Stone Brewing (Berlin) Arrogant Bastard Ale

You're not worthy

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Stone Brewing Co. (Berlin), Berliini, Saksa

Kalifornialaispanimon tynnyröity paskiainen tuli aivan hetki sitten todettua hyväksi ja suunmukaiseksi olueksi ja nyt olisi vuorossa Arrogant Bastardin ”perusversion” vuoro – pienellä germaanitwistillä varustettuna tosin tällä kertaa. 

Jenkkien kymmenen suurimman pienpanimon joukkoon määrätietoisesti noussut, craft beerin ilosanomaa tyylilleen uskollisena levittävä Stone avasi haarakonttorinsa trendikkääseen Berliiniin ja Alkoihin juuri saapunut, tölkitetty Arrogant Bastard oli uuden tuotantolaitoksen ensimmäinen markkinoille vapautettu olut. Alko (tai oikeastaan Diamond Beverages) on ollut siis ilahduttavan valppaana ja näin saimme tuoreet ensimaut jenkkipanimoiden Eurooppa-invaasion etulinjasta. Toivonmukaan peliliike tuo tuoreet ”jenkki-IPAt” sun muut aiemmin matkarasituksen vaivaamat herkut lähemmäksi meitä. Älkää panko näitä rajoja kiinni!

Elikkäs… Stone Brewing ja vuodesta 1997 lähtien valmistuksessa ollut American Strong Ale, joka haistattelee lukijalleen markkinointitekstinsä täydeltä. Joskushan moinen ”you can’t handle the craftbeer” -uho oli coolia ja toimivaa, mutta on sittemmin muuttunut vähän kliseeksikin. Sinällään  toki hienoa, ettei linjaa ole suotta lähdetty tasoittelemaan tai muokkaamaan. Kaksijakoinen juttu, jolla ei lopulta taida olla edes merkitystä. Kalifornian aurinko on tosiaan vaihtunut Berliinin betoniviidakon urbaaniin sykkeeseen ja onhan tätä Berliinin panimoa hetki jo odoteltukin. Saas nähdä milloin saamme eteemme Stone Berlineriä…

Stone Brewing (Berlin) Arrogant Bastard Ale

Kauniisti punertava, sumea ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on odotuksia miedompi, vaikka kohtalaisen voimakas onkin. Mainostekstit antoivat vain odottaa jotain silmitöntä tykitystä. No niin. Karamellista, hieman paahtunutta ja ehkä leipäistäkin maltaisuutta, kypsää, kuivattua hedelmää sekä vähän pähkinävivahteista puumaisuutta. Greippisyyttä, hienoista pihkaa ja yleistä pyöreyttä.

Maussa tapahtuu huomattavasti enemmän. Rusehtavaa, hieman toffeista maltaisuutta on mukavasti, mutta loppurutistusta hallinnoi suvereenisti greippinen, hieman mausteinen yleisilme. Alussa kypsää kuivahedelmäisyyttä, kylmänä hieman alkoholin tuulahdusta lämmön tuodess mukaan pähkinäisempiä ESB-sävyjä. Tuntumalta olisi odottanut soljuvampaa otetta, sillä nyt jää hieman ontto kuva viimeistelytoimista käteen.

Tuomio: Hyvä ja ihan kiva American Strong Ale, muttei sen enempiä. Hetki sitten maisteltu, jenkeissä muhinut BA-versio vei selvästi pidemmän korren.

Pisteet: 36/50

Stone Brewing Arrogant Bastard Bourbon Barrel Aged

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 8,1
• Panimo: Stone Brewing, Escondido, Kalifornia, USA
  

Eurooppaa fyysisessäkin mielessä valloittamaan lähteneen, kulttimainetta nauttivan Stone Brewingin Arrogant Bastard saapui juuri Alkoonkin tilattavaksi, mutta nappasin ensin lasiini sen jokin hetki sitten Belgian kautta saapuneen, tynnyrikypsytetyn version. Bourbon Barrel Aged –vedos on Berliinin sijaan lähtöisin Kalifornian auringon alta, missä ylimielistä paskiaisalea kypsyy Kentucky bourbon tynnyreissä tasaises ympärivuotiseen levitykseen. 

Oma pulloni on lähtöisin juuri muuttoruljanssinsa valmiiksi saaneen Beergiumin valikoimista, mutta panimo kertoo oluella olevan virallista levikkiä parin Aasian maan ja Britteinsaarten lisäksi myös naapurimaahamme Ruotsiin. Suomalaisten onneksi on verkkokaupat. Tynnyröity epeli on muuten lähes prosenttiyksikön tuhdimpaa tavaraa kuin Berliinissä purkitettu perusversio (8,1% vs. 7,2%), mutta vahvuus näyttää vaihtelevan vähän erästä riippuen...

Are you Worthy of quaffing a beverage of this intensity, irreverence and quality craftsmanship? Not likely, but for those who “get it,” I know my time in this bourbon barrel has not been wasted. Cheers to you, enlightened imbiber. On second thought, cheers to me!

Stone Brewing Arrogant Bastard
Bourbon Barrel Aged

Punertavan ruskea, vaaleavaahtoinen olut on komiaa katseltavaa. Tuoksussa karamellista maltaisuutta kevyen paahtuneella reunuksella. Eleganttia, vaniljaista bourbonia, tummia, kypsänä kuivattuja hedelmiä sekä kevyttä tynnyrin puumaisuutta. Mmmm…

Maultaan olut on lämmin, tummanpuhuva ja syvä. Karamellinen, toffeinen maltaisuus on hivenen paahtunutta, soljuvaa ja saa seurakseen bourbonmaista, vaniljankatkuista tunnelmaa. Kypsää, kuivattua hedelmää, kevyttä mausteentuntua ja alkoholin lämpöä, joka hieman sivaltaa pehmeyden verhoa. Ei niin runsas kuin tuoksunsa, mutta on tunnelmallinen ja hidasta nautintoa tarjoileva olut alusta loppuun.

Tuomio: Lämmittävä, hidasliikkeinen ja nautinnollinen, selvästi tynnyriä esiintuova jenkkistrongi. Mainio.

Pisteet: 39/50

Nøgne Ø Tiger Tripel & God Jul

Nøgne Ø on panimo, jonka nimi nostaa veden kielelle...

Kehuttu, pidetty ja arvostettu norjalaispanimo teki syksyn myötä paluun Alkon valikoimiin useamman oluen voimin. Ennen varsinaista sesonkiryntäystä hyllyyn ilmestyi maistuvan runsas Tiger Tripel, jota seurasi joulunodotuksen tuskaa lievittämään kohdistettu täsmäisku God Julin ja Imperial Rye Porterin muodossa.

Laadun ja runsaan puhuttelevan makumaailman lisäksi panimon tuotanto on tunnettu myös korkeasta hintatasostaan, mutta ilahduttavasti God Julin hinta on saatu painettua alle seitsemään euroon eli lähes laatuoluiden verkkokauppaan keskittyneen Saveur-Bieren tasolle (Alkon hinta 6,97€ vs. Saveurin hinta 6,40€). Kate näytetäänkin revittävän jo pariin otteeseen valikoimissa käyneen Imperial Rye Porterin kohdalla – karvaa vaille kympin hintalappu saa kyllä suuntaamaan katseensa verkkokauppojen puolelle, etenkin kun verrokiksi voi kaivella seitsemän euron hintanäkemyksen lilleläisen kaupan sivuilta. Huomionarvoista tässä ehkä vähän hölmössä vertailussa on se, että Alkossa jyhkeä ruisportteri kuuluu tarjonnan kirkkaimpaan kärkeen, mutta valikoimaan panostavan verkkokaupan valikoimaa selailtaessa kyseinen olut tuskin nousisi edes ehdokkaaksi ostoskorin sisältöä valikoitaessa. Hyvä oluthan se toki on, mutta tuskin se kiinnostavin kuitenkaan. Tiger Tripel muuten löytyy Firma Bieristä rapialla viidellä eurolla, joten Alkon yhdeksän euron hintapyyntö on melko kovaa luokkaa sekin…

Mutta mutta. Monopolia tuli kannatettua Tiger Tripelin ja God Julin verran eikä siinä mitään. Hyviä oluita kumpainenkin eikä hintakauhistelua oikein yllättyneisyydenkään piikkiin voi laittaa – paheellinen olut pitää Suomessa verottaa hengiltä ja laadusta kuuluu maksaa suhteellisesti bulkkia enemmän.

Nøgne Ø Tiger Tripel

Rippeliä, rippeliä...

