Näytetään tekstit, joissa on tunniste American Pale Ale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste American Pale Ale. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Omnipollo Aniara

Omnipollo Aniara
Omnipollon Alko-uutuus piti käydä hakemassa ihan jo Karl Grandinin tyylittelemän etiketin vuoksi. Kuusiprosenttinen Aniara itsessään taas kuulosti hieman varauksia herättävältä, sillä Omnipollon tuntien sitruunamehulla ryyditetty Pale Ale ei ehkä aivan kepeintä sitrussävyä maistajalleen tule tarjoilemaan. Oikeassa olin…

Sitruunamehua on ruutattu mukaan ns. riittävästi ja pääpainotteisesti jonkinlaista APA-kokemusta metsästävän kannattaa miettiä, kannattaako ennemmin tarttua johonkin ”perinteisempään” tai enempi lisäaromin vuoksi sitrunoituun humalapommiin. Aniara menee nimittäin jo kirpeän sourin puolelle, mikä on toki ihan OK asia sekin. Itselleni tämä oli kuitenkin huti, joskin etukäteen jo vähän ennakoitu semmoinen.

Olut on valmistettu De Proefbrouwerij’lla Belgiassa, mutta Omnipollon nettisivuilla mainitaan myös jenkkiläinen Crazy Mountain Brewing, jossa ainakin osa Aniara-eristä on jossain vaiheessa tehty. Sopimuspanimon vapauksia nämä, meillä Suomessa kuitenkin De Proefin kamaa. Rungosta löytyy ohramaltaan lisäksi myös vehnämallasta ja kauraa.

Omnipollo Aniara
Kullankeltainen, hieman utuava ja runsaan, kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on happaman sitruksinen, yleisesti vaalea ja kepeän virkeän oloinen. Happamuus on aika tiukkaa...

Maku on kirpeä, tuoksun tavoin kirpeän sitruksinen. Aika nasakasti juuri tuota hedelmää tarjoava, ei niinkään humalalähtöiseltä vaikuttava. Jälkimaku tiiviistää tunnelmaa ja tuntuu vievän kiilteet hampaista. Ei sinällään pöllömpi, joskaan ei omaan makuun kyllä ole.

Pisteet: 31/50

lauantai 22. joulukuuta 2018

Vibrant Forest Pupa Juicy Pale Ale

Vibrant Forest Pupa Juicy Pale Ale
  • Tyyli: New England Pale Ale
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Vibrant Forest, Lymington, Englanti
Built to sit somewhere between West and East coast, our Symbiosis series around the idea of building on what we knew about hops and how they complimented and contrasted against each other. Pupa is the next stage in the evolution. We're taking the hops from the limelight and moving towards the yeasts that play just an important role in flavour. Expect masses of tropical fruits bursting from the can as hops and yeast dance to create a sensual panoply of aromas. Oats lend a luxurious mouthfeel and low bitterness helps to accentuate this beer into a long and juicy finish.
Brittiläisen Vibrant Forestin oluita ei olekaan aiemmin tullut lasissa käytettyä, joten Länsiväylän hyllystä löytynyt, värikäs ja sitä myöten kutsuvat tölkki oli mieluisa löytö. 4,5-prosenttinen, samea ja mehukas Pale Ale istuu omaan makumaailmaan todella hyvin, eikä kohtalaisen kepeä vahvuuslukema juuri maussa näy. Raikkautena lähinnä. Hupsuniminen Pupa onkin oivallinen esimerkki runsaan hedelmäisestä, maltillisen vahvuisesta ja ennen kaikkea todella hyvästä kauppavahvuisesta oluesta. Kunhan Brexit-hoopoilu ei nyt tyrehdyttäisi tätä hanaa…

Vibrant Forest Pupa Juicy Pale Ale
Jahas, nyt on taas oikeasti sitä sameaa päätä. Kunnollista hedelmäsmoothieta lasintäydeltä, hyvin kutsuva näky. Tuoksu on juurikin niin hedelmäinen, mitä ulkonäkö antaa ymmärtää. Trooppisten hedelmien mehukas aromi valtaa ilmanalan yhdessä tuoreen havuisuuden kanssa.

Maku on hyvä, mutta ehkä vähän tuoksua ohuempi. Hemmetin raikas ja toimiva se silti on, hyvinkin mieluisaa juotavaa alusta loppuun. Vaaleaa, tropiikin hedelmäisyyttä, havuja ja ohuesti vaaleaa, hennon vehnävää mallasta. Ai että, tästä mie tykkään.

