tiistai 18. marraskuuta 2014

UkkoMetson hanasta: Hiisi Alces Tripel

UkkoMetso
  • Tyyli: Belgian Strong Ale
  • Alk.%: 8,0
  • Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
August von Trappen pressi-illan jälkimainingeissa sadattelin missattua junayhteyttä Keski-Suomeen ja tallustelin läpi syksyisen Tampereen. Arde oli suorittanut edellisenä viikonloppuna täsmäiskun mansesterin olutravintoloihin ja UkkoMetso vaikutti tähän saumaan sopivalta ratkaisulta, ei niinkään ehkä matkan, mutta kiinnostavuuden puolesta. Aikaa oli pari tuntia kulutettavaksi, joten mikäs siinä Hämeenpuistoa päin tallustaessa. Aiemmin en Ukkometsossa ollut käynytkään, joten siinäkin mielessä sopiva välietappi illalle. Perillä minua odotti lähes tyhjä, tiistai-illan rauhoittama ja hämyinen olutravintola, jollaiseen astelen mielelläni sisään. Tiskillä hetken pohdintaa, olut matkaan ja kahteen suuntaan avautuvien ikkunoiden rajaavaan nurkkapöytään ihmettelemään – niin olutta kuin ulkopuolen liikehdintääkin. Musiikki soi taustalla rauhaisaan sävyyn, sitä en oikeastaan juuri noteeraa. Optimia siinäkin mielessä. Painettu olutlistaus tuodaan pöytään ja samalla silmäilen mielenkiinnosta läpi ruokalistaakin - hyvältä vaikuttaa kummankin sisältö, pitänee palata paremmalla ajalla uudestaan...

Koska reissun päällä oltiin, päädyin taittamaan koti-ikävää kotoisan Hiisin voimin, jonka ravintolavahvuiset oluet tuppaavat valitettavan harvoin jäämään haaviin. Pitäisi varmaan käydä useammin ulkona ihmettelemässä kotikaupunginkin olutravintoloiden elämää. Noh, onneksi Mikko tykkää ajella kegit kyydissä ympäri maan ja ilmeisesti näitä Heinämäen nyrkkipajan makuja löytyykin jo varsin hyvin maamme suurimmista metropoleista.

Hanasta löytyi (paino sanalla löytyi) vielä tilkkanen vaaleaa belgialea, Alces Tripeliä, joka oikeastaan sopi illan belgiteemaankin mainiosti. Kyselin jälkikäteen panimon olutmestarilta hieman juoman taustoja ja kuulemma sellanen rippeli on tullut keiteltyä. Ajatuksena oli oluen kautta nostaa hattua luostareiden oluttaitamisen suuntaan ja se perustuu aiemmin Old Brick’sin hanoissa piipahtaneeseen Hiiteen Siitä-pienerään… ”Keep it simple, stupid” toimi kantavana ajatuksena tribuuttibelgin valmistuksessa ja ajatus näkyy parhaiten ehkä juuri mallaspuolella: runko nimittäin rakentuu lähes tyystin pale ale-maltaan varaan, joskin ripaus vaaleaa karamellimallastakin on matkaan lipsahtanut. Höysteeksi on kaadettu keskiväristä (amber) kandisokeria. Humalointi taasen ilmentää enemmänkin Hiisin toimintaa, sillä siltä puolelta on kaivettavissa Saazia ja Columbusta sekä aromihumalointiin käytettyä Amarilloa. Humalointi ei kuitenkaan näyttele pääosaa, vaan on mukana sopivissa määrin sopan sekoittajana – twistin antajana. Käymistankkiin teeman mukaisesti trappisti hiivaa ja sille hieman pelivaraa totuttua löyhemmän lämpötilakontrollin myötä eli hiiva sai tehdä mitä halusi. Tällaista se halusi sitten tällä kertaa tehdä.

Täytyy muuten todeta, että tässä olisi yksi hyvä täydentäjä Augustinkin listoille, vink vink

Hiisi Alces Tripel
Samea, kauniin oranssinen olut pehmeällä vaahdolla. Tuoksu on mainio. Pehmeälihaista hedelmää, gueuzemaista happamuutta, hieman omenaa ja kivasti valkopippurista mausteisuutta belgihiivan hyvällä sykkeellä. Kovin on mainio.

Mausta löytyy hieman enemmän särmää... Se on selvästi tuoksua kuivempi, hieman omenaisen hapan ja belgihiivan sävyttämä. Pehmeää, mehuisaa hedelmää on edelleen kuitenkin läsnä, lopusta löytyy pippurista mausteisuutta joka sointuu hedelmän ja hiivan liittoon kauniisti. Kevyttä sitruksen pirteyttä löytyy niin ikään. Kohtalaisen pureva, kuiva mutta syvä makumaailma, joka täydentyy keskirunsasta pyöreämmällä rungolla. Osittaista ohuutta tuntuu ajoittain, mutta alkoholi pysyy hienosti sivussa.

Tuomio: Oikein maistuva, lopulta kohtalaisen monipuolinen belgi josta löytyy yhtä aikaa mausteista kuivuutta, hedelmäistä pehmeyttä sekä hienoa raikkauttakin – itse perustankin enemmän näiden ei-kuivien tripelien varaan. Näitä lisää kiitos.

Pisteet: 37/50

Aromjiumaloinnin terävin kärki näytti jo tunnelmasta kaikonneen, joskin sopivaa purevuutta matkassa vielä olikin. Kegin jämät kuitenkin toimivat rehdimmän belgimäisessä muodossa oikein hyvin, eli nätisti olut pientä kypsyttelyä on kestänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti