Omnipollo Hypnopompa vs. Omnipollo Hypnopompa Bourbon Barrel Aged

Marhsmallows & Tahitian Vanilla Beans...

Aijjai! Nyt täytyy sanoa, että tämänkertainen rinnakkainvertailu nostaa riman melkoisen korkealle. Sain nimittäin käsiini paljon kehutun ruotsalaispanimon paljon hypetyn imperial stoutin: sadan kilon vaahtokarkkiläjällä ja sikarin paksuisilla vaniljapavuilla maustetun Omnipollo Hypnopompan… Kuin sattuman kautta naapurin isäntä omasi pullollisen saman oluen bourbonviskitynnereissä kypsyteltyä versiota, joten pikavisiitti kartanoiden pihamaita rajaavalle aidalle tuotti vaihtokaupan myötä toiseen lasiin tilkan maistuvaa verrokkia. Omnipollon tyyliin vieraissa on taas käyty ja tällä kertaa valmistavana panimona on toiminut hollantilainen De Molen, joka tunnetaan hekumallisista oluista ja epätasapainoisesta hiilihappokäyttäytymisestä...

Kollegani Tuopillinen-blogin äärellä vaikuttaa valveutuneelta kielitieteilijältä ja unitutkijalta, sillä hän on jo viime keväänä löytänyt yhteyden oluen nimen ja REM-unessa ”heräämisen” väliltä. Hypnopomp nimittäin on ruotsia (tuliko yllätyksenä?) ja se viittaa kollegani mukaan ”puoliuneen, jossa kuuppa on vielä vähän sekaisin” eli ”unenpöpperöön”. Allekirjoitan tämän lausunnon.

Oluiden minimalististen etikettien sivulle tuijottavat silmät viitannevatkin uneliaaseen nimeen, mutta pakko myöntää että etenkin täyttä pulloa katsellessani ensimmäinen mielikuva ulkoasusta oli jokin tökerö Apple-viittaus… Onneksi olin väärässä… Kun kerta oluen molemmat versiot (on siitä tosin vielä konjakkikypsyteltykin versio olemassa…) olivat saatavilla, päätin laittaa ne tiukkaan analyysiin rinnakkaiseen tarkasteluun. Kumpi vei pidemmän korren? Se selviää alta..:

Omnipollo Hypnopompa vs. Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA)

Ulkonäkö

Molemmat kaatuvat lasiin verkkaisesti soljuen eli melko paksua nestettä pulloista löytyy. Väriltään oluet ovat täysin mustia, mutta vaahdoissa on aika selkeäkin ero. Tynnyröidyn version vaahto on runsaampaa, kestävämpää ja fariinisokerin ruskeaa origalversion vaahdon jäädessä haaleamman kellertäväksi ja nopeasti sulavaksi. 

Tuoksu

Melko maltillista on meno nenän puolella. Etenkin perusversion tuoksua leimaa tietty pidättäytyvyys, joskin liköörimäistä, tummaa hedelmäisyyttä löytyykin kivasti. Melko nahkea, hieman pinttyneen siirappistakin kajoa henkivä, sopivan suklainen esitys – myös vaniljaa löytyy, mikä onkin ehkä se voimakkain anti tuoksun osalta… 

Tynnyristä saadaan sen sijaan hieman ronskimpaa ilmettä esiin ja ainakin voimaa tuoksusta löytyy asteen-pari enemmän. Aikalailla erilainen läpileikkaus henkii syvää bourbon aromia ja ohjaksissa oleva vaniljainen tuulahdus tahdittaa menoa hyvin pitkälti. Suklaatakin löytyy, mutta se on jauhemaisempaa kuin edellisessä. Tynnyri on viimeistellyt olueen kauniin elegantin vivahteen, joka tekee siitä arvokkaamman oloisen – varsin jylhän ilmestyksen. Pidän tuosta enemmän, vaikka molemmat hyvää enteilevätkin…

Maku

Huhhuh… Nyt on intensiivistä, syvää ja hurmiollisen maistuvaa.Aloitetaan taas perusversiosta: nestemäistä salmiakkia hyvällä suklaan aromilla varustettuna. Vahvan liköörimäinen, alkoholin lämpöä melko kovastikin henkivä – ei silti suoranaista läpipaistamista. Lopussa hienoista suolaisuutta sekä suht vahvaa vaniljaista kuivuutta, tiivistetyn espressomainen paahteisuus kulkee taustalla läpi maistelun. Myös kevyttä soijaa puskee… Pitkä, voimaisa jälkimaku on vaniljan ja kypsän hedelmäisen liköörin tanssia, jota on maustettu suklaan ja siirappisen paahteen voimin.

Tynnyristä saadaan odotetusti hieman erilainen paketti kasaan, mutta oikein hyvältä tämäkin vaikuttaa – ehkä jopa edellistä aavistuksen tasokkammaaltakin. Kuiva, niin sanottu aito vaniljaisuus nimittäin nousee omiin ulottuvuuksiinsa bourbonin henkäyksen siivittämänä. Se ei ole suoraan vasten kasvoja iskevän raaka, vaan elegantti, kauniisti suun joka kolkkaan levittäytyvä ilmestys. Liköörinen, jämähtäneen siirapin kaiku jää taustalle antamaan tukea vaniljan hekumalle, mutta tämä marssijärjestys toimii oikein mainiosti. Edellistä hillitympää, joskin edelleen selkeää alkoholin lämpöä, tumman suklaista kuivuutta sekä salmiakkista suolaisuutta – soijaa löytyy tästäkin, ehkä hieman voimakkaampana jopa... Jälkimaku on pitkä, tutun vaniljainen ja muutoinkin pitkälti esikuvansa näköinen – ehkä hieman kuivempi ja tynnyrin leimaama…

Suutuntuma

Ensin tavallinen pöpperö: suussa soljuva, huulet tahmaava kokonaisuus on rauhallinen, lämmin ja syvä. Se pyörii mukavasti kielen päällä ja hakeutuu makunystyröiden jokaiseen sopukkaan täyttäen sen mauilla, mutta myös tunnullaan. Täyteläinen… 

Tynnyröinnin tuloksena tuntuma on hieman ohuempi, mutta edelleen saappaansa hyvin täyttävä. Hieman kuiva yleiskuva ei häiritse syvän tunnelman ansiosta ja hienoinen takapotkukin tästä löytyy. Oikein hyvä.

Yleisvaikutelma 

Eroja kyllä löytyy, mutta laatu on molemmissa kohdillaan. Tynnyröimätön on intensiivinen, suuri olut, joka viettelee vetäen syvyyksiinsä. Arvokkaan juhlallinen, laatutisleen hyvinkin korvaava arvojuoma. Kaunis, himoittu ja hienosti koottu kokonaisuus.

Tynnyri kuitenkin vie kokonaisuutena pidemmän korren, sillä se nostaa tyylikkyydellään riman todella korkealle. Nautinnollinen, arvokas – tämä juoma vain iskee sinne minne pitääkin.

Valitettavasti(?) vaahtokarkit jäivät arvoitukseksi, ehkä siellä semmoista hattaranomaista imelyyttä pinttyneessä muodossa löytyi… Tynnyröinti toi lopputulokseen selkästi lisää jännitettä ja näin tasokkaiden oluiden vertailussa saatiin melko selkeä voittaja. Molemmat kyllä kelpuuttaisin hoviini uudestaankin. Tässä vaihtokaupaksi voitin siis minä, nice!

Pisteet:

Omnipollo Hypnopompa: 41/50

Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA): 44/50

Rehellisesti sanottuna en aluksi tajunnut "etiketin" silmäpeliä...