Nøgne Ø Bahrainer Weisse

• Tyyli: Berliner Weisse
• Alk.%: 3,5
• Panimo: Nøgne Ø (Hansa Borg), Grimstad, Norja

Nøgnelta taisi kesän mittaan tulla tarjolle useampikin kauppavahvuinen uutuus. Bahrainer Weisse oli näistä yksi. Olut pohjautuu Petter Fornesin vuoden 2015 Norjan kotiolutmestaruuden voittaneeseen tuotokseen, josta keitettiin kaupallinen erä Grimstadissa.

Nimi viittaa oluen valmistuksessa käytettyyn bahrainilaiseen hapanjuureen, jolla on osansa oluen käymisessä ja sitä myöten happaman puhuttelevassa tunnelmassa. Humalaa keitokseen on mennyt vain mäskäyksen yhteydessä eikä vierrettä ole keitetty lainkaan. Villiä menoa ja bakteerien taikuutta kevyessä, berlinerweissemäisessä paketissa…

Nøgne Ø Bahrainer Weisse

Vaalea, haalea ja samea, hieman vaahtoa muodostava olut. Tuoksu on mieto, lähinnä hapan ja kepeästi vehnäisen maltainen - happamuudeltaan olut on hyvin kevyen omenainen ja runsaamman sitruksinen. Pirteä, raikas, kevyt.

No niin. Eli pirteä, raikas ja kevyt. Se sopii tähänkin. Maussa on hedelmäistä, pääosin sitrusmaista ja omenansekaista happamuutta orastavan vehnäisellä pohjalla. Vaaleaa on, tarttumapintaa on niukalti mikä tekeekin tästä kaikessa kirpakkuudessaan hyvän helteen taltuttajan. Tai noh, kivennäisvesi voi toki happamuuden jäljiltä olla (oli) helpotus, mutta noin ajatuksena.

Tuomio: Hapan. Ja mainitaan vielä pirteä, raikas ja kevytkin... Suoraviivainen berlinerweissenkaltainen olut.

Pisteet: 31/50

Alkon Pienpanimo-Oluet 2016: Suomenlinnan Foil Hat B Weisse

• Tyyli: 
• Alk.%: 4,9
• Panimo: Suomenlinnan Panimo, Helsinki, Suomi

Suomenlinnan Panimo rykäisi aika yllätyksellisen oluttyylin tiskiin. Berliner weiße on kotimaisella mittapuulla melko harvinainen veto ja luonnollisesti jotain sellaista, mikä piti testiin hakea. Toisen kotinsa Vantaalle jo aiemmin rakentanut panimo on yleisesti tasaisen laadukas, ehkä vähän yllätyksetön toimija, joka tekee maistuvaa jälkeä etenkin brittityyleissä. Nyt on kuitenkin hypätty Saksanmaalle ja vähän jännemmästä kulmasta vieläpä. Yleensä kyseiseen tyyliin liitetään olueen sekoitettavat makusiirapit, mutta suomenlinnalainen on jo valmiiksi maustettu ja sen punainen väritys on peräisin mustaviinimarjoista.

Sivuhuomiona sanottakoon, että välttelen nykyisin herukka-termin käyttöä. Kirjaani kirjoittaessani minulle on etenkin kotimaisten viinitilojen taholta tähdennetty, että herukka on kansanterveysmies Toivo Rautavaaran keksimä uusi nimitys. Viini-päätteinen marjan nimi kun muistutti kansaa sen piilevästä potentiaalista... Aijjai, ja nyt sitä on jo oluessakin.

Keski-Euroopan happamista ”perinneoluista” berlinerit ovat ehkä vähiten itseäni kiehtova kasti, joskin hyvin osuessaan herkullinen tyylilaji ovatkin. Mielenkiintoa ne herättävät joka tapauksessa. Eli foliohattu pois päästä (ja pullosta) ja avoimin mielin oluen kimppuun.

Suomenlinnan Foil Hat B Weisse

Punajuurimehumainen, valoa vasten aika veikeän värinen olut. Vaahtoa muodostuu aika niukasti. Tuoksultaan melko mielenkiintoinen. Mustaviinimarjaisuus on esillä varsin selvänä, joskaan ei täysin dominoivana elementtinä. Weißelle ominainen happamuus tehostaa marjan omaa tunnelmaa ja taaempana pysyttelevä mausteisuus tuo mukaan oman vivahteensa. Punertavaa marjaa, pirskahtelevaa hedelmää ja vehnäistä tuntua…

Maultaan tuoksun tapainen. Happamuutta, viinimarjaa ja kutkuttavan raikasta menoa. Jälkimaku on pitkä, raa’an omenaisen hapan ja mustaviinimarjainen. Maun loppuvaiheilta löytyy myös kevyttä mausteisuutta sekä keskiasteista katkeroa, joka sopii tunnelmaan hyvin. Marjaa tosiaan lyötyy, mutta kovin ylitse pursuavaa sen osuus ei kuitenkaan ole. Selvä tunnusomaisuus siitä toki kokonaisuuteen syntyy, mutta pelkästään happamaksi marjamehuksi olut ei äidy. Raakaa vehnäisyyttä ja kevyttä hedelmää on mukana taustavoimina ja yleisesti ottaen foliohattuweisse on varsin raikas ja kesäinen juoma. Hiljalleen myös yrttisen vihreä humalointi saa makuaan esiin. Vienoa ohuuttakin ajoittain tuntuu löytyvän. Täytyy tosin myöntää, ettei nyt olla omalla mukavuusalueella.

Tuomio: Marjaisa, hapan ja kevyen raikas berliineri. Toimiva, joskin vähän sivussa omalta mielipolulta… Kelpo olut.

Pisteet: 33/50

Mikkeller Drink’in Berliner

• Tyyli: Berliner Weisse
• Alk.%: 2,8
• Panimo: Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Tanskalainen Mikkeller omaa melko laajan skaalan erilaisia, melko laajalla rintamalla hedelmiä ja marjoja hyödyntäviä spontaanikäymiskokeiluita ja tämän kevän ”kevytolueksikin” on trendinmukaisesti valikoitunut happaman tyylikäs berliner weisse-tyyli. Vajaa kolmeprosenttinen, tuttuun tapaan Belgiassa pantu Drink’in Berliner meni kokeiluun vesisateen viilentämän grillaustuokion yhteydessä ja kyllähän se varsin kesäinen olut olikin. Ilmeisesti jossain on tarjolla myös tynnyrikypsytettyä versiota… Mielenkiintoista…

Kesäinen berliineri...

Mikkeller Drink’in Berliner

Utuinen, vaaleankeltainen olut kuohkealla, valkoisella vaahdolla. Tuoksultaan vehnäinen, hedelmäisen hapan, ehkä vihreän omenaisessa, sitruksisen pirteässä muodossa. Kevyt mausteisuus potkii taustalla – kepeä, raikas, kesäisen vaalea ja piristävä.

Maussa löytyy viheromenaista happamuutta, myös muuta, vienon raakaa hedelmää, mutta myös hieman sitruksen sävykkyyttä. Kevyttä makeutta, vaaleaa vehnää – hieman ”helpotettu”, pahimmilta kulmiltaan pyöristetty berliineri. Hiilihapoiltaan pisteliäs, yleisesti valkoviinimäisiä piirteitä henkivä. Siirapilla kikkailu makeuttaisi tämän taatusti liiaksi.

Tuomio: Lähinnä hedelmäisen hapan, samalla sitä samaa makeutta henkivä ”easy berliner”, joka kaipaisi lisää luonnetta. Oluena sen sijaan raikas, piristävä ja kevyt. Toimii mainiosti kesäisen grillailun kylkiäisenä.

Pisteet: 32/50

Pitää ilmiselvästi pekoni-punasipuli-marinoidusta porsaasta.

Kesän makuja pohjoisen shamppanjan tahtiin – Brewbaker Berliner Weisse

• Tyyli: Berliner Weisse
• Alk.%: 2,5
• Panimo: Brewbaker, Berliini, Saksa

Muutama päivä sitten fillaroin kotia kohti syyssateen virkistäessä ilmanalaa. Vaatteet märkinä asfalttitietä kiitäessä sisälläni heräsi vieno kaipuu kesän helteitä kohtaan… Pidän syksystä, yleisesti sanonkin olevani syysihminen. Syyssateessa ulkoilu on mielekästä ja tunnelmaa huokuvaa eivätkä hämärtyvät illatkaan valittamisen aiheita mieleen juuri kanna – loppukesät meneekin usein syksyä odotellessa. Miksi sitten yht’äkkinen kesän kaiho? Pitkä työpäivä, fillari ja vehreä luonto...mieleni teki biergartenin rauhaan, jossa monen monituista, raikasta janojuomaa tuli tänäkin kesänä kohotettua huulille raskaiden askareiden väliköissä. Näin syyskuussa ei patiolla enää ilman välikerrastoa istuskella ja penkkikin saattaisi sään puolesta olla hieman kostunut. Olut jäikin tuona päivänä juomatta, mutta illalla tietokoneen syövereistä löytyi merkintöjä kesän mauista – käännetäänpä siis veistä kesäihmisten haavassa…

Berliner weisse, Napoleonin joukkojen mukaan ”pohjoisen shamppanja”, arkisemmin (ja sumeilemattoman vapaasti käännettynä) ”kansan kuohujuoma”. Kevyt, yleensä alle kolmeen prosenttiin asettuva, hapan vehnäoluttyyli, joka kerää suosiota yleensä kesähelteillä. Nimensä mukaisesti Berliner weisse on saksalaista alkuperää, joskaan maasta ei nykyisin kovin montaa sen vakituista valmistajaa löydykään – minne lie sadat valmistajat aikojen saatossa kaikonneet, sillä vielä 1800-luvulla olut oli Berliinin alueen suosituin alkoholijuoma ja Wikipedian mukaan sillä oli kaikkiaan seitsemänsataa valmistajaa. Sinällään jännää onkin, että nykyisin tarjonnan kirjo on huomattavasti laaja-alaisempaa merten takana Amerikassa... Saksan markkinoista se täyttää noin prosentin luokkaa olevan siivun, jos sitäkään.  Itse en tätä ennen lajiedustajistoon ole päässyt tutustumaan, mutta heinäkuun helteillä päätin ottaa satojen vuosien mittaiset perinteet omaavan tyylin testiin.

Koska olut on yleisilmeeltään hapan, tavataan se nauttia ”vihreänä” tai ”punaisena” – eli joko maratti- tai vadelmasiirapilla maustettuna. No eipä moisia hienouksia kartanon kaapeista sattumoisin löytynyt, joten vulgaaristi ”raakana” tämä tuli nautiskeltua – lasiin sentään maltoin kaadella. No leikki leikkinä, ehkä ens’alkuun onkin ihan hyvä lähteä tutustumaan ”tavaraan itseensä”, ilman kylkeen tulevia lisukkeita. Vaikka Berliner weisset omaavat pitkän historian, on tämä yksilö peräisin hieman tuoreemman toimijan, vuonna 2005 perustetun Brewbakerin varannoista. Berliiniläispanimo on itselleni vielä tuntematon, mutta ilmeisen innovatiivinen ja uran alkuvaiheissa näemmä varsin tuotteliaskin panimo on kyseessä. Sopinee berliiniläiseen elämänmenoon mainiosti… Entä miltäs Brewbakerin berliner weisse kesäkuumalla maistui?

Brewbaker Berliner Weisse

Samea, hieman hailakan keltainen olut kevyellä, laskevalla vaahdolla. Tuoksultaan vehnäinen, happaman hedelmäinen ja kevyen hiivainen - myös etikkaista happamuutta löytyy. Kevyt ja sitruksisen pirskahteleva.

Myös maku on varsin hapan, se juontuu sitruksisesta, hedelmäisestä pohjasta jossa on myös kevyttä fruktoosin tuntua. Vihreää omenaa, tuota sitrusta sekä raakaa karviaista. Vaaleaa vehnäisyyttä, kevyttä valkoviinietikkaa. Tuntumaltaan kevyt, kesäinen ja virkistävän hapan sekä pirteän oloinen.

Tuomio: Happaman hedelmäinen, hieman vehnäisän pyöreä kesäjuoma, joka on kevyt mutta maistuva. Ensikosketus berliner weissejen maailmaan ei varmasti jää ainoaksi...

Pisteet: 31/50