perjantai 29. heinäkuuta 2016

Brekeriet Rhuboise

Brekeriet Rhuboise
  • Tyyli: Sour Ale
  • Alk.%: 6,0
  • Panimo: Brekeriet, Landskrona, Ruotsi
Ruotsin villein panimo lienee tosiaan nykyisin Landskronassa majaansa pitävä skånelaispanimo Brekeriet, joka muutaman oluen perusteella on kieltämättä varsin mielenkiintoinen tuttavuus. Villihiivoihin koko tuotantonsa perustava veljespanimo hyödyntää oluissaan mieluusti myös marjakunnan antimia ja nyt maisteluvuorossa onkin Brettanomyces-hiivakannoilla käytetty, pakastekuivatuilla vadelmilla sekä pilkotulla raparperilla maustettu Rhuboise.

Saisoniksi tämä tokko kääntyy ja Ratebeer näkyy tarjoavan ympäripyöreää ”hedelmäolut”-leimaa. Jonkinlainen marjasouri tämä vaikuttaisi olevan, joten Sour Alella mennään – toivottavasti ei liian pitkälle metsään kuitenkaan.

Brekeriet Rhuboise
Punertavan oranssinen, kaunisvaahtoinen ja samea olut. Tuoksu toimii. Se on kirpakan hapan, sormien väliin rusennettujen vadelmien kyllästämä ja raparperin varren kirpakkaa mehuisuutta nostava. Yleisesti ottaen punertavan hapan ja kirpeä, samalla virkeä ja raikaskin. Tai no, kyllähän tuossa sellaista tallidunkkistakin mukana on mutta miellyttävän eleganttina ja joukkoon sulautuvana elementtinä se esiintyy. Tuoksu enteilee hyvää.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla, mutta saa raparperin vähän paremmin matkaansa. Aloitus on sekalaisen hapan, vähän omenainen, jopa raa'an greippinen. Raparperi löytyy kirjosta ensin, lopussa edukseen esiintyvä, vähän hillamaistakin marjaisuutta esittelevä vadelma vähän myöhemmin. 

Jälkiliuku on aika kitkerän karkea, hapan ja hajanaisen vadelmainen. Ei aivan nappiosuma siis, mutta onpahan haastetta ja vivahteikkuutta. Talliaromi on taasen tyylikkään suitsittua - ehehe - ja myös mausteista potkua tuntuu nousevan jonkin verran. Punertava kokonaisuus myös maun osalta, nyt vähän verigreippimäisemmässä hengessä kuitenkin.

Tuomio: Tasapainoisesta tuoksusta sekasortoiseen makuun tipahtava souri. Paljon hyvää, liian vähän tasapainoa. Jännä tuttavuus.

Pisteet: 34/50

torstai 28. heinäkuuta 2016

Iso-Kallan Panimo Mestari Stout

Maistuva stout

On taas se aika vuodesta, kun suomalaiset panimot mittelevät maan parhaan oluen tittelistä ja tänä vuonna mukana on muhkea joukko maltaisia arvojuomia – lähes 150 tuotetta yhteensä 30 eri panimolta. Kuopiolainen Iso-Kallan Panimo osallistui kisaan monen muun toimijan tavoin nyt ensikerran ja kisaan ilmoitettujen oluiden joukossa oli myös tuttu, maistuvaksi ja aiemmin keväällä vuoden puhuttelevammimmaksi vastaan tulleeksi stoutiksi nimeämäni Mestari stout. Kunniamaininta pätee muuten edelleen.

Olut on tummanpuhuva ja tasapainoinen, yhdessä Kuopiossa vaikuttavien Ravintolamestari-ravintoloiden kanssa toteutettu olut, joka on löytänyt paikkansa jopa maineikkaan Mustan Lampaan juomalistoilta. Kelpaa siis Olutkellarissakin kehua eli nostetaanpa arvio nyt eetteriin kisahuuman siivittämänä.

Iso-Kallan Panimo Mestari Stout
Musta, komeasti vaahtoava olut. Paahteisen maltainen, hieman suklainen ja nahkeahko. Kevyttä kahvia, ripaus karamellista makeutta ja ohutta savuisuuttakin. Syvä, monipuolinen ja runsas.

Maultaan tuoksun linjoilla. Heti kärkeen mainittakoon kevyen savuinen tuiverrus, joka nousee alussa esiin saaden lopussa enempikin salmiakkista vaikutteisuutta. Paahtunut maltaisuus, ajoittain esiintyvä kahvisuus ja hienoinen suklaisuus ovat hyvin esillä. Humaloinnista löytyy sopuisaa, sitrumaista tunnelmaa joka sopii kuvaan mainiosti. Enemmänkin kuivanpaahteinen kuin makea, vähän töhismäinen ja kevyttä hedelmääkin vilautteleva. Ajan myötä suklaa korostuu kauniisti.

Tuntumaltaan keskirunsas, ehkä vähän yli. Voisi olla soljuvampi muttei tuota juurikaan jää kaipailemaan.

Tuomio: Miellyttävä, perusvarma ja laadukas stout Kuopiosta. Tämän vuoden puhuttelevimpia paahdevetoja.

Pisteet: 38/50

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Boulevard Brewing Single-Wide I.P.A.

Maistuva IPA
Kansascityläisen Boulevard Brewing Companyn Single Wide IPA pamahti Alkonkin valikoimiin joskus talven tietämillä ja näkyy olevan edelleenkin ihan hyvin edustettuna valikoimissa. Se on aiemmin tarjolla olleen, Smokestack Seriesiin kuuluvan Double Widen pikkuveli ja varsin maistuva sellainen. Reseptit toki poikkeavat keskenään hieman jo raaka-aineidenkin puolesta eli pelkkä ”alasskaalaus” ei kuitenkaan ole kyseessä. Tämä 5,7-prosenttinen IPA on humaloitu Zeus-, Bravo-, Cascade-, Centennial-, Simcoe- ja Citra-lajikkein katkeroiden asettuessa 46,3 EBUun Alkon mittausten mukaan (panimon ilmoittama lukema 57 IBU). Varsin hyvä IPA, kuten odottaa sopikin.

Boulevard Brewing Single-Wide I.P.A.
Kullankeltainen, hieman utuinen ja todella ronskisti vaahtoava olut. Jokunen tovi menee vaahdon hiipumista odotellessa, mutta mikäs kiire tässä hyvän oluen äärellä muka olisi.
Tuoksultaan trooppisen hedelmäinen, hieman karamellinen, vaaleansävyinen ja sopivan greippinen. Ei kovin raikas, enemmänkin jämäkkä ja mukavan runsaanoloinen.

Maultaan tuoksun tapainen. Trooppista hedelmäisyyttä lyötyy hyvin, samoin tunnelmaa napakasti leikkaavaa greippisyyttä. Hedelmien joukosta löytyy myös hieman mäntyistä otetta ja sitrushedelmäistä puristusta pyöristää hieman mandariininen kaiku. Loppurutistuksessa on myös kukanvartista tuoreutta ja villiyrttistä vihreyttä – jälkimaku on pääosin greippinen ja miellyttävän katkera. Rungoltaan olut on vaalea, kevyen karamellinen ja melko runsas. Suutuntumassakin on kevyttä soljuvuutta ja vähän paksuhko mielikuva kokonaisuudesta muutoinkin jää. Varsin hyvä IPA.

Tuomio: Tuhdinoloinen, trooppinen ja greippinen IPA pienellä kukan ja yrtin leikittelyllä varustettuna.

Pisteet: 38/50

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Bryggeri Helsinki Wee Heavy

Weeeee-heeeeeavy!

Elettiin vielä viiltävää kevätaikaa, kun sain paketin isolta kirkolta. Bryggeri Helsinki oli tehnyt sopivasti Helsinki Beer Festivalin alla mainion skotti alen, aatelismaisen wee heavyn. Skottiruutuun sonnustautunut bryggeriläinen matkusti esittäytymään myös Jyväskylään, mutta parahiksi samaan hetkeen osunut muutto ja remontin (vieläkin kesken oleva) viimeistely sekoitti aikatauluja, joten pullo siirtyi hetkeksi kunniapaikalle odottelemaan. H‑hetki koittikin vielä aikana, jona päivällä sataneet pisarat muuttuivat illan tullen jääksi ja kyllähän tuo maltainen ja lämmin oluttyyli sellaisena iltana parhaimmillaan onkin.

