BrewDog-tasting @ Harry's

Kyltti johdattaa perille...

Keskiviikko valkeni kosteana, harmaana ja pitkin päivää vettä taivaan täydeltä tarjoilevana. Kaikki tämä oli kuitenkin toissijaista illan tarjonnan rinnalla, sillä Olutravintola Harry’sin peräkabinetissa odotti uteliasta oluen ystävää mielenkiintoinen kattaus. Edellisenä perjantaina maahan oli nimittäin saapunut useampikin skottipanimo-BrewDogin uutuusolut ja näitä esittelemään oli lähetetty jo aiemminkin Suomessa tasting-tilaisuuksia vetänyt Victoria Scott. Harry’s oli ilmeisesti tämänkertaisen matkan viimeinen pysäkki ennen Skotlantiin paluuta – alkuviikosta Victoria oli ehtinyt emännöimään vastaavat tilaisuudet jo Lappeenrannan ja Kuopion suunnilla. 

Illan kulku oli seuraava: pirtsakka ja nauravainen neitonen maistatti panimon oluita tarinoiden samalla niiden taustoista sekä omaan suuhun nousseista makulöydöksistä. Iloinen skottiaksentti oli soljuvaa, ajoittain nopeatempoista mutta yllättävän ymmärrettävää ja helppoa seurattavaa. Oluttietouden ja jöröttäviä suomalaisia testailleen small talkin väliköissä saimme kuulla myös perustietoja panimosta sekä sen historiasta. Melko yleistä tietoutta esitys tarjoili, mutta tulipa joukosta poimittua omaan korvaan uusiakin tiedonmurusia. Balttia on kuulemma noussut Skandinavian ohella varsin merkittäväksi markkina-alueeksi, mikä hieman pääsi yllättämään allekirjoittaneen. Viron pienpanimobuumista onkin ollut jo jonkin aikaa hyviä viitteitä, mutta ilmeisesti kysyntää riittää hyvin myös ulkomaisilla craft beer-brändeille – hieno juttu! Pitänee itsekin jossain välissä hyödyntää etelänaapurin oluttarjontaa ja järkevämpää alkoholipolitiikkaa… 

BrewDogin nousu kulttimainetta nauttivaksi ”suosikkipanimoksi” oli varsin nopea, mutta huomionarvoista nousun alkuvaiheissa on, että eräällä pohjoismaisella alkoholimonopolilla on tarinassa varsin suuri rooli. Se monopolihan on luonnollisesti meidän rakas Alk.. *heh-heh* Katseet kääntyvät vähemmän yllättäen länsinaapurimme suuntaan, sillä Systembolagetin valikoimiin päässeen Punk IPAn kysyntä sai panimolla pasmat sekaisin. Tuotantokapasiteetti ei tahtonut riittää alkuunkaan vastaamaan suureen menekkiin, mutta paine onnistuttiin kääntämään hienosti eduksi ja voimavarat suunnattiin harkittuun laajenemiseen. Monopolista voi harvoissa tilanteissa siis olla hyötyäkin..? Tarinaa tuli paljon, mutta nämä pari asiaa jäi parhaiten niistä mieleen.

Osa uutuuksista...

Illan oluttarjonnasta ei sen kummempaa tietoa etukäteen ollut eikä kymmenen euron kannatusmaksukaan suuria odotuksia sen suhteen ladannut – toiveikkaana olin varautunut yhteen uutuuteen. Paikalle päästyäni yllätys oli mieluinen, sillä sivupöydältä löytyi rivillinen mielenkiintoisen näköisiä puteleita. Jakoperiaatteella maistelun tiimellyksessä mentiin, eli kukin pullo jaettiin pöytäseurueen kesken. Tastingin alkaessa luulin jo iskeneeni kultasuoneen, sillä kansoitin neljän hengen pöytää itsekseni – leikkimielistä kateutta oli ilmoilla naapuripöytien suunnilla… Lopulta paikalle kuitenkin saapui pari mattimyöhäistä, joten annoskoko muuntui maltilliseksi kolmasosapulloksi per tuote ja riittipä suun kostuketta vielä Victoriallekin. Katsastetaanpa sitten illan olutantia:

Ensimmäisenä laseihin kaadettiin kolmen omaan makuun maistuvan panimon kollaboraatio-olutta. BrewDog yhdisti voimansa innovatiivisen Magic Rockin sekä aina varman kalifornialaisen Stone Brewing Companyn kanssa. Lopputulemana oli rapea ”kesähybridi”, joka yhdistelee jenkkihenkisten pale alejen vaaleaa ja rapeaa tunnelmaa yhdessä saisonhiivan aikaansaaman mausteisen, kuivahkon tuntuman kanssa. Humalina Simcoe ja Amarillo.

Magic Stone Dog

Magic Stone Dog

Belgian ale / 5,0% / yhteistyössä Stone & Magic Rock

Pisteet: 33/50

Sitruksinen, rapea ja saisonmaiseen tapaan kuiva, kohtalaisen mausteinen sekä vaaleaa viljaisuutta tarjoileva kollabo-olut. Kuivahko, olemukseltaan kesäisen kevyt joskin makua riittää varsin mukavasti. Rungoltaan hyvä, ei tietoakaan vetisyydestä. Käytännössä rapsakasti humaloitu, terassikeleille hyvinkin sopiva saison.

Seuraavaksi luoksemme lipui Harry’sin hanan valloittanut U-Boat, joka Magic Stone Dogin tapaan yhdistää mannerten välistä olutosaamista. Pennsylvanialaisen Victory Brewingin kanssa valmistettu ”Transatlantic Smoked Porter” on tyyliltään savustettu porter joka on valjastettu siistiin sukellusveneteemaan. Rungosta löytyy niin suklaa- kuin savumaltaitakin, humalien virkaa toimittavat Mittelfruh ja Galena – hiivana on käytetty pohjahiivaa, eli savustettua balttiportteri on tarjolla. Omaan makuun viisikon maistuvin ja onnistunein olut – vahva suositus tässä kohtaa!

U-Boat

U-Boat

Savuolut / 8,4% / yhteistyössä Victoria Brewing

Pisteet: 41/50

Tuhti, tumma, todellinen syksyn lämmittäjä. Tuhdin paahteinen, pehmeä ja intensiivistä tummaa suklaata tarjoileva, kaakaopapujen ryydittämänä makumaailma. Syviä värejä, runsaita makuja. Alkuun savun tuiverrus hieman piilottelee, mutta lämmetessään jälkimaun kautta alkaa löytyä myös nahkeaa, kevyen turpeista savun henkeä. Se viimeistelee maun kauniisti eikä loppuvaiheen runsautensakaan voimin äidy liian hallitsevaksi. Pääpaino onkin tumman paahteen ja suklaan maailmassa.. Hieno olut, joka kätkee vahvuutensa varsin hyvin. Tuntuma ei nimittäin äidy odotetun paksuksi mutta kokonaisuus ehkä toimiikin sen ansiosta todella hyvin.

Kolmas olut olikin vanha tuttu, jota viime aikoina on harmillisen vähän tullut tapailtua. Hardcore IPAn vahvuutena on double IPAksi varsin hyvä juotavuus sekä omaan suuhun hyvin istuva, maistuvan rapea tunnelma. Hyvä valinta uutuuksien keskelle – yhdyin muun seurueen nyökyttelyyn.

Neljänneksi olueksi käärimme paperipussista esille illan erikoisimman tapauksen, kutkuttavan mielenkiintoisen ”rotta-oluen”, Everyday Anarchyn. Oluen slogani menee tähän tapaan: If we could sum up Everyday Anarchy in one sentence, it would probably be “it doesn’t have to make sense”, enkä voisi sen kanssa olla enempää samaa mieltä. Kyseessä on periaatteessa saison, joka on kypsynyt ranskalaisissa valkoviinitynnyreissa (oliko Chardonnay?) lähes vuoden verran – 355 päivää tarkalleen ottaen. Hankalasti sanoiksi puettava, vaikeasti jäljitettävä. Hieno ja mukavan haastavakin olut… Rungosta löytyy myös ruista.

Everyday Anarchy

Everyday Anarchy

Belgian Strong Ale / 10,3%

Pisteet: 39/50

Tastingin ylivoimasesti kiehtovin olut. Tuoksultaan todella runsas, mielenkiintoinen ja koukuttava - hauskalla tapaa paksu. Mitä tämä on? Makumaailma on hieman latteampi, joskin edelleen varsin riittoisalla tasolla. Tynnyröinti määrittää oluen kokonaisuutena varsin pitkälle. Valkoviinitynnyrin pohja antaakin vahvan leimansa makuun, mutta mielikuviin tunkee myös punertavampi, Thornbridgenkin tynnyröidyissä oluissa esiintyvä kanervainen loppusilaus. Hieman tiukkaa makeutta rungon puolella, aavistus kuivattua hedelmää sekä runsaammin punaherukkaista marjaisuutta. Lopusta löytyy yrttisen mausteista potkua, ajoittain seassa on myös lambicmaista alkukantaisuutta. Maanläheisyys on oikeastaan käsinkosketeltavaa... Johan on twistiä ja meininkiä. Hyvällä tapaa hankalasti kiinni otettava.

Illan viimeinen olut kätkeytyy tutun näköiseen pahvilootaan. Panimon seitsemänvuotisen taipaleen juhlaolut, naga chilillä ja vaniljalla maustettu imperial stout. Resepti on sama kuin sen edeltäjissäkin, Abtsrakt 4:een pohjautuvissa Dog A:ssa ja Dog B:ssa – nimen kirjainmuutos kuvastaa vain oluen vuosikertaa. Tämä olut hieman jakoi pyötäseuruettamme…

Dog C

Dog C

Imperial Stout / 15,1%
Pisteet: 41/50

Chili puskee nenään vahvasti jo tuoksun puolella. Maultaan olut on syvä, U-Boatia selvästi iskevämmällä ja tiiviimmällä paahteisuudella etenevää, salmiakinvivahteista nektaria. Chilin polte ja aromi vyöryy suuhun kohtalaisen runsaana pölähdyksenä. Myös alkoholi on makuna hieman läsnä ja kevyt liköörinen tuntu löytyy taustalta. Jälkimaku on pitkä, tiukan suklainen ja paahteen kannattelema. Suuri olut, joka vaatii oman hetkensä.

Yhteenveto:

Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja Victoria veti sen läpi varmalla otteella. Oluttarjonta oli mainio ja rehellisesti sanottuna kymmenen euroa tällaisesta huvista on naurettavan pieni summa – en valita, näitä lisää! Uutuuksia tosiaan kahlattiin läpi hyvällä kirjolla ja kuten sanottua, vei U-Boat mielestäni pisimmän korren erityisesti onnistuneella kokonaisuudellaan – sitä uskaltaa suositella myös vähän vähemmänkin oluita hifisteleville paahteen ja sopuisan savun ystäville. Seikkalijoille taasen suosittelen tutustumista Everyday Anarchyyn, jota todennäköisesti pyrin itsekin hommaamaan lisää. Todella mielenkiintoinen ja runsaan maistuva kokemus, jossa riittää hyvin pureksittavaa.

Victoria muuten kehui Beer Hunter’sin CCCCC IPAa erittäin maistuvaksi olueksi ja kertoi syttyneensä panimon touhuihin muutenkin viime vuoden Olut Expossa. Porilaiset kuulemma voisivat hyvinkin olla mieluisa kollabo-oluen keittelykumppani – pistäkääpäs hakemusta vetämään!

Myös Hiisin Humulus Lupus sai osakseen kehuja, kuin myös Harry’sin hanasta tällä hetkellä löytyvä Donut Island-kollabo Sour Puzzkin. Hyviä oluita kaikki, ansaitut tunnustukset…

Olutkellari kiittää mainiosta illasta,

Kippis! 

Mieluisa paketti...