• Tyyli: Abbey Tripel
• Alk.%: 9,0 

Tiger Tripel on norjalaisten näkemys belgitripelistä vaikkei aivan puhdasverinen sellainen olekaan. Rungosta löytyy pohjolan tyyliin hieman turvesavustettuja maltaita humaloinnin nojatessa Saaz-Columbus-Bobek-kolmikon voimaan. Mukaan vielä hieman ruokosokeria ja soljuvan hedelmäinen, luonteikas nautiskeluolut on sitä myöten kasassa.

---

Kaunis, jyhkeän aprikoosinen, hieman punertavan oranssi olut paksulla, kestävällä vaahdolla. Tuoksu on tuhti, miellyttävä ja kutsuva. Siitä löytyy vaaleaa belgihedelmää, poimintakypsää aprikoosia, kevyttä toffeisuutta sekä yleistä viljaisuutta. Lajityypillistä hiivaa on hyvin esillä mausteisella kuivuudella. Oikein hyvä.

Maultaan pätevä, hieman lämmittävä ja lopulta hieman makeakin. Tällä kertaa aprikoosi on enemmän soseen muodossa mutta hieman kuivatunkin hedelmän tiivistynyttä makeutta löytyy. Toffeeta, vaaleaa leipäisyyttä ja mausteista belgihiivaisuutta. Taustalta voi poimia melko selkeää, happaman katkeraa sitruksisuutta joka ilmenee osin hedelmälihaisena tunnelmana. Runsas on eikä alkoholikaan juuri pääse pilkistämään - tiettyä jyhkeyttä ja lämpöä se toki tuo...

Tuntumaltaan soljuva, olemukseltaan syvä ja laadultaan taattu. Turvemaltaan läsnäoloa ei tietämättä mausta oikein pysty kaivelemaan mutta kyllähän siellä semmoista tuiverrustakin on läsnä… Mielenkiintoinen lisä…

Tuomio: Aprikoosin hedelmäinen, runsas ja toimiva norskitripel joka kääntyy lopulta piilevän makeaksi. Toimii...

Pisteet: 40/50

Nøgne Ø God Jul

Jouluisa olut jouluisissa maisemissa...

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 8,5

Kelien puolesta jouluun tuntuu olevan matkaa vielä valovuoden verran, mutta lääkkeet tunnelman luontiin on jo laitettu jakoon. Katri Helenahan etsi Joulumaan sydämestään, mikä ei lainkaam hassumpi vaihtoehto ole… Luotetaan me nyt vesisateen keskellä kuitenkin suklaa- ja karamellimaltain aateloituun dark aleen jossa jouluista rutistusta on lähdetty hakemaan Chinookin, Columbuksen ja Centennialin voimin... Jonkinlainen American strong ale, dark ale tai lähteestä riippuen ihan rehti christmas beer tämä loppupeleissä on. Varsin maistuva sellainen tokin.

---

Tummanruskea, beigellä vaahdolla varustettu olut. Ei hassumman näköinen. Tuoksu on monipuolinen, tumma ja paahteisen maltainen. Siitä löytyy niin tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä kuin suklaista aromikkuuttakin, mutta paahteen sekaan tuntuu etsiytyneen myös kevyttä kahvisuuttakin. Ehkä kevyttä savun tuiverrusta, ohutta vaniljaa ja etäisempää, sitrusmaista tujakkuuttakin…

Maultaan erittäin puhutteleva. Tummaa, kahvisen paahteista maltaisuutta, suklaata ja kuivaluumuista hedelmäisyyttä löytyy tuhtina, syvänä verhona greippisen mäntyisen sivalluksen päältä. Muhkea, monipuolinen ja lämminhenkinen olut on täynnä tunnelmaa. Maiskuttelu antaa tilaa loppua kohden nousevalle greipin purulle ja päästää katkerot valloilleen ympäri suupieliä. Samalla myös kahvinen ote vahvistuu ja jostain kaivautuu esiin myös ohkaista savuisuutta. Katkeran kahvisetsta lopusta löytyy vielä mukava annos lakritsia ja kevyttä vaniljaa tumman limppuiselta pediltä. Julmetun kiehtova, ryhdikäs ja takuuvarma makunautinto.

Tuomio: Vuoden pimein aika tarvitsee vahvan liittolaisen ja mielestäni tämä jouluun suunnattu strong ale täyttää nuo saappaat mitä parhaiten. Vakuuttava, ennakkoluuloton ja maistuva kokonaisuus. Twelve points!

Pisteet: 42/50

BrewDog Mix Tape 8

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 14,5
• Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Etiketissä ei tekstillä mässäillä...

Komean näköinen on skottipanimon tämänkertainen pakkaus aina pahvilootan ulkomuotoa myöten! Etikettitaide on mm. Old World IPAllekin hauskan ilmeen antaneen Johanna Basfordin kynästä – hänhän on taiteillut Brew Dogille kourallisen muutakin designia aina etiketeistä erinäisiin materiaaleihin.

Mutta mitäs se Mixtape sitten itseasiassa onkaan? ”An epic fusion of age old Belgian tradition, American new wave brewing and the world of Scotch whisky”- siitä sanotaan. Eli Ratebeerin American Strong Ale-määritelmä ei välttämättä kuvastakaan koko paketin sisältöä, joskaan parempaankaan tyylinhakuun en ehkä uskalla itsekseni lähteä. Belgialaista olutperinnettä, jenkeiltä vähän uuden aallon glooriaa ja pienenä lisänä skottiviskien hekumaa – kuulostaa mielenkiintoiselta, kuulostaa BrewDogilta... Vinkeä pullo kätkeekin sisäänsä kahden tynnyrikypsytellyn oluen sekoituksen – toinen puolisko on vahvemmin humaloitua, belgian henkeä sekoitukseen tuomaa tripeliä ja toinen puoli on sitten modernimpaa tripla-IPAa. Molemmat oluet ovat kypsyneet kaikessa rauhassa viskitynnyreissä, yhteensä lähes kahden vuoden ajan. Pitkän odotuksen jälkeen oluet on sitten sekoitettu yhdeksi, mahtipontiseksi olutkokonaisuudeksi, jota panimon panimomestari Stewart Bowman kuvailee vuolain sanankääntein ”fucking complex”.

Mixed tape on the table...

Belgipuolelta sekoitus saa maanläheistä, kuivakampaa kaikua TIPAn (triple india pale ale) tuodessa joukkoon laivalastillisen hedelmäistä imelyyttä, luonnon omaa nektariinia. Tynnyrikypsytys luo kokonaisuuteen lopullisen silauksen vapauttamalla oluisiin vaniljan sekä kookospähkinän henkeä. Humalalajikkeiksi ilmoitetaan Columbus, Centennial, Cascade sekä Simcoe. Kovinkaan raikasta tapausta tämä tuskin yrittää esittää, joten päädyin odottelemaan sopivan rauhallista tilaisuutta pitkäjänteiseen nautiskeluun…

BrewDog Mix Tape 8

Kaunis, ruskean metallinen olut, joka vaahtoaa ihan kohtalaisen runsaasti ja kauniisti. Tuoksu on monipuolinen, runsas ja miellyttävän syvä. Tuoksun pääteema on karamellinen makeus eri muodoissa – siinä sekoittuvat tumma toffee, paahtunut siirappisuus sekä intiaanisokeri. Joukossa on myös punaista marjaisuutta, mutta myös tietyllä tapaa vihertävää hedelmäisyyttäkin – humalointi on läsnä havuisen terävänä, myös hentoista appelsiinin kuorta ilmassa leijuu. Pääosassa on kuitenkin mainittu pinttynyt makeus, jonka seurana etujoukoissa seisoo kuivattu hedelmäisyys rusinan vivahtein. Onpa mukana hentoa vaniljaisuutta sekä ripaus yrttistä suoraviivaisuuttakin.

Maku noudattaa tuoksun osoittamaa linjaa… Makua riittää, se on monisyinen ja runsas. Imeltynyt, hieman paahtuneen siirappinen makeus on edelleen voimakasta, mutta tuoksusta poiketen matkasta on karissut pois karamellin viitteet – intiaanisokeria siitä vielä löytyy. Pinttynyt, suuta jopa karhentava makeus saa vahvimmaksi kaverikseen tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä henkivän, osin kuivankin rusinaisuuden sekä tuntua raa’entavan yrttisen vivahteen. Katkerot purevat luonnollisesti maun loppupuoliskolla mäntyisin teesein, joskin puumaistakin otetta siitä löytyy. Vahvuus, makumaailman monet viitteet sekä kohtalainen alkoholin lämpö muuttavat olutkokemuksen muistuttamaan pikemminkin portviinin tai konjakin nautiskelua – viskinenkin aromi makeuden takaa löytyy, muttei ole ensimmäisenä verrokkina mielessä.

