tiistai 29. heinäkuuta 2014

"Kesäolutta" Norjasta: Lervig Sommerøl



Kesäjuomaa mökillä...

Mökin rauhassa on mukava maistella konstittomampia oluita ja maitokauppoihin rantautunut norjalainen kesäolut sopinee teemaan mainiosti. Lervighän oli Norjan ensimmäinen ”erikoisoluita” tölkittänyt panimo, joten ihan hauska saada näitä panimon tölkkipakkauksia Suomeenkin ihmeteltäväksi. Sommerøl tosin on tyyliltään vaalea lager ja varmastikin tarkoituksenmukaisesti kesäisen harmiton reseptiikkansa puolesta – uskaltaisin jopa veikkailla suunnaksi panimon aiempaa linjausta, ajalta ennen Mike Murphyn saapumista kattiloiden äärelle (alunperinhän Stavangerissa valmistui lähinnä bulkkilagereita). Nätti ulkoasu pakkauksella toki on ja piristävän kesäinen paketti lähtikin matkaan kesähelteitä taltuttamaan. Katsotaan, kuinka etukäteisveikkaukset pitivät kutinsa.

Lervig Sommerøl
Kirkas, haalean ananaksinen ja lyhytvaahtoinen olut. Tuoksultaan kevyt, vaalea ja kaitpa sitten jollain tapaa kesäinen. Vaalea, hennon makea ja viljaisa mallaspuoli saa seurakseen kevyttä heinikkoa sekä todella laimeaa hedelmäisyyttä. Ei mitään ihmeellistä tässä…

Maultaan myös varsin vaisu ja tavanomainenkin, joskin ruohoinen humalointi kohtalaisen mukavasti pureekin. Vaaleaa, viljaisaa mallasta, hieman heinäistä kuivuutta sekä kevyelti makeutta – ehkä vähän sitä hedelmäistä aromiakin. Maku on kuitenkin kokonaisuutena salkkubulkkia maistuvampi, myös tuntuma on varsin miellyttävä. Kevyt, melko raikas ja ihan hyvän makuinen, ei pahvia saati muita virhemakuja.

Tuomio: Peruskeppanaa parempi vaihtoehto, joka jonkin verran purentaakin ilmentää. Lopputulemana olut on ”kesälager”, joka oikeastaan antaa hyvin vähän. Sopiikin parhaiten kesän rientoihin, joissa hyvä seura ja tekeminen on oluen makua tärkeämpää. Myös saunaolueksi ihan pätevä lagervaihtoehto.


Pisteet: 24/50

Tiedote: PYYNIKIN KÄSITYÖLÄISPANIMON PORTTERI VALITTU MAAILMAN PARHAAKSI BERLIINISSÄ

TIEDOTE 28.7.2014


PYYNIKIN KÄSITYÖLÄISPANIMON PORTTERI VALITTU MAAILMAN PARHAAKSI BERLIINISSÄ

Tamperelaisen Pyynikin käsityöläispanimon Vahvaportteri on palkittu kultamitalilla ja valittu parhaaksi käsityöläisportteriksi GLOBAL CRAFT BEER AWARD 2014 -kilpailussa. Kilpailu järjestettiin viime viikonloppuna 24.-26.7. Global Craft Beer Festivaalin yhteydessä.  Kilpailun järjestäjänä toimi pienpanimoiden maailmanlaajuinen kattojärjestö Global Association of Craft Beer Brewers (GACBB). Tapahtumassa oli mukana yli kuusikymmentä panimoa ympäri maailman. Kansainvälinen tuomaristo koostui panimoalan ammattilaisista.

Pyynikin käsityöläispanimo aloitti panimotoimintansa toukokuussa 2013. Panimo toimii yhteisöperiaatteella ja osakkaina on lähes tuhat oluenystävää. Panimo tuottaa monipuolisia oluita perinteitä kunnioittaen, innovatiivisella otteella. Keväällä toiminta oli vaakalaudalla kun panimolla riehunut tulipalo tuhosi laitteistoa ja tiloja, keskeyttäen toiminnan kuukausiksi. Vastoinkäymisten jälkeen Berliinin kultamitali otetaan panimolla vastaan suurella ilolla. Kansainvälinen tunnustus luo uskoa tulevaisuuteen.

Vahvaportterin isä Tuomas Pere kokee tärkeäksi, että valinta tuli kollegoilta jotka ymmärtävät  prosessin, tyylin, innovaation ja kaupallisuuden kokonaismerkityksen. Esimerkiksi arvostetulta Harpoon Breweryltä tullut positiivinen palaute oli kiva vastaanottaa. Uskon että voitto vahvistaa myös suomalaista olutkulttuuria ja sitä kautta työllistymistä. Ravintoloissa Vahvaportteri onkin saanut hyvän vastaanoton ja nyt myynti alkaa tosissaan ja varauksia on alettu vastaanottamaan. Vahvaportterin tilanteesta tekee erikoisen se, että sitä ei ole helppoa ostaa kotiin. Lainsäädännöstä johtuen emme voi myydä sitä suoraan kuluttajalle, kuten vaikkapa tilaviiniä tai sahtia. Tuotetta saa Alkosta tilausvalikoimatuotteena. Olemme lisäksi kehittämässä vaihtoehdoksi asiakaslähtöistä palvelua, josta oluet voi tilata suoraan kotiin. Kohta siis maailman parhaan käsityöläisportterin voi tilata myös kotiovelle.

Lisätietoa:
Oluentekijä, Tuomas Pere, 044-7699137, peretuomas@gmail.com
Tiedottaja, Veikko Sorvaniemi, 040-8370748, sorvaniemi@gmail.com
Twitter: @ksityopanimo

---

Tiedote on Pyynikin Käsityöläispanimon kirjoittama julkilausuma, joka viime yönä toimitettiin mm. kotimaisten olutblogistien käyttöön. Olutkellari onnittelee panimoa saavutuksesta - mahtava tunnustus hienolle oluelle!

Oluen ylpeä isä, Tuomas Pere ja arvokas tunnustus!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Bryggeri Helsinki E.S.P.A.

E.S.P.Aa Espan kulmilta...

Bryggerin oluita hivuttautuu maitokauppojen hyllyille aina tasaisin väliajoin ja viimeksi haaviin sattui englantilaistyyppistä pale alea tyylikkään turkoosissa paketissa. Hauskasti panimoravintolan maantieteellistäkin lokaatiota nimessään henkivä E.S.P.A. on humaloitu Challenger- ja East Kent Goldings-lajikkein lempeän Pale ale-, Vienna-, Caramel-, Biscuit- ja Black-mallaspatjan päälle. Mikäli panimo jatkaa saksalaisen varmaa työskentelyä laatulähtöisestä näkökulmastaan, on tästäkin Britteihin poikkeavasta oluesta lupaa odottaa hyviä perusmakuja tasapainoisella otteella.

Bryggeri Helsinki E.S.P.A.

Kauniin pähkinäinen, kevyen rusehtava olut, jonka kirkkaan rungon päälle muodostuu kohtalainen, vaalea vaahto. Tuoksu miellyttää, se puhuu britanniaa. Karamellista makeutta huokuva, kahvileipäinen maltaisuus on pehmyttä ja saa seurakseen pähkinää, puumaista humalointia sekä kevyttä marjaisuutta. Ylväs ja keveyn paahtunut.

Maun puolella puumainen humalointi tunnustaa myös katkeraa sitruksen värikkyyttä, joka puree loppu viimein aika narskuvastikin. Rusehtava, leipäinen ja kevyen karamellinen maltaisuus on hennon paahtunutta, kantavaa ja sopuisan voimaisaa. Mukaan tulee vielä ripaus pähkinää, sipaus yrttistä tuoreutta sekä ohutta mausteisuutta. Jonkin verran mausta voi löytää myös kuivaneempaa hedelmäisyyttä sekä punertavaa marjaisuuttakin. Suutuntumaltaan tasapainoinen, keskirunsas ja pienikokoisten, terävähköjen hiilihappojen piristämä. Jälkimaku on pitkä, katkeron kuivattama ja ohuen mausteinen.

Tuomio: Hienoa brittitunnelmointia E.S.P.A.n muodossa. Makukirjo on selkeä, mutta riittoisa ja henkii märkää saarivaltion maaseudun tunnelmaa. Sopivaa purevuutta leipäisen kotoisalla pohjalla.


Pisteet: 34/50

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Suuret Oluet, Pienet Panimot 2014 - Helsingin SOPP



Place to be...
Suuret Oluet, Pienet Panimot… Helsingin Rautatietorille kokoontui loppuviikosta hyvä joukko kotimaisia pienpanimoita sekä janoisia oluen ystäviä. Kolmipäiväinen tapahtuma on nyt jo takana päin ja onkin aika lausua muutama kokoava sananen päivien kulusta. Olutkellari vaikutti festivaalialueella kahden ensimmäisen päivän ajan ja pääosin tapahtuma jätti hyvinkin positiivisen kuvan. Kovinkaan tarkkaa suunnitelmaa maistettavien oluiden suhteen en etukäteen ollut tehnyt, mutta hieman etupainoisesti olin päättänyt lähestyä uuden Maku Brewingin, Ruosniemen Panimon ja Hollolan Hirven ständejä. Myös Hiisin tarjontaa tuli tarkkailtua varsin aktiivisesti, mutta yleisesti mentiin ihan fiiliksen pohjalta. 

Torstaina astelin alueelle puoli yhden maissa, eli puolisen tuntia kongin kumahduksen jälkeen. Keli oli aurinkoinen eikä suurempaa tungosta ollut näköpiirissä. Maku Brewingin tiskillä törmäsin Voetto-panimon Topiin ja IPAt lasissa suuntasimme pohjoiseen ilmansuuntaan, jossa lyöttäydyimme Jaskan seurueen leiriin. Hyvää keskustelua virisikin heti kättelyssä ja päivän aikana tuli vastaan useitakin uusia tuttavuuksia, sekä luonnollisesti vanhoja konnia. Myös Venäjän panimobuumia ihmeteltiin Pietariin olutkauppaa avaamassa olleen Dimitrin kanssa. Jutun juurta riitti, oluita tunnusteltiin ja valtoimenaan virrannut mallasjuoma täytti pöydät (tonagi voinee vahvistaan asian, pahoittelen, rapatessa roiskuu…). 

Analyyttistä nautiskelua.
Hyvinkin aikaisessa vaiheessa kävi ilmi, että kelit tulisivat suosimaan tapahtumaa – oli julmetun KUUMA! Melko komeat rajat paripäiväinen istunto jätti jälkeensä. Torstain aikana ehti hyvin käydä lävitse tapahtuman kokeellisempaa puolta, jossa vahvaa roolia otti porilainen Ruosniemen-poppoo. Satakuntalaista maalaisidylliä tarjoileva raparperi-punajuuri-villihiiva-taideteos Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio osoittautui ennakko-odotuksiin ja spekseihin nähden ihan kelpo olueksi, eikä hetken hämmennystilan aiheuttanut, selkeän kaksiosaisen makukirjon omannut Sourstoutkaan pöllömpi esitys ollut. Sorilaisten kanssa loihidittu, Laphroaig Quarter Cask-tynnyreissä kypsytetty Islay Sahti jäikin omiin kirjoihin tapahtuman ehdottomana kärkenä – turvetta ja sahtista menoa yhdistävää hekumaa alusta loppuun! Plevna yllätti tuomalla Barley Winensa vintage-erää tarjolle ja kyllähän tämä sherryttämätönkin versio toimi niin maan mainiosti. Sahtirintama oli varsin vahva ja Hollolan maistuva Kivisahti nousi naapuritiskin viskiversioinnin rinnalle mutta vahvoilla sankarin viitan jakotilaisuudessa oli myös pöytäseurueessakin piipahtaneen Palttalan Juhanin ja Hiisin juonima Pohjoisen Jättiläinen. Jätti loppuikin jo torstain aikana kaapeista, mutta vahvan huhun mukaan eräästä jyväskyläläisravintolan kellarista vielä kegillinen saattaisi löytyä…

Yksi parhaiten makuhermoon kolahtaneista...
...mutta hirveesti hyvää maisteltavaa löytyi myös naapuritiskiltä.
Perjantai ei säätilansa puolesta urakkaa yhtään helpottanut ja toiveet viilentävän pilvimassan saapumisesta Helsingin ylle kariutuivat vastaan tulleen Pekka Poudan varsin kesäiseen loma-asuun – voiko vakuuttavampaa ja reaaliaikaisempaa ennustetta olla olemassakaan? Hellettä oli siis luvassa… Päivän kulun kaava oli kutakuinkin sama kuin edellisenäkin – hyvä porukka, hyvää olutta ja paahtavaa tunnelmaa. Oma päiväni jäi edellistä lyhyemmäksi, sillä jo neljän aikaan väkeä oli sen verran liikkeellä, ettei aina tiennyt minkä panimon tiskille oli jonottomassa. Näinpä päätin siirtyä sivummalle jo ennen kello viittä. Päivän annista vielä sen verran, että esimerkiksi Hiisi oli rahdannut listan ulkopuolelta maistuvaa maisteltavaa ja pitkät jonot tiskille syntyikin, mutta kyllä hanikkaa sai henkilökunta vääntää varmasti jokaisen ständin takana hiki päässä.

Tarkempaa analyysiä maistetuista oluista on luvassa hamassa tulevaisuudessa. Tapahtuman tarjontaa leimasi mielestäni IPA-suuntaus ja American-termistö, mikä osittain aiheutti myös hienoisen vastareaktion. Hyvää tekemistä mainituilta tyyleiltä kuitenkin oli tarjolla, joskaan selkeää suosikkia muutamien maistettujen joukosta ei suoranaisesti löytynytkään – Suomenlinnan Panimon tiskiltä yllättäen bongattu blogikollega-Arto Halosen visioima Kaiku tosin keräsi kiitosta maitokauppavahvuiseen pakettiin loihditun runkonsa puolesta. 

Kiitän ja kumarran!
Ei kait tässä sen kummempia, iso kiitos kanssanauttijoille sekä tapahtuman järjestäjille. Väkimäärästä päätellen kotimainen pienpanimotekeminen kiinnostaa toden teolla – ja miksipä ei kiinnostaisi. Hienoa myös nähdä, etteivät ihimiset arastele ottaa jälkikasvuaan oluttapahtumaan mukaan. Päiväsaikaan useampikin pikkupiltti matkasi sopuisasti festivaalitunnelmaa ihmettelemässä, eikä kukaan repinyt kukkahattuaan.

Yhdestä jutusta kuitenkin mieleni pahoitin, jo useiden muidenkin tapahtumien yhteydessä puhutusta veden jakelusta – tai sen puutteesta. Ymmärrän, ettei tilaisuuteen vettä oltu tultu juomaan, mutta kyllähän hellesäässä järjestettävän ulkoilmatapahtuman perusvarustukseen pitäisi edes yhden vesipisteen kuulua. Ei taskulämmin ostopullovesi paljoa pitkän päivän aikana lämmitä. Nestehukkahan siinä vääjäämättä iski, vaikka hookaksoota aktiivisesti ostamassa kävikin…

Kiitoksia,
J-P