perjantai 29. tammikuuta 2016

Saimaan Brewer’s Special ESB

ESBiä Saimaalta...
Saimaan Juomatehtaan Brewer’s Special –sarjan brittitoveri ESB on jo hyvä aikaa ollut vakiokasvo Alkon hyllyrivistöjen tarjonnassa. Sain sitä aiemmin syksyllä pullollisen testiin panimon muiden tuotteiden ohella, mutta onnistuin hupuloimaan näytepullon pihaterassin kostukkeeksi. Piti siis ottaa lakki nöyrästi käteen ja piipahtaa hakemassa korvaava tuote Alkosta.

ESB on ollut oluttyylinä eräänlainen tien valaisija porttereiden ja stoutien varjoon pitkäksi aikaa jääneiden, vähemmän tummien brittioluiden maailmaan. Kevyitä bittereitä ja mildejä en pullorahtina edelleenkään ymmärrä, mutta ovet English Pale Alejen ja etenkin British Strong Alejen salat ovat auenneet rymisten. Noh, mitä sitä kaunistelemaan, pitkältihän tässä Fuller’sin ESB:n hurmoksessa on menty. Ja sepä nostaa sopivasti tapetille päivän olutpohdinnan kohteen… 

Tyylinä ESB on panimoille haastava ja oikeastaan aika armotonkin. Fuller’s ESB on klasikko, ”kaikkien esbien äiti” ja vakuuttavan sulavalinjainen olut, johon kaikkia lajin muita yksilöitä kriittisesti verrataan – tahallaan tai tahattomasti, mutta yleensä kohtalokkain seurauksin.

Saimaan Brewer’s Special ESB
Rusinaisen ruskea, rauhallisen oloinen olut. Tuoksussa rusehtavan toffeista maltaisuutta kevyellä leipäisyydellä, rusinaa, kuivaluumuista hedelmäisyyttä ja puumaista kuivuutta. Melko makea, muttei imelä.

Maussa imelyyttä sitten jo löytyy ja kokonaisuus on muutoinkin aika pehmyt, jonkinlaista ryhdikkyyttä kaipaileva. Olen yleensä makeahkojen makujen perään, mutta nyt ollaan vähän hiinä ja hiinä. Laadullisia rosoisuuksia sen sijaan ei löydy eli nyt painitaan lähinnä makuasioiden ja omien mieltymysten kanssa.

Rusinaa, kuivaluumuista hedelmää, rusehtavaa toffeeta ja makeanlaista limppua. Kevyt pähkinä, puumainen kuivuus ja vähän konvehtisitruksinen purevuus leikkaavat pahinta soljuvuutta hieman ja pitävät juotavuuden miellyttävänä. Jälkimaku on hyvä, mukavasti potkiva ja hieman mausteinenkin. Paljon hyvää, mutta myös pientä tasapainonhakua. Fuller's ESB:n kanssa kilpailu on hankalaa, mutta kelpo olut tämäkin on – ei silti täysin iske.

Tuomio: Ihan näin makeanlainen ja pehmyt ESB ei ole minun juttu, vaikka paljon hyvää löytyykin.

Pisteet: 32/50

torstai 28. tammikuuta 2016

Thornbridge Saint Petersburg

Hieno olut...
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 7,4
  • Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti
Thornbridge on yksi brittiläisen panimokentän tasaisen laadukkaita, tarpeen tullen miellyttävän ronskejakin otteita esittelevä toimija. Sen imperial stoutiksi hieman kevyt Saint Petersburg on kiehtonut jo hyvän tovin, mutta jostain syystä sen lisääminen verkkokaupan ostoskoriin on aina vain jäänyt tekemättä. Onneksi aktiivinen maahantuoja toi sen lopulta riittävän tyrkylle ja naputtelin muutaman pullon Alkon tilausvalikoiman kautta kotiove... lähi-Alkoni takavarastoon. Aktivoitunut tilausvalikoima on ollut viimeisen puolivuotisen iloisimpia uudistuksia, vaikkeivat nämä hinnat keskieurooppalaisten kilpailijoiden tasolle tahdo painuakaan...

Reilu seitsemänprosenttinen, tsaarin valtakunnan metropolilta nimensä lainaava olut on valmistettu mm. suklaa- ja paahtomaltaita sekä paahdettua vehnää käyttäen. Humalina miellyttävän tuntuman antavat Galena, Perle, Hallertauer Magnum. Kerrassaan mainio olut!

Thornbridge Saint Petersburg


Todella tumma, oikeastaan mustana näyttäytyvä olut kauniilla, hiljalleen lasin reunalle pitsiksi liimautuvalla vaahtokerroksella.  Tuoksussa miellyttävää paahtomaltaisuutta, ehkä vähän kahvistakin vibaa. Hyvin kevyttä savua, runsaampaa tumman suklaan aromia sekä kevyttä makeutta. Paahde ja mallas ovat kauniisti pääosassa tässä syvässä ja tummasävyisessä näytelmässä. Hiljalleen esiin nousee myös After Eightin minttuisuutta tai jotain sen tapaista...

Maultaan mainio. Runsas, suussa hieman soljuvakin maltaisuus on rehdin paahteista, hivenen savuista sekä kevyelti nahkean hiiltynyttä. Mukaan tulee tummaa suklaata, kahvia ja ehkä vähän leipääkin. Kuin varkain esiin nousee melko rapeassa kunnossa oleva, sitrushedelmiin ja yrttiseen tuoreuteen kallellaan oleva humalointi, jolla on etenkin loppurutistuksessa mukavan tiukka, pitkään kantava ote. Paahde kuitenkin pitää pintansa ja nousee suklaisen kahvisuuden siivittämänä mukaan nautinnolliseen loppuliukuun. Hieman löytyy pähkinää, katkerimmilla vaiheilla salmiakkiakin – jälkikatku henkii vähän blackipamaista fiilistä, mikä ei suinkaan ole huono juttu.

Tuntumaltaan hieman soljuva, syvänoloinen ja runsas, mutta ehkä vähän jykevyyttä silti huutava. Tasapaino on kuitenkin kohdillaan, eikä tästä sen enempiä kannata lähteä huutelemaan. Laatua on lasissa, se on aina mukava asia.

Tuomio: Runsaan paahteinen, monivivahteinen ja mukavan tiukasti pureva imperial stout vähän totuttua kevyemmällä, joskin riittävän monipuolisella vahvuudella merkattuna. Hieno olut, laadukas olut, suositeltava olut.

Pisteet: 39/50

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kotiolutta Palokasta: J.L.:n "hassu" Saison



Noniin… Johan sitä jo joulun alla ihasteltiin, kuinka belle saison huljuttelee lanteitaan palokkalaisen kotisaisonin tahdissa. Eli on aika jälkimuisteloiden. Mystinen J.L. luovutti haltuuni ”hauskaksi” kuvaamaansa saisonia. Pilsner-, vienna- ja vehnämaltaista rakennettua, Perlellä, EKG:llä ja Styrian Goldingilla aateloitua olutta on vauhditettu kotimaisella hunajalla. Hieman aiottua vahvemmaksi (7,8%) käynyt olut on tehty tietoisella riskillä eikä lopputulos ollut aivan sitä, mitä suunnitelmissa oli. ”Pitää kai sanoa, että tässä tapauksessa olut vei miestä, vaikkei lopputuotosta pahaksi voikaan sanoa”, kuului tekijän lausahdus. Vähän jännähän tämä kieltämättä oli, mutta varsin maistuva siitä huolimatta. Ulkoiselle olemukselle täytyy antaa kredittiä…

Komeahan tuo...
...ja vähän taiteellinenkin...
Aluksi kirkas, aurinkoisen vaalea olut muuttuu pullon pohjan lähestyessä laavalampunomaiseksi, hypnoottiseksi esitykseksi. Lopulta samea, hivenen rusehtava, tumman keltainen olut asettuu lasiin tuuhean vaahdon ollessa jo melko tiivistynyt versio alun kuohkeasta iloittelusta.

Tuoksu on hyvä, ehkä hieman makea omaan makuun - sellaista kukkaisen hedelmäistä otetta nimittäin löytyy taustalta. Muutoin vaaleaa, vehnäisää mallasta, mausteisen kuivaa, runsasta hiivaisuutta ja etäisesti rosmariiniin viittaavaa, saippuaista yrttisyyttä. Kokonaisuus ei lopulta ole näin villi, mutta yksittäin eroteltuna sen komponentit nostavat erikoisia mielikuvia esiin. Selvä saison, vähän vinkeä ja makea kuitenkin.

