maanantai 31. lokakuuta 2016

Kellarista kaivettua: Highland Brewing Orkney Porter

Highland Brewing Orkney Porter
Eräs paheeni on muhkeiden ja suurten, vahvojen ja ainakin paperilla kypsytyskelpoisten oluiden hamstraaminen kellarin pimeyteen. En suinkaan ole oluen kypsytystoiminnan suuri puolestapuhuja, enkä varsinainen ystäväkään, mutten toisaalta näe näissä kokeiluissa mitään pahaakaan. Itse en tarkoituksenmukaista kypsyttelyä silti harrasta – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta kuten sanottua, tuhtia ja tummaa löytyy varastoista yli tarpeen.

Osa ajatuksella ”ei ne varmaan pilalle kuitenkaan mene” puolivahingossa unohdetuista oluista on lojunut siellä jo useampia vuosia, mutta nyt kävi ensi kerran niin, ettei kellarista kaivetun oluen etiketissä komeilleen panimon nimeä ei enää kartalta löytynytkään. Kyseessä on ensimmäisen nettitilaukseni sisältöön kuulunut Highland Brewing Company Orkney Porter, jonka tilasin saksalaisen Bierzwergin valikoimista muistaakseni vuoden 2012 kesällä.

Nurinhan Highland Brewing Co. ei suinkaan ole näiden vuosien aikana ehtinyt menemään, vaan skottipanimo porskuttaa vahvassa liidossa, elinvoimaisempana kuin koskaan. Vain nimi on muuttunut. Karun kauniilla Orkneyn saarilla toimiva panimo on Rob Hillin rohkean päätöksen lahja skotlantilaisella pienpanimoalalle. Pitkän, 25-vuotisen uran panimoalalla tehnyt Rob toimi saaren ykköspanimon, Orkney Breweryn pääpanijana vielä 2000-luvun alussa, mutta ajautui osittaisen sattuman kautta syrjäisen pienmeijerin omistajaksi.

Vanhaa kellonrähjää pääsaaren pohjoisnurkasta alun perin hakemaan lähtenyt Rob mainitsi vuonna 2003 tilallaan meijeriä pyörittäneelle isännälle, että heillä on käsissään upeat puitteet panimon pyörittämiseen. Maatilaa jopa tarjottiin Hillille, mutta hintapyyntö oli miehen tavoittamattomissa. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan, kun työt vanhalla panimolla loppuivat ja oltiin tärkeän kysymyksen äärellä: uuden elämän etsintään mantereen puolelle vaiko jotain muuta kotoisissa saarimaisemissa. Kuinka ollakaan, oli meijeri vielä kaupan ja rohkea ostotarjous poiki myöntävän vastauksen. Haastavaksi osoittautuneen rahoituksen järjestämisen jälkeen työt pääsivät käyntiin ja uusi panimo aloitti toimintansa vuonna 2005, ensimmäisten oluiden virratessa markkinoille seuraavana vuonna.

Highland Brewing Orkney Porter
Toiminta lähti lopulta sujuvasti käyntiin ja oluiden kysyntä kasvoi kovaa vauhtia. Panimo pyörii sopuisasti perheen voimin Robin yliopistosta palanneen pojan vedettyä työhaalarit päälleen vuoden 2010 kieppeillä. Suosion kasvaessa panimon nimi nousi kynnyskysymykseksi: voiko Orkneyllä sijaitseva panimo luoda nimeä tai brändiä mantereen ylämaihin turhan helposti yhdistettävän Highland-otsikon alla. Lopulta syntyi päätös: Highland Brewing Co.:sta tuli viime vuonna (2015) Swannay Brewery ulkoisen ilmeen päivittyessä samassa rytäkässä. Jotenkin pidin tuosta ruohean selkeästä ja vähän karustakin ulkoasusta nykyistä enemmän, sillä siinä oli sitä jotain Orkneyn karua kauneutta mitä pitikin.

Panimo sijaitsee Orkneyn pääsaaren pohjoisnurkassa, keskellä aavaa maalaismaisemaa, kapean ja mutkittelevan rannikkotien varressa. Sydämen asialla- tai Emmerdale –sarjoista muistuttavassa, vanhan näköisessä kivirakennuksessa toimiva Swannay Brewery jatkaa tasaista kasvuaan ja yrittää parhaansa mukaan vastata mantereelta tulevaan, kovaan kysyntään. Tänä syksynähän Swannayn oluita saapui tänne kotosuomeenkin kauppavalikoimiin eli kansainvälistäkin painetta tuntuu olevan.

Orkney Porter kuuluu edelleen panimon talviolutvalikoimaan ja lienee pitäytynyt samassa reseptissä vuosien ajan. Nettisivuilla oluen sanotaan rakentuvan Maris Otterin, Brown-, Chocolate- ja paahtomaltaiden varaan Bramling X:n, HNB:n ja Goldingsin antaessa potkua humalapuolella. Ikää oluella on ainakin neljä vuotta, luultavasti enemmänkin, mutta ainakin etiketti lupaa hyvää… 
This is a unique craft brewed porter worthy of attention. Vintage bottled once a year, we recommended you enjoy some now and also lay some down to age – like a fine wine.
Highland Brewing Orkney Porter

Todella, todella tumman ruskea olut kohtalaisella, vaaleahkolla vaahdolla kruunattuna. Tuoksu on pehmeän mokkainen, paahtuneen maltainen, suklainen ja hivenen mutakakkuinen. Ehkä kevyttä marjaisuutta sekä selvempää, kypsää hedelmäisyyttä. Lupailee hyvää.

Maku on hyvä ellei erinomainen. Se on pehmeä, samettinen ja syvä. Runsaasti kahvimaista paahtunutta maltaisuutta, hieman tumman leipäistä tuntua sekä suklaakakkumaista kaakaota. Johan on mainio olut ja vieläpä mainiossa kunnossa! Tuntumaltaan melko runsas, tasapainoinen ja ehkä aavistuksen makea. Kuivaksi ei voi sanoa millään muotoa. Erinomainen kokonaisuus.

Pisteet: 43/50

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel
Olihan se vain ajan kysymys, koska suuria ja ennakkoluulottomia oluita teettävä Omnipollo lähtee mukaan tynnyrikypsytysten ihmeelliseen maailmaan. Uunituore tietohan tämä ei varsinaisesti ole, sillä tynnyrissä istuneita oluita mahtuu ruotsalaisten portfolioon jo parikin. Aloitetaan kuitenkin alusta eli Omnipollon ensimmäisestä tynnyrioluesta: Noa Pecan Mud Cake Imperial Stoutin tuplatynnyröidystä versiosta.

Oluen perusversiohan on runsas ja puhutteleva lapsuuden muistelo Henok Fentien kondiittorin urahaaveista. Oluen nimi kertonee kaiken olennaisen. Viime talven puhuttelevimpiin olutkokemuksiin kuulunut nautinto kiinnosti kovasti myös tynnyrikypsyteltynä ja kaksikolle ominaisesti uutta aluetta lähdettiin valtaamaan reilulla otteella heti kättelyssä. De Molenilla valmistettu mutakakkustout säilöttiin ensin Bowmoren viskitynnyreihin, jonka jälkeen matka jatkui ruotsalaisen Grönstedtsin konjakkitynnyreihin. Menetelmän vaikutus makuun oli valtaisa ja nyt joutuukin toteamaan, että tässä lienee tukholmalaisduon ensimmäinen hutilyönti suurten oluiden saralla.

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake - Double Barrel
Musta, ruskean vaahdon nostava, hitaasti lasiin kaatuva olut. Melko paksua... Tuoksu on herkullinen, maapähkinävoin, mutakakun ja hienoisen, joskin terävän tynnyrinkatkuinen. Konjakkinen ote on bowmorelaista vahvempi. Aika syvä, lämmin ja enteellinen - ehkä hieman horjuva tasapainoltaan. Toimii kuitenkin erinomaisesti.

Maultaan vähän enemmän huojuva, kärkäs ja tasapainoton. Mutakakku, paahtunut, samettinen maltaisuus ja nutellamainen tököttimäisyys toimivat hyvin, mutta niiden muhkeaa, pehmyttä ja syvää kokonaisuutta rikkoo kuivan konjakkinen, alkoholinen ja puumainen katku, joka on omaan makuun tarpeettoman rujoa, yksipuolista ja vähän halvankin oloista. Tätä tukee terävä, salmiakkinen pisteliäisyys, joka yhtyy melko voimakkaaseen katkeron puristukseen. Takavasemmalla vaniljaa, suklaata ja tummaa toffeisuutta. Hitusen hervoton paletti, jolle tynnyri ei ole toiminut edukseen. Ehkä aika tätä tasoittaisi, mutta tulisiko siitä silti alkuperäisen tasoista?

Tuomio: Iso, mutta tynnyrin kautta turhaksi yksioikoistunut IS.

Pisteet: 33/50

lauantai 29. lokakuuta 2016

The Flying Dutchman Nomad More Complicated Than Your Girlfriend Stout

Nyt kieli keskellä suuta, on nimittäin aika pitkä nimi oluella. Suomen oma Lentävä hollantilainen Ronald de Waal leikittelee mieluusti niin oluiden nimien kuin reseptiikankin kanssa, toteuttaen olutfantasioitaan kuin taiteilija ikään. More Complicated Than Your Girlfriend Stout on runsasmakuinen, tummanpuhuva ja paahteinen stout, joka on maustettu kahvipavuilla, kaakaonibseillä, bourbon vaniljatangoilla, tahitilaisilla vaniljapavuilla ja kypsytetty lopuksi amerikkalaisten tammilastujen kanssa. 

Paperilla todellakin complicated ja todellisuudessakin miellyttävän monipuolinen, runsasmakuinen ja puhutteleva kokonaisuus, joka ei kuitenkaan meidän taloudessa lunastunut lupaamaansa monimutkaisuuden vertauskuvaa. Ehkä ihan hyväkin. Olut tuli nimittäin testattua yhdessä paremman puoliskon kanssa ja vaikka makumaailma vuolaita kehuja keräsikin, oli ”vertailukohteen” loppukaneetti kuitenkin ”I’m way more complicated than that”. En väitä vastaan. Tämä ei silti tarkoita, etteikö oluesta luonnetta olisi löytynyt ja ennen kaikkea painotan, että kyseessä on erittäin maistuva ja ainakin meidän mielestä harmittoman hauskasti nimetty olut.

Flying Dutchman kaappasi itselleen parikin palkintoa tämän vuoden World Beer Awardseilla ja nyt käsittelyssä oleva tyttöystävästout oli yksi kullitetuista juhlakaluista. Se voitti esimerkillisesti koko Belgium's Best Flavoured Stout / Porter 2016 –sarjan mestaruuden, mikä sinällään olisi hyvä iltapäivälööppiotsikon paikka: Belgian paras tulee Suomesta! Ronaldin oluet kilpailivat belgisarjassa, koska kiertolaishengessä toimiva Flying Dutchman valmistuttaa oluensa De Proefbrouwerij’lla. Oman stouttini tilasin Hops Unitedista, mutta onpa tuota näkynyt mukavasti muissakin verkkokaupoissa, mitä soisi tapahtuvan suomalaisten tuotosten kanssa enemmänkin.
Yes, you love her. But oh boy can she be difficult. But then again did you want her to be the boring mass produced lager type, the vanilla of girl friends? Of course not. Celebrating the intricacies of relationship we created this Stout, which has a lot going on. It is matured on Coffee beans, Cocoa nibs, Bourbon Vanilla beans & Tahitian Vanilla beans. Wow, that sounded tasty. To top that, it is aged on American Oak chips. This is a big beer loaded with dark roasted malts. Your mouth will be filled with coffee and chocolate flavours, supported by the warmth of vanilla. All is balanced by a good load of hops, which will bring this beer to a bitterness of 85 EBU which we hope is much higher than in your relationship. Cheers to her!
The Flying Dutchman Nomad More Complicated Than Your Girlfriend Stout
Sysimusta olut, jonka runsas vaahto tiivistyy hitaasti pirtelömäiseksi, sentin paksuiseksi kasaksi. Aika jyhkeä näky. Tuoksu on runsaan bourbonarominen, vaniljainen ja aidon kaakaomainen. Paahteisuutta, pehmeää kahvia ja ripaus tummaa suklaatakin. Samettinen, moniulotteinen ja miellyttävä.

Myös mausta löytyy hyvällä otteella bourbonmaailmaa, mutta sitä ja edelleen esillä olevaa vaniljaa suuremman roolin näkyy ottaneen kaakaon ja kahvin paahteinen, mutta mokkaisen samettinen liitto. Paahtunutta maltaisuutta, lopussa tummaa suklaata, kevyttä salmiakkia ja kohtalaista, greipin, yrtin ja havun sävyin iskevää katkeruutta, ehkä kevyttä mausteisuuttakin. Suutuntumalta voisi hieman pyöreämpää menoa odottaa, vaikka hitusen tahmaava ja pyörivä kokonaisuus hyvin tasapainossa onkin.

Tuomio: Mainio, monipuolinen ja puhutteleva stout. Tietynlainen monimutkaisuus on kuitenkin näemmä hyvin suhteellista. Selvitään siis säikähdyksellä. Herkullinen kokonaisuus.

Pisteet: 41/50

perjantai 28. lokakuuta 2016

Stonen tuoreet berliinerit: IPA & Ruination Double IPA 2.0



Diamond Beverages on rahdannut Alkon vakio- ja tilausvalikoimaan useammankin törppösen kulttipanimo Stonen tuotoksia. Saatavuutta on helpottanut oleellisesti panimon uudenkarhea Berliinin sivukonttori, mistä purkitetut klassikot ja uudemmatkin tuttavuudet levittäytyvät kätevästi – ja ennen kaikkea tuoreeltaan – Euroopan markkinoille.

On ollut puhetta, josko vanhalla mantereella valmistetut Stonet eivät aivan samassa sarjassa kalifornialaisserkkujensa kanssa painisi ja täytyy todeta, että vähän tällaista ajatusta olen itsekin päissäni pyöritellyt. Esimerkiksi kesällä arvioitu, ”vanha kunnon” Arrogant Bastard jätti kokonaisuutena aiempaa kalseamman kuvan ja vaikka perus-IPA laadukas perus-IPA edelleen onkin, ei siitä aiemman kaltaista hekumaa saanut ulos kaivettua. Näissä toki aika lienee kullannut muistoja, sillä ko. oluet olivat legendaarisen Ruinationin kanssa ensimmäisiä oikeasti kovia jenkkejä mitä ravintolassa tuli maisteltua. Vähän sellanen kylmä ja kasvoton fiilis näistä on kuitenkin jäänyt – muistikuviin ja odotuksiin nähden siis, eli täysin käyttökelpoista ja hyvää tavaraahan nämä berlineritkin ovat loppuunsa olleet. Muttamutta...

Hankala selittää tarkemmin, mutta hekuma ja tunnelman syvyys jää vaillinaiseksi. Vaikka Euro-Stonet onkin pyritty tekemään tarkasti esikuviensa kaltaisiksi, on matkaan mahtunut pieniä mutkia. Eroavaisuuksia näkyy olevan jo humalalajikkeiden valinnassa ja Saksassa luonnollisesti luotetaan paikallisiin mallaslaatuihin, käytettyjen vesien eroista nyt puhumattakaan. Suht samaa tavaraa vähän eri aineista eri paikoissa valmistettuna siis... Olisiko julmaa puhua Berliinin syndroomasta tässä kohtaa?

Alkoon tulleista humalapommeista on nyt tullut katsottua Stone IPAn sekä legendaarisen tupla-IPAn uusiopainos Stone Ruination Double IPA 2.0:n kortit. Alla hieman mietteitä kaksikosta, mutta mainittakoon vielä sivuhuomiona, että Stonen kotisivuilla on mukavan kattavat ruokasuositukset kullekin oluelle aina olutkohtaisista keitoista juustoihin. Hedonismin huipentumana oluille on määritelty sopivat kumppanit myös sikarimaailmasta, mikä takuuvarmasti poikisi täällä pohjolassa kovemman luokan viranomaishuomatuksen, ellei jopa enemmän…

Stone IPA (Berlin)

India Pale Ale - 6,9% - Stone Brewing, Berlin, Saksa
Stonen IPAa kehutaan usein laatu-IPAn selkeälinjaiseksi ja puhdaspiirteiseksi prototyypiksi ja pitkältihän se sitä onkin. Olut on ollut Stonen listoilla jo vuodesta 1997 lähtien ja on ollut tärkeä tiennäyttäjä panimon (sekä naapureiden) monituisille, runsaaseen humalointiin nojaaville klassikloille ja kokeiluille. Tärkeä peruskivi siis ja tätänykyä yksi USAn suosituimmista IPOista – luonnollisesti.

