tiistai 28. helmikuuta 2017

De Dochter van de Korenaar L’Ensemble di Montalcino

De Dochter van de Korenaar L’Ensemble di Montalcino

Tähkän tytär… Tai jotain sinne päin. Jaa, no ah, voit toki huokaista helpotuksesta, sillä en suinkaan tarkoita, että Pohjanmaalla olisi perustettu uutta iskelmä-folk-pop –yhtyettä. Pelko pois. Näin on vain nimetty Belgian maantieteellisesti hollantilaisin panimo, De Dochter van de Korenaar.

Panimo sijaitsee aivan Belgian pohjoisen rajan tuntumassa Hollannin puolella ollen silti Belgian maaperällä. Että mitenkä? Noh, kun seutukunnan karttaa tihrustelee, voi havaita Hollannin puolella rajaa ”jotain kärpäsen jätöksen näköistä söheröä”. Tuo söherö on osa pientä belgialaista Baarle-Hertogin kuntaa, jonka 22 eksklaavia sijaitsee hollantilaisen Baarle-Nassaun kylän sisällä. Hyvin pieniin osiin ja levälleen silputtuna, tottakai. Ja osa Baarle-Nassaun eksklaaveista taas sijaitsee näiden Baarle-Hertogin eksklaavien sisällä. Että näin (katso itse).

Silputtu karttakuva juontaa juurensa keskiaikaisten sopimusten, maavaihtokauppojen sekä Bredan lordin ja Brabantin herttuan keskenäisen kaupankäynnin hienouksien lopputulemista. Konfliktin sattuessa Hollanti voisi kirjaimellisesti aloittaa Belgian valloituksen pala kerrallaan… Mutta se siitä sitten.

De Dochter van de Korenaar L’Ensemble di Montalcino
Ensikosketus mielenkiintoisen sijainnin omaavan panimon oluelliseen antiin tuli otettua edellisen pakkasjakson aikana, joka olikin hyvä saumaa kaadella lasiin jyhkeän muhkea ja lämmittävä Barley Wine: L’Ensemble di Montalcino. Muhkea ja hitaasti valuva olut on käytetty osittain viinihiivoilla ja se on kypsynyt 250 päivän ajan italialaisen Castelnuovo Tancredi –viinitilan Montalcino punaviinitynnyreissä. 

Olut on kypsytelty ilmeisesti joulun juustopöytää silmällä pitäen, mutta toimii eittämättä hyvin vähän arkisemmissakin merkeissä tilanteen vain ollessa riittävän kypsä pitkälle nautinnolle. L’Ensemblen valmistuksessa on käytetty 480kg mallasta tuhatta olutlitraa kohti ja kokonaisuus henkiikin syvää tunnelmaa ja makumaailman vivahteikas luonne puhuttelee monella eri tasolla. Ei pöllömpi avaus uuden panimon äärellä, vaikka rahtusen pidemmällekin voisi vielä mennä.

De Dochter van de Korenaar L’Ensemble di Montalcino

Punertavanruskea, runsasvaahtoinen olut. Ei hassumpi näky kiristyvässä pakkasyössä. Tuoksusta löytyy hyvin, hyvin vahva punaviinitynnyrin leima. Kypsää, tummaa hedelmää, rusinaa sekä muita kuivahedelmiä löytyy mukavasti punertavan, tammisen kultivoituneen punaviinisyyden alta. Kevyttä pähkinää, lämpöä ja aluksi piilottelevaa, lopulta rubiinin punaisena hehkuvaa maltaisuutta hyvin kevyellä, limppuisella makeudella varustettuna. Mukana on myös hyvä kattaus aromaattista, parfyyminomaista kuivakukkaisuutta, kuivattua sitruunankuorta sekä kohtalainen annos greippisyyttä. Lämmön myötä ehkä rahtunen suklaatakin. Monipuolinen, puhutteleva, ylväs.

Maussa liikutaan tuoksun linjoilla. Punaviinitynnyri on ehkä hitusen hennommin esillä, mikä toisaalta toimii tasapainoisessa, joskin monipuolisessa kokonaisuudessa hyvin. Kuivahkossa esityksessä nähdään kypsän, tumman ja kuivatun hedelmäisyyden perustaan nojaavaa, ilmoille lehahtavaa kuivakukkaisuutta sekä samaan aromaattisuuteen yhtyvää, näpäkkää sitruksisuutta. Punaviinin kyllästämä tammisuus kaikuu pitkin makukäytäviä kyllästäen tunnelman läsnäolollaan. Lämmin, vahvuutensa salakavalasti kätkevä olut. Monipuoliset taustavivahteet kätkevät sisäänsä makuja aina pähkinärouheisuudesta kuivakakkuiseen maltaisuuteen ja täytyykin todeta, että melkoinen paketti on kanavoitu kasaan.

Kevyen imelä ja pääosin kuivahko olemus ei kuitenkaan edusta sitä miellyttävintä vaihtoehtoa ko. tyylilajin kohdalla, joten kaikista vahvuuksistaan huolimatta olut ei onnistu nousemaan aivan lajityypin huipulle. Yritystä ja potentiaalia toki löytyy laadunkin ollessa moitteeton, mutta makuasioissa on hankala lähteä puljaamaan. Pirun hyvä, muttei paras. Suosittelen silti testaamaan jos vastaan tulee.

Tuomio: Punaviinitynnyristä luonnetta kaivava, kuivahko ja aromaattinen Barley Wine.


Pisteet: 39/50

lauantai 25. helmikuuta 2017

O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA

O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA

Oooooo!”, huomaan huokaisevani kun tiiraan kissanaamaisen etiketin taustapuolta. ”Ja Stigbergets näköjään kans. Nice!

Omnipolloa hienosti kirittävä göteborgilaispanimo Stigbergets on taas lyönyt hynttyyt yhteen panimon nurkissa kiertelevän O/O Brewingin kanssa. Tuloksena on jo aiemminkin kehuja kerännyt tupla-IPA, joka näkyy etsiytyneen useammankin nettikaupan valikoimiin sekä länsinaapurin rakkaan alkoholimonopolin hyllyille. Vaikkei olut ehkä GBG Beer Weekin tapaisia huippuhekuman hetkiä tarjoilekaan, on kyseessä ihastuttava, tavoiteltava ja maistuva humalailoittelu paremmasta päästä. 

O/O Brewing onkin lasillisen muodossa uusi tuttavuus, jonka pulskaa prosenttimerkkiä muistuttava kirjoitusasu on jäänyt mieliin kummittelemaan. Tämän perusteella ei pöllömpi tuttavuus ja kiertolaispanimo kuuluukin Ruotsin kirkkaimpaan (vaiko nykytrendin mukaan sitten sameimpaan) kastiin. Tämä ei kuitenkaan ole kollaboraation DIPA-tuotoksen ensiesiintyminen, sillä olutta on ollut tarjolla jo aiemminkin.

O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA
O/O & Stigbergets Bryggeri Imperial IPA
Samea, hedelmäisen oranssinen, valkean ja tiivistyvän vaahdon nostava olut. Aika jämäkkä ja ylväs näky. Tuoksussa hyvä lataus trooppista sademetsää hedelmäkorin sisältöä laidasta laitaan esittelevän kattauksen muodossa. Papaijaa, ananasta, aprikoosia ja sitruunaa... Taustalla kevyttä, joskin terävää yrttiä, hitunen pippurista mausteisuutta joka kuitenkin katoaa kevyen karamellin sekä hedelmäisen makeuden taakse. Vaalea, trooppinen, napakka.

Maultaan tuoksua karkeampi, luonteikkaampi ja edelleen voimakas. Puhtaan greippinen loppurutistus esittelee tuota katkeraa hedelmää sen koko kirjon voimin, aina vastapuristetusta mehusta kirpeään kuoreen. Tuoksussa leijaillut trooppinen hedelmäkattaus esiintyy aivan maun alkuvaiheilla jääden nopeasti päälle rynnistävät greippirekan jalkoihin. Ananas, aprikoosi, kiivi, nektariini... moninainen kirjo. 

Katkera lopetus kantaa pitkälle saaden häntäänsä myös kevyen yrttistä, havuista ja ehkä pihkaistakin lisäpontta. Huulille nousee hieman yllättäenkin kevyttä tahmeutta, vaikkei oluessa juuri makeuden lähteitä tunnu olevan. Vaalean mallaspohjan ranskanleipäinen olemus toki sisältää paikallista karamellisuutta, mutta hyvin maltillisissa määrin.

Tuomio: Voimakasmakuinen, napakasti pureva ja raakalaismaisesti iskevä DIPA naapurimaan eliittitoimijoilta.

Pisteet: 39/50

perjantai 24. helmikuuta 2017

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Iso-Kallan Bière de Garde

Iso-Kallan Bière de Garde

Kuopiolaispanimon pohjoisranskalaista maalaisolutperinnettä kunnioittava panos Alkon pienpanimovalikoimaan kuului ns. pakko-ostosten listaan. Oletan oluen olevan vähintäänkin läheistä sukua viime kesän Olutsatamassa hurmanneelle tapahtuman nimikko-oluelle, joka pääsi yllättämään runsaalla ja puhuttelevalla makumaailmallaan. Näistä muistoista oli helppo ammentaa inspiraatiota olutkorin täyttelyyn.

Biere de Garde on meikäläisittäin hieman harvinaisempi oluttyyli, josta en liene koskaan oppikirjaesimerkkiä maistanut. Vaaleina ja vähän ”kovina” olen niitä pääasiassa ajatellut, joten ehkä juuri sen vuoksi Iso-Kallan tummempi ja muhkeampi näkemys onnistui yllättämään kertamaistolla.

Etiketeistä löytyy infoa tilasto- ja nippelinikkareille...
Sympaattiset symbolit kuvastavat ruokasuosituksia.
Oluttyyli on viinimaan vastine Belgian Saisoneille. Yksinkertainen ajatus oli valmistaa keväällä kesän yli säilyvää, syksyn sadonkorjuun aikana peltotyöläisille tarjoiltavaa olutta. Kesällä kun ei hellekelien mukanaan tuoman infektioriskin vuoksi voinut olutta entisaikaan valmistaa.

Uudistuneiden etikettien näppäristä tietokentistä löytyy hyvää nippelitietoa oluen juurista ja käyttötarkoituksista. Humalina Northern Brewer ja Saaz, mallaspuolella Pilsner, Crystal ja Münich. Ruokasuosituksista ensimmäisenä silmään osuu jotenkin leikkisän oloinen kuva sieniperheestä, piiraiden ja juustojen löytyessä listalta myös.

Iso-Kallan Bière de Garde
Tasaisen ruskea, kastanjamainen ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on jokseenkin makea, luumuisen kuivahedelmäinen, mallasleipäinen ja ehkä siirappisen maltainenkin. Vastapainoa löytyy kuivan, mausteisen kuivakakkuisuuden ja pähkinämäisyyden muodossa, kevyen yrttisen katkeron antaessa sille lisäpontta. Ei järin voimakas, mutta riittävän runsas toimiakseen.

Maultaan tuoksun linjoilla, joskin pari astetta voimakkaampana ja syvempänä versiona. Mallasleipää, luumun johdattamaa kuivahedelmäisyyttä, kevyttä siirappisuutta ja ehkä jopa paahdetta ja suklaatakin. Kokonaisuuteen sekoittuu mukavaa pähkinän sekaista mausteisuutta sekä keskirunsasta humalan yrttisyyttä. Konservatiiviselta vaikuttavan oluen pinnan alta löytyy monivivahteinen nautinto. Varsin tyylikäs suoritus.

Tuomio: Monivivahteinen ja tummanpuhuva Bière de Garde. Tyylikäs, hidas ja nautinnollinen. 

Pisteet: 39/50