Hiisi Keitelejazz

• Tyyli: Erikoisvilja
  
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
• Info: Äänekosken Citymarketin Keitele-sarjaa täydentävä Keitelejazz-teemainen olut

Äänekosken Citymarketin kauppias Mika Lankinen on tehnyt vankkaa pioneerityötä Ääneseudun olutkulttuurin puolesta. Miehen yhdessä panimo Hiisin kanssa lanseeraama Keitele-olutsarja esittelee läheisiä asutuskeskuksia nimikko-oluiden muodossa, mutta onpa oman makunsa saanut myös heinäkuun lopulla järjestetty, järjestyksessään 31. Keitelejazz-tapahtumakin. Jazzioluen suhteen ei kuitenkaan puhuta uudesta tulokkaasta, sillä se myötäilee vuotta aiemmin julkaistun Keitele-oluen reseptiikkaa. Täksi vuodeksi nimi on kuitenkin muutettu tapahtuman henkeen sopivammaksi ja etikettipuoli on uusittu kantamaan Ari Liimataisen kynäilemää Keitelejazz-henkeä.

Itse tapahtumassa jazz-oluella ei kuitenkaan päästy herkuttelemaan, mutta backstagella sitä kuitenkin saatiin tarjoilla artisteille. Bonnie Tylerin kommentit ruis-katajanmarja-oluesta olisi kieltämättä mukava kuulla…

Keitelejazz on trendeistä riippumaton jazzfestivaali Äänekoskella. Myös Keiteleen olut seuraa trendien sijaan suomalaisia perinteitä – rukiilla ja katajalla säestetty olut on omiaan keskisuomalaiseen järvimaisemaan.

Hiisi Keitelejazz

Punertavahko, samean oranssinen olut kauniilla kuohupäällä varustettuna. Tuoksu on tunnelmallinen, rehdin maalaismainen. Vaaleahkoa, paahtoleipäistä maltaisuutta rukiin selkeähköllä rouheudella ja viehkeällä makeuden orastuksella varustettuna. Jostain nousee myös kevyttä hedelmän kaikua, mutta runsaammanpuoleinen, katajainen mausteisuus kuivattaa tunnelmaa yrttivivahteisen tuoreuden kera. Hyvin hankala kuvailtava, tunnelmallinen joka tapauksessa.

Maultaan olut on suorasukaisempi, melko nopeasti alun ja keskivaiheen ylittävä, suoraan katajaiseen, pippurimausteiseen ja vihertävän yrttiseen lopetukseen siirtyvä. Rukiilla on vaalean leipäisessä mallaspohjassa selkeä rooli ja se pelaakin hienosti yhteen katajan kanssa. Rouhea, lopussa jopa kitkerä, hyvällä tapaa maalaismainen ja rehti. Katajaa löytyy, se on hyvä...

Pisteet: 32/50

Hiisi Lutakko Liekeissä

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,7
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
• Info: Lutakko Liekeissä -festivaalin oma olut

Pienpanimobuumi ei näytä vielä yltävän Päijänteen aluevesille, mutta onneksi helpotusta oli tarjolla heti kotisatamassa. Satamalaiva Musta Magia nimittäin tarjoilee useampaakin Hiisin olutta, mutta myös mm. Sierra Nevadan lempeitä makuja. Lasissa kävikin illan purjehdushenkiseen teemaan nimensä puolesta hauskasti istuva Torpedo, mutta tällä kertaa sanaillaan hieman toisenlaisesta, paikallisemmasta tuttavuudesta.

Inkiväärillä maustettu Lutakko Liekeissä on saman nimisen musiikkifestivaalin oma olut.  Elokuun lopulla undergroundkansaa liikuttanut tapahtuma on luottanut paikallispanimo-Hiisin osaamiseen aiemminkin ja tänä vuonna teemaolut myötäilikin edelliskerran reseptiikkaa. Hiisi taitaa resepteillä kikkailun ja inkiväärikin on nähtävästi tullut tutuksi – laajempaan levikkiinhän valmistui vastikään maistuva Kiito Ginger Pale Ale…

Hiisi Lutakko Liekeissä

Samea, orastavan oranssinen ja kohtalaisen vaahdokas olut. Tuoksussa pääsääntöisesti raikasta inkivääriä, vienoa tropiikin tuulta ja greippistä purua...

Mausta löytyy hyvä annos inkivääriä, mutta myös sitrusmaisen greippiset sävyt ovat vahvoilla. Kevyen makeaa mallasta, hyvin vienoa hedelmää ja kevyttä yrttisyyttä. Inkivääri antaa raikkautta, mutta piilottaa samalla muita elementtejä alleen. Mentholimaisuus kolkuttelee ovella tulematta silti sisään.

Raikas, runsaan inkiväärinen IPA.

Pisteet: 34/50

Hiisi Kiito Ginger Pale Ale

Kiito tiellä kumollaan...

• Tyyli: Aromatisoitu olut (Ginger Pale Ale)
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi 

Kiito kumma tuuliaispää //  Levottomii asuttelevi //  Vanhimpiinsa hämärtää //  Tuulen tuomii liikuttelee.

Syksyn kunniaksi Hiisi keitteli maitokauppavalikoimiin parikin uutuutta, joista ensimmäisenä yhytin inkiväärillä aateloidun pale alen, Kiiton. Etiketin perusteella Kiito on mitä ilmeisimmin jonkinlainen pakkopaitaan puettu sarvipäinen mato (kenties hirvikärpäsen toukkavaihe?), joka kieli pitkällä hamuaa virkistävää kurkun kostuketta. Inkivääri onkin toimiva osanen hedelmäisen raikkaissa janojuomissa, eikä sen kanssa metsään mennä oluidenkaan saralla – ei vaikka ginger alet sun muut sokeriviritykset todella puistattavia ovatkin. Melko harvassahan nämä tuntuvat vielä olevan, mutta ainakin Rekolan Kesäkolli toimii todella hyvin ja toipa Stadin Panimokin oman ginger pale alensa vast’ikään markkinoille. 

Muistelisin keväällä järjestetyn ”yrittäjäillan” aikana jonkun paikallaolijan puhuneen inkiväärillä maustettujen oluiden toimivuudesta ja nytpä tuota ajatusta on viety eteenpäin aina pulloon saakka. Se, että onko tapahtumilla varsinaista yhteyttä ei ole tiedossa, mutta kyseinen tilanne kuitenkin muistui allekirjoittaneen mieleen heti oluesta kuullessani. Itse muuten makustelin mielessäni silloin ananasAPAa, joten pitääpä alkaa kyselemään tämän innovaation perään...

Tuoreella inkiväärillä maustettu ja hedelmäisesti humaloitu aromikas Pale Ale.  Nauti viilennettynä (8-10°C) raikkaan cevichen tai oikeastaan minkä tahansa chili-korianteri-lime -kolminaisuutta noudattavan ruoan kanssa. Musiikkipariksi suositetaan mitä innokkaimmin Teddybears- orkesterin Fresh-albumia.

Kaislikossa sorsa sousi...

Hiisi Kiito Ginger Pale Ale

Keskitumman keltainen, kevyen oranssista sävyä omaava ja hieman sumuinen olut. Tuoksu on varsin voimakas, odotetusti tuoreen inkiväärinen. Matkassa on sitrusmaista tuntumaa aromaattisen vaalean hedelmäisyyden ja vienon makeuden rinnalla. Oikein hyvä.

Myös maku toimii... Raikkaan aromaattisessa, tuoreen kutsuvassa tunnelmassa tanssahdellaan tuoksun tavoin inkivääristen värien tahdissa. Ronski inkivääriannos ei runsaudessaan huolimatta tunnu päälle liimatulta, vaan se sulautuu kauniisti dominoiden sitruksisen kirpeään, vaalean hedelmäiseen ja hivenen yrttiseenkin tunnelmaan. Maut tukevat toisiaan hienosti ja kokonaisuus vaikuttaakin speksejään runsaammalta, silti kesäisen virkistävältä. Inkivääri tehostaa lopun pitkää puristusta ja näin viimeistelee tiukan päiväpuhteensa. Välillä kielen päällä toki pyörähtää kevyttä pesuaineen makuvivahdetta, mutta raikastahan sekin on...

Tuomio: Runsasta inkivääriä hienosti ilmentävä, raikas ja aromaattinen kesämuisto sopivan särmikkäällä purevuudella ja runsaan aromaattisella tunnelmalla. Jos on Kiito tiellä, juo se pois!

Pisteet: 36/50

Rekolan Katajan Kuiske

• Tyyli: Aromatisoitu olut
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Rekolan Panimo, Fiskars, Suomi

Rekolan Panimon Katajan Kuiske on rukiinen, katajanmarjoin maustettu olut, joka on alkujaan kehitetty paritettavaksi Ravintola Ainon riistamenun (v. 2012) kanssa. Sittemmin olut on löytynyt hanatarjonnasta vaihtelevalla menestyksellä ja olenpa minäkin sen kertaalleen yhyttänyt pari vuotta sitten Oluttomilla. Nykyisin katajaista kuisketta kuuluu myös Alkon oluthyllyltä, joskin vain varsin rajatulla levikillä. Omani kipaisin kesälomareissun yhteydessä Turun Kupittaalta ja parihan niitä piti matkaan napata. Panimo kertoo oluesta seuraavaa:

Perinteisten makujen lojaali kumppani. Sopii myös nuotion ääreen sellaisenaan. Haimme tällä oluella perinteisiä suomalaisia makuja, joten rukiin tuoma vahva maltaisuus yhdistettiin kuiva-katajanmarjointiin, jolla pyrittiin saamaan esille eritoten se raikas marjojen aromi. Olut on kehitelty yhteistyössä keittiöpäällikkö Ali Suvialan kanssa Ravintola Ainon v.2012 riistamenuun ja tähtäimessä erityisesti riistaruokien kanssa toimiva sekä niiden makuja tukeva juoma. Unohtamatta tietenkään juotavuutta, se on tärkeä asia, että olutta voi ottaa toisenkin lasillisen, vaikka ihan sellaisenaan.

Mikäli ruista ja katajaa on tarjolla, on Olutkellari mielellään tuota ihmettelemässä. Yhdistelmä toimii ja puhuttelee, siksipä Katajan Kuiskekin on mieluisaa nautittavaa. Korkattu mökillä, nautittu hyvällä omallatunnolla ja hyväksi todettu...

Rekolan Katajan Kuiske

Ruskea, hämärtyvään mökkimaisemaan hienosti istuva olut. Tuoksu on tunnelmallinen, miellyttävän rukiinen, leipäinen ja hieman makean mämminen. Myös katajaa löytyy ja se antaakin kokonaisuuteen toimivan lisämausteen.

Maku jatkaa valloittavaa esitystä. Rehdin rukiista menoa limppuisen makealla, tumman ruskealla pohjalla. Lopussa kohtalaista katkeroa, kevyttä maustemaisuutta sekä hyvä annos puista kuivuutta omaavaa katajaisuutta. Mikäli tuntumaan saisi hieman lisäsyvyyttä, puhuttaisiin erittäin miellyttävästä ja metsäisen kutsuvasta, aidon tunnelmaisesta oluesta. Mausta irtoaa hyvää ulotteisuutta jo tällaisenaan, eikä tasapainossa ole valittamista.

Tuomio: Mökkirauhassa nautittu, hämärtyvään iltaan erinomaisesti istuva olut rukiisella tunnelmalla ja katajaisella mausteella varustettuna. Vähän syvyyttä lisää ja avot, mutta oikein hyvää näinkin.

Pisteet: 37/50

Vakka-Suomen Prykmestar Suvi

Alkukesän vakiohankinta...

• Tyyli: Aromatisoitu olut
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi

Koivulla maustettu Prykmestar Suvi on vakiinnuttanut paikkansa eräänlaisena juhannuksen enteilijänä. Se on kuulunut Vakka-Suomen Panimon kausituoterepertuaariin vuodesta 2010 lähtien ja on edelleen yksi markkinoiden harvoista ”koivuoluista". Se on varsin suositeltava kumppani viileämmän alkukesän rentoutumiseen ja tapana on ollutkin ottaa Suvi matkaan maaseudun rauhaan, mökkirannan hiljaisuuteen. 

Sen salaisuus piilee valmistuksessa käytetyissä koivunlehdissä, jotka antavat oluelle oman, aistikkaan ja miellyttävän tuoreen vivahteensa. Luonnonläheinen rentous ja koivusävyisen makumaailman suoraviivaisuus ovatkin Suvin suurimpia valtteja – sen mukanaan tuoma tunnelma korostaa kokonaisuuden toimivuutta ja siksipä Suvista onkin tullut luotettava toveri alkukesäisille mökkiterassituokioille.

Alkujaan Prykmestar Suvi syntyi haasteesta tehdä 20-vuotisjuhlaolut Suomen Olutseuralle. Kriteereiksi reseptin hiomiseen annettiin perinteisten, suomalaisten olueen maustamiseen soveltuvien raaka-aineiden käyttö. Idea koivunlehtien käyttöön syntyi puolivahingossa panimomestari Jani Vilppaan ajellessa töihin pitkin rauhaisaa, koivujen reunustamaa maalaistietä. 

Panimolla keitettiin koivunlehtiteetä, jonka pohjalta valmistettiin koe-erä. Loppu onkin historiaa ja Suvi tuli tänä keväänä tarjolle jo viidettä kertaa. Koivunlehdet saavat liota yön yli oluen valmistukseen käytettävässä mäskäysvedessä ja niiden tunnistettava aromikkuus pääsee esiin oluen maun jälkipuoliskolla. Pari vuotta sitten piipahdin työmatkan yhteydessä Uudessa-Kaupungissa ja tuolloin panimopuodissa kerrottiin muun väen olevan ”koivumetsällä” Suvi oluen keittelyä varten… Ihte siis kerätään, käsityönä ja porukalla!

Vakka-Suomen Prykmestar Suvi

Kullankeltainen, hieman oranssinen ja kirkas olut kauniin valkoisella vaahdolla. Tuoksultaan perusvarmaa lagertunnelmaa hienoisella, ehkä jopa pähkinäistä yrttisyyttä henkivällä vivahteella tarjoileva, vaalean viljaisa kesäolut. Vienoa makeutta, jonkin verran koivunlehtistä vihreyttä.

Maussa tapahtuu hieman enemmän ja varsin mukava mökkioluthan tämä kieltämättä on. Maanläheinen, märän koivikkoinen ja muutoinkin hyvän tunnelman omaava kokonaisuus. Vaaleaa, hieman makeaa, viljaisaa maltaisuutta, vihertävän ruohikkoista, osin villiyrttistä katkeruutta sekä etäistä pähkinäisyyttä ja puumaisuutta. Koivuista aromia löytyy lopun kitkerän vihreänä soljuvasta tuoreudesta, joka nostaa katkeruuden tuntuman varsin mukavalle tasolla. Keskirunsas, sopivan aukoton mutta samalla kevyt kokonaisuus.

Tuomio: Mukava, maltainen, vihreästi pureva kesäolut koivuisella sivalluksella. Tunnelmaltaan makua kutsuvampi, hyvä mökkiolut ja jo melko perinteinen juhannusjuoma.

Pisteet: 29/50

Rekola / Hiisi Kaksi Kotia Choco-Cherry

• Tyyli: Aromatisoitu olut (Kirsikka-suklaa-stout)
• Alk%: 4,5
• Panimot: Rekolan Panimo, Fiskars, Suomi / Hiisi, Jyväskylä, Suomi

Kaksi kotia kotipihalla...