Olikin odotettua, että nämä peruslinjan klassikot rantautuvat myös uuden Euroopan panimon linjastoille. Sitä ei ehkä osattu odottaa, ettei Euro-Stone IPA noudattelekaan ”alkuperäistä” reseptiikkaa, vaan ainakin humalakattaus eroaa Atlantin takaisesta, totutusta vakiosta (ja sitten se vesi ja deutchemaltaat vs. jenkkiviljat). Jenkki-Stonen kotisivut kertovat IPA humalina käytettävän Magnumia, Chinookia, Centennialia, Azaccaa, Calypsoa, Motuekaa, Ellaa ja Vic Secretiä, mutta Berliinissä purkitetaan ”vain” Magnumilla, Mosaicilla ja Centennialilla humaloitua tuotetta – Alkon sivut tosin sanovat että ”Magnum, Chinook ja Centennial” mutta kummin vain, ero on selvä. Alkujaan 90-luvun lopulla käytössä olivat Centennial, Chinook ja Columbus, mutta ajan myötä olutta on nähtävästi modernisoitu ja pidetty se elinvoimaisena uusien lajikkeiden rynnistyksen ikeessä.

The Iconic West Coast Style IPA
This is the IPA that initiated our reputation for hops and exposed a budding world of craft beer enthusiasts to our unique brewing style. Distinguished by bright, hop-driven flavours, this is the IPA that launched generations of hop fanatics in the U.S. We now present our hoppy standard-bearer to those in Europe eager to worship at the altar of the almighty hop.

Kultainen, kauniisti vaahtoava IPA. Tuoksu sitrushedelmäinen, vaalean trooppinen ja yrttinen, hieman keksimäinen.

Maultaan pirteä, raikas ja pureva. Sitrushedelmäinen, yrttinen purevuus on voimissaan tuoksussakin kevyeen rooliin jääneen, vaalean hedelmäisyyden tunnustellessa taaempana. Vaaleaa, keksimäistä mallasta, mukavan katkera, greippinen viimeistely mutta ajoittain turhan kolkko ja kliini sointi.. Siinäpä se kaikessa selkeydessään. 

Tuomio: Perusvarma, hyväntuulinen ja suorapuheinen IPA.

Pisteet: 36/50

Stone Ruination Double IPA 2.0 (Berlin)

Double / Imperial IPA - 8,5% - Stone Brewing, Berlin, Saksa
Toinen ipatus olikin sitten tyystin uusi tuttavuus. Stone uusi olutkavalkadiaan viime vuoden alkupuoliskolla ja muun muassa panimon ensimmäinen, omanlaisena klassikkonaan tunnettu Stone Pale Ale sai jäädä historiaan. Kalissa ilmeisesti koettiin ajan ajaneen vielä 90-luvulla innovatiivisen oluen ohitse, nykyiselle uutuuden viehätyksen ja ylitsetursuavan runsauden aikakaudelle tultaessa.

Pale Alen lisäksi myös kutkuttava Ruination Double IPA sai lähteä. Päätös nostatti myrskyn nettisivustojen olutlaseissa ja panimon suuntaan tulikin paljon palautetta, ettei olutta saisi sysätä roskakoriin – olihan se osaltaan ohjannut suuren määrän nykyisiä olutintoilijoita craft beerien ihmeelliseen maailmaan. Olipa tuo olut omallakin alkutaipaleella ikimuistoinen kokemus, jota kaiholla jään muistelemaan. 
The news was still met with many a knee-jerk reaction from fervent fans who absolutely love the original version of the world’s first full-time brewed-and-bottled West Coast double India pale ale. Tons of people hit us up on social media, telling us Stone Ruination IPA was the beer that got them into craft beer. We’ve been hearing that for years. It never gets old or loses any of its gravitas. That means the world to us, so there was no way we were going to take something like that away from our fans without giving them something better in return.
Tyhjin käsi ei ipalaverit kuitenkaan jääneet, vaan eetteriin iskettiin viritetty versiointi Ruinationista, ehkä vähän mielikuviteksottamasti nimetty Ruination 2.0. Reseptiikkaa runnottiin uuteen uskoon ja itse prosessia varten kaiveltiin esiin alan uusimmat "hömpötykset" ja innovaatiot. Pienpanimomaailma ja sen metkut olivat 12 vuodessa kehittyneet melkoisesti ja tästä kehityksestä haluttiin saada parhaat hyödyt käyttöön.

Mukaan mahtuu mm. Hop-burstingia ja uusia lajikkeita… Merkille pantavaa taas on, että Kaliforniassa teho-Ruination humaloidaan Azaccan, Citran, Magnumin, Centennialin, Simcoen ja Nuggetin voimin Berliinin panimon luottaessa Nuggetin sijasta Chinookiin. 
And that’s where all of our brewers’ diligent studying, development and cutting-edge knowhow came into play. The whole point of creating Stone Ruination Double IPA 2.0 was to incorporate new hops and brewing techniques that didn’t exist when we came up with the recipe for Stone Ruination IPA back in 2002.  
Kullankeltainen, vaaleavaahtoinen olut. Runsas humalointi esittäytyy puhdaslinjaisen sitruksisuuden, aprikoosisen vaaleuden, kukkaisuuden ja yrttisyyden värein. Hitunen keksiä, varsin raikas tunnelma.

Maultaan purevan sitruksinen, aprikoosisen trooppinen ja kevyen mallaskeksinen. Lopussa mukaan tulee suoraviivaista yrttisyyttä, vehreää kukkaisuutta sekä edelleen voimistuvan sitruksista puristusta. Voimakas, terävä, suoraviivainen - paikoin vähän vahvakin. Hyvä, muttei loistava.

Tuomio: Ärhäkäksikin luonnehdittava, omaan makuun turhan suoraviivainen ja koruton, joskin puhdaspiirteinen DIPA.

Pisteet: 35/50

torstai 27. lokakuuta 2016

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 10,0
  • Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Viime kevään pienpanimokattauksen yksi jyhkeimmistä oluista tuli Suomen Porista, Beer Hunter’sin sammioista. Runsas ja kokonaisuutena ronski, varsin ennakkoluuloton Imperial Stout jäi itselläni sivusta maistetun, joskin toimivan kokemuksen mittaiseksi, sillä ajattelin hetken odottelun tuovan palettiin hitusen enemmän itselleni toimivaa tasapainoisuutta. Ja sitähän tuli.

Nyt, reilut puoli vuotta myöhemmin olut on kaivettu kellarin kätköistä ja erittäin, erittäin hyväksi, sopivasti (muttei liikaa) tasoittuneeksi ja arvion arvoiseksi. Jokunen pullo jäi vielä odottelemaan talven tuloa, vaikken usko, että tammikuulle 2017 kirjattu BBE-lukema kovinkaan kahlitseva on. Ehkä yksi pullo säästyykin hieman pidemmäksi aikaa, mutta sen näkee sitten. Tässä kunnossa olevaa olutta tuskin malttaa hirmuisesti jemmata, eli eiköhän toinenkin avaudu lähiaikoina jahka tilaisuus tulee…

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout

Lähes musta, hidasliikkeinen ja rusehtavalla vaahdolla aateloitu olut. Tuoksussa yhdistyvät paahtuneen maltaan viekotteleva tunnelma, tumman suklaan paheellinen sävykkyys ja kevyempi, lakritsinen juonikkuus. Syvä, runsas ja puhutteleva kokonaisuus.

Maku myötäilee tuoksua, joskaan samaa samettisuutta tahi mokkaista tunnelmointia ei ehkä tarjolla olekaan. Lakritsin rooli on korostunut jonkin verran, mikä tuo mukaan tietynlaista, ehkä kaivattuakin kulmikkuutta. Tumma suklaa ja paahtunut maltaisuus ovat edelleen selkeitä päävärejä, mutta myös salmiakkinen suolaisuus sekä kohtalaisen pureva, greippinen katkeruus ovat saaneet hyvän jalansijan loppurutistuksen saralla. Runsaita makuja ja sopivasti horjahtelevaa tasapainoisuuden hakua. Toimii...

Tuomio: Salmiakin ja lakritsin sävyttämä, voimakasmakuinen imperial stout. 

Pisteet: 41/50