Jazz-olutta Briteistä: Greene King Yardbird

• Tyyli: Golden Ale / Blond Ale
• Alk.%: 4,0
• Panimo: Greene King, Bury St. Edmunds, Englanti

'cause i'm jazzy...

Suhteellisen harvoin maitokauppojen brittioluet jaksavat kiinnostusta herättää, mutta toki poikkeuksiakin löytyy – eräs Skottipanimo nyt ainakin tulee mieleen… Greene Kingin Yardbird lähti mukaan puhtaasti jazz-viittauksensa vuoksi. Kyseinen golden ale on nimittäin nimetty legendaarisen saksofonistin, Charlie ’Bird’ Parkerin mukaan. Teini-iässä lisänimen ’Yardbird’ (myöhemmin lyheni muotoon Bird) saanutta Parkeria pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimpana bebopin synnyn mahdollistajana 1940-luvun jazzissa. Sävellyslahjojen lisäksi mies omasi ilmiömäisen kyvyn improvisointiin ja miehen jamit ovatkin varsin menevää kuunneltavaa. Mikäs sen parempi vaihtoehto kesäiltaan kuin mökkirauhassa levy soimaan ja olutta lasiin. Esimerkiksi miehen ”nimikko-albumi” ’Bird’ istuu hieman aurinkoisempaankin kesäpäivään paremmin kuin hyvin…

Entäs itse olut sitten? Yardbird kuuluu kuuden ”innovatiivisen” oluen sarjaan, joista useampikin viittaa musiikin maailmaan. Melko kevyt golden ale on ottanut jenkeistä inspiraatiota nimensä lisäksi myös reseptiikkaansa. Sen esikuvana toimii runsaan aromikkaat jenkki-APAt, joskin britti-Bird onkin humaloitu hienoisen sekoitusmuotoisella kattauksella: Challenger, Pilgrim, First Gold, Willamette, Tettnang ja Cascade – eli puhdasta greippiviidakon menoa ei luvassa ole, mutta ainakin makukirjossa luulisi monipuolisuutta riittävän melko kevyttä (4,0%) runkoa vasten.

Greene King Yardbird

Pähkinänoranssi, vaaleavaahtoinen ja kirkas olut. Tuoksusta löytyy hivenen keksimäistä mallasta, puumaista kuivuutta ja pähkinän sävyjä sekä sitruksen pilkahduksella varustettua humalointia – myös kevyttä hedelmäisyyttä on ilmassa. 

Maussa hennon toffeisella, leipäiselläkin pohjalla istuu kohtalaisen rapsakka, sitrusmaista purevuutta henkivä humalointi. Hiven ruohoista yrttiä, vähän enemmän pähkinää sekä puista kuivuutta. Keskirunsas, hiilihapoiltaan melko pirteä tuntuma – yleisilme brittimäisen rapea ja melko kuiva.

Tuomio: Makuisa, perusvarma britti, joka puree sitruksisella, puoliraa’an riisutuksi puetulla maisemalla. Kuivahko, pähkinäinen ja sinällään ihan maistuva britti. Ei kuitenkaan suuria riemunkiljahduksia aiheuta. Parkerin musiikki on omalla luvullaan verrattaen tähän tribuuttiin…

Pisteet: 32/50