Liikkeiltään Mixtape on hidas, hieman tahmaava ja hyvällä tapaa tasapaksu. Maut ja muu kokonaisuus ovat niin tasapainossa, kuin näin vahvassa ja varsin sekavillakin valmistusmenetelmillä tuotetussa oluessa voi vain olla. Hitaasti nautittava, talvipakkasilla oivasti lämpöä ja riittävää makuisuutta tarjoava olut, joka sopii paremmin juhlaan kuin arkeen tuhlattavaksi. Nauti hitaasti – yksin tai kaverin kanssa…

Pisteet: 38/50

 

Alkon Jouluoluet 2013: AleSmith Yule Smith – Winter

• Tyyli: American Strong Ale
• Alk.%: 9,5
• Panimo: AleSmith Brewing Company, San Diego, Kalifornia, USA

Sandiegolaispanimon Yule Smithin talvi-edition on yksi ennakkoon yksi mielenkiintoisimmista jouluoluista Alkon hyllyssä tänä vuonna. Suolainen hinta (17,99€/0,65l) tosin rajoittaa mielenkiintoa yhteen yksilöön – ainakin näin alkuun. Yule Smith on sesonkiolut, jota valmistetaan kaksi kertaa vuodessa – kesäksi ja talveksi, pienin muutoksin kumpaankin vuodenaikaan sopivasti. Nyt saatavilla oleva talvinen versio on tyyliltään imperial red ale, kesäjuoman tohistessa ylibuukatun humaloinnin turvin kohti double IPAa. Winter eroaa kesäisemmästä DIPA-veljestään runsaamman maltaisuutensa puolesta ja sitä luonnehditaan myös kaksikosta tasapainoisemmaksi sekä väriltään tummemmaksi. Mutta ei sitä humalointia tästä winter warmeristakaan ole unohdettu, sillä vajaat 54 EBUa takaavat maltaisuutta piristävän humalan purennan myös takkatulen ääressä nautittaessa. Mitä nyt on sivusta tullut muiden kirjoituksia ja arvioita seurattua, on Yule Smith havaittu erittäin toimivaksi olueksi. Lähdetäänpä tutkimaan, ovatko nuo kaikki muut tämän asian suhteen oikeassa…

AleSmith Yule Smith – Winter

Kauniisti vaahtoava olut on kirkas, kauniisti punertavan ruskea - rauhaisan kupliva. Tuoksu hivelee mieltä. Runsaan, pistelevän, mäntymetsän raikkaan ja sitrushedelmäisen humaloinnin aalto ei polje voimakkaalla olemuksellaan maltaista pohjaa, josta löytyy karamellista makeutta sekä kevyempi annos leipäistä imelyyttä. Myös joulun aikaan eksoottisempaa hedelmäisyyttä löytyy kourallinen aromipuolelta - vakuuttavaa ja hienosti tasapainossa olevaa jenkkityyliä nenän ulottuvilla! Maku on odotetusti runsaan greippinen alusta loppuun. Havunneulasten pisteliäs, mukavan terävä ja osin tuoreen pihkainenkin osuus humaloinnista on kevyempää, joskin todella mieluisa lisä etenkin pitkään jälkimakuun. Mallasrungosta nouseva karamellinen makeus löytää parikseen mainittua eksoottista, oranssin kirjavaa hedelmäisyyttä limpun imeltyneisyyden jäädessä vähemmälle huomiolle. Rungon vahvuus taasen ei nouse aivan niihin sfäärreihin, joihin olisi ehkä toivonut, mutta osin tahmaavakin tuntuma paikkaa hyvin kevyttä ohuuden tuntua. Hienosti tasapainotettu jenkkiunelma, jossa maltaan roolia näissä rapsakkaan humalointiin painottuvissa oluissa ei onneksi ole aliarvioitu. Mitähän tähän nyt runoilisi..? Monikäyttöinen olut nimenomaan mietteisiin hiljentymiseen tai takkatulen ääreen asetetun nahkatuolin syövereihin syventymiseen - ajanee uskottavasti vastaavan kaliiberin barley winien roolia talvi-illan lämmittäjänä. Kaunis, runsas, voimakas ja tasapainoinen olut, josta löytyy myös sopivaa rouheutta. Jos et ole vielä tutustunut, suosittelen tekemään sen pikaisesti. Mikäli hinta hirvittää, niin ainahan sitä voi joulupukille kirjeen kirjoittaa!

Pisteet: 42/50