- Tyyli: Weizen Bock
- Alk.%: 6,5
- Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi
- Muuta: From Tampere via Estonia with love
Vieno savuisuus täydentää tämän jo valmiiksi täyteläisen vehnäbockin. Tämä Ronja ryövää sydämesi.
Itselleni mieleen juolahti ensimmäisen Ronja Ryövärintytär, mutta olut lienee saanut nimensä Pyynikin olutmestarin perhepiiristä – siksipä en tässä ketään sen enempiä ryöväriksi lähde nimittelemään. Mielleyhtymä jo lapsuudesta tuttuun tarinaan kuitenkin elää vahvasti, eikä se ole huono asia se. Papabeersin peruja on tämäkin kaunokainen ja
Olutkellarin rauhassahan vehnäiset maut maittavat aina. Tällä kertaa matkassa
on vähän muutakin, joten aivan perinteisestä weizenbockista ei makujen
perusteella voida puhua – omintakeinen, poikkeava ja siksipä varsin toimivan
tunnelman ympärilleen luova olut. Vehnän ja ohran lisäksi joukossa on myös ruismaltaita... Oikein mainiota maisteltavaa pimeyden
täyttämään talvimaisemaan! Pidän myös etiketin kuvituksesta, siinä on sitä
jotain...
.JPG) |
| Pyynikin Käsityöläispanimo Ronya |
Kovin on tummaa olutta – vain hivenen punertavaa kajoa
pääsee reunoilta lävitse muutoin tumman ruskean, läpitunkemattoman juoman
ulkoasussa. Vaahtoa nousee vehnäoluelle tyypillisellä intensiteetillä… Tuoksu
on rehti ja maanläheinen, miellyttävän tummakin. Siinä on suklaata, kevyttä,
hieman nahkeaa savuisuutta sekä vehnäistä pyöreyttä. Mausteinen hiivaisuus on
hillittyä, samoin kypsä, hedelmäisempi puoli – rukiilla sen sijaan on selkeämpi
rooli paletissa. Hieman pidättäytyvä tuntu tässä kuitenkin on…
Maku antaa enemmän… Rukiilla on selvä rooli paketin
sekoittajana hienoisen limpun mukaan tuojana. Suklaata on matkassa enää kevyt
kajastus, mutta hieman pullahiivankin vivahteinen hiivaisuus on saanut
lisäpontta. Kypsää banaania löytyy salakavalasti, mutta mukavan paahteinen,
hieman kahvinenkin tuntu vie tuosta voiton. Lopussa esiin nousee vielä
kohtalaisen pureva humalointi, joten ainakaan ulottuvuuksia ei kokonaisuudesta
puutu. Hitunen salmiakin sekaista tervaakin on aistittavissa – melko tumma,
sopivan paahtunut ja suhteellisen kuiva oluthan tämä on. Tuntumaltaan riittävän
jämäkkä, yleisilmeeltään maanläheisen tunnelmallinen.
Tuomio: Kyllähän tässä on sellaista vanhan kaikua
tunnelmansa puolesta, mikä ainakin allekirjoittaneeseen vetoaa. Peritaatteessa
hyvinkin pohjolan rehtejä makuja kokoon keräävä, vehnäisen rukiinen
olutkokemus. Hieman hankala pukea sanoiksi, mutta minua tämä viettelee.
Traditional ale-henkeä… Ehkä hieman Belgiaakin?
Pisteet: 37/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti