Kotiolut: Snow Hare Brewing House IPA

Uusi paikallinen tuttavuus...

Snow Hare Brewing on jyväskyläläinen kotipanimo, jolla on historiaa vajaan vuoden ajalta. SHB todistaa oluillaan, ettei keittelyn tarvitse olla yksinäistä puuhaa, vaan maltaisia makuja voi tarjota myös rakkauden voimin – Snow Hare Brewing onkin ensimmäinen vastaan tullut "pariskuntapanimo". Roberto ja Annimaria tosiaan päättivät viime keväänä, että nyt aloitetaan oluen valmistus, mikä on varsin kunnioitettava päätös. Moni varmasti miettisi kahteen kertaan, aloittaako oluen valmistus puolison kanssa, perheyrittäminen kun ei ole ihan kaikkien juttu… Mutta mikäs siinä kerta homma toimii. Ja miksipäs ei toimisi? Parivaljakko on muutoinkin aktiivisesti mukana kaupungin olutkulttuurin eteenpäin viemisessä ja heillä oli näppinsä vahvasti pelissä mm. ensimmäisen Kotiolut-tapaamisen järjestämisessä, samoin kuin Facebookin Homebrewers Jyväskylä-ryhmänkin perustamisessa. Annimaria ylsi tänä vuonna myös Sinebrychoffin järjestämässä Suomen Olutmestari-kilpailussa aina finaaliin saakka, eli hyvää pohjaa lajin syvimpään luonteeseen löytyy roppakaupalla!

Panimon nimi juontaa juurensa yhdistelmästä meksikolaista jumaltarustoa ja suomalaista luontoa. Jänisviittaus tulee Azteekkijumala Ometochtlin nimestä (suom. kaksi jänistä), joka oli osa neljänsadan humalan ja irstailun jumalaista jänisjoukkoa. Eli aika veikeältä pohjalta on panimoa lähdetty nimeämään. Lumi taasen nostettiin matkaan kuvaamaan Suomessa yleistä, hieman maallisempaa jänislajia – ilmeisesti metsäjänistä? Näin on saatu yhdistettyä sekä Roberton meksikolaistausta että Annimarian suomalaisuus runolliseksi kokonaisuudeksi.

Kaksi taloa, two houses...

Sain Robertolta pullollisen House IPAa, joka kuuleman mukaan kulkee Foundersin sessioitavan All Day IPAn jalanjäljissä. Koska lainsäädäntö ei kotioluiden kohdalla ole esteenä, on House IPAlla vahvuutta hitusen maitokaupoista saatavaa jenkkiä enemmän, mutta 5,1% pitää sen edelleen hyvinkin sessio-IPAn tasolla. Lunttasin Kotiolut-tapaamisen brewsheetistä oluen speksejä, joissa mainitaan mm. seuraavaa: rungosta löytyy perusmaltaiden lisäksi myös kaura- ja maissihiutaleita sekä lämpökäsiteltyä vehnää humalakirjon ollessa pätevänoloinen Simcoe-, Amarillo-, Citra- ja Centennial-sekoitus. Olutta maisteltiin jo pari viikkoa takaperin porukalla ja tuolloin jutustelimme makuprofiilin ohjaamisesta tarkoituksella hieman enemmän mäntyisten aromien suuntaan. Itse vähän kaipailin sitruksen värejä palettiin, mutta makuasioista ei lähdetty kiistelemään – hyvää oluttahan tuo joka tapauksessa oli. Nyt pureudun aiheeseen kartanon lähes laboratoriomaisissa olosuhteissa… Loppuun höpisen hieman lontoonkieltäkin, mutta sisällön pitäisi olla suunnilleen sama kuin kotimaisessakin arviossa.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa muuten vilkaista panimon omaa blogia, josta löytyy tarkempaa taustaa oluiden ja toiminnan takaa. 

Snow Hare Brewing . com

Snow Hare Brewing House IPA

Kauniin kellertävä, hieman oranssinen olut parisenttisellä, valkealla vaahdolla. Tuoksultaan se on keskirunsas, pihkainen ja hieman kukkeakin. Hienoista tunkkaisuutta, mutta pääpiirteiltään toimiva ja jämäkänkin oloinen… Alkuun löytyy kohtalaista sitrustakin.

Maussa tapahtuu tuoksua enemmän ja yleisesti liikutaan hyvällä, perusvarmalla linjalla. Alkua hallinnoi sitruksinen tuoreus, joka kuitenkin nopeasti luovuttaa avaimet mäntyisemmän, lopussa suht tiivistäkin pihkaisuutta nostattavan tunnelman huomiin. Aivan viime metreillä esiin pyrkii myös kevyempi karamellisuus aivan alussa vilahtavan hedelmäisyyden vastapainoksi. Purenta on sopuisan terävää, mutta ehkä hieman katoaa lopun intensiiviseen, hieman tiivistyneeseenkin makukirjoon, josta nousee myös kevyttä kukkeutta mukaan.

Kokonaisuutena sopivan suoraviivainen, silti kauniin makukirjon elinkaarensa aikana tarjoileva IPA. Omaan makuun ehkä hieman liikaa rynnätään männikön suuntaan, mutta tästä oli puhetta jo aiemminkin – makuasioita.

Pisteet: 33/50

Now it’s good change for me to practice my English skills… I think this is the first time I’m writing a review in English and I have to say that my vocabulary is not that wide when it comes to descriping things. But maybe you’ll get the idea – if not, you can always use Google Translator :D

An amber colored IPA with nice white head. Aroma is first quite citrusy, but quickly piney side gets stronger – also some floral notes. That little bit cuts down the nice fresh aroma, but not too much.

The taste works out quite nicely. It has a little bit of caramel, tropical fruitiness and maybe some floral hints but overall it’s a bit dry and piney. Again, in the beginning you may find nice citrusy which gives a nice fresh start to the taste. Nice, quite straight forward IPA… A bit too piney for my taste, as I earlier mentioned. Good stuff anyway, could use some more citrusy and freshness. 

Thank you!