perjantai 16. marraskuuta 2018

Beer Hunter’s Mufloni Äkäpukki

Beer Hunter’s Mufloni Äkäpukki
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 9,0
  • Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi
No Pukki, no party. Tuttu fraasi kuningaslajin seuraajille. Torstai-illan odotettu Kreikka-Suomi matsi on nyt onnellisesti ohi ja kisajuna puksuttaa vakaasti raiteillaan. Hermojahan tuo ottelu taas turhankin kanssa raastoi, mutta Äkäpukin voimin se sinnikkäästi tv-vastaanottimenkin äärellä saatiin selätettyä. Oi Suomi on, vaikka tiukille meni. Harvoin maalin tappio on kuitenkaan näin hienolta maistunut – ottaen vielä huomioon pitkän tappiottoman putken katkeamisen.

Jos viheriöllä kirmannut Pukki jätti torstaina itsestään vähän vaisun kuvan*, piti äkäisempi porilainen kiinni siitä, mitä siltä taas odotettiin. Beer Hunter’sin rennosti humaloitu Äkäpukki tuli ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran vastaan viisi vuotta sitten kotoisilla Oluton-festareilla. Jo tuolloin hurmosta nostattaneen oluen tuore saapuminen Alkon valikoimiin on todella iloinen asia. Kuka muuten muistaa missä Teemu tuolloin pallotteli? Schalkessapa hyvinkin, aivan oikein.

No, Äkäpukki tuskin lienee tribuutti viiltävää jälkeä tällä hetkellä tekevälle maajoukkuehyökkääjällemme, mutta pakkohan se oli jo ihan nimen vuoksi ratkaisupeliä varten korkata. Tykästyin tuotteeseen jo vuonna 2013, eikä viisivuotinen erontiekään ole tunteita minnekään haalistanut. Edelleen aika timanttinen olut.

*ainakin tehojen muodossa, kyllähän mies kovasti prässiä jaksoi antaa. Kaikki kunnia kovasta työstä sen suhteen toki.

Beer Hunter’s Mufloni Äkäpukki
Sysimusta, kevytvaahtoinen ja melko hitaanoloinen olut. Runsas ja syvä tuoksu puhuttelee. Mokkainen, suklainen ja miellyttävän paahteinen. Humalaakin löytyy ja kyllähän tätä on vuolaasti kehuttava.

Makukin toimii. Syvää, suklaista paahtomaltaisuutta ja mokkamaista pehmeyttä. Lopusta löytyy hyvin purevaa havuisuutta ja vienompaa sitrusta, jotka nostavat oluen viettelystä entisestään. Runsas paahteisuus, voimakas humalointi ja pitkä jälkimaku – kokonaisuus on aika hyvä. Kun  yhtälöön lisätään vielä takaa löytyvä salmiakki ja kypsä hedelmäisyys, on paketti aika hienosti kasassa.

Suutuntuma on kohtalaisen runsas ja paksu, muttei pieni lisöponsikaan pahaa tekisi. No, tuo on jo aika pieni nyanssi mihin tuskin kannattaa tarttua. Sen verran suunmukaisesta oluesta kuitenkin puhutaan.

Pisteet: 40/50

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Tornion North Arctic Rye IPA

Tornion North Arctic Rye IPA
  • Tyyli: India Pale Ale / Rye IPA
  • Alk.%: 5,5
  • Panimo: Tornion Panimo, Tornio, Suomi
Pohjoinen tarjoilee elämän ääripäitä: Loputtoman pimeyden ja yöttömät yöt, hyytävät pakkaset ja kesähelteet, villieläimet ja villit bileet, masennusta ja maniaa. OIit millainen sankari tahansa, voit olla varma, että pohjonen heittää eteesi onnea ja onnettomuutta juuri, kun sitä vähiten odotat. Pohjosessa on totuttu ottamaan elämä sellaisena kuin se tulee. Siispä seuraavan kerran kun tiellesi tulee pari muuttujaa, puraise pohjosta – ota Nortti. Se mitään auta, mutta maistuu raikkaalta!
Lähestytään taas sitä aikaa vuodesta, kun odotukset pohjoisesta saapuvia lahjapaketteja kohtaan alkavat eksponentiaalisesti kasvamaan. Lienen ollut tänä vuonna tavallista kiltimpi, sillä kotiutin ensimmäisen pakettini jo pari viikkoa sitten. Eikä ole vielä edes joulukuu. Special delivery from Lapland sen kyljessä luki ja vaikkei asialla joulupukki vielä ollutkaan, on tämä minusta jo ihan laskentaperusteinen toimitus.

Asialla oli tietenkin Tornion Panimo, joka toimitti muutamia maistamattomia tuotteitaan ihmeteltäväksi. Panimon tekosia tuli kehuttua aivan toiminnan alkuvaiheilla eikä taso ole semminkään päässyt laskemaan, mutta on siitä jo jokunen hetki kun viimeksi torniolaista lasiini kaadoin. Herättely oli siis jo ihan paikallaan tässä alati kasvavan uutuustarjonnan kurimuksessa.