Aihe palasi mieleeni, kun Bryggeri Helsinki kyseli yleisöltä, että mitä oluita heidän tulisi lähettää taistelemaan Suomen parhaan oluen tittelistä. Wee Heavy oli yksi äänestämistäni. Se on vaan niin hyvä ja suomalaisten oluiden joukossa melkoisen harvinainenkin outolintu – skotteja tehdään täällä vähemmän kuin belgejä ja se jos mikä on pieni lukuarvo. Mutta onneksi tämäkin vähä on tehty laadusta tinkimättä ja makuhermoja puhuttelevalla tavalla.

Bryggeri Helsinki Wee Heavy
Punertavan ruskea, runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa odotetusta runsasta maltaisuutta, miellyttävää toffeeta, viljavaa leipäisyyttä sekä ehkä hiven kuivahedelmäistä ja yrttistä otettakin. Ajan myötä, eli lämmetessään, aromit löytyvät toisensa syventäen tunnelmaa. Melko mehevää limppuahan tuo lopulta tarjoilee ja se on hyvä se.

Makuparit loksahtelevat kohdilleen tuoksun tahdissa. Tummahkon leipäisessä, sopivan toffeisessa ja hivenen paahtuneessa maltaisuudessa on miellyttävän rouheista särmikkyyttä, joka yhtyy hyvin kevyen maustemaisen kuivuuden ja keskirunsaiden katkeroiden kanssa jopa kevyttä luumuhedelmäisyyden tahdittamaa pehmeyttä leikkaavaksi piristeeksi. Hieman lämmin, jälkipotkussaan tarraavan katkera ja rouhea.

Tuomio: Hieno ja tasapainoinen skotti perusteesejä noudattaen. Mallas on mahtava, mallas on mahtia. Noh, kyllähän tuossa purevuuttakin riittämiin on. Mainio olut.

Pisteet: 38/50

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Vehniän Runtusahti II



Vehniällä nähtävästi tykästyttiin sahdintekoon siinä määrin, että uutta erää laitettiin tulille heti ensimmäisen perään. Runtusahdin jatko-osaa on hieman tuunattu ensikeiton jäljiltä ja prosessi sujui tekijämiesten mukaan toisella yrittämällä muutoinkin jouhevammin. Nyt ollaan Tarvaisen Mikon mukaan hyvin lähellä sitä, mitä alun perinkin haettiin ja seuraavaan erään lähdetään jo kokeilemaan jotain uutta – savuisiakin tunnelmia lienee luvassa jossain vaiheessa kesää, mikä luonnollisesti kuulostaa kutkuttavalta.

Rukiin määrää nostettiin 700grammasta pyöreään kiloon ja kaveriksi laiteltiin myös mallastettua ruista. Hiivan määrä puolitettiin, samoin kuin lämminkäymisen aikakin. Runtusahdit valmistuvat Mikon pihapiirissä nököttävässä vanhassa saunarakennuksesta, jonka hormia oltiin jo kattoremontin yhteydessä hävittämässä. Päätös kuitenkin pyörrettiin ja hyvä niin – nyt tilavanpuoleinen rakennus jatkaa sahtiperinteen ylläpitoa. Arvojuoma kypsyy maan alla, vanhassa maakellarissa, joka parin vuosikymmenen tyhjillään olon jälkeen sai maittavan käyttötarkoituksen. Arvostettavaa toimintaa!

Vehniän Runtusahti II
Rusehtavan oranssinen, hidasliikkeinen ja mukavan näköinen sahti. Tuoksussa sopivaa makeutta karamellisen banaanisuuden muodossa mutta myös mukavan rukiista särmikkyyttä. Hyvältä vaikuttaa, mutta vaikuttakoon.

Maultaan mainio. Sopivasti toffeista, karamellin sekaista ja kypsän banaanista makeutta, rukiista rouheutta kuivahkon leivinmausteisuuden siivittämänä. Banaanin seurana on myös muita hedelmäisiä vivahteita ja katajaisuus täydentää palettia kauniisti. Kokonaisuus tasapainotteleekin makeahkon soljuvuuden ja ryhdikkäämmän kuivuuden välimaastossa. Lopetus taittuu kuivempaan suuntaan ja nyt ollaankin aika lähellä harmoniapistettä monessa suhteessa. Suuntuntuma on soljuva, hieman huulia tahmaava ja pyöreähkö.

Oikein hyvä sahti, jossa rukiilla on oma, tärkeä roolinsa.

Pisteet: 40/50