OLUTKELLARI: Hans Välimäen uusi belgiravintola Tampereelle: August von Trappe

http://www.ravintola.fi/ravintola/august-von-trappe/

Tampereen uusin tulokas...

Sain tosiaan kutsun Tampereelle ihmettelemään Hans Välimäen uutta, hieman olueltakin kalskahtavaa ravintolakonseptia ja kun välimatka ja aikataulut kerrankin passasivat yhteen, oli päätös hypätä raiteille sitä myöten tehty. Koska tapaan usein jaaritella turhankin pitkään ja hartaasti, koostin alkuun hieman lyhyemmän kuvauksen ravintolasta ja tarjonnasta, jota seuraa seikkaperäisempi miljöön, valikoiman ja tilaisuuden läpikäynti. Tarina on kirjoitettu hieman olutlasin läpi katsottuna...

August von Trappe lyhyesti

Hans Välimäen kaipuu juurille ei näytä hiipumisen merkkejä, sillä nyt mies avasi jo kolmannen ravintolansa Tampereelle. Yhteistyö Restamaxin kanssa jatkui myös tässä hankkeessa, jonka tuloksena kaupungin ytimeen syntyi 160-paikkainen bistrotyyppinen belgialaisravintola. Kesän aikana juhlakuntoon remontoitu August von Trappe avasi tiistaina ovensa pimenevään syksyyn ja kutsuu koko kansan tutustumaan Belgiasta oppinsa ammentaviin makuihin tai vaikkapa vain oluen äärelle aikaa viettämään. Keskeinen sijainti Ilves-hotellin edustalla, Tammerkosken välittömässä läheisyydessä takaa hyvät puitteet toiminnalle, eikä yli satavuotisen historian omaava kivirakennus tunnelmaa ainakaan laimenna - päinvastoin...

Ravintola jakautuu kahteen osaan, varsinaiseen ravintolasaliin josta löytyy bistromaisen pitkä á la carte-lista sekä viihtyisään, olohuonemaiseen pubin puoleen, jonne niinikään saa tilattua pientä suuhun pantavaa. Viinivalikoimassa luotetaan vanhan mantereen makuihin, eikä siideritarjontakaan tästä linjasta poikkea – Ranska ja Espanja näyttäisivät olevan hyvin edustettuina. Viskinystäviä ei nimikemäärällä tosin hemmotella, mutta vastapainoksi valikoimista löytyy muun muassa grappaa ja armanjakkeja, joten variaatioita hieman vahvemmistakin nautintoaineista löytyy.

Ja se olut... Luonnollisesti belgialaista satoa löytyy hyvällä prosentilla, mutta ajan hengen mukaisesti valikoimissa on myös pari kourallista vaihtoehtoisiakin mallasjuomia – esimerkiksi olutharrastajalle mieluisat BrewDog ja Founders esiintyvät listoilla muutaman tuotteen voimin ja vaihtuvuutta sekä ennenkaikkea kasvua lupaillaan toiminnan lähtiessä tosissaan käyntiin. Kahdeksan hanapaikkaa ja alkuun noin neljänkymmenen pullon levyinen oluttarjonta ei ehkä nouse haastamaan varsinaisten olutravintoloiden valikoimaa, mutta Augustissa panostetaankin ruuan ja juoman liittoon aisteja hivelevässä ympäristössä. Toisaalta ravintolan näkökulmasta tarkasteltuna puhutaan varsin kohtuullisesta olutvalikoimasta. Hanoista pitää muuten mainita, että Stallhagenilta löytyy oma hanapaikka, jossa avajaispäivänä oli tarjolla maistuva Jolly Bock – myös BrewDogin Dead Pony Club nousi uudelle tasolle aamulla kytketystä hanasta laskettuna…

Tyylikäs, sopivan rento ja spontaani – paikalle kannattaa vaivautua ihan jo sijainnin ja miljöön vuoksi. Olutharrastajaa valikoima tuskin suuresti puhuttelee, mutta hyviä vaihtoehtoja löytyy eikä ruokapuolikaan kylmäksi jätä. Ulos suunniteltu muhkea terassikokonaisuus täydentänee paketin ajan myötä.

Ravintolan puolella... (kuva: Kim Ekman, Vision 51)

August von Trappe hieman pidemmin

Edellä tulikin jo pääkohdat toiminnasta purettua, mutta katsotaanpa sitten hieman pintaa syvemmälle, nääs. Matkalaisen kannalta sijainti on mainio; juna-asemalta reipasta kävelyä kestää vain nelisen minuuttia ja viereisen Ilves-hotellin monumentaalinen silhuetti on hyvä, veikkaisin että varsin tuttukin kiintopiste myös vähemmän kaupungissa liikkuneelle. Sen edustalla sijaitseva punatiilinen arvorakennus on komea nähtävyys jo itsessään, eikä ravintolan sisäänkäynnin hieman hankala löytäminen muuraustaidetta ihmetellessä ehdi turhauttamaan – vähän nurkan taaksehan tuo Koskikeskukselta päin tullessa jää… Hieman hävettää myöntää, että tähän saakka olen aina onnistunut sivuuttamaan koko rakennuksen olemassa olon. Nyt tuokin virhe tuli korjattua, hyvä niin.

