Ahdin olutvarannoilla: Stallhagen Historic Beer 1842

• Tyyli: Traditional Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Stallhagen, Godby, Suomi 

”Pullollinen historiaa”, lienee sopiva lausahdus tämänkertaisen oluen äärellä. Stallhagen Historic Beer 1843 on rahvasta silmällä pitäen valmistettu toisintopainos neljä vuotta sitten Föglön edustalta merenpohjasta naaratusta historiaoluesta. Shamppanjakorkilla varustettu pikkupullo on jo varsin tuttu näky markettien hyllyssä eli kansanpainosta on lähdetty jalkauttamaan melko tehokkaasti ympäri maan.

Oluestahan on myös olemassa hivenen tyyriimpikin versiointi, numeroitu kahdentuhannen kappaleen erikoiserä, johon pääsee käsiksi vain ostamalla laivalipun Vikingin väreissä matkaavalle ”ruotsinlaivalle”. Buffetruokailuiden välissä voikin sitten piipahtaa ostoksilla ja hamuta käsiinsä komeaan puulaatikkoon pakatun keräilyharvinaisuuden kohtalaisen kovaan hintaan, 113,50€/plo. Melko varakas seikkalijaluonne saakin siis olla, mikäli olut todella kiinnostaa eikä halua tyytyä vain koko kansan saatavilla olevaan kopioon… Sinällään hauska yksityiskohta näiden kahden painoksen välillä on, että virkamiesbudjettia vaativan deluxeversion ja markettipainoksen nimissä on vuoden heitto, rajatun erän nimen ollessa Stallhagen Historic Beer 1842…

Stallhagen Historic Beer 1842

Kerrataanpa oluen taustoja hieman. Sen nykyinen elinkaari sai alkunsa kesällä 2010 kun Ahvenanmaan saaristossa tehtiin hylkylöytö. Uponnut alus oli mitä ilmeisimmin päätynyt merenpohjaan jo 1840-luvulla, mutta sen todellista ikää saati alkuperää ei vielä ole saatu selvitettyä. Sen sijaan laivan lastin tutkinnassa on edetty jo konkreettisiin tuloksiin saakka ja tutkimustyön hedelmillä on kirjaimellisesti päästy maiskuttelemaan. Ylös syvyyksistä kiikutettiin olut- ja viinimaailmaa kohahduttaneita löytöjä, kuten 145 pullollista moitteettomana säilynyttä shamppanjaa sekä kolmea erinäistä olutlaatua! Shamppanjien alkuperät on jo onnistuttu jäljittämään ja olutkin pääsi VTT:n laboratorioihin tutkittavaksi. 

Viisikymmenmetrinen merivesipatja, pullon ja merenpohjan väliset paine-erot ja tasaisen viileät ympäristön olosuhteet takasivat shamppanjoille optimaaliset säilytysolosuhteet. Olut sen sijaan oli jo alkanut ottamaan siipeensä pitkän säilytyksen seurauksena… Iloksemme tutkijat kuitenkin onnistuivat löytämään pulloista eläviä maitohappobakteereita ja tutkimusten perusteella käsitys oluen vahvuudesta, kitkeryydestä ja väristä mahdollistivat sen henkiinherättämisen 170-vuoden tauon jälkeen. Näinpä yksi löydetyistä oluista on saanut uuden sivun historiansa lehdille autenttiseksi kuvatun jäljitelmän myötä. Rekonstruktointiin osallistui kotimaisen edustajiston lisäksi myös belgialaisen KU Leuvenin yliopiston asiantuntijoita ja löydettyjen maitohappobakteerien tutkimiseen elintarvikkeiden säilyvyyden kehittämiseksi VTT on saanut apua kanadalaisen University of Saskatchewanin tutkijoilta. Ihan kohtalainen määrä lusikoita sopasta siis löytyykin. Uusintapainoksessa kohtaavatkin nykyaikainen oluenvalmistustaito ja historian kupliva havina. Stallhagen onkin itseoikeutetusti ottanut haastavan tehtävän vastaan ja tuonut pöytiimme pullollisen historiaa. Olutta kuvataan panimon tiedotteessa seuraavasti:

Stallhagen 1843 on spontaanihiiva käymisellä valmistettu olut, jonka raaka- aineina on käytetty ainutlaatuista yhdistelmää mallasta, vehnää ja mikro- organismeja, joita normaalisti ei nykyisistä oluista löydy. Alkuperäisoluen valmistusaikoina ei vielä tunnettu nykyisenkaltaisia viljeltyjä hiivakantoja. Olut on väriltään vaalean keltainen ja siitä puuttuvat oluelle tyypilliset katkero ja humala-aromi lähes kokonaan. Humalan rooli 1800-luvun panimoissa ei ollut yhtä tärkeä kuin se on tänä päivänä.

Stallhagen Historic Beer 1842

Rusehtavan keltainen, melko vaahdokas ja ihan komean näköinen olut. Tuoksu mieto mutta miellyttävä. Siinä on kuivanlaista, vaaleaa viljaisuutta sekä sopivaa pyöreyttä antavaa vehnäisyyttä, ehkä hiven happamuuttakin. Aivan ohut ripaus mausteita, hieman runsaampaa, omenaista hedelmäisyyttä.

Maultaan ihan toimiva, ehkä loppuunsa vähän ponneton. Vaaleaa viljaisuutta, pehmeähköä, melko hapanta vehnäisyyttä sekä pippurinkaikuista mausteisuutta. Vähän kuivaa ja simppeliä wittiä muistuttaa - suodatettua sellaista kevyellä valkoviinin vivahteella kenties. Omenan ja päärynänkuorista hedelmäisyyttä löytyy vaalean rypälemäisellä tunnulla ryyditettynä. Tuntumaltaan ihan toimiva paketti, hieman jopa soljuvuutta löytyy. Jälkimaussa hienoisen kitkerä, hapan aromi, joka tuonee luonnetta enemmän kuin häiritsevää puristusta.

Tuomio: Sinällään ihan kiehtova ajankuva menneisyydestä - nykypäivään siirrettynä kokonaisuus lienee sekoitus valkoviinin, gueuzen ja witbietrin tunnelmaa, ehkä vähän suodatetummassa ja riisutummassa muodossa kuitenkin. Pientä potkua kaipaisi, mutta voisin hyvin kuvitella terassikeleille melko päteväksikin juomaksi.

Pisteet: 33/50