Moose on the Loose Scary

Moose on the Loose Scary

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Moose on the Loose Brewing Co., Pori, Suomi
• Pantu (yhteistyössä): Paloaseman Panimo, Nummi, Suomi

Porin reissulta tosiaan tarttui kaikkea hirveän kivaa matkaan ja oluellisen annin pääpaino keskittyi tuoreen Moose on the Loosen tuotantoon. Panimon ensimmäinen ”oma olut”eli Shy tuli testattua jo loman alkupuolella, mutta ujompi hirvi eli Scary lähti mukaan pariviikkoiselle mökkireissulle.

Scary on Shytä vanhempi, Moose on the Loosen perustamisaikoina Nummella toimivan Paloaseman Panimon kanssa yhdessä valmistettu ensiolut. Sama reseptihän löytyy Paloaseman oman Brankkarin takaa eli Pale Alea, Pilsneriä, Munichia ja Crystal 150:a rungossa ja Summittia sekä Cascadea humalapuolella. Minusta Scary ”jatkaa” porilaispanimon ensivaikutelman luomaa mielikuvaa tasapainoisten, perusmakujen äärellä olevien oluiden linjasta. Ja se jos mikä ei ole lainkaan huono juttu.

Scary on Moose On The Loose Brewing ensimmäinen olut. Olut on valmistettu Paloaseman panimolla yhteistyönä. Olut on eräänlainen kunnianosoitus ja kiitos Paloaseman panimolle, saamastamme avusta panimon perustamisen alkuaikoina. Yhteistyössä on voimaa.

Moose on the Loose Scary

Moose on the Loose Scary

Sameahko, rusehtavan punainen ja kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on melko mieto, punertavan maltainen ja kevyen hedelmäinen. Tummahkoa leipää, pähkinää. Hyvin hillitty vaikutelma. Sopii tyyliin.

Maussa on hieman enemmän syvyyttä. Tumman punasävyisissä tunnelmissa edetään. Limppua, kypsää brittihedelmää, pähkinää ja kevyttä sitruksen purevuutta. Mukavan rauhallinen vaikutelma, vaikka paikoin pientä ohuutta löytyykin. Kuivahko, hedelmäpuolelta mehevämpi.

Tuomio: Hillitty brittiamberi hyvällä hedelmällä ja skottiruutuisella tunnelmalla.

Pisteet: 32/50

Waahto I Am Beer

Waahto I Am Beer

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Waahto Brewery, Savonlinna, Suomi

Tulipa vihdoin Waahto Brewerynkin tuotteita vastaan – tai no vihdoin ja vihdoin, kun vastahan hyö helmikuun korvilla pullottamaan alkoivat. Panimohan on oikeastaan sellainen uusvanha, sillä Savonniemessä on valmistettu olutta jo vuodesta 2002 lähtien. Tuolloin se tunnettiin Panimoravintola Huvilana, jonka perustivat alan nykyiset laatutekijät Tuomas Markkula, Jussi Hukkanen ja Markku Pulliainen.

Muutos Waahto Breweryksi ei kuitenkaan ole ensimmäinen mullistus Savonniemen oluthistoriassa. Huvilan laitteet ja tuotemerkit raahattiin tilanahtauden innoittamina Pernajaan vuonna 2009, jonka myötä Malmgårdin Panimo aloitti toimintansa. Savonlinnassa vedettiin hetki henkeä, kunnes Hukkanen jatkoi oluen valmistusta uusilla, aiempaa pienemmillä välineillä vuotta myöhemmin. Vuodenvaihteessa 2016 toiminta myytiin kaupungissa vaikuttavalle ravintola- ja majoitusyritys Savon Mafialle. Uudet toimijat saivat käynnistysapua itse Markkulalta ja Hukkaselta.

Reilu satavuotias, aiemmin mielisairaalanakin toiminut puurakennus jatkaa siis maltaisten makujen viitoittamalla tiellä ja ilmeisesti koko ravintolatoimi on pysynyt vireänä omistajanvaihdoksen jälkeenkin. Waahdon tuotteiden levikkialue on käsittääkseni painottunut vahvasti Savonlinnan seudulle sekä Mafian vaikutuspiiriin kuuluviin pohjoisen hiihtokeskuksiin. Huhut eteläisemmästäkin Suomesta kertovat näköhavainnoista ja levikki uskoakseni on laajentumaan päin tuoreehkon pullotuslaitteistoinvestoinnin seurauksena.

Itse sain käsiini punertavan Amber Alen, eli Northern Brewerillä ja Centennialilla humaloidun I Am Beerin, joka nähtävästi panimon kotisivuilla ihan Amber Alena tunnetaan. EBUja 27, EBCejä 25.

Tumman meripihkan värinen, tasapainoinen ja makean maltainen Amber Ale. Raikkaan kevyt humalointi takaa miellyttävän jälkimaun.

Waahto I Am Beer

Punertavan ruskea, vaaleavaahtoinen olut. Tuoksu makeahkon maltainen, kevyen leipäinen ja humaloinniltaan hedelmäinen. Pientä sivuvirettä löytyy, mutta aika tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus kuitenkin.

Maultaan niinikään makeahkon maltainen, kevyelti limpunkuorinen, lopussa yrttinen ja yleisen hedelmäinen. Helposti lähestyttävä, tasapainoinen ja kokonaisuutena keskirunsas, ehkä vähän kevytkin. Lämpö tuo esiin pientä tunkkaisuutta, mutta yleisesti ottaen turhankin helposti unohdettava. Kelpo tuote vähemmänkin harjaantuneen testattavaksi, hifistelijät vaativat jo enemmän luonnetta.

Tuomio: Perushyvä ja hedelmäinen amber ale, joka ei lopulta jää kummemmin mieleen.

Pisteet: 29/50

Hiisi & Ukonmalja Protacon XXV

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 5,7
• Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi
• Muuta: Protaconin 25-vuotisjuhlaolut

Kun joku aika sitten käsittelin Solita Oy:n juhlaolutta, palasi mieleeni aavistus, että jotain vastaavaa on jäänyt julkaisematta. Ja niin olikin. Käväisin nimittäin eräänä lopputalven iltana oluella Ukonmalja kotipanimon taustalla vaikuttavan Särkän Tommin kanssa, joka lahjoitti pari pulloa työnantajansa Protaconin juhlaolutta, HIISIllä valmistettua, rukiista amber alea. Kohtaamispaikkana toimi, by the way, City-lehdessä Suomen seitsemänneksi parhaaksi baariksi arvostettu Palokan Oluttupa. No anyway…

Olut suunniteltiin Protaconilla Tommin toimiessa hankkeen pääarkkitehtina. Käsittääkseni ajatus omasta oluesta oli tullut jostain ”ylempää”, ympäri Suomen toimivan yrityksen johdosta, mikä vei kotioluistaan tunnetun miekkosen isokenkäisempien juttusille neuvonpitoon. Maltainen erikoisosaamisen oli siis huomattu. Yrityksen 25-vuotisoluesta tuli lopulta  rukiinen, Cascadella, Williamettella, Mosaicilla ja Herculesilla humaloitu American amber ale, jolle kertyi vahvuutta 5,7%. Maitokaupparajan ylityksen myötä olut on siis ”myyty” panimolta Alkon kautta Protaconille eli käytetty tuhannen litran lasti Alkon takaovella ennen firman pirssiin pakkaamista. Näin se meillä pohjolassa toimii. 

Oluen muodikkaasta humalakattauksesta huolimatta ylitselyövää aromipommia ei lähdetty rakentamaan. 35 EBUa, maanläheistä kukkaisuutta ja hedelmää tasapainon teesein. Olut on kevyesti kuivahumaloitu Cascadella ja Willamettella. Ruista löytyy mallaspohjasta n. 10% mikä sopii niin oluen, kuin HIISIn että Tomminkin tyylin oivallisesti. Yksinkertainen, ruokajuomana toimiva ja perusoluesta poikkeava, talveen hyvin istuva visio onnistuneella totetutuksella.

Lokakuussa valmistettu olut ehti sopivasti pukinkonttiin eli sitä jaettiin Protaconin henkilöstölle joululahjoina. Tästä voisi puolestani ottaa kopin useampikin yritys, vaikka täksi jouluksi tullee jo vähän turhan kiirus. Joka tapauksessa firmaolut otettiin hyvillä mielin vastaan ja Tommin mukaan palaute on oli kokonaisvaltaisen positiivista.

Hiisi & Ukonmalja Protacon XXV

Punertava, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on tuhti, rukiisen leipäinen, makean maltainen ja aromaattisen humaloitu. Kukkaisuutta, sitrusta, mandariinia, kypsää hedelmää.

Maultaan runsas, monipuolinen mutta silti helposti lähestyttävä eli varmasti sitä mitä on haettukin. Leipäinen maltaisuus on hieman makeaa, selkeästi rukiisen sävyttynyttä. Humalointi nousee esiin loppua kohden liikuttaessa: greippisyyttä, kukkaista tuoreutta ja yrttisyyttä. Katkerot, kevyt mausteisuus ja rukiin kulmikkuus kuivattavat loppuliukua ja antavat muutoin pehmeänkin oloiselle oluelle ryhdikkyyttä. Suutuntumaltaan matalahiilihappoinen, sitä myöten aavistuksen soljuva - tasapainoinen, nautittava.

Tuomio: Rukiista mahtia, humalan tasapainottelua ja hyvää nautittavuutta samassa paketissa. Näitä lisää..!

Pisteet: 37/50

Saimaan tölkkiuutuudet testissä

Kerralla isompi setti... Nyt tutkinnassa tölkit.

Tulipa tuossa jokin hetki sitten Saimaalta hitusen isompaa laatikollista maisteltavaksi. Muutaman vanhan tutun mallasjuoman lisäksi mukaan mahtui useampikin uutuustuote: hitusen perusmarsalkkaa ronskimmaksi olutsarjaksi kehitetty Brewer’s Special jaosto laajeni kertaheitolla kolmella oluella ja kun vielä Hop Jokeristakin saatiin tölkkiin uusin, kahdeksas versio, on maitokauppojen oluthyllyissä riittänyt ihmeteltävää uusien makujen metsästäjille. Nelikkoa täydentävät vielä paluun tehnyt, tällä kertaa suodattamaton Marsalkka Golden Ale sekä uutena Pirkka-perheen jäsenenä esiteltävä, Pirkka Parhaat –konseptin Amber Ale Juhlaolut.

Lähdin tuossa varovaisesti kahlaamaan läpi tarjolle tulleita näytteitä ja koska tölkkejä saapui kerralla useampikin kappale, maistatin uutuuksia myös lähipiirin olutkonossööreillä – palautteen yleisfiilis oli hyvä, vaikka hienoista hajontaa koonti aiheuttikin. Oikeastaan samoilla linjoilla olin tölkkiarmadan kellistämisen jälkeen minäkin. Mitä se sitten tarkoittaakaan… Kohtapa se selviää.

Uutuuksien myötä Saimaan Juomatehdas näkyy ottaneen puolilitraiset tölkit entistä laajempaan käyttöön, sillä aiemmin lähinnä Marsalkka-oluita palvellut tölkkikoko kattaa nyt myös nämä Brewer’s Special uutuudet. Nyt julkaistu Hop Joker on ensimmäinen kyseisestä, vaihtuvahumaloidusta olutsarjasta tässä koossa tarjottuna ja nähtävästi paluuta pienempiin purnukoihin ei ole. Mikkelissähän ilmoitettiin aiemmin myös edistyksellisestä tölkkietiketti-innovaatiosta, mutta ainakin nämä tuotteet on purkitettu tölkkeihin, joiden kylkeen on painatukset tuotettu ns. perinteisellä tavalla. Lahtelaiskollega muuten havaitsi uusien tölkkien suht heikon teon ja täytyy itsekin todeta, että aika ohuelta ja kevyeltä nämä pakkaukset vaikuttavat. Mutta sitten itse asiaan: tölkkien sisältöön.

Saimaan Brewer's Special Joker Hop Ale 8. erä,

American Pale Ale / 4,7% / Pisteet: 33/50

Vaihtuviin humalasekoituksiin itsensä perustavat jokerioluet näkyy nyt eläneen myös rungon puolella. Isompi tölkkikoko tuo sille ns. pituutta, mutta myös ruis näkyy poistuneen paletista. Se lienee ihan hyväkin juttu rukiin mielipiteitä jakaneen tunnelmalisän vuoksi. Ehkeipä tuo näissä vahvuuksissa ja/tai näissä tyyleissä niin edukseen olekaan. Humaliksi kahdeksanteen erään on laitettu perusvarmat Columbus ja Amarillo. Lopputulema on ihan toimiva, muttei mitenkään mullistava.

---

Utuinen, kullankeltainen ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu sitrushedelmäinen, jollain tapaa "vehreän kasvimainen" ja hivenen mäntyinen. Vaaleaa mallasta niukalti, trooppista hedelmää hieman runsaammin. Tasapainoinen, sopuisan maltillinen.

Maultaan vähän kulmikkaampi, rouhean greippinen vähän turhankin kärkevällä terällä. Taaempana mäntyä, kukanvartista tuoreutta ja trooppista hedelmääkin. Taustoittavan kevyen maltainen, vaalea ja kevytpiirteinen - sinällään raikas kokonaisuus. Lopussa kohtalaisen purevaa greippisyyttä.

