lauantai 19. tammikuuta 2019

Omnipollo Aurora

Omnipollo Aurora

Omnipollon tuotantolinjalta on tullut myös varsin toimivaa vehnä-IPAa. Tuote on valmistettu De Proefilla Belgiassa ja sen rungosta löytyy ohra- ja vehnämaltaiden lisäksi myös kauramallasta. Humalointi on komian etiketin mukaan hoidettu Galaxyllä ja Mosaicilla, joten senkin myötä paketin pitäisi olla kunnossa. Vehnä-IPAa onkin tyylisuuntana ollut hienoinen ikävä. Ei sillä, että se järin harvinainen meilläkään olisi, mutta jotenkin se vain tuntuu omaan makuun aina toimivan. Pitäisi hankkia useammin…

Omnipollo Aurora
Vaalea, haaleankeltainen ja sameanlainen olut kepeällä, valkealla vaahdolla. Tuoksu on hieno, vaalean trooppinen ilman turhia makeuden ryöppyjä. Kuiva, vaalea, hedelmäinen ja aromaattinen. Tietty sitruksinenkin.

Maku toistaa tuoksua. Todella raikas ja sopivan suoraviivainen vehnä-IPA trooppisen aromaattisessa, mukavasti rutistavan sitruksen päättävässä muodossa. Tropiikista on tosiaan poimittu lähinnä vaaleita sävyjä menon ollessa kevytkenkäistä ja makeutta välttelevää. Toimii todella hienosti.

Pisteet: 38/50

perjantai 18. tammikuuta 2019

Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA

Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA
Tämä Brewer’s Special sinetin alla seikkaileva Utah 0,3% Rye IPA on kuparinsävyinen ja runsaasti humaloitu maailman herkkujen helmi. Syntisen hedelmäinen makunautinto on täynnä maltaisuutta sekä rukiin mausteisuutta. Otahan reippaan ronski siemaus – ja kirmaa kohti elämäsi puhtoisimpia seikkailuja.
Tammikuu on aikaa, jolloin osa kansasta viettää tipatonta ja muutama hassuttelija IPAtonta. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin, mutta heikko luontoni aiheutti ratkeamisen jo vajaan viikon jälkeen. Omnipolloa meni tuolloin, mutta tänään liikutaan vähän kepeämmissä, silti (ainakin useimmilta) tipattomalla olijoilta kielletyissä tunnelmissa. Varmaan siinä kinthaalla, notta sopiiko IPAttomankaan juomavalioon.

Cascadella, Citralla ja Centennialilla humaloidun oluen rungosta löytyy pientä ruislisää, mikä hitusen kummastuttaa. Ruista muistelen Saimaan suosineen vaaleissa IPA-tyylin alalajeja esitelleissä oluissa aiemminkin, mutta mistään järin hurmaavista tuotoksista ei voida puhua. Ruis sopii moneen, mutta näistä vaaleista ja humalavetoisista keitoista jättäisin sen pääsääntöisesti pois. Poikkeuksiakin löytyy, muttei muistaakseni Saimaalta.

Eikä osu ruisrunkoinen juoma maaliin nytkään, mutta vika tuskin on yksin rukiin. Maistuvan, lähes holittaman oluen saaminen sekä runsasmakuiseksi että oikeasti tasapainoiseksi on haastava jobi. Harmi, sillä jotain spekseiltään tämänmoista olisi mieluusti ottanut jatkuvampaankin käyttöön, mikäli homma olisi edes jossain määrin puhutellut.

Oluen erikoinen etiketti viitannee ihmisten kotirauhaa häiriköiviin tarinantuputtajiin, joiden yhtenä valta-alueena nimessäkin mainittu Utahin seutu tunnetaan. Aika jännä haku, vaikka holittomuus tässä tietä jollain tapaa viitoittaakin...

Saimaan Brewer’s Special Utah Rye IPA
Vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hedelmäinen, mutta isoa kuvaa dominoi ilmeisesti rukiin tuoma, erikoisen leipäinen aromi. Vähän kuin pannulla paahdettua, hivenen tummunut paahtoleipä tai jotain.

Maku on aika kesy. Laihaa tiskivettä eli sinällään kivaa sitruksisuutta ja muuta hedelmää, mutta aika pehmeästi esillä olevassa muodossa. Maltaassa taas tuoksun tapaista rukiisuutta, joka saa pohtimaan josko tämä toimisi paremmin ihan ohrapohjalla. Ei tämä varmaan silloinkaan kummoinen olisi. Aika pliisu, jopa odotuksiin nähden.

Pisteet: 20/50

torstai 17. tammikuuta 2019

Kotiolut: Vehniä Lager


Vehniä Lager
Vehniä Lager

Vehniän sanalla sanoen ”jännä” nimikkolager oli alkujaan sen laatuinen tuote, ettei sitä pitänyt julkisuuden valokeilaan edes saattaa. Omintakeinen maku keräsi kylällä kuitenkin ihan positiivisia kommentteja, joskin Mikko minua makumaailman kiemuroista hieman ennakkoon varoittelikin. Vai miltä omaan korvaan kuulostaisi vaalea lager, jota kyläläiset luonnehtivat mm. sahdin ja siman termein?

Itse oluen taustat ovat aika mielenkiinoiset. Sen runko on rakennettu PIlsner-, Vienna-, CaraMunich- ja CaraPils –maltaiden varaan, mutta humalapuoli tarjoaa vähän enemmän eksotiikkaa. Kolmannes jalokasvin määrästä on toki perusvarmaa Saazia, mutta loput onkin sitten poimittu omin pikkukätösin ihan Vehniän omalta kylältä. Maatiaishumalia ei olekaan ihan kamalasti vastaan tullut, korkeintaan muutaman kotioluen ja sahdin muassa.

Vahvuudeksi juomalle ilmoitetaan 5%, laskennallisia IBUja on 26:n yksikön verran ja olut on käynyt parin viikon ajan +10-13 –asteen lämpötilassa, jota seurasi vielä kahden viikon lagerointi viisiasteisessa kylmäkellarissa. Hiivana keitossa on ollut Kellerbieren tavoin SAFlager-kanta. Lopputulema on kieltämättä vähän erikoinen…

Vehniä Lager
Todella vuolaasti kuohuva, ruskehtava ja sameahko olut. Tuoksu on jännä. Se on jopa vaalean sahtimainen, hieman simainen ja yrttisen mausteinenkin. Taustalla hunajaista, noh, jotain.

Maku jatkaa samaa linjaa, joskin vaalean banaanisen sahtihedelmäisen tunnelman rinnalle on tullut jonkinlaista kuminan, korianterin ja aniksen sekoitukselta haiskahtavaa liuotinmaisuutta. Aika jännä. 

Sinällään juomakelpoinen tuote, mutta kyllä aika härskillä tavalla. Ei tästä ehkä Vehniän kylän lippulaivatuotteeksi ole. Aika eri luokkaa kuin mainio Kellerbier, sahdeista puhumattakaan.