August von Trappe sijaitsee vuonna 1896 valmistuneessa, Carl Theodor Höijerin suunnittelemassa Matkailutalossa. Se on toinen historiallisen Verkatehdasmiljöön säilytetyistä rakennuksista – muut tuhottiin 1970-luvun purkuhuumassa. Aiemmin Matkailutalo toimi Verkatehtaan konttorirakennuksena sekä tehdasjohtajien perheiden kotina. Rakennuksessa on sittemmin toiminut myös Ruotsin konsulaatti ja viime vuosina Nuorisokahvila Uniikki sekä Itämeri-instituutti. Restamax osti kiinteistön syksyllä 2013 ja kaikkiaan rahaa kuuluu palaneen parin miljoonan verran avajaishetkeen tultaessa.

Historian havinaa punatiilen muodossa...

Astun sisään ja esittelen itseni, minulta pyydetään tarkennosta mistä tulen… Vastaan, että ”Olutkellarista” ja huomaan äkkiä pohtivani olikohan blogin nimivalinta lopulta kovinkaan onnistunut. Sisään kuitenkin laskevat. Heti alkuun täytyy kehua paikan tunnelmaa… Etenkin olohuonemaisen pubin puoli on viihtyisä, tietyllä tapaa jämäkkä ja arvokas – jostain syystä odotin sekavaa grumeluuria ja kikkailua. Tokihan sisustuksen ja pintojen kirjo on melko mittava, mutta ne sulautuvat hyvin yhteen toimivan tilajaottelun ansiosta. Viihtyisä istuskelupaikka tiilimuurien sisältä siis paljastui. Tummaa, selkeälinjaista puuta, kuparia ja hienosti nostalgisoituja kivipintoja rouheaksi vastapainoksi – ehkä laattakuviota jäljittelevä tapetointi muutamassa kohtaa särähtää silmään, mutta punaviinitynnyreistä tehdyillä tilkkeillä verhottu seinä taasen puhuttelee syvästi. Tila oli tunnelmallisesti valaistu, eli amatöörikuvaajalle pirullisen hämärä ympäristö – takkatulta jäin kaipailemaan, se olisi viimeistellyt syksyisen illan tunnelman mukavasti.

Ravintolasali jakaantuu kahteen osaan ja tuo puoli on hieman sokkeloista ”olohuonetta” avarampi. Suurta kierrosta en siellä kuitenkaan tullut heittäneeksi, mutta ainakin eloisan kuvioinen, harmaa laattalattia miellytti rohkeudellaan. Ehkä siinä oli sitä ”pelättyä” tilpehööriä, joka kuitenkin osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Pubiin olisi voinut pari rohkeampaakin valaisinta heittää, korkea tila ja paikan henki olisivat siihen nimittäin mahdollisuuden antaneet. Sinällään hauskan rouheat "kuparikattilat" kuitenkin ajavat kyllä asiansa vähintäänkin mallikkaasti. Mutta se tästä Inno-osuudesta, en minä kotiväen mukaan sisustuksen päälle juuri mitään ymmärräkään…

Ravintolapuolen lattia oli onnistuneen leikittelevä veto...

...samoin viinitynnereitä hyödyntävä seinäpinta pubin tiloissa.
Sohvaryhmän "yöpukuverhoilu" tosin herättää ristiriitaisia tuntemuksia... (kuva: Kim Ekman, Vision 51)

Olutvalikoimaa ihmetellessäni paikalle saapuu pubi-isäntä, Hande ”pubin setä” Huhtinen. Vasta-alkajan käsiin ei maltaisia makuja suinkaan ole jätetty, sillä mieheltä löytyy taustaa mm. edesmenneen Pub Höyryn ruorista sekä Teerenpelin listoilta. Belgia tosiaan näkyy päävärinä niin olut- kuin ruokatarjonnassakin, mutta myös muukin manner-Euroopan alue saa vahvaa luottoa siinä sivussa. Oluiden suhteen lähdettiin liikkeelle tosiaan melko maltillisella määrällä (kahdeksan hanaa ja n. 40 pulloa), mutta tarjontaa varioidaan ja kasvatetaan ajan mittaan. Chimay, St. Feuillien, Duvel, La Trappe, Westmalle, Leffe ja Lindemans tahdittavat listaa, mutta tässä toki vain osa panimoista - myös muutamia lambiceja löytyy, näistä hanapaikan oli valloittanut Frank Boon Kriek.

Belgien rinnalle nostetaan myös ruokapöytään makujensa puolesta sopivaa IPA-tekemistä, mutta vaihdamme muutamia ajatuksia myös ravintolan oman oluen teettämisestä. Itse asiassa aihe on vakavasti ollut mietinnässäkin, joten myöhemmin on hyvinkin mahdollista törmätä kotimaisen pienpanimon valmistamaan August von Trappen olueen - belgityylisenä, tottakai... Oman oluen lisäksihän konsepti suorastaan huutaisi omatuontia Belgiasta, mutta tähän ei aikomusta kuitenkaan ole lähteä. Ilmoittauduin toki matkaseuraksi mikäli tällainen päähänpisto joskus syntyy, just in case. Kohdemaa olisikin kuulemma vielä tuoreessa muistissa, sillä Hande ja Hans piipahtivat opintomatkalla Belgiassa aiemmin tänä vuonna. Aitio tunnelmaa on siis tosissaan haisteltu ja maisteltu ennen tositoimiin ryhtymistä. Hyviä tarinoita kuultiin useampia ja tiedusteluihin oliko teemana ”Hanssin matkassa” vai ”Haasta Hans”, saatin vastaukseksi että vähän molempia.

Leikkimielinen vaahdonvertailu käynnissä...

... ilmeistä päätellen Hande vei pidemmän korren.

Entä miksi teemaksi valikoitui nimenomaan Belgia? Hans valottaa taustaa vetoamalla laajaan ja laadukkaaseen oluttarjontaan, mutta epäilen myös ruokakulttuurilla olevan osuutensa asiaan - sen verran olen miehen havainnut simpukkaruokia viime aikoina mainostavan... Ravintolan nimi on mielestäni oikein onnistunut ja sen taustaakin tilaisuudessa valotettiin. Juoni paljastui todellisuutta hyödyntäväksi mielikuvitukseksi: alkujaan ajatuksena oli tuoda Belgia esiin nimen trappisti-viittauksella, mutta ideaa jouduttiin vielä hieman sulattelemaan ennen lopullista vedosta. Voimaan astuvaa alkoholimainontakieltolakia ei nimittäin haluttu lähteä haastamaan ja suoraa oluellista viittausta jouduttiin varomaan. Lopullinen kipinä kuitenkin saatiin kiinteistön omasta historiasta, sillä aikoinaan miljööstä on huolehtinut Aukusti-niminen talonmies, jonka tarina jatkaa nyt kulkuaan (hienoisin viilauksin) ravintolan nimessä.

Esittelytilaisuus oli rento ja viihdyttävä, eikä maistaisiltakaan voinut välttyä. Tarjolla olikin maistiaisia talon pikkupurtavista ja erityisesti turskakroketit sekä belgikeittiön valkosipuvoilla aateloidut simpukat toimivat allekirjoittaneelle. Myös savustettuja manteleita soisi tarjolle jokaiseen olutta tarjoilevaan ravintolaan… Pimenevää iltaa vasten tihrustimme vielä ikkunasta avautuvaa pihaa, jolla oli määrä rakentua ”riittävän” kokoinen terassi. Kyllähän siinä viereistä virtaa ja kosken rantoja kelpaa ihmetellä – aurinkokin kuulemma paistaa ihan riesaksi asti…

Paikalla piipahtavan kannattaa muuten pubin sisäseinustalta etsiä silmiinsä hieman matala, tummaan verhoiluun istuva ovi. Sen takaa nimittäin löytyy varmasti Valvirankin turvallisuustulkinnat täyttävä tankkivarasto, joka vetänee vertoja Amagerin pommisuojapanimon jyhkeydelle. Varasto nimittäin sijaitsee vanhassa pankkiholvissa, jonka 800mm paksut betoniseinät ja tolkuttoman painava teräsovi pitävät janoiset pitkäkyntiset loitolla sekä baarimikon fysiikan kunnossa – laajennushaluja rakenteiden massiivisuus saattaa tosin hieman hillitä… Jostain syystä tämä palanen jäi kaikkein hienoimpana yksityiskohtana mieleen.

Salainen ovi vasemmalla kätkee jyhkeän salaisuuden...
(kuva: Kim Ekman, Vision 51)

Ei siinä, mielenkiintoinen konsepti, joka varmasti löytää paikkansa Tampereen ja koko Suomen ruokakartalta. Hande ja Hans isännöivät tilaisuuden asiaankuuluvalla rentoudella ja jaksoivat vastailla allekirjoittaneenkin kysymyksiin. Hyvä tästä tulee, kiitoksia paljon.

Aiheesta lisää: