La Caracole Nostradamus

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,0
• Panimo: La Caracole, Falmignoul, Belgia

Nostradamus tähystää...

Vuonna 1992 nykyisen kotiloilmeen (esp. caracol = kotilo) kasvoilleen saanut belgipanimo La Caracole majailee aivan Ranskan rajan tuntumassa, Falmignoulin kylässä. Panimon perinteet juontavat juurensa aina vuoteen 1766, mutta omistajat ja talon tavat ovat vaihdelleet useaan otteeseen aikojen saatossa – ennen Caracolea se on tunnettu mm. nimillä Brasserie Moussoux ja Brasserie Lamotte. Panimoa voidaan hyvillä mielin tituleerata käsityö- tai artesaanipanimoksi, sillä mallassäkit ja kaikki muukin liikkuu puhtaalla lihasvoimalla. Luonnollisesti myös pullotus ja etiketöinti on manuaalista hommaa eikä siinä sinällään ole mitään muiden pienpanimoiden toiminnasta poikkeavaa. Merkille pantavaa tämän pienen panimon toiminnassa onkin sen keittolaitteiston lämmitysmuoto – Caracolessa nimittäin on euroopan ainut puulla lämpiävä keittokattila… Liekkö miten lämpötilan säätäminen järjestetty, mutta melko rehdiltä tekemiseltä oluen valmistus Falmignoulissa vaikuttaa. 

Itselleni koko panimo oli tähän saakka täysin tuntematon ja ennen kuulematon eikä nyt maistossa oleva Nostradamuskaan oluena kelloja soittanut. Tumma, vahva belgiale sen kuitenkin pitäisi olla ja Ratebeer ainakin lupailee vahvuudessa tapahtuvan hienoista vaihtelua. Oluen etiketissä avaruuteen hassussa hatussaa tähystelevä setä on piirroshahmo 1500-luvulla eläneestä Michel de Nostredamesta, joka lienee paremmin tunnettu nimellä Nostradamus. Hän oli ranskalainen apteekkari, lääkäri, kääntäjä ja astrologi, joka nykyisin muistetaan ympäripyöreistä, (ehkäpä juuri siksi) hyvin paikkansa pitäneistä ennustuksistaan. 

La Caracole Nostradamus

Tummanruskea, valoa vasten punertava olut kummallisen poukkoilevalla vaahdolla. Olut katuu lasiin agressiivisen vaahtoavana ja vahvan hiilihappoisena, mutta runsas ja höttöinen vaahto kaikkoaa lähes samalla intensiteetillä. Tuoksu on melko tumma, ylikypsän kuivatun hedelmäinen vivahde saa kumppanikseen hieman paahtuneen makean maltaisuuden – myös rehtiä, paahdettua sokeria on läsnä. Kovin imeläksi tämä ei kuitenkaan äidy, vaan tuntuu kuin kokonaisuus olisi päässyt yli-pinttymään. Lakritsista yrttisyyttä, ehkä jopa soijakastikkeen suolaisuutta. Ei suuremmin viettele...

Maussa sokerilla ryyditettyä, haalean siirappista ja tummaa mallasta on enemmän esillä ja aivan lopussa se voimituukin lakritsin ja siirapin paahdetunomaiseen sekoitukseen - joukkoon on lisätty vielä yrttistä mausteisuutta ja myös katkerot puraisevat hennon alkoholin vivahteen kera. Maun alkupuolisko onkin hämmentävän tyhjä, tummana kuivattujen hedelmien makeahko rintama nousee toki hiljalleen tuomaan eloa tunnelmaan. Hiivaa, anismaista yrttisyyttä kurkun päässä… Jälkimaku on ylipaahtuneen siirappinen, hieman mausteilla ja katkerolla potkiva – melko voimakas ja pitkä. Suutuntuma harmillisen ohut, paksumpana tuo olisi varmasti pystynyt pelastamaan paljonkin. Hiilihapot ovat kohtalaisen vahvat ja vahvistavat melko terävästi tummasta sekamelskasta nousevia makuvivahteita.

Tuomio: Melko tasapainoton, ylipinttynyt belgikokonaisuus, josta ei oikein tahdo päästä kärryille – ei tosin haittaakaan. Ajoittain hyviä ominaisuuksia löytyy runsaamminkin, mutta yleinen levottomuus vie pohjan nautinnon tavoittelulta. Pisteet nyt melko kovalla kädellä, mutta tältä se tuntui... Ei jatkoon.

Pisteet: 26/50