Pari vuotta sitten tallailin Fiskarsin kylän raittia ja ihastelin alueen inspiroivaa miljöötä. ”Panimohan tänne pitäisi saada”, tuumin mielissäni – saatoinpa sen ääneenkin ohi mennen tokaista. Rekolan Panimo sitten kuuli kutsun ja pakkasi kamppeensa Mäntsälässä pakun perään ja siirsi toiminnan ruukkimaiseman kutsuvaan käsityöläisyhteisöön. Vanhoja kujeita ei kuitenkaan unohdettu, eikä hyväksi havaittuun linjaan tehty muutoksia – hyvä niin, sillä näin sai jatkua myös Hiisin kanssa yhteinen Kaksi kotia-kollaboraatioprojekti.  Kaksi panimoa, hikinen päivärupeama ja pari kauhallista mausteita, siinä kupletin juoni lyhykäisyydessään. Kaksikotinen hyötykasvimme tyrni aloitti oluiden iloittelun onnistuneesti eikä Kuuma kurpitsakaan varmasti ketään kylmäksi jättänyt – itse en sen suhteen apajille ehtinyt pientä maistiaista lukuun ottamatta.

Näin pimenevän syksyn kynnyksellä koitti seuraavan kotoilijan vuoro ja sen matka alkaa Fiskarsista. Puolilitraiset, varsin komean etiketin omaavat pullot levittäytyivät Jyväskylään viime viikon kuluessa ja lisäksi saatavuutta lienee ainakin pääkaupunkiseudulla… Britteihin nojaava, suklainen stout on saanut mausteekseen myös kutkuttavaa kirsikkaa. Henkilökohtaisesti karsastan suklaan ja marjojen yhdistelmää ruokapuolella, mutta sepäs ei tähän taida liittyä. Katsotaanpa, kuinka ilta pimenee ja olut hupenee…

 Rekola / Hiisi Kaksi Kotia Choco-Cherry

Tumma, talvinen olut on lähes mustaa, varsin runsasvaahtoistakin. Tuoksu on tumma, paahteinen ja kevyesti kahvisen hapan. Ei järin rönsyilevä, suht mieto ja ihan mukava - hieman suklaisen kuiva. Kirsikka on yllättäen todella selvästi läsnä ja toimii varsin mainiosti.

Maultaan keskirunsas, kokonaisuutena sopuisan toimiva. Tumma, suklaisen paahteinen yleisilme on hieman kuiva, aavistuksen kahvista kitkeryyttä kätkevä - ehkä hienoista happamuuttakin on puolivälin korvilla tarjolla. Loppumaussa jauhemainen suklaa saa hieman enemmän jalansijaa ja se esittelee kuivahkon oloista, aidompaa puoltaan ilman Nestlen esansseja. Toki hienoista, tumman levymäistä makeuttakin lopusta löytyy. Kirsikka jää alkuun hieman arvoitukseksi, mutta kyllähän taustalla on sellaista soljuvaa marjaisuutta ja juuri ennen lopun suklaista puristusta löytyy jopa punaviininsävyistä, ajan kanssa melko vahvaksikin voimistuvaa punaista marjaisuutta. Ehkä hieman töitä sen esiin kaivaminen aluksi teettää, mutta sen löydyttyä ei jää epäillystä aiheesta – kirsikaksi nimeäminen tosin olisi ilman ennakkotietoja vähän hankalampi temppu, mutta pirteä, hieman hapan makeus paljastaa sen kortit. Tuntumaltaan keskirunsas, ehkä asteen verran liian innokkaita hiilihappoja sisältävä paketti.

Tuomio: Syksyyn ja alkutalveen hyvin istuva, lopulta varsin syviäkin makuja tarjoileva stoutelämys, joka kantaa suklaan sävyjä sen kuivemmissa muodoissa. Paahdetta, hyvin läsnäolevaa kirsikkaa ja kahvista terää keveyteen nähden hyvässä järjestyksessä. Koleammilla keleillä jäänee hieman jalkoihin, mutta vielä toimii hyvin.

Yleinen, hallinnoiva kuivuus ja hiilihapot lienevät pieniä kompastuskiviä. Mutta, makuasioita...

Pisteet: 34/50

Itämaisempi APA? - Nøgne Ø Asian Pale Ale

• Tyyli: Aromatisoitu olut
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja

Nögnen APA...

Grimstadilaispanimon oluista onkin hetken aikaa ollut taukoa, mutta vastikään ruokakaupoista on alkanut löytymään mielenkiintoiselta vaikuttavaa Asian Pale Alea - "APAa". Pacificalla, Cascadella ja Nelson Sauvinilla humaloitu pale ale on saanut mausteekseen sitruunaruohoa, sitruspuihin kuuluvan bergamotin lehtiä sekä appelsiinin kuorta. Mallaspuolelta löytyy ohran lisäksi myös vehnää ja ruista, eli mielenkiintoinen kokoonpano on kokoon keitelty. Kovinkaan suurta roolia Aasia ei ainakaan raaka-ainepuolen nimikkeissä ota, mutta sitrusruohon tahdittama makumaailma lieneekin se olennaisempi määrittäjä tämän oluen kohdalla. Asian Pale Alea luonnehditaan hyväksi kumppaniksi aasialaisille ruuille, salaateille ja kevyille liharuuille – mitä ilmeisimmin hyvä, kevyt ja maistuva vaihtoehto myös kesähelteille. Nøgnen laatuun on totutusti voinut hyvin luottaa, joten iloisin mielin tämä lähti maistoon. Panimo muuten suosittelee jättämään pullon pohjasakat kaatamatta…

Nøgne Ø Asian Pale Ale

Samea, vaaleankeltainen, kohtalaisen pehmeän näköinen olut tuhdilla, vaalealla vaahdolla. Tuoksu on raikas, aromaattinen ja vaaleaa keveyttä henkivä. Se on mielenkiintoinen, sillä sitruksisesta yleisilmeestään huolimatta on siinä tietynlainen sivujuonne. Sitruunaruoho nouseekin ilmeisen vahvasti esille ja tuo joukkoon tuoretta, vehreämpää, keltaista pirskahtelevuutta. Myös hennompi hedelmäinen makeus on läsnä, samoin vaalea, pehmyt ja hieman pyöreä maltaisuuskin, joka elää aavistuksen karamellisena mutta myös vehnää tuntuu olevan. Sitrus ja siihen viittava yrttisyys kuitenkin porskuttavat ja hentoa valkopippuristakin tuntua hennon hiivan seasta löytyy.

Mausta löytyy sitruksista, ehkä hivenen greippiinkin taittuvaa purevuutta sekä jonkin verran aromaattisempaakin hedelmäisyyttä – myös ripaus appelsiinin kuorenkin vaikutusta löytyy. Nämä ovat kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Sitruunaruohon ruohikkomaisempi ote on hieman tuoksua hennompi, joskin edelleen selkeä – mallaspuolelta kuuluvat myös vehnäiset kutsut ja kevyen mausteisen hiivan kaiku. Jännän witbiermäistäkin tunnelmaa monin paikoin… Suhteellisen monipuolisesta ja ajoittain runsaastakin makupaletista huolimatta tuntu on ajoittain hieman laimea, kevyt ja paikoin vetisyyttäkin hätistelevä. Loppupuolisko kuitenkin nostaa panoksia ja purevuuttakin löytyy varsin sopivasti – jälkimaku elää kohtalaisen pitkänä ja vahvana. Kokonaisuus nouseekin lopulta positiivisen puolelle...

Tuomio: Sitruunaruohon tahdittama, witbiermäistäkin kaikua omaava olut, josta löytyy niin keveyttä kuin tarvittavaa makuakin. Sopivan pureva, yllättävän monipuolinen ja varmasti moneen sopiva. Keveys on sekä etu että kirous, mutta varsin mukavasti tämä kuitenkin toimii…

Vivahteikasta, silti kevyehköä kesäjuomaa etsivälle mielenkiintoinen vaihtoehto.

Pisteet: 33/50