sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Hiisi Seppälä Best Bitter

  • Tyyli: Bitter
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
Paikallinen K-Citymarket Seppälä juhli jokin aika sitten kymmenvuotista taivaltaan ja sen kunniaksi Jyväskylä sai käytännössä kolmannen kaupunginosa-olutbrändinsä. Tilaus- ja yhteistyöoluiden teossa alueella hyvin kunnostautunut paikallispanimo-Hiisi sai kauppiaalta melko vapaat kädet juhlaoluen valmistuksen suhteen. Liian konstikasta juotavaa ei kuitenkaan haluttu lähteä tekemään, vaan makujen tuli sopia myös keskivertokuluttajankin ymmärryksen piiriin. Noudin jokusen pullon testiin kaupan puolelta ja kyselin taas panimolta hieman speksejä juttuni tueksi. Tatu kommentoi oluen tyylivalintaa edellä mainituista lähtökohdista seuraavasti:

"’Brittibitteri’ on suurimmalle osalle oluesta mitään koskaan kuulleille tuttu konsepti ja toisaalta oluttyyli, jota meillä ei oltu vielä valmistettu, joten päätettiin tarttua härkää sarvista ja lähteä panemaan sellaista."

Bitteriä pölkyllä...
Uusi aluevaltaus panimolle siis ja jokseenkin (ainakin omaan korvaan) epä-hiisimäiseltä puolelta tällä kertaa. Olut nojaa pääasiassa maltaan mahtiin ja humalointi onkin tarkoituksella jätetty pienempään rooliin. Kokonaisuudesta löytyy mm. münchener-maltaiden tuomaa biscuit- tai leipämäistä lisää sekä pienen karamellimaltaan osuuden (n.5%) pehmentävää suutuntumaa. Etiketti kielii Seppälän talousalueen tunnusomaisesta luonteenpiirteestä pienteollisuuden ja suorittavan yritystoiminnan keskittymänä sekä henkii suoremmasta yhteydestä suoraan alueen nimeen. Sepän alasin ja iskevät kipinät eivät kuitenkaan liene ainakaan nyky-Seppälän katukuvassa ensimmäisenä silmään pistävä yhdistelmä, mutta on hyvä symbolinen vertaus alueelle keskittyneeseen toimialakirjoon sekä sepän ammattiin liittyvän välineistön mukaan nimettyihin kadunnimiin…

Ainakin loppuviikosta Seppälän nimikko-olutta vielä löytyi hyllystä, joten halukkailla on vielä hyvä mahdollisuus hakea pullollinen brittitunnelmaa talteen. Tatu ei suinkaan pidä mahdottomana ajatuksena, että aiheeseen vielä palattaisiin myöhemminkin... Stay tuned, mikäli bitteri puree mieluisasti!

Pullon kyljestä luettua: ”Reilu Brittibitteri, joka sammuttaa janon rankemmankin työpäivän jälkeen. Vaalea, leipäisen maltainen ja perinteikäs olut, jolle brittihumalat antavat taitavasti taotun terän. Paikallisissa käsissä tehty, hartaasti vasaroiden.”

Hiisi Seppälä Best Bitter
Liukuvan samea, kevätillassa punertavan oranssi ja kohtalaisesti vaahtoava olut. Tuoksu odotetusti melko mieto. Brittihenkeä leipämäisen ja makeahkon, ehkä haalean hunajaisenkin maltaan muodossa, myös ohut siivu leikkaavaa yrttihenkistä raikkautta sekä aavistus kuivattua hedelmää.

Maultaan hieman runsaampi, melko tasapainoinen ja kohtalaisesti humaloitu. Semitumman leipäinen maltaisuus on edelleen orastavan makeaa, märkää ja vallitsevaa joskin ruohoyrttinen, osin kostean kukkainenkin humalointi ottaa melko hyvää otetta etenkin maun loppupuoliskolla sekä napakammin purevassa jälkimaussa. Terävät ja pienikokoiset hiilihapot vahvistavat katkeron vaikutusta nostaen lopputuntuman melko raikkaankin oloiseksi. Hieman hiivaa, jonkin verran rusinaista hedelmää. Sointuvan maanläheinen, silti raikas ja kohtalaisen makuisakin kokonaisuus. Tuntumaltaan kuitenkin melko kevyt, ei niinkään takkatulen kuin rantasaunan tai sosiaalisen tapahtuman pariin kutsuva yhtälö.

Tuomio: Purevanlaista brittitunnelmaa tarjoileva juhlaolut, joka osoittautuu melko raikkaaksi tapaukseksi, tarvittavaa makua kuitenkaan unohtamatta. Brittimaltainen tunnelma sekä melko vaatimaton runko kuitenkin pitävät huolen suuremman makujen sinfonian poissaolosta – rehtejä makuja suurempia ihmeellisyyksiä esittämättä. Ei huono britti, silti kuitenkin ”vain” britti.

Pisteet: 31/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti