää oikeasti lähituotannon kriteerit täyttävää..?

Päivä agenda - iltatilaisuuteen on kaikille vapaa pääsy!
Näillä teeseillä pienpanimoiden sanomaa lähdetään päättäjien pöytiin tarjoilemaan. Eduskunta on tekemässä päätöksiä jotka vaikuttavat suoraan pienpanimoiden tarjoamiin työpaikkoihin, suomalaiseen olutkulttuuriin ja -perinteeseen, ihmisten tapohin kuluttaa alkoholia sekä itsenäisesti toimivien pienyrittäjien mahdollisuuksiin toteuttaa sitä elinkeinoa, josta he ovat ikänsä unelmoineet. Toimenpiteellä halutaan varmistaa, että päätöksenteossa kuullaan myös pienten toimijoiden ääni, mutta samalla halutaan oikaista mahdollisia väärinkäsityksiä sekä jakaa tietoutta aiheen konkreettisista vaikutuksista. Pienpanimokulttuuri alkaa vihdoin olemaan elpymään päin, samanaikaisesti myös kulutustottumusten kehitystien päässä alkaa pilkottaa valoa. Toivotaan, ettei oikeaan suuntaan kehittyvää kulttuuria lanata mullan alle hätiköidyillä, väärään informaatioon perustuvilla päätöksillä. Pienpanimot ovat tulleet jäädäkseen, sellaisen perustamiseen tarvitaan vuosien perehtyminen, suunnaton omistautuminen, mutta myös oman tulevaisuutensa ja oman pääoman riskeeraaminen.

Lisätietoja:
Mikko Mäkelä
Panimoyhtiö Hiisi Oy, Oluton Oy.
p. 0400369700
e. mikko@oluton.fi

Pienpanimot tekevät arvokasta työtä niin panimoilla kuin tapahtumissakin, mutta nyt myös eduskunnassa! Olutkellari toivottaa sylillisen onnea matkaan, tehkää hyvin! Kauan eläköön käsityöläisolut!

J-P

2 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä! Toivottavasti menee sanoma perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro! ilmeisesti ihan hyvin oli mennyt: https://www.facebook.com/Olutkellari/posts/509071732523541

      Poista