Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Malmgård Amarillo Tripel

Malmgård Amarillo Tripel

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Malmgårdin Panimo, Malmgård, Suomi

Alkon pienpanimosetin läpikäynti jatkuu yhden ns. ”varma ostos” –tuotteen voimin. Pernajalainen Malmgårdin kartanopanimo on tunnettu laadustaan ja sen tuotevalikoimaa leimaakin ylettömän uutuustehtailun sijaan perusvarmaa osaamista ja tasapainoisia, silti runsaita makuja henkivä tunnelma. Panimolta tuli muutama vuosi sitten tarjolle omien peltojen emmer-vehnällä aateloitu belgitripel, joka toimi aika kivasti allekirjoittaneen testissä, vaikkei oluttyyli itsessään aivan se mieluisin belgialaisvaihtoehto olekaan. Tänä vuonna samaa tietä on lähdetty kulkemaan emmerpeltojen sijaan modernimpaan suuntaan heittämällä aromihumaloinnin puolelle jenkkilajike Amarilloa.

Sivusilmällä seuraten olut on löytänyt hyvän kannatuspohjan sekalaisten olutkonossöörien kabineteissa ja pihakodissa. Vähän tällaista vastaanottoa osasi toki odottaakin ja tartuin itsekin pulloon suurta luottamuksen tunnetta uhkuen. Sinällään hämmentävää olikin, että yksi kattauksen ns. varmoista korteista osoittautuikin valtavaksi pettymykseksi, jossa tuntui olevan vähän turhan paljon kaikkea, muttei kuitenkaan juuri mitään mistä ottaisi mielellään kiinni. Nyt ei oikein uponnut.

Malmgård Amarillo Tripel

Punertavan oranssi, kauniisti vaahtoava ja samea olut. Tuoksu sitruksinen, kypsän hedelmäinen, yrttinen ja belgimausteinen. Takaa löytyy viljavaa, vaaleaa maltaisuutta kevyen keksisellä reunalla. Jokseenkin sekava kokonaisuus joka kääntyy hieman tunkkaiseksikin, kun oikeastaan mikään elementti ei suostu ottamaan pääroolia.

Maultaan vähän samoilla linjoilla. Mandariinimainen, greipinkuorinen hedelmäisyys on voimissaan tuoden kypsän tropiikin myötä turhaa hedelmien makeutta mukaan sotkemaan. Lopusta löytyy myös yrttiä ja belgimausteisuuskin ilmoittelee itsestään. Viljava mallaspohja katoaa mandariinimössön alle, joka verhoaa aika isoa osaa oluen makumaailmasta. Ikävän tunkkainen kaiku pöydälle seisseen hedelmän teesein. Harmi. Suuri, suuri pettymys.

Tuomio: Sekametelisoppaa mandariinin sävyttämän belgin muodossa.

Pisteet: 25/50

Rekolan Paavin Polku

Paavi seljällään...

• Tyyli: Abbey Trippel
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Rekolan Panimo, Fiskars, Suomi

Paavin Polku seurailee Munkintietä eli Rekolan Panimon uudehko belgivirittely on löytänyt paikkansa Alkon valikoimista. Pirulliseen hintaan (6,66€/plo) myytävä Paavi on jyhkeä, belgityylinen ale, jota on trippeliksi tarkemmin tituleerattu. Sen jonkin verran tuunattua winter editionia pääsin maistamaan jo Jyväskylän SOPPissa ja jäin tuon kokemuksen innoittamana odottelemaan peruspaavia vesi kielellä saapuvaksi.

Se on tosiaan harkittu seuraaja kevyemmälle Munkitie dubbelille ja on saanut ylevän nimensä arvovaltaisen Paavin mukaan – onhan hän munkkia ylemmällä oksalla nokkimisjärjestyksessä. Paavin Polun nimeämisen tarinasta löytyy seikkaperäinen, hieman syvällisempi läpikäynti Rekolan Panimon kotisivuilta.

Paavin Polku on vahva, vaalea belgityylinen ale. Tyylisuunnaltaan ollaan trippeleissä. Kullan keltaisessa oluessa ronskit belgialaisen hiivan tuottamat aromit ovat tulvilaan hedelmäisyyttä, tuoksusta löytyy mm. aprikoosia. Alkoholi lämmittää maun ollessa silti raikas, kevyen mausteinen ja juotavuus kohdallaan. Erinomainen olut myös ruuan kanssa nautittavaksi. Sopii hyvin esimerkiksi mausteisten makkaroiden, ruusu-/parsa- ym.kaaliruokien sekä tietenkin juustojen kanssa. Suosittelemme kokeilemaan myös makeiden hedelmäisten jälkiruokien, kuten legenda Tarte Tatin:in kera.

Rekolan Paavin Polku

Samea, syksyinen oranssinen, hivenen punakka ja keskirunsaasti vaahtoava olut. Tuoksultaan se on vaaleahko, kypsän hedelmäinen ja hunajaisen maltainen, hivenen leipäinen ja belgimausteinen. Melko runsas, jämäkkä ja pehmytkin.

Maultaan hieman kulmikkaampi, lämmin ja edelleen mukavan runsas. Runsaasti vaaleaa, aprikoosimaisen kypsää hedelmää, leipää ja hunajaista maltaisuutta. Lopussa kohtalaista katkeruutta ja yleisesti runsaampaa, tunnelmaa tahdittavaa pippurisävytteistä mausteisuutta. Jämäkkä, runsasmakuinen ja rungokas. Hyvä, talvinen versiointi vaaleasta, joskin vahvasta, belgioluesta. Sopii sesonkiin, sopii lasiini.

Tuomio: Lämminhenkinen, runsasmakuinen ja tasapainoinen kuljeskelija. Toimii syyssäässä mitä parhaiten.

Pisteet: 38/50

Nøgne Ø Tiger Tripel & God Jul

Nøgne Ø on panimo, jonka nimi nostaa veden kielelle...

Kehuttu, pidetty ja arvostettu norjalaispanimo teki syksyn myötä paluun Alkon valikoimiin useamman oluen voimin. Ennen varsinaista sesonkiryntäystä hyllyyn ilmestyi maistuvan runsas Tiger Tripel, jota seurasi joulunodotuksen tuskaa lievittämään kohdistettu täsmäisku God Julin ja Imperial Rye Porterin muodossa.

Laadun ja runsaan puhuttelevan makumaailman lisäksi panimon tuotanto on tunnettu myös korkeasta hintatasostaan, mutta ilahduttavasti God Julin hinta on saatu painettua alle seitsemään euroon eli lähes laatuoluiden verkkokauppaan keskittyneen Saveur-Bieren tasolle (Alkon hinta 6,97€ vs. Saveurin hinta 6,40€). Kate näytetäänkin revittävän jo pariin otteeseen valikoimissa käyneen Imperial Rye Porterin kohdalla – karvaa vaille kympin hintalappu saa kyllä suuntaamaan katseensa verkkokauppojen puolelle, etenkin kun verrokiksi voi kaivella seitsemän euron hintanäkemyksen lilleläisen kaupan sivuilta. Huomionarvoista tässä ehkä vähän hölmössä vertailussa on se, että Alkossa jyhkeä ruisportteri kuuluu tarjonnan kirkkaimpaan kärkeen, mutta valikoimaan panostavan verkkokaupan valikoimaa selailtaessa kyseinen olut tuskin nousisi edes ehdokkaaksi ostoskorin sisältöä valikoitaessa. Hyvä oluthan se toki on, mutta tuskin se kiinnostavin kuitenkaan. Tiger Tripel muuten löytyy Firma Bieristä rapialla viidellä eurolla, joten Alkon yhdeksän euron hintapyyntö on melko kovaa luokkaa sekin…

Mutta mutta. Monopolia tuli kannatettua Tiger Tripelin ja God Julin verran eikä siinä mitään. Hyviä oluita kumpainenkin eikä hintakauhistelua oikein yllättyneisyydenkään piikkiin voi laittaa – paheellinen olut pitää Suomessa verottaa hengiltä ja laadusta kuuluu maksaa suhteellisesti bulkkia enemmän.

Nøgne Ø Tiger Tripel

Rippeliä, rippeliä...