Pisteet: 38/50

maanantai 3. joulukuuta 2018

Paloaseman Hämy Juice

Paloaseman Hämy Juice
Suoritin tuossa aiemmin pikaisen pyrähdyksen hesoihin, mutta myöhäinen saapumisaika jätti melko vähän pelivaraa kaupungin tarjonnan ihmettelyyn. Jotain kuitenkin oli tehtävissä eli kamat majoitusliikkeeseen ja ulos pohdiskelemaan, mistä saisi pientä suuhunpantavaa. Olutta siis…

Varausjärjestelmän teknisten ongelmien (epäilen käyttäjälähtöistä bugia) vuoksi tämänkertainen yöpymispaikka sijaitsi Ruoholahdessa, jolloin One Pint Pub oli oikeastaan luontainen valinta iltalenkille. Itse en kehutussa olutravintolassa ollut koskaan käväissyt ja mielikuvat poikkesivatkin hieman todellisuudesta. Kyllähän minä alueen ”aika uudeksi” mielessäni sisäistin, mutta semikotoinen Kuokkala-fiilis pääsi silti yllättämään. Nyt puhutaan siis miljööstä ja alueen rakennuskannan ”itseään toistavasta luonteikkuudesta”.

Kompakti One PInt ei ylettömän hämyisältä tai tunnelmalliselta ulospäin vaikuttanut, mutta tiskin lähestyessä homman nimi alkoi selkenemään. Aika tiukka valikoima, eh, nimittäin! Koska kyseessä oli lyhyeen lenkkiin yhdistetty pikainen tutustumiskäynti, valitsin lasiini talon ”oman panimon” hämyisen uutuuden, Paloaseman Hämy Juicen. Nummilaispanimohan vaihtoi vast’ikään omistajistoa eli nykyisin toiminta pyörii One Pintin taustahahmojen voimalla. Listalla olisi ollut paljon muhkeampiakin makuja, mutta tämä sopi pitkän ajon päätteeksi oivallisesti…

Hämy Juice on itselleni ensimmäinen uuden ajan Paloaseman olut, jonka edustama linja poikkeaa aika paljon vanhemman aikakauden Nokipalon tematiikasta. Puolensa kussakin, ei siinä mitään. Hämy on nimensä mukaisesti samean utuinen olut, joka asettuu pinnalla olevien humalaherkkujen uusimpaan kastiin. Humaloinnista löytyy Amarilloa, Citraa ja Vic Secretiä eli hetelmää ja muuta kivaa on tarjolla.


Paloaseman Hämy Juice
Hitusen utuinen, vaalea ja nätti olut. Pullosta kaadetuissa kuvissa näky on tätä hanalaskua selvästi sameampi, mutta ei tämäkään nyt sysikirkas ole.

Tuoksu on vaalea, kivihedelmäinen ja karviaismaisen valkoviinimäinen. Ei siis peruspassionmehua, vaan vähän eksoottisempaa hedelmää on tarjolla. Enempi kuiva kuin makea tai mehevä tunnelma. Aika kiva.

Maku seisoo tuoksun takana. Enmie nyt tiedä, mikä kivihedelmä tässä tarkemmin on, mutta se kuulosti sanana hyvältä. Ehkä vähän sitä passionia kumminkin, mukana persimonia ja sen sellaista. Lopetus on kuitenkin kuivahko, suht pureva ja saa esiin myös tuoksussa kuvailtuja, vaalean viinimäistä piirteitä humaloinnissa.

Hazyys ei siis isommin maistu, mutta se ei tunnelmaa haittaa. Tykkäsin, mutten tyystin ihastunut. Melko toimiva paketti sitä myöten siis.

Pisteet: 35/50

maanantai 12. marraskuuta 2018

Kaleva Solar Sheriff

Kaleva Solar Sheriff

Mikropanimo vanhassa jääkaappitehtaassa? Kyllä vain. Eli paikalla, missä ennen valmistettiin Huurteen jääkaappeja, valmistetaan nyt huurteista sisältöä niihin. Näin on. Tätä leikittelyä voisi jatkaa hamaan tappiin, mutta säästetään teidät nyt enemmiltä hassutteluilta.

