keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Weißenoher Bonifatius Dunkel


Tällä kertaa testissä tummaa lageria hieman Nürbergistä koilliseen, Weißenohenin käytännössä panimon kokoisesta kylästä lähtöisin olevan Bonifatius Dunkelin muodossa. Klosterbrauerei Weißenohe on itselleni aiemmin tyystin tuntematon panimo, mutta päätin tarttua sen antimiin puhtaasti syvää uteliaisuuttani. Panimo toimii nykytiedon mukaan jo vuonna 1050 perustetun benediktiiniläisluostarin miljöössä, joka on vuosisatojen aikana kokenut monia mullistuksia. Nykyinen luostarirakennus on Wolfgang Dietzenhoferin käsialaa ja peräisin 1600-luvun lopulta.

Luostarin maisemaa (kuva: www.sudeten-bayreuth.de)
Luostari on perustettu keskiajan tunnetuimpiin kuuluvan lähetystyöntekijän, Pyhän Bonifatiuksen kunniaksi. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että mies oli syntyjään brittiläinen ja ristimänimeltään Winfried. Luostariympäristössä kasvanut Winfried omaksui ajattelun, jonka johdosta mies lähti ulkomaille lähetystyöhön. En tiedä oliko syynä nimeen liittyvät epäluulot vai mitkä, mutta Friisinmaan retki ei sujunut odotusten mukaan ja näin hän päätti kääntyä Paavin puoleen – tukea heltisi ja samalla nimi muuntui kasteen myötä Bonifatiukseksi. Sittemmin lähetystyö jatkui Thüringenissä, Friisinmaalla ja Hessenissä. Hänet nimitettiin piispaksi ja myöhemmin Mainzin arkkipiispaksi. Nykyisin Pyhä Bonifatius on Saksan ja Hollannin suojeluspyhimys…

Luostarin maalllistuminen tapahtui 1800-luvulle tultaessa jonka seurauksena rakennukset myytiin yksityiseen omistukseen. Ilmeisesti kirkkorakennus jatkoi hengellisen toiminnan pyhättönä ainakin 1900-luvun alkuun saakka, mutta muutoin rakennuskanta koki runsaasti omistajan vaihdoksia ja jopa suoranaista turmellusta – osa ympäristön rakennelmista onkin käsittääkseni tuhottu ajan mittaan tyystin. Vuonna 1827 nykyisen panimon rakennukset päätyivät Friedrich Krausin huomaan, jonka jälkeen jo luostarin alkuajoilta saakka läsnä ollut oluenvalmistusperinne aloitti uuden elämän perheyrityksen muodossa. Tänä päivänä panimon toiminnasta vastaa Urban Winkler vaimoineen – Urban edustaa Krausin perillisiä viidennessä sukupolvessa... 

Nykyisin luostarimaisemaa koristaa viihtyisäksi kehuttu biergarten ja oluen lisäksi matkaajia hemmotellaan oman keittiön antimilla ja pahimpaan uupumukseen on tarjolla myös majoituspalveluita. Panimo toimii myös lähtöpisteenä Fünf-Seidla-Steigille eli viisi itsenäistä panimoa käsittävällä vaellukselle maanmuodoiltaan kohtalaisen eläväisessä maastossa. Mikäli oluen perässä reippailu ei innosta, voi paikan päälle jäädä ihastelemaan luostarimiljöön tarjoamia taidenäyttelyitä tai keskiaikaismarkkinoita. Näin joulun aikaan panimo mainostaa myös luostarialueen joulumarkkinoita, jonka menossa se on itse luonnollisesti mukana. 

Panimon kotisivuilla on myös esitelty sen tuotteita, joiden joukosta löytyy mm. luomua ja perinteisiä reseptejä, mutta myös räväkkäetikettinen hamppuolut. Nyt maistelussa olevasta Bonifatius Dunkelista ei hirveämmin informaatiota irtoa, mutta mitäpä perusvarmasta dunkkelista liikoja höpisemään, antaa maun puhua puolestaan. Se on niputettu kategoriaan Fränkische Klassiker eli maakunnan makuja lienee tarjolla – melko perisaksalaista linjaa tuosta korista löytyy muutoinkin mm. märzenin ja doppelbockin muodossa.

Weissenoher Bonifatius Dunkel
Kirkas, kauniin kuparinen, hieman pähkinäisen ruskea ja keskirunsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on makean leipäinen, keskitumma ja suhteellisen hento. Hieman yrttistä särmää, varsin miellyttävä, mutta tuskin kummemmin mieleen jäävä. Perusvarmaa dunkkelia siis…

Maultaan hieman epävarmempi, ehkä hieman kulmikas omaan makuun. Makeahkoa leipäisyyttä on edelleen hyvin esillä ja tutun keskitummana mallaspuoli meille esiintyy. Mukana on myös hienoista pähkinän kuivuutta. Yrttinen, ehkä hivenen kukkainenkin purevuus on tähän tyyliin ehkä hieman liian voimaisaa ja etenkin jälkimaku kääntyy liiaksi katkeraan suuntaan. Joku voisi toki sanoa, että kerrankin on potkua, mutta omaan suuhun olut jättää turhan kitkerän kaiun. Makuasioita, mallaspuoli vaikuttaa kuitenkin varsin hyvänlaatuiselta, purevuus ei tällä kertaa vain oikein iske.

Tuomio: Hieman purevampi, keskitumma dunkkeli Saksalaiseen, perusvarmaan tyyliin. Itseäni yrttikedon purevuus hieman nakertaa, maltaan pehmeys jää hieman tossun alle. Hyvä olut tämä kuitenkin on…

Pisteet: 32/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti