Emelisse / Bad Hair White Label Barley Wine (Yura / Old Pulteney)

Emelisse / Bad Hair White Label Barley Wine (Yura / Old Pulteney)

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 12,0
• Panimot: Brouwerij Emelisse, Kamperland, Hollanti / Bad Hair Brewing, Kapelle, Hollanti

Kahden hollantilaispanimon kaunis kohtaaminen Emelissen kunnioitetun White Label –olutsarjan alla. Ölmönger huomautteli, että kyseessä lienee tuota "vanhan kunnon Emelissen" tavaraa eli olutta ajalta, jolloin John de Vrie oli vielä mukana kuvioissa. Tämä pitää paikkansa ja itseltäni tuo muutos onkin mennyt kokonaan ohitse. Lisätietoa voi alkuun hakea tämän jutun kommenteista.

Emelissen John kaivoi kaapista Old Pulteney –tynnyrin ja Bad Hair Brewingin Jens toi mukanaan Juran katkuisen tammiluomuksen. Tynnyreissä kypsytettiin yhteistuumin keiteltyä Barley Wineä, joka nousee tyylikkään olutsarjan korkeisiin ulottuvuuksiin täydellisyyttä hipoen.

Emelissen tynnyrintäyteistä White Label –sarjaa on tullut vastaan jokunen pullo ja näistä eritoten bowmoorattu Russian Imperial Stout sulatti sydämen. Erikoissarjassa on myös sellainen hieno piirre, että verkkokauppojen hintataso on pääsääntöisesti hyvin edullinen, joskin jokunen arvokkaampikin yksilö sarjaan mahtuu. Omat kokemukset ovatkin suuntautuneet neljän ja viiden euron hujakoille arvotettuihin pulloihin, joista voisi helpostikin maksaa tuplahinnan… Nykymenosta minulla ei tosiaan ole tietoa saati maistokuvia.

Emelisse / Bad Hair White Label Barley Wine (Yura / Old Pulteney)

Samea, likaisen ruskea, hieman punertava ja vähän valjunkin värinen olut. Pullon suu oli melko tahmea ja korkin alta löytyi kunnollista siirappia pinttyneenä. Se ei menoa kuitenkaan haittaa. Tuoksu on priimaa... Rusinaa, kypsää, kuivattua hedelmäisyyttä sekä samaa ylikypsää, vielä puussa roikkuvaa, hitaasti makeutunutta satoa. Vaniljainen tynnyrin kaiku leijailee nenään viettelevästi ja aika soljuvan pehmeää, syväluonteista ja lämmittävää menoa tuntuu olevan tarjolla muutenkin. Taustalla siirappisiveltyä limppua, luumua ja hauskasti viikunaakin - semmoista liköörimäistä kaikua sillä saralla. Muhevaa menoa, ei voi kuin nauttia...

Ja maku kohtaa tuoksun esiintuomat ennakko-odotukset kauniisti. Kuivatun luumun, viikunan ja rusinan tahdittama, muutoinkin kypsän, kuivatun hedelmän sekä ylikypsän vastaavan täyttämä maku puhuttelee alusta loppuun. Taustalla on paahtunutta siirappia, limppua ja leivosmaistakin maltaisuutta jälkimaun suklaista kosketusta unohtamatta. Lopussa mukavaa katkeroa ja koko makua leimaa vaniljainen, tamminen ja viskin lämpöä hohtava harso. Ai että kun on hieno harmonia. Tasapaino, syvyys, monipuolisuus. Tässä on sitä kaikkea...

Tuomio: Ensiluokkainen barley wine joka saa lisäpontta tynnyreiden suloisesta vaikutuksesta.

Pisteet: 42/50

De Molen Bommen & Granaten

De Molen Bommen & Granaten

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 11,9
• Panimo: Brouwerij de Molen, Bodegraven, Hollanti

Holantilaisen De Molenin muhkea Barley Wine ei välttämättä ole ensimmäinen mieleen juolahtava kesäjuoma, mutta silti se sattui varmaksi valinnaksi keskelle loppukesän iltahämyjä. Tai syksyä se taisi jo olla mutta kumminkin. Tarina näkee päivänvalon hienoisen tuplaunohduksen vuoksi. En muistanut arvion olemassa oloa ensinkään ja elin aina tähän päivään saakka siinä uskossa, että kyseinen pullo piilotteli edelleen olutvarastoni pimeydessä. No perhana, olihan se sittenkin jo tuhottu ja muistin sopukoista mieleen nousikin erinomainen makukokemus, jolle näin marraskuun koleudessa olisi varmasti käyttöä.

Bommen & Granaten on runsas, 11,9-prosenttinen, brittityyliseksi ohraviiniksi kuvailtu olut. Aiemminhan sitä sai jyhkeän 15-prosenttisena, mutta melko runsas kokonaisuus se tällaisena kevytversionakin on. Olut on humaloitu Saazilla ja Columbuksella eli tuo puoli tuntuu elävän hieman vuosien varrella – muistan nimittäin nauttineeni granaattiolueni joskus puhtaasti tsekkihumaloitunakin, mutta mitäpä siihen takertumaan. Oma pulloni on korkitettu keväällä 2016 ja valokuvadokumentaatio todistaa BBE-leiman yltävän aina vuoteen 2041 saakka.

De Molen Bommen & Granaten

Punertava, ruskeahko olut käytännössä olemattomalla vaahdolla. Tuoksu henkii tuhdin lämmintä tunnelmaa runsaan maltaisuuden sekä pitkälti greipin ja sitruksen sävyjä tarjoavan, vahvanlaisen humaloinnin voimin. Makeahkossa tuoksussa on syvää rusinan johdattamaa kuivahedelmäisyyttä, tummahkoa leivän reunaa ja vienoa mausteen kuivuutta. Kypsiäkään hedelmiä ei sovi jättää mainitsematta, lämmön mukana korostuvasta toffeesta puhumattakaan. Aika mukavaa menoa siis.

Maku myötäilee tuoksun syviä sävyjä. Toffeinen, keskitumman leipäinen mallas on alussa hyvin esillä. Sitä seuraa nopeasti kehittyvä hedelmäisyyden aalto, joka alkaa tuoreen omenaisesta, mandariinisesta tunnelmasta päätyen puolivälin jälkeen nousevaan rusinan ja kuivatun luumun tahdittamaan kuivahedelmäisyyteen. Lämpöäkin löytyy ja alun mandariinisuus rotevoituu hiljalleen sitrusmaisemmaksi, lopulta hieman greippiseksikin lopetukseksi, jota sopivan kuiva mausteen potku tukee kivasti. Jälkimaku on makeahkon maltainen, rusinainen ja greippisen havuinen.

Suutuntuma on melko pyöreä, jo alussa huulia tahmaava. Aika hidas, muttei ylettömän tuhti nautinto. Arvokas kumminkin.

Tuomio: Lämminhenkinen ja vivahteikas Barley Wine modernilla humalan puristuksella.

Pisteet: 39/50

Kellarista: Nøgne Ø Red Horizon 3. edition

Nøgne Ø Red Horizon 3. edition

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 12,5
• Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja

Vuosien mittaan paisunutta kellaria on tullut tässä hiljaksiin tyhjenneltyä ja mukavia yllätysten hetkiä onkin tullut vastaan, kun esiin on noussut sinne tyystin unohtuneita arvojuomia. Norjalaispanimon jo melko pitkähköä Horizon-saagaakin on näköjään tullut aikanaan laitettua jonkin verran talteen ja esimerkiksi tätä punaisen sarjan kolmatta painosta en ole tuoreena koskaan maistanutkaan.

Horizonien Red-sarja sai alkunsa nøgneläisten innostuttua Sake-juomista. Ilmeisesti panimolla on ihan täysveriset vermeetkin japanilaisjuoman valmistusta varten ja jossain vaiheessa Japanista tuotua sakehiivaa keksittiin käyttää myös oluen valmistukseen. Tämä kolmoseditioni on hankittu aikanaan Alkon Arkadian toimipisteen valikoimista, mutta jäänyt jostain syystä ”odottelemaan parempia päiviä”. Esiin kaivamani pullo on pullotettu 20. joulukuuta 2011 ja sen parasta ennen –päiväyskin vilahti ohi vajaa vuosi sitten. Täysin kuranttia tavaraa tämä kuitenkin edelleen on ja kovinkin herkullinen tapaus kaiken kaikkiaan.

Barley Wineksi tyypitetty, 12,5-prosenttinen olut on valmistettu sakehiiva no.9:llä ja sen ilmoitetut IBU-arvot kohoavat sataan. Pulloni on 3. editionin ensimmäistä erää (#742), enkä ole varma, onko toista edes koskaan valmistettu. Red Horizon 2. editionin ensierän numero on nimittäin #741, eli nämä kaksi on keitelty peräperää kypsymään ja ensijulkaisutkin taisivat tapahtua Horizoneille poikkeuksellisesti samana vuonna – olisiko ollut 2012…

Nøgne Ø Red Horizon 3. edition

Punertavan ruskea, vaalean mahonkinen olut olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on runsaan maltainen, liköörisen rusinainen ja muutoinkin vahvan kuivahedelmäinen. Keskitumma maltaisuus on osin limppuista, osin leivosmaista, vaalean siirappista. Hunajaa ja sitruksista virettä. Maltainen ja makea, muttei silti imelä.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Lämmöntunne nousee esiin oikeastaan heti kättelyssä. Runsas rusinaisuus, kypsä kuivahedelmäisyys sekä syvä, vaaleahko ja limppuisen imeltynyt maltaisuus koostavat maun rungon. Mukana mandariinimaista sitrushedelmää, kevyttä mausteenpotkua ja melko runsasta katkeroa. Lämpö korostuu jälkimaussa.

Suutuntuma on miellyttävän soljuva. Se yhdistettynä lämpöön ja rusinaiseen makeuteen saa aikaan ylevän, jylhän olutelämyksen. Päiväyksen paukkumisesta huolimatta moitteettomassa ja maistuvassa kunnossa.

Tuomio: Maltaan mahtia ja kuivahedelmää tursuava arvo-olut.

Pisteet: 42/50

Fuller's Imperial IPA

Fuller's Imperial IPA

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti

Kun kaupassa – eli tässä tapauksessa Alkossa – tulee vastaan uusi olut Fuller’sin panimon elegantissa pahvipakkauksessa, pisteiden tuntee nousevan jonnekin 90–100 välille jo ennen pullon avaamista. -Olutkoira

Asiahan on juurikin niin miten Olutkoira sen omassa tekstissään ilmaisi. Fuller’sin touhut toimivat moitteettomasti ilman pahvipakkaustakin, mikä lataa suuret odotukset näiden jyhkeämpien ja juhlallisempien erikoispainosten harteille. Harvoin on tarvinnut pettyä.

Perinteikäs brittipanimo sai hiljaittain uuden pääpanimomestarin kun vuodesta 1999 lähtien John Keelingin rinnalla työskennellyt Georgina Young otti vetovastuun mallasjuomien valmistuksesta. Kaikkiaan Youngilla on Fuller’s-taustaa 37 vuoden ajalta, joten näkemystä ei luulisi puuttuvan. Nyt Alkoon saatu pienerä panimon Imperial IPAa onkin Youngin ensimmäinen oman reseptivihkon tuotos, joka on saatettu kaupallisille markkinoille.

IPA keksittiin briteissä, jenkit laittoivat sen määritteet craftbuumin myötä uusiksi ja toivat rinnalle myös isomman ja suuremman Imperial-etuliitteisen oluen. Nyt jyhkeä Imperial IPA on tuotu Fuller’sin toimesta vanhalle mantereelle eikä liene yllätys, että lontoolaispanimon keitokseen on käytetty ainoastaan paikallisia humalalajikkeita: Targetia, Goldingsia sekä Fugglesia. Mukavaa. Ja mukaan näkyy laitetun hitunen mustapippuriakin, kiintoisaa.

No brittivetoinen ipamaailma osoittautuu näissä vahvuuksissa hyvin barleywinemaiseksi, strongalejen määritelmät täyttäväksi arvojuomaksi, jota blogistien oluthistorioitsijan roolin hienosti omaksunut Olutkoira Burton aleksikin epäilee. Aivan sama, hemmetin hyvä joka tapauksessa ja juuri sellainen tunnelmakokonaisuus, jonka pimenevään vuodenaikaan ottaa mieluusti seuralaiseksi.

Fuller's Imperial IPA

Meripihkainen, kauniisti vaahtoava ja näyttävä olut. Runsas tuoksu on kypsän kuivahedelmäinen, rusinainen ja lämmin. Sitruksista yrttisyyttä, kevyttä puumaisuutta ja taustalla odottelevaa mausteisuutta. Mallaspuolella on leipää, toffeista kuivakakkua... mutta tunnelma painottuu lämpöön ja kypsään hedelmäisyyteen.

Ja se maku... Taattua brittitunnelmaa alusta loppuun. Siitä voi aistia skottiruutuiset kankaat, kostean ylänköilmaston kyllästämän kartanon kirjastohuoneen tulisijan lämmittävän hehkun, kyläpubin syksyssä hämärtyvän illan, öljylampun valaiseman tuvan tuoksun. Lämminsävyinen, kypsän, kuivatun hedelmän muhkea, rusinan ja toffeisen maltaan makeuttama kokonaisuus kietoo mukaansa. Mallasveto on vahvana läsnä. Kuivakakkuisena, keskitumman leipäisenä, syvänä.

Lopun katkeron puristus on kohtalaisen runsasta, sitruksen ja yrtin hehkuista, hennon puumaista ja mausteisen potkun kanssa yhteenpelaavaa. Lämmöntunne terävöityy ja kaikuu pitkälle rauhaisaan jälkimakuun...

Olut tahmaa huulia, muttei äidy ylettömään makeuteen. Barley wine- tai strong ale -hengessä edetään, mikä tietty sopii itselle hyvin. Toisaalta se luvattu DIPA jää harmillisesti kokematta, mutten valita. Tämä on nektaria.

Tuomio: Lämmin ja vahva brittipanimon taidonnäyte.

Pisteet: 42/50