Maultaan tasaisempi, lopussa tuoreen vehreää katkeroa henkivä. Valkopippurista hiivaisuutta vasten vaalean viljaisaa mallasrunkoa, hieman vaaleaa hedelmää ja taustalla pyörivää mandariinia tai vastaavaa, kieltä nipistävää happamuutta. Melko runsas, soljuva ja ehkä turhankin tuhti saisoniksi. Maultaan tosin pätevänlainen... Alkoholi on hienosti piilossa.

Tuomio: Aika tuhti ja pieniä erikoisuuksia omaava saison. Veikeä, vähän hämmentävä mutta toimiva kokonaisuus. 

Pisteet: 34/50

tiistai 26. tammikuuta 2016

Alkon Jouluoluet 2015: Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock

Neilikkainen doppelbock...
Joulu oli ja meni, mutta mieltä ja sydäntä lämmittävien doppelbockien aikakausi vain jatkuu. Vakka-Suomen Panimon neilikkainen Vahva Joulubock käväisi lasissa jo joulun korvilla, mutta pikkukiireet ovat tuoneet vähän viivettä juttujen julkaisutahtiin. Nettipalstoja lukiessa neilikkaisuus näytti olevan aika monille kynnyskysymys, mutta omaan suuhun tuo vivahde toimi hyvin. Tokihan VASPilta rungokkaan bock-oluen näkisi ihan ”puhtainkin jauhoin” veisteltynä, mutta toihan tuo pieni yrttinen lisä mukaan sitä kuuluisaa joulun taikaa – ei kuitenkaan liiaksi, mikä näin joulumausteita hieman kaihtavalle on positiivinen juttu.

Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock
Punertavan ruskea, kastanjainen olut - varsin kaunis. Tuoksu on mieto mutta lämmetessään avautuva. Hivenen pähkinäinen, kuivahedelmäinen ja  karamellisen leipäinen. Neilikkaa löytyy yrttisenä sävykkyytenä, sellaisella sopivalla intensiteetillä.

Maultaan toimiva, neilikan sävyttämä ja rusehtavan maltainen. Kuivahedelmäisyyttä, tummahkoa karamellimaltaisuutta, tummahkoa leipäisyyttä ja sopuisan yrttistä katkeruutta. Ehkä vähän paahteen poikastakin. Tuntumaltaan mukavan pyöreä, kevyen soljuva ja makumaailmaltaan runsas.

Tuomio: Runsaan maltainen ja puhuttelevan tasapainoinen bock VASPilta. Neilikkainen, muttei liian... Toimii hyvin.

Pisteet: 37/50

torstai 21. tammikuuta 2016

Mikkeller Milk Stout

  • Tyyli: Milk Stout
  • Alk.%: 6,0
  • Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
  • Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Mikkellerin Milk Stout oli jokin hetki sitten lipunut Harry’sin hanaan ja nappasin sen lasini täytteeksi viileähkön talvi-illan vastalääkkeeksi. Nämä laktoosilla makeutetut paahdenautinnot kuuluvat sinne perusvarmojen nautinto-oluiden kategoriaan, jotka kieltämättä kiehtovat aina pakkaskelien kiristäessä otettaan. Tällä kertaa mikkelleriläinen ei kuitenkaan lunastanut sille ladattuja odotuksia, vaan sen taustakai’ussa oli jotain, mikä ei oikein kielen päällä miellyttänyt. Kokonaisuutena kuitenkin varsin hyvä ja maistuvankinlainen tuotos.

Vanha kunnon Pläkki olisi voinut olla kova tähän saumaan...
Mikkeller Milk Stout
Musta, beigellä vaahtokerroksella aateloitu hanaolut. Tuoksu paahtomaltainen, hieman seisseen laktoosinen ja mukavan kahvinen. Taustalla ehkä hieman hedelmäisyyttä sekä kevyttä marjaista pyöreyttä.

Maultaan hyvä, joskaan ei täysi napakymppi kuitenkaan. Tummaa, kahvisen paahteista maltaisuutta, hieman kuivaa suklaisuutta sekä hyvin ohutta savun virettäkin. Laktoosinen makeus on hieman seisseen pinttynyttä, pyöreyden sijaan suoranaista imelyyttä henkivää joskaan ei kovin dominoivaa olekaan. Lopussa sopivaa katkeron purua, ehkä vähän marjaisaa kaikua ja kevyttä hedelmää. Kohtalaisen runsas, melko helposti kumottava tuntumaltaan.

