Ensikosketus vahvaan klassikkoon: Schloss Eggenberg Samichlaus

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 14,0
• Panimo: Brauerei Schloss Eggenberg, Vorchdorf, Itävalta

Nyt voitaneen sanoa, että vihdoinkin! Aikoinaan maailman vahvin olut ja edelleen yksi vahvimmista lagereista, klassikoksikin kehuttu joulupukkiolut Itävallasta - Schloss Eggenberg Samichlaus eli tuttavallisemmin Samichlaus. Sanat maailman vahvin ja lager on yhdistelmä, joka ei varsinaisesti nosta vettä kielelle, mutta onneksi mistään ylivahvasta, stereotypisestä malt liquerista ei suinkaan ole kysymys. Olut luokitellaan virallisemmin doppelbockien kategoriaan, mutta ohraviini tai suomennettuna elegantimman kuuloinen mallaslikööri lienevät myös varsin päteviä määritelmiä.

Vihdoinkin...

Olut on noussut reilun kolmikymmenvuotisen historiansa aikana suosituksi ja himoituksi jouluolueksi Euroopassa. Sen nimi on sveitsinsaksaa (Schwyzerdütsch) ja tarkoittaa joulupukkia. Sitä valmistetaan ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa – joulukuun kuudentena eli Pyhän Nikolauksen päivänä, jonka jälkeen olut saa kypsyä kymmenen kuukautta ennen seuraavan vuoden joulumarkkinoille laskemista. Oluen alkuhistoria vie meidät Itävallan sijasta Sveitsiin, missä sen valmistus alkoi perinteikkään Hürlimannin toimesta jo vuonna 1979. Toinen sveitsiläispanimo Feldschlosschen kuitenkin osti Hürlimannin toiminnan vuonna 1997 ja ajoi samalla alas sen tuotannon – näin päättyi myös Samichlauksen taival mutta vain hetkeksi.

Kolmisen vuotta ehti kalenterin sivut kääntyä, ennen kuin jyhkeän maltainen olutnautinto palasi maailman kartalle. Tällä kertaa sen otti valmistaakseen itävaltalainen perhepanimo Brauerei Schloss Eggenberg, joka jatkaa perinnettä edelleen… Reseptiikka pysyi alkuperäisenä ja alkutahteihin saatiin apua myös Hürlimannin panimomestareilta, joten rajan ylityksestä huolimatta Samichlaus palasi entiseen loistoonsa. Hürlimannin tapauksessa mielenkiintoinen piirre on muuten se, että panimon lageria on edelleen saatavilla - Shepherd Neame nimittäin valmistaa sitä alkuperäisellä reseptillä Englannissa...

Heikkoihin uomiin ei Samichlaus resurrektiotaan kohdistanut, sillä vorchdorfilaisessa Eggenbegin linnoituksessa on valuteltu olutta aina 1300-luvulta lähtien – itse linnalla on ikää pari vuosisataa enemmän. ”Kotikäyttöönhän” tuo olut vuosisatojen ajan hupeni, mutta viimein 1681 muuan herra Weissmann otti panimotoiminnan haltuunsa ja aloitti kaupallisen oluen valmistuksen. Sanotaankin, että tästä alkaa ”Eggenberger”-oluiden historia…

Panimo on toiminut nykyisessä omistuksessaan aina vuodesta 1803 lähtien ja perheyrityksen johdossa on tällä hetkellä jo kahdeksas sukupolvi. Perinteet ovat siis pitkät ja tuona aikana on koettu kahdet maailmansodat ja muutamat tuhoisat tulipalotkin. Eggenbergin panimo kuuluu nykyisin itävaltalaisten perhepanimoiden vuonna 2008 perustamaan CULTURBrauer-liikkeeseen, jonka tavoitteena on vaalia paikallisia perinteitä, perheosaamista ja makuja sekä saattaa ne kansan tietoon Itävallassa.

Nykyistä panimoa Itävallassa...

Siinäpä nyky-Samichlauksen tarina ja taustat pähkinänkuoressa. Olutta on tarjolla kohtalaisen hyvin ulkomaisissa verkkokaupoissa ja huhujen mukaan vastikään Tuulensuun hanoihin oli kytketty ’08-vuosikerran tynnyri. Tuhdin oluen sanotaankin kehittyvän kauniisti ajan myötä, mikä allekirjoittaneelle sopii oikein hyvin. Nyt maistettavan pullon hankin viime syksynä yksittäiskappaleena, mutta hieman hassun sattuman kautta sain täydennettyä varastoa alkukesän Kreikan matkalla – Rhodoksen esikaupunkialueen supermarketin hyllystä nimittäin löytyi kyseistä olutta kohtalaiseen vajaan neljän euron pullohintaan… Hieman erikoinen tuliainen aurinkolomalta, mutta mikäpäs siinä…

Mikäli Eggenbergin linna ja sen tuottama olut aiheena kiinnostaa, kannattaa olla tarkkana käytettävien tietolähteiden taustoista… Panimo on nimittäin mahdollista sekoittaa tsekkiläiseen kaimaansa, Pivovar Eggenbergiin ja itse linnasta etenkin kuvamateriaalia etsivä enemmän kuin todennäköisesti harhautuu ihastelemaan hieman etelämmässä, Grazissa sijaitsevaa Eggenbergin barokkityyliä edustavaa linnaa. Mikäpäs siinä, komea rakennushan tuokin on ja löytyy muuten Unescon maailmanperintöluettelostakin! Eiköhän näillä päästä alkuun. Mikäli panimon oluet todella kolahtavat, on sinulla mahdollisuus olla oman elämäsi Bier Barone-kanta-asiakasklubin kautta… Paronina on mukava maistella oluita…eh, nimittäin. Panimon sijaintia voi ihmetellä tämän linkin takaa...

Schloss Eggenberg Samichlaus

Kauniin punertava, syvän mahonkinen olut niukalla vaahtokerroksella. Varsinaisesta utuisuudesta ei voida puhua, mutta siirappisen paksulta se valoa vasten näyttää.Tuoksu on huikea… Runsaasti leipäistä maltaisuutta, siirappisen tahmeaa makeutta sekä tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä. Kevyemmin mansikkaista marjaisuutta, hienoisesti yrttisyyttä. Runsas, mutta liköörimäisen tiivis, monipuolinen ja kerroksellinen…

Myös maku viittaa liköörimäiseen arvokkuuteen sekä nautinnolliseen olotilaan. Keskitumman limppuista maltaisuutta, hieman ohennettua, silti imeltynyttä siirappisuutta sekä etenkin lopussa mukavasti leikkaavaa yrtin purevuutta. Alku on pehmeä, tummia, kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja punertavaa marjaisuutta henkivä – lopussa esiintyy hieman mausteistakin kuivuutta, mainittua katkeroa sekä alkoholin lämpöä. Melko tymäkkää, arvotisleenomaista, pehmeää nautittavaa sopivalla herättelyllä maustettuna. Lämmin, hivenen tahmea ja tuntumaltaan kohtalaisen runsas, öljymäinen olutnautinto.

Tuomio: Makeaa, imelää, pehmeää ja maltaista… Erinomainen mallaslikööri, joka sopii niin jälkiruokajuomaksi kuin rehelliseksi nautintohetken kruunaajaksinkin. Arvokas juoma, joka vaatii arvoisensa ajan… Huikea!

Pisteet: 40/50