Troubadour Imperial Stout

Troubadour Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Brouwerij the Musketeers, Ursel, Belgia

Eipä ole aikoihin muskettioluita tullut läpi käytyä enkä varmaksi edes muista, onko tämä Troubadour Imperial Stout tullut joskus jo testattuakin. Mielestäni on, mutta ohuenlaiseksi jäänyt makutarjonta sai epäilemään josko kyseessä onkin ollut panimon joku toinen paahdenautinto.

Mustaksi tuotetta ei voi sormien välistä katsottunakaan nimittää, vahvuus ei näy tunnu makumaailmassa lainkaan ja kokonaisuus jättää varsin puollinaisen vaikutelman itsestään. Kaiken kaikkiaan aika heikko esitys Imperial Stoutiksi. Muistin paremmaksi, mutta kyseessä taisi olla jokin muu olut…

Troubadour Imperial Stout is a real Imperial Stout, but with a Belgian twist. The beer is almost black and has a solid crème coloured head. It is a powerful beer with strong roasted fragrances. You can taste notes of chocolate, toffee and coffee, followed by a bitter aftertaste. A beer made for careful savouring, ideal to accompany a cosy night with friends.

Troubadour Imperial Stout

Tummanruskea, kovin vaalea Imperial Stout kauniin vaahdon kera tarjoiltuna. Kaataessa oluen lajiin nähden suhteellinen vaaleus korostuu. Mielenkiintoista. Ensinuuhkaisu on melko tyhjä. Olut ei viileänä anna juuri mitään, mikä ei sinällään ole kovinkaan tavatonta. Järin syväksi tunnelma ei äidy odottelunkaan myötä, vaikka selkeä ryhtiliike tapahtuukin. Paahtunut maltaisuus on paikoin kulmikasta, runsaanlainen humaloinnin purevuutta rouheudellaan tukevaa. Muistin paljon tuhdimmaksi, mutta saatan sekoittaa johonkin toiseen olueen. Jännä joka tapauksessa.

Mausta sitten löytyy suklaata, paahtunutta, osin siirappireunaistakin maltaisuutta. Kypsää, kuivattua hedelmää, kaakaojauheisuuttakin. Lopussa varsin purevaa, sitrusyrttistä, kukkeaa humalan potkua sekä kevyttä mausteisuutta. Jälkimaku on katkera ja paahteinen. Vahvuuteen verraten syvyysvaikutelma on kevyt, suutuntuma pientä tahmaavuutta lukuunottamatta ohuehko ja muutoinkin melko helposti juotava olut. Sokkona mieleen tulisi kenties ronskimmin humaloitu, suklaasävytteinen porter, jonka vahvuus huitelee kuuden prosentin pinnassa, ehkä allekin.

Aika tuo mukaan lisää lämpöä ja vie mielikuvaa vahvempaan suuntaan. Makujensa puolesta kuitenkin kumman ohennettu IS, aivan kuten värikin jo enteili. Jotenkin kutkuttavaa belgistrong-tuntuakin takaa löytyy, mutta kokonaisuus hakee itseään.

Makusyvyydeltään yllättävän matala Imperial Stout, joka jättää hieman pettyneen ja enemmänkin hämmentyneen olon.

Pisteet: 31/50

Scåssenes Comedie Rosée

Scåssenes Comedie Rosée

• Tyyli: Aromatisoitu olut / Witbier
• Alk.%: 4,9
• Panimo: Scåssenes, Ecaussinnes, Belgia
  

Alkoholilain taannoinen miedonnus mahdollisti myös anniskeluravintoloiden ulosmyynnin. Sitä tosin koskee samat säännökset kuin päivittäistavarakauppaakin eli mukaan myytävien tuotteiden maksimivahvuus on 5,5% ja myyntiaika noudattelee kauppojen vastaavia (9-21). Kesällä mm. YLE uutisoi, ettei ulosmyynnistä ole tullut ravintoloille vuolasta bisnestä. En sinällään ole yllättynyt, sen verran rajaavat raamithan tällekin ”vapautukselle” laitettiin.

Eipä ole itsekään tullut lakipykälää juurikaan hyödynnettyä. Panimoiden omissa olutpuodeissa olen jo jonkin verran ehtinyt etenkin tienpäällä asioimaan, mutta puhtaasta olutravintolasta ostin ensikerran olutta mukaan vasta kesälomalla. Sekin lähinnä kuriositeetin takia. Aiheesta tuli mainittua Tampereen pikaraporin puolella jo tuoreemmin, mutta todetaan tähän nyt vielä nuo samat ajatukset:

Tuulensuun kaltaisen olutravintolan valikoiman edessä on suorastaan pöyristyttävän harmillista, ettei koko listaa voi hyötykäyttää ulosostotoimen muodossa. 5,5-prosentin raja jätti ulkopuolelleen valtaosan olutravintolan omatuonneista ja muista erikoisuuksista. Tokihan ravintolan idea on nauttia juomat pääasiassa paikan päällä, mutta onhan tuo näennäisen ulosmyynnin salliminen lähinnä kuluttajan kiusoittelua.

Ensimmäinen ostotapahtuma tuli kuitenkin suoritettua ja mukaan tarttui nyt arvioinnissa oleva belgiolut, Scåssenes-panimon Comédie-witsarjan vadelmalla maustettua Rosée. Ecaussinnesissa toimiva Scåssenes on itselleni täysin outo tuttavuus ja olutkin tuli valittua nätin pullon perusteella. Tarjolla olisi ollut muutama tuttu ja turvallinenkin vaihtoehto, mutta tällä mentiin. 

Panimolla on kapeahko perusbelgian perusolutsarja, sekä kolme tuotetta kattava Comedié-olutsarja, jonka runkona toimii White-niminen witbier. Vadelmalla maustettua Roséeta tukee myös orvokin lehdillä maustettu Violet – wittejä kumpikin.

Scåssenes Comedie Rosée

Punertavan rusakka, valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hivenen makean vadelmainen, wittin esiinkaivelu on aika haastavaa. Vadelman läsnäolo on aika vahvaa ja mukavan aitoa. Makeudesta voisin tinkiä.

Maku on vadelmainen, edelleen melko makea mutta myös yllättävän pirteä. Kesäiselle terassille hyvin sopiva juoma, jossei aivan bruttia tyylikkyyttä kaipaa. Pidemmän päälle vähän raskaantuva, mutta vähän itsenikin yllättäen pidän kokonaisuudesta kohtalaisen paljon.

Pisteet: 34/50

Mikkeller Oregon Fruit Series: Flat White Stout w. Blueberries, Coffee & Lactose

Mikkeller Oregon Fruit Series: Flat White Stout w. Blueberries, Coffee & Lactose

• Tyyli: Sweet Stout
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Pienen näyte-erästä löytyi mansikka-kahvisen Berliner Weissen lisäksi myös toinen Mikkellerin Oregon Fruit Seriesiin kuuluva olut:  Coffee Collectiven paahtamalla kahvilla, laktoosilla ja mustikoilla ryyditetty Flat White Oatmeal Stout. Oluen Beer Geek-sarjaan kuuluva ”perusversiohan” oli itselleni erittäin mieluisa tuttavuus ja vaikka ihan hyvä tämä hieman tuunattu versiokin on, jään silti harmittelemaan hyvien marjojen haaskaamista Stoutin sekaan. Tarkoitan siis mustikoita, en suinkaan paahdettua kahvimarjaa, joka taas aateloi paahteiset mallasnautinnot kerta toisensa jälkeen kauniisti.

Mustikkaurakoinnin loppuunsaattamisen teemoissa tämäkin tosin tuli sopivasti korkattua ja vaikkei puhdaslinjaista mustikkaa mausta suoriltaan löytynytkään, oli siinä jotain ”pikkukikkaa” selvästi aistittavissa. Makuasioita, mutta ei vakuuttanut läheskään marjattoman näkemyksen tavoin.

"Fruity, Rich and Roasted.  This Flat White Stout with Blueberry was made in collaboration with Oregon Fruit and Coffee Collective where we paired juicy blueberries with Ethiopian coffee and lactose to create delicious and creamy stout!"

Mikkeller Oregon Fruit Series: Flat White Stout w. Blueberries, Coffee & Lactose

Sysimusta, syvänä soljuva ja ruskeavaahtoinen olut. Aika jyhkeä näky. Samettinen tuoksu tarjoilee syvää paahteisuutta ja runsasta kahvisuutta. Suklaatakin on, mutta kevyesti, lämmön myötä lakritsiakin löytyy.

Maku on aika kiva. Aluksi pyöreys jää vajaaksi mutta hiljalleen syvyyttä alkaa löytymään. Kahvia, runsasta paahteisuutta, suklaata ja kevyttä, kypsää hedelmää. Mustikkaa? No ehkä vähän. Tai jotain tuolla loppumaussa kyllä on. Marjaisuutta, mikä ei minusta aivan aukottomasti paahdenautintoihin sovi...  En hyljeksi, mutten myöskään täysin ymmärrä. Pärjäisin ilmankin.

Huulet tahmaantuvat, mutta pyöreyttä saisi olla enempikin. Hieno olut, mutta marjalisä menee kyllä hukkaan.

Pisteet: 37/50

Omnipollo x Prairie Artisan Ales Potlatch Farmhouse Ale

Omnipollo x Prairie Artisan Ales Potlatch Farmhouse Ale

• Tyyli: Saison
  
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Omnipollo, Tukholma, Ruotsi / Prairie Artisan Ales, Tulsa, Oklahoma, USA
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Yksi tuoreimman Tallinnan reissun harvoista kotiintuomisista oli TapTapin hyllystä mukaan napattu Omnipollon ja Prairien bretta-aateloitu Potlatch. Mosaicilla humaloitu brettasaison herätti mielenkiinnon räväkän vihreällä paperikääreellään ja oli rehellisesti sanottuna puhdas arpaostos, joka osoittautui loppujen lopuksi varsin mainioksi sellaiseksi. On nimittäin runsasmakuinen, aromirikas ja samaan aikaan raikas ilmestys.

Potlatchia on tehty kahdella mantereella, joista Tallinnassakin oli tarjolla luonnollisesti tuo De Proefilla valmistettu Euro-versio. Oluen nimi viitannee Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen perinteeseen, juhlaan, jossa omaa vaurautta jaetaan muulle väestölle omaa varallisuutta ja mahtia esiintuoden. Tai sitten nimi viittaa nykymuotoisiin nyyttikesteihin. Tosin tämankaltaisen oluen kaatelu nyyttäreillä olisi periaatteessa alkuperäisen Potlatchin kaltainen rituaali, joka varmasti herättäisi kanssahörhöjen kunnioituksen.

Omnipollo x Prairie Artisan Ales Potlatch Farmhouse Ale

Hyvin kaunis, varsin vaaleankeltainen ja todella runsaan, kestävän ja kuohkean vaahdon nostava olut. Tuoksusta löytyy aromaattista, vaaleaa tropiikin hedelmää, sitrusta sekä melko runsasta brettaisuutta. Belgimausteita, saisonhiivaa, vaalean viljavaa mallasta ja kevyttä yrttisyyttä. Runsas ja valloittava.

Maku on upea. Sitruksinen kirpeys, brettataika, aromaattinen tropiikin tuulahdus ja kuivattava pippurimausteisuus uppoavat makuhermoon hienosti. Monin paikoin jopa orvalmaista menoa, joskin vähän kliinisemmässä muodossa. Ei pahasti, mutta pieni rustiikkisuus voisi tehdä terää.

Aromipuolella ei kuitenkaan ole säästelty ja yleinen raikkaus on ihailtavalla tasolla vaikka makujen runsaus ja kerroksellisuus hyvin eloisalla tasolla ovatkin. Tyylikäs ja arvokaspiirteinen brettasaison.

Pisteet: 40/50

De Ranke Saison De Dottignies

De Ranke Saison De Dottignies

• Tyyli; Saison
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Brouwerij De Ranke, Dottignies, Belgia

De Ranken perusvarma Saison De Dottignes on yksi pari vuotta voimassa olleen kaupparajan ”voitonmerkeistä” eli muutoksen myötä maitokauppojen hyllyihin vapautunut laatuolut. Oluthan on harrastajille varmasti jo hyvin tuttu ja se löytyy nykyisin myös Alkon valikoimista. Saisonina se ei ehkä se eniten ihannoimani ole, mutta pätevää belgitunnelmaa alusta loppuun tarjoileva ja laadukas esimerkki belgialaisesta oluenvalmistustaidosta se siitä huolimatta on.

Challengerilla, Brewers Goldilla, Hallertau Mittelfrühilla ja Styrian Goldingilla humaloitu (45 IBU) Saison löytyy useammankin ruokakaupan valikoimista joko 0,33- tai 0,75-litraisessa muodossa. Etenkin tuo suurempi pullokoko oli mieluisa näky Seppälän Citymarketissa, sillä sen hinta oli viitisen euroa Alkon pyyntiä alhaisempi. Arvio on kuitenkin raapusteltu tästä pikkupullosta, isompi humahti laseihin sosiaalisen tilanteen mahdollistamana, missä tottignöössi pääseekin hyvin oikeuksiinsa.

De Ranke Saison De Dottignies

Samea, tummuvan keltainen olut valkealla ja hitaasti laskevalla vaahdolla. Tuoksu toimii. Sitrusta, mausteisuutta, vaaleaa maltaisuutta ja kukkaisuutta. Melko solidi tunnelma, ei siis lajin pirskahtelevimmasta päästä.

Maku antaa enemmän. Melko tuhtia sesoonia se silti on. Enpäs muistanutkaan. Saisonhiiva ja sen kantama mausteisuus on varsin vahvana esillä. Vaalean maltaisuuden varaan rakentuu melko greippinen, kevyemmän hedelmäinen ja napakasti pureva makukokemus. Loppuun nousee mukavaa kukkaisuutta ja yrtin vartta, jotka sointuvat yhteen mukana kulkevan greipin ja valkopippurisen mausteisuuden kanssa. Vahvaa belgitunnelmaa. Toimii.

Pisteet: 37/50

Mikkeller Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee

Mikkeller Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee

• Tyyli: Berliner Weisse
• Alk.%: 3,7
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Mikkellerin marja- ja hedelmäsarjan kahvi-mansikka -berliineri oli ennakkoon se olut, jota halusin Pienen erikoiserästä viimeiseen asti vältellä. Happamuutta, kahvia ja mansikkaa? Minkä hemmetin takia? Jo kahden viimeisen sekoittaminen keskenään on suurta syntiä ja hienojen raaka-aineiden haaskuuta – vähän kuin suklaa ja marjat keskenään.

3,7-prosenttinen, kieltämättä hauskan ulkokuoren omaava olut pääsi kuitenkin yllättämään pessimistisesti lähestyneen blogistin. Ei tämä tietty suosikkieni joukkoon nouse, mutta se on pakko myöntää, että tämän oluen teossa on onnistuttu likipitäen täydellisesti, kun pitää lähtökohdat mielessään.

Oluen marjat on poimittu Oregon Fruitin tiluksilta ja huippulaatuinen Kieni-kahvi on paahdettu tanskalaisen Coffee Collectiven toimesta.

Mikkeller Oregon Fruit Series: Berliner Weisse Strawberry & Coffee

Marjamehuisan punakka, vaaleanpunaisen vaahdon nostava olut. Tuoksussa lähinnä kevyttä happamuutta sekä runsaampaa, rouhittua vadelmaa. Ei niinkään mansikkaa. Taustalta nousee kevyttä kahvin aromia, vähän samaan hentoon tapaan kuin reppuun pakatusta retkitermarista - ei kovin voimakasta, mutta selvästi kahvipaussista muistuttavasti kumminkin.

Maku on aika jees. Odotuksiin nähden varsin hyvä, mutta käyttökohteiltaan hyvin kapea. Kahvi ja kirpeähkön hapan mansikkaisuus sointuvat aika hyvin yhteen ja ovat voimakkuudeltaan aika tasapäisiä. Toimivuus nojaa suht pehmeään suutuntumaan sekä marjaisan raikkaaseen tunnelmaan. Jälkimaku on enemmälti vadelmaa esiintuova, mikä sekin nostaa osakkeita. Ei silti meikäläisen puuroa, mutta ihan mielenkiintoinen kokeilu, joka on spekseihin sidottuna viimeistelty erittäin onnistuneesti.

Pisteet: 33/50