Tuomio: Hyvä, joskaan ei järisyttävä milk stout. Paahteesta ja osittaisesta kuivuudestaan huolimatta orastavan imelä katku ei täysin puhuttele. Kokonaisuutena varsin kelpo.

Pisteet: 35/50

tiistai 19. tammikuuta 2016

Kevyt Lehen makumatka: Ogar Polski & Väike India


Lehet hyllyssä...
Virolaiset pienpanimo-oluet ovat tehneet tuloaan Suomen markkinoille jo hyvän aikaa. Ravintoloiden puolella valikoima on jo aika päiviä sitten laajentunut paikoin varsin mittavaksikin ja maailmanluokan laatupanimoihin luettava Põhjala on raivannut tietään syksystä lähtien myös Alkon valikoimiin. Myös vähittäiskauppiaat ovat heränneet Etelä-Helsingin craft-buumiin ja suosioon. 

Tamperalais-tallinnalainen Sori iskeytyi pysyväksi osaksi ruokakauppojen olutvalikoimia jo viime keväänä ja nyt Jyväskylänkin korkeudella on mahdollista käydä Lehen hakumatkalla lähimarketin hyllyväliköissä. Ylitarjontaa ei vielä kuitenkaan näyttäisi olevan, mutta selkeää ryhtiliikettä on joka tapauksessa havaittavissa virolaistenkin vahvuudessa. Kotimaiset pienpanimo-oluethan alkavat olemaan jo ihanan arkipäiväinen näky kasvavien oluthyllyjen varsilla – ihan niin kuin pitääkin.

Sorin ja Põhjalan tuotteiden lisäksi paikallismarketeista löytyy tällä hetkellä ainakin Viron koirapanimona tunnetun Lehe Pruulikodan tuotteita, joista ensimaistoon nappasin kutkuttavan Ogar Polski grodziskien sekä alkoholittomien tuotteiden hyllyssä majailleen Väike Indian eli 2,7%:in session IPAn.

Lehe Ogar Polskie
Ihmisen, koiran ja oluen pitkää, läpi historian myllerrysten kestänyttä liittoa juhlistava koirateema on iso osa Lehen tuotteiden ulkoista ilmettä, vaikka muitakin aiheita toki löytyy. Ikiaikaista puolalaista vehnäoluttyyliä edustava Ogar Polski on kuitenkin yksi esimerkki tästä teemasta. Ogar Polski on puolaa ja tarkoittaa puolanajokoiraa, jonka naamavärkki koristaa myös pullon kylkeä. Perinteisesti pelkästä savustetusta vehnämaltaasta valmistettava oluttyyli on pitkästä historiastaan huolimatta joutunut taistelemaan olemassa olostaan olutmaailman keskittymisen ja kaventumisen myötä 1900-luvun teollistumisen hurmoksessa. Berliner weißen ja lichtenhainerin tavoin sukupuuton partaalla ollut oluttyyli on nyt kuitenkin saanut uuden elämän modernien pienpanimoiden kokeiluhenkisyyden ansiosta ja hyvä niin. Elämäni ensimmäinen grodziskie siis lasissa ja sekin tehty Virossa.
Ogar Polski is not a crazy Polack. Ogar Polski is a Polish hound. It is an ancient Polish dog, known for its sharp nose and hard-working nature:
In our opinion, this dog is perfect for characterising Grodziskie. Grodziskie is an old beer style from Poland. This beer is made from wheat malt that has been dried over an oak wood fire. The light and golden-coloured wheat malt mixed with heavy smoky oak delivers quite a dotty flavour. A Polish-style flavour.
Tuopillinen kaivelikin tuon jo esiin, eli viroksi ogar tarkoittaa hullua, joten liekkö tässä jonkinlainen tahaton (tai tahallinen) sanaleikki Puolan veljien kustannuksella… Mene ja tiedä. Blogikollegan saunaolutvertaus ja muutoinkin miellyttävät tunnelmakuvaukset on helppo allekirjoittaa. Kerrassaan hieno olut, jossa tunnelma on puoli ruokaa.

Lehe Ogar Polski
Hieman samea, vaaleahkon keltainen olut keskirunsaalla, melko nopeasti tasoittuvalla vaahdolla. Tuoksultaan se on vaalea, rento ja jollain tapaa koivikkoisen kutsuva. Johan on kesäinen, aidon maalaismainen ja viehkeä tunnelma! Vaaleaa, pellolta poimittua vehnäisyyttä, kevyen pippurista potkua ja tunnelmallista savuisuutta, jota voisi kuvitella leijailevan mökkisaunan ympäristössä lämpimänä heinäkuun päivänä.

Maultaan tuoksunmukainen, toimiva ja erittäin kutsuva. Sitä rehtiä mökkikesän menoa maalaismaisin teesein. Heinäkuusta voitaisiin peruuttaa juhannuksen korville, sen verran koivikkoinen katku mausta löytyy… Savukin voisi olla aamulla kevyesti kytevän juhannusroihun sijoilta lähtöisin, jo pahimman tujakkuutensa terän menettänyttä, pyöristänyttä tuiverrusta. Kevyttä makeutta, runsaampaa valkopippuria ja ehkä hienoista aukkoisuutta paikkapaikoin. Näistä huolimatta makua riittää ja vehnäsavuinen tunnelma hiipii hipihiljaa voimakkaampaan, viipyilevämpään suuntaan… Johan on!

Tuomio: Erittäin tunnelmallinen, mökkikesän haikeisiin muistoihin mielen palauttava savuvehnä puolalaisen kulttuuriperinnön näkökulmasta.

Pisteet: 36/50


Lehe Väike India
Toinen lähimarketin oluthyllystä mukaan lähtenyt olut oli vihreäkuosinen Väike India. Kuten modernin olutkulttuurin myötä on jo opittu, ei India-terminä aina tarkoita ylimausteista currysoppaa, vaan enenevissä määrin se viittaa humalin ryyditettyyn, jopa pirskahtelevan raikkaaseen ja purevaan makuelämykseen. Väike on viroa ja tarkoittaa pientä, mikä viitanneekin oluen matalaan 2,7%:n vahvuuteen. Otin oluen testiin pizzan kylkiäisenä ja sehän pelitti kuin unelma.
Who does not like hops? One decent bomb of hops draws a beer friend as valerian draws a cat. For a dose of hops, an expert turns its eyes to IPA or India Pale Ale. It is beer style, where the phrase “too much hops” does not exist. Unfortunately, IPA foresees a decent amount of alcohol, 7% or 8% and more. However, a strong beer is not suitable in every situation. An alcohol remains alcohol and smart beer friend handles it carefully.

What about one IPA being insanely hopped with a little bit of alcohol?  That is what Little India is. A small beer with plenty of Columbus and Amarillo hops as well as Simcoe Brand YCR 14 hop variety in it.
Pidän panimon etiketeistä ja niiden vironkielisistä kuvauksista. Vaikkei niistä paljon irti saakaan, on niiden viihdearvo valtava: Kellele siis humalad ei meeldiks? Üks korralik humalapomm tõmbab õllesõpra nagu palderjan kassi. Humaladoosi saamiseks pöörab asjatundja oma pilgu IPA ehk Indian Pale Ale’i poole. See on õllestiil, kus väljundit "liiga palju humalaid" ei ole olemas.”

Lehe Väike India
Vaalean keltainen, hieman oranssinen olut kuohkealla vaahtokerroksella. Tuoksu on raikas, aromaattinen ja hyvin kesäinen. Greippiä, kevyttä trooppisuutta sekä havuista tuoreutta varsin kevyen ja vaalean maltaisuuden päällä.

Maultaan hyvin tuoksun kaltainen, hieman suoraviivaisempi ja rapeampi. Hyvin raikas, erinomaisesti pizzan kylkeen istuva olut. Hyvä annos puhdasta greippisyyttä, lopussa mukaan nousevaa mäntyisyyttä sekä kevyettä, vaaleansävyistä maltaisuutta. Suoraviivainen, pureva ja mukavan virkistävä.

Tuomio: Ensiluokkainen suoritus näihin vahvuuksiin. Ronski humalointi ei lyö yli, mutta tarjoaa riittävän potkivan rutistuksen raikkaan kokonaisuuden sinetiksi.

Pisteet: 34/50