Kotiolut: Reittausblogin Sahtibelgi

Perinteitä kerrakseen...

Reittausblogin nimikko-IPAn lisäksi vastaanotin Metsäjoen Harrilta pullollisen mielenkiintoisesti nimettyä Sahtibelgiä. Sahtimaltaan ja vaalean luomuruokosokerin voimin valmistumaan lähtenyt, noin yhdeksän prosenttinen belgiolut sai kuuleman mukaan hetken mielijohteesta mausteekseen Harrin Joulusahdista ylijääneet katajanmarjat, mikä ainakin omaan korvaan kuulostaa yhteensovitukselta, jonka vaikutuksia on melko vaikea lähteä etukäteen arvioimaan. Siksipä hieman pelonkin sekaisin tuntein olut lähti testiin pääsiäispyhinä – ja melko varovasti oluen lasiin kaadoinkin…

Tuttuun tapaan myös Sahtibelgin resepti on vapaata riistaa, joten mikäli perinteiden yhdistely kiinnostaa, niin siitä vain testailemaan!

Reittausblogin Sahtibelgi

Pölyn ja hieman keväisen mudankin sävyttämään pihapuuhastelupäivään hyvin väriltään istuva kotiolut kaatuu lasiin hieman punertavana, ruskean ja tummahkon oranssi sekoituksen sekä varsin sameana. Sahti-termistä huolimatta myös vaahtoa muodostuu ihan mukavasti. Tuoksu vastaa värityksen huutoon kuivatun hedelmäisellä, varsin belgitunnelmaisella kaiulla, jossa on myös mausteista hiivaisuutta mukana. Kevyesti on alkoholiakin joukossa ja tuo hieman peittää alleen karamellisia sävyjä esittävän maltaisuuden, joka on väritykseltään tumman ruskeaa. Hyvin tuo kuitenkin esille pääsee ja luo tunnelmaan oman värinsä mieluisalla makeudellaan. Katajan saa esiin hieman voimaisammalla nuuhkaisulla ja kyllähän tuota sahdin suuntaan virijävää tunnelmaa belgimaan herkkujen lomasta löytyy. Yleisilme rauhallinen, maanläheinen ja samaan aikaan elegantin perinteinen.

Maku jatkaa oikeastaan tuoksun linjoilla, joskin alkoholin läsnäolon aistii enää vain lämmittävänä hehkuna poskilla – kokonaisuus on siis tasoittunut hieman viileänä tuoksutellusta kokemuksesta. Hieno sekoitus tumman puhuvia, kuivattuja hedelmiä ja hiivan mausteista luonteikkuutta sekä katajaista pohjolan taikaa. Joukossa on myös vieno henkäys todella hyvin tummunutta banaanin makeutta sekä melko vahvana maun ja tuntuman puolella vaikuttava makeanlaista maltaisuutta. Kataja pääsee paremmin irti maun loppupuoliskolla, muttei varasta koko showta vaan tarjoilee hieman voimaisamman sahtipanoksensa lopun puristukseen. Hieno yhdistelmä Belgiaa ja kotoista mökkiympäristön tunnelmallisuutta. Kataja antaakin mukavasti sopivan hapanta sävyä muutoin hedelmää ja makeutta tarjoilevalle kokonaisuudelle sekä pelaa hyvin yhteen hiivan hieman mausteisemman puolen kanssa. Tuntumaltaan hidas, rauhoittavan jämäkkä ja tasapainoinen.

Tuomio: Oluen nimen nähdessäni olin tosiaan melko skeptinen lopputuloksen suhteen. Harvoin olen väärässä, mutta nyt on sekin ihme sitten nähty. Tasapainoinen, totaalisen nautittava sekoitus Belgian ja pohjolan perinteitä – kuivattua hedelmää, sahdin hekumaa ja hiivan leikittelevää mausteisuutta. Tasapaino on kohdillaan, tuntuma kerää kiitosta…

Pisteet:

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 8
• Suutuntuma: 4
• Kokonaisuus: 15

Yhteensä: 39/50