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 9,0 

Tiger Tripel on norjalaisten näkemys belgitripelistä vaikkei aivan puhdasverinen sellainen olekaan. Rungosta löytyy pohjolan tyyliin hieman turvesavustettuja maltaita humaloinnin nojatessa Saaz-Columbus-Bobek-kolmikon voimaan. Mukaan vielä hieman ruokosokeria ja soljuvan hedelmäinen, luonteikas nautiskeluolut on sitä myöten kasassa.

---

Kaunis, jyhkeän aprikoosinen, hieman punertavan oranssi olut paksulla, kestävällä vaahdolla. Tuoksu on tuhti, miellyttävä ja kutsuva. Siitä löytyy vaaleaa belgihedelmää, poimintakypsää aprikoosia, kevyttä toffeisuutta sekä yleistä viljaisuutta. Lajityypillistä hiivaa on hyvin esillä mausteisella kuivuudella. Oikein hyvä.

Maultaan pätevä, hieman lämmittävä ja lopulta hieman makeakin. Tällä kertaa aprikoosi on enemmän soseen muodossa mutta hieman kuivatunkin hedelmän tiivistynyttä makeutta löytyy. Toffeeta, vaaleaa leipäisyyttä ja mausteista belgihiivaisuutta. Taustalta voi poimia melko selkeää, happaman katkeraa sitruksisuutta joka ilmenee osin hedelmälihaisena tunnelmana. Runsas on eikä alkoholikaan juuri pääse pilkistämään - tiettyä jyhkeyttä ja lämpöä se toki tuo...

Tuntumaltaan soljuva, olemukseltaan syvä ja laadultaan taattu. Turvemaltaan läsnäoloa ei tietämättä mausta oikein pysty kaivelemaan mutta kyllähän siellä semmoista tuiverrustakin on läsnä… Mielenkiintoinen lisä…

Tuomio: Aprikoosin hedelmäinen, runsas ja toimiva norskitripel joka kääntyy lopulta piilevän makeaksi. Toimii...

Pisteet: 40/50

Nøgne Ø God Jul

Jouluisa olut jouluisissa maisemissa...

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 8,5

Kelien puolesta jouluun tuntuu olevan matkaa vielä valovuoden verran, mutta lääkkeet tunnelman luontiin on jo laitettu jakoon. Katri Helenahan etsi Joulumaan sydämestään, mikä ei lainkaam hassumpi vaihtoehto ole… Luotetaan me nyt vesisateen keskellä kuitenkin suklaa- ja karamellimaltain aateloituun dark aleen jossa jouluista rutistusta on lähdetty hakemaan Chinookin, Columbuksen ja Centennialin voimin... Jonkinlainen American strong ale, dark ale tai lähteestä riippuen ihan rehti christmas beer tämä loppupeleissä on. Varsin maistuva sellainen tokin.

---

Tummanruskea, beigellä vaahdolla varustettu olut. Ei hassumman näköinen. Tuoksu on monipuolinen, tumma ja paahteisen maltainen. Siitä löytyy niin tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä kuin suklaista aromikkuuttakin, mutta paahteen sekaan tuntuu etsiytyneen myös kevyttä kahvisuuttakin. Ehkä kevyttä savun tuiverrusta, ohutta vaniljaa ja etäisempää, sitrusmaista tujakkuuttakin…

Maultaan erittäin puhutteleva. Tummaa, kahvisen paahteista maltaisuutta, suklaata ja kuivaluumuista hedelmäisyyttä löytyy tuhtina, syvänä verhona greippisen mäntyisen sivalluksen päältä. Muhkea, monipuolinen ja lämminhenkinen olut on täynnä tunnelmaa. Maiskuttelu antaa tilaa loppua kohden nousevalle greipin purulle ja päästää katkerot valloilleen ympäri suupieliä. Samalla myös kahvinen ote vahvistuu ja jostain kaivautuu esiin myös ohkaista savuisuutta. Katkeran kahvisetsta lopusta löytyy vielä mukava annos lakritsia ja kevyttä vaniljaa tumman limppuiselta pediltä. Julmetun kiehtova, ryhdikäs ja takuuvarma makunautinto.

Tuomio: Vuoden pimein aika tarvitsee vahvan liittolaisen ja mielestäni tämä jouluun suunnattu strong ale täyttää nuo saappaat mitä parhaiten. Vakuuttava, ennakkoluuloton ja maistuva kokonaisuus. Twelve points!

Pisteet: 42/50