Kaleva Brewing Company on perustettu Tampereella jo pari vuotta sitten, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun kalevalaisten oluita eteeni sattui. Löytöpaikka oli taas kerran Muuramen K-Supermarket, jonka hyllyistä löytyy aika ajoin aika yllättäviäkin tuotteita ja mm. ehkä Jyvässeudun laajin Fat Lizard –valikoima.

Nyt esillä oli parikin Kaleva-olutta, joista tämä American Pale Ale vaikutti houkuttelevimmalta. Solar Sheriff on humaloitu kuuden lajikkeen (Jester, Chinook, Archer, Citra, Sticklebract ja Ekuanot) voimin, mutta jätti valitettavasti hieman kylmäksi.
Solar Sheriff on väriltään kuin kesäauringon kultainen säde. Sheriffin kyydissä pääset raikkaan hedelmäiselle seikkailulle heti ensipuraisusta lähtien. Vauhti ei hyydy illan hämärtyessäkään.
Kaleva Solar Sheriff
Hivenen utuinen, vaaleanlainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on varsin hedelmäinen, pääosin sitrusta, passionia, aprikoosia ja sensellaista kantava. Melko soljuvan hedelmäisissä tunnelmissa jopa liikutaan.

Maku on huomattavasti riisutumpi ja suoraviivaisempi. Hedelmää toki löytyy, mutta painotus on tuoksua vahvemmin sitruspuolella. Mallaspuoli on varsin pidättäytyvää, lajiin hyvin sopivaa sorttia. Jälkimaku on kohtalaisen napakka ja sitruksen lisäksi hieman kukkainen, aiemmin taustalta paljastuu myös hienoista pahvisuutta, mikä vie parasta terää raikkaudelta.

Ei siis aivan nappiosuma ensikokemukseksi, vaan aika harmaan peruslinjan kauppa-APA, joka ei suuremmin mieleen jää.

Pisteet: 30/50

perjantai 19. lokakuuta 2018

Spike Fresh Prince

Spike Fresh Prince
  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 3,5
  • Panimo: Spike Brewery, Göteborg, Ruotsi
Jöötteporilaispanimon kepeä Fresh Prince oli laatusarja Bel Airin Prinssi –nuorelle pakkohankinta ihan jo nimensä vuoksi. Ilmeisesti jenkkhumaloin aateloitu, sameuttakin ilmentävä American Pale Ale jatkaa kepeiden sessio-oluiden nousevaa linjaa ja on kohtalaisen toimiva esimerkki hyvin tehdystä, virkistävästä ja raikkaasta kokonaisuudesta.

Spiken oluita ei ole tainnut lasissani aiemmin käydäkään, joten Länsiväylän uutuusseuranta kantoi taas hedelmää uuden panimon verran. Ei muuta kuin freesiä levyä lautaselle ja olutta kaveriksi. Bel Airin Prinssi –DVD:t katsotaan myös eduksi.

Spike Fresh Prince
Spike Fresh Prince
Hyvin haalea, vaaleankeltainen ja sameanlainen olut todella runsaalla, kestävällä ja valkoisella vaahdolla. Tuoksu on raikas ja kesäinen, mutta samalla voimakkuudeltaankin melko hillitty. Vaaleaa trooppisuutta, mäntyistä suopamaisuutta ja sitrusta.

Maku on tuoksun linjoilla, mutta voimakkaampana ja runsaampana kumminkin. Tai siltä se alkuun ainakin vaikuttaa, mutta ajan mittaan ohuutta ja aukkoja alkaa löytymään. Raikas, tuore ja virkistävä ovat sanoja, joita kuitenkin käyttäisin eli aivan metsään tässä ei kuitenkaan olla menossa.

Vaaleaa hedelmää, sitrusta ja lopussa kohtalaista katkeruuttakin. Heinäinen yrttisyys antaa pientä makulisää yhdessä loppuun istuvan greipinkuorisuuden kanssa. Mäntyäkin joukosta löytyy, sellaisessa mäntysuopamaisessa aromaattisuudessa, mikä istuu kokonaiskuvaan aika kivasti. 

Ei pöllömpi, eikä nyt niin ohut kuin ehkä jossain vaiheessa ajattelin, mutta kyllähän tähän voimaa mieluusti lisää vielä ottaisi. Vahvuisensa tuntuinen APA, tämän korin maittavammasta päästä tällä kertaa.

Pisteet: 33/50