Ensimmäinen läpikäytävä olut on North (vaiko NORTH?) –sarjaan kuuluva, rukiisen suudelman saanut North Arctic Rye IPA. Tölkkipakattu, nykykauppavahvuinen IPA on humaloitu Magnumilla, Chinookilla, Citralla, Cascadella ja Ahtanumilla, eikä lopputulema kylmäksi jätä. Nimeä minä jäin vain pohtimaan, sillä Arctic-liite saa oluen sotkeutumaan panimon laajempaan Arctic-olutsarjaan. Pikkuvikoja, eikä niistä sen enempiä, sillä pääasia eli olut on kunnossa.

Ei tämä tietty mitään ylimäällista tai suurta kuohuntaa aiheuttavaa tekemistä ole, vaan hyvänmakuista, sopivan luonteikasta olutta, jota nappaa mieluusti purkin jos toisenkin erinäiseen ajanviettoon tai rentoutushetken sinetöintiin. Pidän myös tölkin yläreunaa koristavasta revontulikuviosta. Lumisella laavullahan tätä pitäisi vielä käydä kokeilemassa. Metsässä, ei millään raumalaisella pihakodalla siis…
Raikas ja rukiinen Lapin IPA.
Met ollaan sankareita kaikki, mutta net kuulusat pari muuttujaa... Jos ei lager innosta niin norttipa saattas toimia! Sekään mithään ratkase, mutta ei se v****sta lissääkhään!
Tornion North Arctic Rye IPA
Hieman utuinen, kauniin vaahdon nostava, vaaleankeltainen olut. Tuoksussa keskirunsasta sitrusta ja hedelmää, yrttiä, vaaleassa mallaspohjassa hieman rukiinen ote.

Maku on hyvä. Se on raikas, selkeää rukiisuutta omaava ja hyvällä tapaa suht vaivattomasti lähestyttävä. Purevuus on toki melko napakkaa, mutta niin sen pitääkin. Yltiöhedelmäinen tämä ei kuitenkaan ole, vaan tarjolla on sitruksen, kevyemmän, vaalean hedelmäisyyden lisäksi yrttisyyttä, yleistunnelman ollessa aika kuiva. Jälkimaku on melko greippinen, yrttinen ja rapakka. Hyvin miellyttävä tapaus, joka saa janoamaan toisintoa...

Pisteet: 35/50

tiistai 13. marraskuuta 2018

Mikkeller Monks Brew

Mikkeller Monks Brew

Kuin veisi munkilta oluen… Mikkellerin Monks Brew on Rochefortin ja Westvleterenin lippulaivoista innoituksensa saanut Quadrupel, joka myös nimellä Monks Elixir tunnetaan. Jyhkeä, belgioluiden korkeinta kastia tyylillään edustava nautintojuoma on valmistettu lajin emämaassa Belgiassa, kiertolaisen myötä tutuksi käyneen De Proefin toimistolla.

Northern Brewerillä, Hallertauerilla ja Styrian Goldingsilla humaloitu, kymmenprosenttinen olut kantaa rungossaan mm. ruskeaa sokeria ja siirappia, joiden maltaisuutta makeuttavan vaikutuksen mausta myös huomaa. Aluksi liiankin hyvin, mutta ajan ja lämmön myötä onneksi tasapainoisemmin. Hieno olut, joka ei silti sinne R10:n sun muiden ”aitojen” esikuvien tasolle onnistu nousemaan, vaikka lähellä varmasti käydäänkin.

Mikkeller Monks Brew
Melko tummanruskea, suht runsasvaahtoinen olut. Tuoksussa paljon siirappia, kypsiä ja tummia kuivahedelmiä, toffeeta ja limppuista mallasta.

Makua pitää alkuun mutustella. ”Melko” makealta nimittäin vaikuttaa. Aika kuitenkin tuo tasapainon mukanaan kuivemman mausteisuuden ja kohtalaisen purevuuden tuodessa särmää peliin. Kypsää kuivahedelmää, paahtunutta toffeisuutta ja ihan rehtiä siirappiakin. Mallas on tummanpuhuvaa ja limppuista, makumaailma yleisesti ottaen aika monipuoliselta vaikuttavaa ja syvää. Alun makeusshokin jälkeen varsin miellyttävä tuttavuus.

Pisteet: 39/50

maanantai 12. marraskuuta 2018

Kaleva Solar Sheriff

Kaleva Solar Sheriff

Mikropanimo vanhassa jääkaappitehtaassa? Kyllä vain. Eli paikalla, missä ennen valmistettiin Huurteen jääkaappeja, valmistetaan nyt huurteista sisältöä niihin. Näin on. Tätä leikittelyä voisi jatkaa hamaan tappiin, mutta säästetään teidät nyt enemmiltä hassutteluilta.

Kaleva Brewing Company on perustettu Tampereella jo pari vuotta sitten, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kalevalaisten oluita eteeni sattui. Löytöpaikka oli taas kerran Muuramen K-Supermarket, jonka hyllyistä löytyy aika ajoin aika yllättäviäkin tuotteita ja mm. ehkä Jyvässeudun laajin Fat Lizard –valikoima.

Nyt esillä oli parikin Kaleva-olutta, joista tämä American Pale Ale vaikutti houkuttelevimmalta. Solar Sheriff on humaloitu kuuden lajikkeen (Jester, Chinook, Archer, Citra, Sticklebract ja Ekuanot) voimin, mutta jätti valitettavasti hieman kylmäksi.
Solar Sheriff on väriltään kuin kesäauringon kultainen säde. Sheriffin kyydissä pääset raikkaan hedelmäiselle seikkailulle heti ensipuraisusta lähtien. Vauhti ei hyydy illan hämärtyessäkään.
Kaleva Solar Sheriff
Hivenen utuinen, vaaleanlainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on varsin hedelmäinen, pääosin sitrusta, passionia, aprikoosia ja sensellaista kantava. Melko soljuvan hedelmäisissä tunnelmissa jopa liikutaan.

Maku on huomattavasti riisutumpi ja suoraviivaisempi. Hedelmää toki löytyy, mutta painotus on tuoksua vahvemmin sitruspuolella. Mallaspuoli on varsin pidättäytyvää, lajiin hyvin sopivaa sorttia. Jälkimaku on kohtalaisen napakka ja sitruksen lisäksi hieman kukkainen, aiemmin taustalta paljastuu myös hienoista pahvisuutta, mikä vie parasta terää raikkaudelta.

Ei siis aivan nappiosuma ensikokemukseksi, vaan aika harmaan peruslinjan kauppa-APA, joka ei suuremmin mieleen jää.

Pisteet: 30/50

lauantai 10. marraskuuta 2018

Stone Totalitarian Imperial Russian Stout

Stone Totalitarian Imperial Russian Stout
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 10,6
  • Panimo: Stone Brewing, Escondido, Kalifornia, USA
Toverilinen Totalitarian perustuu Stonen klassiseen Imperial Russian Stoutiin ja on esikuvansa tavoin varsin kehuttu, runsaslinjainen paahdenautinto. Olut teki tänä vuonna paluun harrastajia säikäyttäneen taukovuoden jälkeen. Reseptiä on välivuoden myötä hieman muutettu eli mukaan on tullut paksuutta tuovaa kauralisää ja Magnumia säestämään on nostettu itselleni uutta Belma-humalaa.

Tällä kertaa itse oluen antia mielenkiintoisemmaksi seikaksi nousee amerikkalaisbyrokraattien suhtautuminen ”Imperial Russian Stout” –nimeen, kun olutta ensikerran markkinoille yritettiin tyrkyttää. Kolmivuotinen taistelu päättyi kivipanimon makeaan voittoon ja loppu onkin historiaa – monellakin tapaa, sillä ilmeisesti alkuperäisoluen viimeinen erä on valmistettu vuonna 2016, jonka jälkeen ulos on puskettu ”vain” tätä totalitaarisempaa versiointia…
When the densely dark Stone Imperial Russian Stout was still in its infancy, the style wasn’t recognized by the US Government’s agency regulating brewery labels. They thought it implied that the beer was brewed in Russia rather than being an historic English style that had originally been brewed for the Russian court. We had three options:
  1. Name the beer simply Stone Imperial Stout
  2. Name the beer Stone Imperial Russian-Style Stout
  3. Fight back
The team embarked on a three-year naming battle before finally earning the style’s full recognition for Stone and all fellow US brewers. Stone Imperial Russian Stout was born as obstinate as it returns.
Tarinasta myöhemmin kehittynyt Totalitarian on oluena varsin kelpo tuote, muttei omaan makuun aivan kärkipään imppi kuitenkaan. Lajihuippujen aiheuttama, syvästi lämmittävä ja transsia lähentelevä huuma jää kokematta, mutta osasyyksi pettymyksen orastavaan tuntemukseen lienee laskettava odotusten varsin korkea lähtötaso...

Stone Totalitarian Imperial Russian Stout
Musta, beigen vaahdon alle asettuva olut. Runsas tuoksu on paahtuneen maltainen, suklainen ja kahvinen, mutta myös hieman alkoholinen. Aika pehmentää tuo piirteen nopeasti ja aika kivaltahan tänä alkaa vaikuttamaan.

Maku on... No aika hyvä. Ei täysosuma ainakaan omaan makuun, mutta arvostus on suht helppo silti ymmärtää. Runsasta, paahtunutta mallasta, kahvia ja tummaa suklaata. Ei mitenkään liioittelevan makea, mutta ehkä turhaksi kumminkin. Paahtunutta siirappia nousee lämmön myötä esiin, eikä lopun kohtalainen katkeruus tasapainota menoa tarpeeksi. Lämpöä löytyy sopivasti ja hitaana nautiskeluoluena tämä on ihan paikallaan.

En kamalasti moiti, mutten silti hurmaantunutkaan. Onko juoman hype sittenkin toverillisen propagandan aikaansaannosta? Osittain voi ehkä ollakin...

Pisteet: 37/50