Tuomio: Perushyvä kauppahumalapommi. Paikoin hieman turhan kärkevä, mutta käyttökelpoinen silti.

---

Saimaan Brewer's Special Pacific Pale Ale

American Pale Ale / 4,7% / Pisteet: 31/50

Kuluttajien humalaherkkyyttä kosiskellaan myös kahden muun uutuuden kohdalla, joista hitusen hennomman esityksen tarjoaa Columbuksella, Cascadella, Citralla ja Equinoxilla humaloitu Pacific Pale Ale. Rungosta löytyy ohran lisäksi hitunen vehnääkin oluen jäädessä testin humaloidumman pään heikoimmaksi esitykseksi.

---

Kevyen oranssinen, runsasvaahtoinen olut. Tuoksultaan raikkaan hedelmäinen, vähän yksipuolinen mutta toimiva. Tropiikkia löytyy siis mukavasti, mutta sen sitruksinen puoli tuntuu aika varovaiselta. Purevuutta jään siis kaipaamaan.

Maultaan tuoksun linjoilla, joskin vähän luonnettani löytyy. Vaaleaa tropiikin hedelmää, sitrusmaista vivahteikkuutta mutta melko kevyeksi jäävää katkeruutta. Päälinjoiltaan puhdaspiirteinen, raikas ja hyvässä suhteessa kevyt sessioitava, mauiltaan keskirunsas ja toimiva. Pientä, sitruksen ja kukanvarren sekoituksen tuntuista takapotkuakin lopulta löytyy, mutta ehkä tuota rutistusta voisi olla enemmänkin. 

Tuomio: Kohtalaisen miellyttävä, mutta ehkä turhankin harmiton näytös. 

---

Saimaan Brewer's Special California IPA

Session IPA / 4,7% / Pisteet: 34/50

Hieman edellistä ryhdikkäämpää menoa tarjoiltiin Kalifornian aurinkoisin teesein eli California IPAn muodossa. Purevuutta löytyy runsaammin (50 EBU vs 30 EBU) ja myös Columbus-Cascade-Citra-Chinook-Mosaic –kombinaatio tuntuu toimivan edeltäjäänsä paremmin. Rantojen APAan eroa tulee myös puhtaan ohramaltaisen rungon myötä kokonaisuuden ollessa muutoinkin puhutettelevampi. California IPA on hyvä lisä (jo ennestään melko runsaan tarjonnan) sessio IPA valikoimaan ja tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon vahvimpien suosikkien rinnalle.

---

Tummankeltainen, kauniisti vaahtoava olut. Tuoksultaan raikas, silti yllättävän runsas. Hivenen pihkainen tuoksu tarjoaa sitrushedelmäisyyttä, havuja ja kevyempää hedelmäisyyttä, ehkä ruohonkorttakin.

Maultaan tuoksun linjoilla suht purevaotteisen greippisyyden hallitessa peliä. Kevyttä mäntyisyyttä, häivähdys pihkaa ja taustalla yleisempää, vaaleaa trooppisuutta. Jälkiliuku on pureva, greipinkuorinen ja suuta kuivattava. Ihan mukava ja ronskiotteinen kokonaisuus.

Tuomio: Hyväntuntuinen ja särmikäs sessiojuoma monipuoliseen käyttöön.

---

Saimaan Brewer's Special Houston Brown Ale

Brown Ale / 4,7% / Pisteet: 27/50

Vaaleampien makujen lisäksi syksy toi tullessaan myös vähän tummempaa tunnelmaa. Täysin henkilökohtaisena huomioina toivon syvästi, ettei Brown Aleista vain oltaisi nyt tekemällä tekemässä jonkinlaista trendiä, kun niitä on viime aikoina tullut tarjolle useammaltakin suunnalta. Vähän sellainen hajuton ja mauton, tylsä ja lattea tyylilaji omissa kirjoissa. Mikkelissä peliä on lähdetty rakentamaan ohramaltaiden lisäksi myös vehnä- ja luomusavumaltaiden varaan Columbuksen, Cascaden ja Chinookin tuodessa matkaan hieman jenkkilisää. 

---

Rusehtava, tummankeltainen olut uhkaa kuohua pienestä lasista ulos. Syy on toki kaatajassa, mutta kovin vähäinen ei vaahtopääkään ole. Tuoksu leipäisen maltainen, pähkinäisen kuiva ja hivenen mausteinen. Kuivattua hedelmää on hieman, samoin kevyttä sitrusaromia. Aika tasapaksu, joskin toimiva.

Maultaan kohtalaisen hyvä, mutta ehkä vähän ohut. Miedon leipäistä mallasta, rusehtavaa hedelmäisyyttä ja lopussa kuivaksi kääntyvää, pähkinää ja ehkä kevyttä mausteisuuttakin tarjoilevaa, yrttisen sitrusvivahteista tunnelmaa. Alku on varsin vahva, loppu jää hieman vaimeaksi ja kokonaisuus sitä myöten vajaaksi. Ihan hyvä maitokauppabrown ja sinällään monikäyttöinenkin, jos vaan tykkää.

Tuomio: Tasapaksu, virheetön mutta hieman kesy Brown Ale. Mutta näinhän ne aina pääsääntöisesti...

---

Marsalkka Golden Ale (Suodattamaton)

Golden Ale / 4,6% / Pisteet: 34/50

Jokin aika sitten pohdiskelinkin, ettenpä ole Marsalkkan kultaista alea hyllyssä hetkeen nähnytkään ja tuote lienee ollut telakalla jo jonkin aikaa. Se kuitenkin tekee nyt paluun entistä ehompana, oluttermeissä suodattamattomana siis. Tervetullut uudistus. Alusta loppuun luomua, humalina Chinook, Target ja Cascade, rungossa Cara Palee ja Pale Alee… Omaan suuhun maistuva ja ehkä esittelyn tasapainoisin.

---

Tummahkon keltainen, samea ja keskirunsaan vaahdon ylleen muodostava. Tuoksultaan vaalean maltainen, kevyesti ranskanleipää antava ja sopuisan hedelmäinen. Aika pehmeä, mutta toimiva tunnelma.

Mausta löytyy tuoksun tapaan pehmyttä, vaaleaa ja hivenen leipäistä maltaisuutta niinikään vaalean hedelmäisyyden sävyttämänä. Mukana on myös mukava sitruksinen vivahde, joka sulautuu lopussa sopivaan katkeruuteen. Oluen olemus on mukavan pehmyt, suussa osiltaan jopa kuohkea. Silti kokonaisuus on toimivan kevyt, miellyttävä.

Tuomio: Miellyttävä tuttavuus, joka muistikuviin peilaten saa etua suodattamattomuudestaan. On hyvä.

---

Pirkka Parhaat Amber Ale Juhlaolut

Amber Ale / 4,7% / Pisteet: 36/50

Mutta kuten vanha fraasi kuuluu: ”Ole tarkka, ota Pirkka”. Saimaan Juomatehtaan K-ryhmälle räätälöimä juhlaolut putsasi nimittäin pöydän panimon tölkkioluiden mittelössä. Jälkilähetyksenä saapunut Amber Ale on humaloitu Columbuksella, Cascadella, Chinookilla, Citralla ja Mosaicilla. Kesko on siis teettänyt pienpanimolla rehdin, niin paperilla kuin lasissakin vakuuttavan brändioluen. Ja vaikkei hintakaan paha ole, on leikkiin lähdetty selvästi enemmälti laatu kuin hinta edellä, mitä ei aiemmista duopolin Rainbow-, EuroShopper- tai Pirkka-oluista ole voinut sanoa. Toivotaan tälle kehitykselle jatkoa. 

Pirkka Parhaat Amber Ale juhlistaa Pirkka-tuoteperheen 30-vuotistaivalta ja levikkiä näkyy olevan jo varsin mukavasti. Tätä mää näistä hakiisin.

---

Punertavan oranssi, kauniisti vaahtoava ja samea olut. Tuoksultaan se on mainio. Monipuolinen tropiikin kirjo esittäytyy sitruksisen, greippisyyteen ja appelsiininkuorimaisuuteen kääntyvän otteen ollessa vahvassa roolissa. Yleistä hedelmäisyyttä, vaaleaa maltaisuutta hyvin raikkaassa, tasapainoisessa ja pirteässä paketissa.

Myös maku toimii. Mallaskuu pääsee hieman esittäytymään kevyen punertavana tunnelmanluojana. Katseet kääntyvät kuitenkin heti alussa suuhun nousevaan greipin ja havuisuuden liittoon, joka piteydellään antaa kokonaisuudelle hyvät lähtökohdat. Jälkipuoli on sopivan katkera, greippisen pureva ja raikas. Oluesta löytyy myös hyvänluonteista pensasmaisuutta, vaaleaa hedelmäisyyttä ja lopussa hienoista mausteisuuttakin. Runsasmakuinen, vakuuttava ja toimiva paketti.

Tuomio: Laadukas, sopivasti potkiva ja runsasmakuinen juhlaolut esiintyy kaupan hyllyssä edukseen.

---