- Tyyli: Weizenbock
- Alk.%: 10,2
- Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti
 |
| Abstrakt-sarja |
Tällä kertaa maistoon astui skottipanimo BrewDogin
Abstrakt-sarjan neljästoista tuotos. Tällä hetkellä viisitoista toinen toistaan
hauskemmin twistein valmistettua olutta sisältävä erikoispainosbrändi tarjoilee
maistajalleen uusia innovaatioita sulautettuna ylilyötyihin
raaka-ainetestailuihin ja runsaisiin makuihin. Abstrakt 14 on tähän mennessä
laajimmin valmistettu erikoiserä, jonka pullomäärä hivuttelee jo
kymmenentuhannen rajapyykkiä. Nousujohteisen eräkokomuutossarjan kuitenkin
katkaisi jo markkinoille saapunut Abstrakt 15 - Salt Caramel Pop Corn Imperial
Ale, joka maltillisti pullomääränsä reiluun kahdeksaan tuhanteen.
+-+Copy.jpg) |
| Pullollinen banoffea? |
Nyt arvioissa oleva Abstrakt 14 on itselleni vasta toinen AB:-tuttavuus,
ensimmäinen maisto oli erälukua numero kuusi ja tuo kyseinen autonkuminen black
IPA löytyi tuolloin Arkadian erikoisvalikoimasta. Tällä kertaa tyylilajiksi on valikoitunut
kutkuttava Oak Aged Imperial Weizenbock, jota kehutaan vähintäänkin mielenkiintoisesti
hyvin banoffeemaiseksi elämykseksi: ” As
close to bannoffee pie as a beer can taste. Seriously” . Imelä
banaani-toffee-piiras tosin ei mielikuviltaan kovin kauaksi makeimmista
weizenbockeista heitä, joten sinällään luonnehdinta voinee pitääkin paikkansa. Parempi
puoliskoni tekeekin ehkä parasta banoffea, mitä maa päällään kantaa, mutta
onhan se kieltämättä aika imelä ilmestys. Herääkin kysymys, haluaako oluensa
todella maistuvan ajoittain jopa haastavan imelältä jälkiruokatortulta..? No
pakkohan se ainakin testata on!
Eli ranskalaisten tammilastujen kanssa lillutettua vahvaa
vehnäbockia olisi tarjolla. Humalia vähän sieltä täältä: Simcoeta Jenkeistä,
Saazia Tshekeistä ja Bramling Crossia Briteistä. En tarkemmin tiedä, miksi
juuri ranskalaset lastut kelpasivat, mutta ilmeisesti ainakaan viinintekijöille ei ole se ja sama, että käytetäänkö tynnyreissä ranskalaista vaiko
amerikkalaista tammea…
 |
| BrewDog Abstrakt AB:14 |
Punertava, toffeen ruskea olut kohtalaisella
vaahtokerroksella. Tuoksun ensivaikutelma on paahtuneen imelä banaanilikööri,
mutta hiljalleen runsaasta tunnelmasta paljastuu myös muita ulottuvuuksia.
Banaaninen toffeisuus on kieltämättä vahvoilla, mutta suoranaisen imelää se ei
siltikään ole – tästä pitää huolen uunipaahdetun pinttynyt vivahde, joka
kumpuaa mainitun makeuden takaa. Hieman hiivaa, rinnalla kevyen yrttistä
mausteisuutta sekä alkoholin lämpöä. Puoliksi liköörimäinen, tuhti ja tuntuva –
makeamman koulukunnan edustaja ehdottomasti.
Kauaksi tuoksusta ei makukaan ehtine. Lopun pinttynyt
karamellisuus saa seurakseen suun takaosia kutittelevan katkeron purennan, joka
ei kuitenkaan äidy liiallisuuksiin – vahvimmillaan se onkin pitkähkössä
jälkimaussa. Markkinointipuheissa mainittu banoffee ei tosiaankaan ole kaukana,
ainakaan mikäli tutkitaan maun banaanista, hennosti paahtuneen toffeen
värittämää puoliskoa. Osuva vertaus – tuohon ei oikein löydy lisättävää. Banoffee
ei kuitenkaan ole yksiselitteinen Abstraktin määritelmä, siitä pitävät huolen
mainittu katkeron kutkuttelu, mutta myös hiivasta kumpuava mausteinen
yrttisyys. Alkoholi lämmittää ja rotevoittaa tunnelmaa tehden siitä jopa
jokseenkin arvokkaan tuntuisen. Liikkeiltään hidas, kielen päällä soljuvan
pehmeä – makeushan tässä varmasti jakava tekijä on…
Tuomio: Paahtuneen toffeisen banaaniliköörin ja banoffeen
sekoitus, josta löytyy tiettyä arvokkuutta, mutta varmasti myös mielipiteitä
jakavaa imelää makuisuuttakin. Runsas ja pehmeä, makeanlainen jälkiruoka jo
ihan sellaisenaan… Banoffeen seurana hampaat varmasti sulaisivat suuhun. Hyvää
on – tästä huolimatta!
Pisteet: 38/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti