Ruosniemen Arkkitehti

Ruosniemen Arkkitehti

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 6,1
• Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori, Suomi 

Arkkitehdin näkemystä seurataan, vaikka Insinööri napisee. Tummasävyinen ja tyylikäs pääsuunnittelija on luonteeltaan kompleksisempi ja lujuuslaskijan hellyttävä suoraviivaisuus aiheuttaakin joskus ymmärrysvaikeuksia. Ennen pitkää sopu löytyy ja kauppakeskusta nousee niin kuin ei olisi huomista.

Noniin, oman alan nimikeoluiden sarja saa jatkoa ja tällä kertaa vuorossa on ”itseoikeutettu” Arkkitehti. Ainakin tyylivalinnassa on käytetty hyvin pelisilmää, sillä sinällään trendikkään oloinen Black IPA tuntuu saavan osakseen melko hajanaista ymmärrystä. Usein ihan syystäkin…

Omakohtaisesti tyyli kuuluu vähän sellaiselle harmaalle alueelle, jossa yleisin kompastuskivi on oluen tasapainottomuus, pikkunäppäryys, jonka kanssa helposti kompuroidaan. Paahteen, ronskin humaloinnin ja ipamaisen rungon yhdistelmä tarjoaa usein varsin kaksiulotteisen tai vaihtoehtoisesti kauniin, mutta sisältä tyhjän, jopa harkitsemattoman lopputuleman, jolle pieni ryhti tekisi usein terää. Jollain osa-alueella yleensä keulitaan liikaa, optimaalisen makukokonaisuuden rakentamisen kärsiessä kärjekkyydestä. Ruosniemen Arkkitehti kuitenkin osoittautui mukavan tasapainoiseksi lajiedustajaksi.

Etikettiin painettu #00000 IPA oluttyylin seikkaperäsisti heksakoodein ja ihan nerokas idea, vaikkei olut ihan sysimusta taida ollakaan. Sinällään toki harmillisen mielikuvitukseton värivalinta, sillä ainahan sitä jonkin näppärän, tehtaalta löytymättömän sävyn olisi tuohon voinut taikoa...

Oluen esittelytekstin vastakkainasettelusta huolimatta Arkkitehti istui sulassa sovussa Diplomi-insinöönrin rinnalla. Insinööri tarkkailee tilannetta kameran takaa...

Ruosniemen Arkkitehti

Varsin tumma, valoa vasten kevyesti ruskeutta kajastava olut, joka kieltämättä aika lähelle mustaa asettunee. Vaahtoa muodostuu keskirunsainmitoin. Raikas tuoksu antaa aluksi lähinnä vahvaa, arktista greippisyyttä. Hiljalleen rivit suoristuvat ja takaa alkaa löytyä mukavaa paahteisuutta, kuivaa kaakaomaisuutta, myös muuta hedelmää ja yrttisyyttäkin. Greippi se kuitenkin jyllää ja saa hienosta havuisuuttakin osakseen. Nyt napsahti aikalailla kohdilleen.

Makukin toimii, vaikka hieman syvemmällekin voitaisiin mennä. Sinällään voimakkaat maut tuntuvat täyttävän vain makuväylien pintaosat, mikä tyylissä itseäni ehkä eniten häiritseekin. Arktinen greippisyys on jälleen sanapari, jonka kaivan kokemuksen päärooliin. Eli raikasta ja puhdasta greipin tanssahtelua on tarjolla muiden makujen täyttäessä taustapaikkoja paahteisen maltaisuuden ja yrttisen havuisuuden saadessa seuraavaksi eniten lava-aikaa. Greipinsävyisessä lopetuksessa suuhun nousee myös kevyttä suklaisuutta tummahkon hedelmäisyyden ollessa enemmän puolivälin juttuja. Vaikka taustaa oluelle vähän huutelinkin, saa siitä miellyttävän mukavasti kiinni. Tasapainoa löytyy, eikä paletista löydy moitteen sijaa. Nyt on näppärää!

Tuomio: Raikkaan greippinen ja selkeälinjainen Black IPA. Hyvä sellainen.

Pisteet: 37/50

Thornbridge Valravn

Thornbridge Valravn

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 8,8
• Panimo: Thornbridge, Ashford in the Water, Englanti

Tein vuoden alkajaisiksi ensimmäisen verkkokauppatilaukseni Alkoon ja yksi merikontin kokoiseen pahvilootaan sullottu olut oli tämä Thornbridgen vahvanpuoleinen Imperial Black IPA eli Valvran. Thornbridge on omissa kirjoissani laadukas ja ylemmän luokan brittipanimo, jolta on tullut maisteltua käytännössä aina vähintäänkin toimivaa tavaraa. Joku saattaisi pitää itämidlandilaispanimoa kokonaiskuvassa hieman tylsänäkin, joskaan ei aivan perinteisen bitterpajan suhteessa kuitenkaan. Tottahan sekin on, sillä Thornbridge Hall –sarjan ulkopuolella on tarjolla pääasiassa perusvarmoja ja koruttomia suorituksia eri oluttyyleistä, mutta jotenkin se vain tuntuu toimivan niin hyvin. Pakko myöntää, että tästä huolimatta Valvran lähti mukaan enemmänkin nimensä vuoksi, sillä olen jo moneen kertaan lukenut sen äkkiseltään väärin… Tämähän on siis Valviran virallinen olut, eikös. 

Leikki sikseen, nimi on lainattu myyttisiltä verta ja lasten sydämiä vapautuakseen  janoavilta, korpin asuun pukeutuneilta levottomilta henkihahmoilta. Black IPAsta olen tyylinä aiemminkin todennut, ettei se varsinaisiin suosikkeihini kuulu, mutta osuessaan toimii vallan moitteettomasti. Valvranin imperiaalinen etuliite antaa myös uskoa paremmasta ja kieltämättä hieno paketti on tällä kertaa saatu kurottua kasaan. Samaa mieltä on näköjään väki Ratebeerissä, jossa olutta on arvostettu varsiin toimivaksi sarjassaan (95/90).

Thornbridge Valravn

Tummanruskea, kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu on sitruksinen, runsaan hedelmäinen ja napakka. Kun lasia vie kauemmaksi, avautuvat myös paahteisemmat, hivenen pähkinäsuklaiset aromit.

Maultaan toimiva, melko runsas ja voimakas. Runsas sitruksisuus iskee alun piilottelun jälkeen lujaa, muttei brutaalisti. Se kietoutuu yhteen niinikään nousevan paahteisuuden kanssa muodostaen napakasta loppuliusta sitruskuorisen rapean, hiiltyneen maltaisen symbioosin. Tuoksun hedelmäisyys pääsee esiin aivan maun alkuvaiheilla hennon suklaisuuden väijyessä varjona taustalla vienon pähkinäisyyden nostaessa päätään lopussa. 

Sitrusmaiset, kovan havuiseksi kääntyvät teesit vahvistuvat hiljalleen, mitä pidemmälle maistelu etenee. Nokisuus seuraa mukana pienempien nyanssien ikään kuin kadotessa alle. Kyllä ne siellä ovat, mutta uudelleen löytäminen vaatii pientä vaivaa. Kokonaisuutena toimiva ja mielenkiintoinen.

Tuomio: Selkeä ja runsasmakuinen, napakka Black IPA.

Pisteet: 38/50

Tanker / Fat Lizard FIN/EST Beer Run Black IPA

Tanker / Fat Lizard FIN/EST Beer Run Black IPA

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 6,8
• Panimo: TANKER, Vaida, Harjumaa, Viro / Fat Lizard Brewing Co., Espoo, Suomi

TANKERin väkihän piipahti tuossa taannoin myös allekirjoittaneen kotikonnuilla eli HIISIn tykönä keittelemässä, mutta on itsekin isännöinyt vastarannan panimovirtuooseja jokuseen otteeseen. Espoon liskomaisimman panimon retki Etelä-Helsinkiin poiki taannoin mielenkiintoisen lopputuotoksen, virolais-suomalaista yhteistyötä esittelevän FIN / EST Beer Run Black IPAn. Olut tuli jo hyvän aikaa sitten vastaan Hops United –verkkokaupassa ja pääsikin pienen odottelun jälkeen testiin vakuuttaen Olutkellarin raadin, joka ei Black IPOjen ylimpiin ystäviin varsinaisesti kuulu.

Huomionarvoista tapauksessa on myös se, että vaikka virolainen TANKER on tuttu toimija jo parin oluen verran, oli tämä juoksuolut allekirjoittaneen ensikosketus Fat Lizard sielunelämään. 

Tanker / Fat Lizard FIN/EST Beer Run Black IPA

Tummanpuhuva, todella runsaalla ja kestävällä vaahdolla kruunattu olut. Tuoksu on kevyen paahteinen, runsaan havuinen ja greippinen hienoisella hedelmäisyydellä varustettuna. Raikas, puhdaspiirteinen ja hyvä.

Maultaan varsin mainio Black IPA. Sopivasti paahtunutta maltaisuutta kevyen suklaan varjolla, riittävän rutistuksen tarjoavaa, suoraviivaista havuisuutta sekä napakkaa greippisyyttä, jotka tarraavat napakasti kiinni loppupuoliskolla. Kevyttä hedelmää, lopussa myös mausteista potkua. Pitkä jälkimaku on purevan greippinen, kevyen paahteinen. Rungoltaan melko kevyt, mutta aukoton ja oikeastaan lajiin varsin hyvin optimoitu. Toimii.

Tuomio: Laadukas ja hyvin maittava Black IPA. Olisi pitänyt ostaa useampi. 

Pisteet: 38/50

The Flying Dutchman Nomad Black Is Black And I Want My Baby Back Black Rye IPA

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 5,5
• Panimo: The Flying Dutchman Nomad Brewing Company, Vantaa, Suomi
  
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Tanska

Have a sip of this beauty and you quickly realize there is no going back, Rye truly is the new black. Brewed with Pale ale malt, rye malt and roasted wheat malt and hopped with Columbus, Chinook, Centennial, Amarillo, Simcoe and Citra hops this IPA creates a nice contrast; heavenly refreshing taste and the colour so black that even the gothic prince of darkness would give thumbs up. Enjoy the soft touch of dark malts, the crispy taste from the rye malt and fresh flavours from the best American hops. Or drown in your darkest sorrows.

The Flying Dutchman Nomad Brewing Companyn Ronald de Waal nostaa rukiin uudeksi mustaksi ja tämänhän meikäläinen allekirjoittaa mieluusti. Kohteena on tällä kertaa vahvasti jenkkihumaloitu (Columbus, Chinook, Centennial, Amarillo, Simcoe ja Citra) black IPA, joka lienee saanut nimensä 60-luvulta tutun Los Bravosin Black is Back –biisin kertsin mukaan. Pientä tutkivaa guuglailua harjoittaessani törmäsin musamaailmassa myös hieman tuoreempaan nimikaimaan, joka musiikillisesti uppoaa itselle hitusen jouhevammin. Tai no, ilmeisesti tuo jonkinlainen mainosvideo sitten on, mutta musiikillista antia ei voi silti väheksyä: Slown - Black Is Black , I Want My Baby Back

Olut on nautittu mökkilaiturilla keskisuomalaisen mielenmaiseman hämärtyessä syysillan hiljaisuudessa. Tunnelmasta ei siis tämä kokemus jäänyt kiinni. Black Is Black And I Want My Baby Back Black Rye IPA näkyy tulevan kertaeränä myös Alkon valikoimiin aivan näillä näperryksillä. Eli ei tarvitse Virosta saakka (välttämättä) tilata.

The Flying Dutchman Nomad Black is Black and I want My Baby Back Black Rye IPA

Tummanruskea, hitusen punertava olut kauniilla vaahdolla. Tuoksua dominoi tuoreen pureva ja virkeä humalointi greippisin ja havuisen teesein. Kevyempää hedelmäisyyttä, hienoista lakritsia ja paahtunutta maltaisuutta löytyy myös joukosta. Etäinen kahvinvirekin leijuu ilmoilla.

Maku potkii tuoksun tavoin: alussa soljuvasti mukaan hyppäävä greippiä, joka tarraa kunnolla kiinni maun kääntyessä loppuliukuunsa. Se ottaa mukaansa sylillisen männynhavuja, jotka nousevat vahvaan rooliin katkerassa jälkimaussa. Takapoljennassa on myös kevyttä mausteisuutta sekä hedelmäisyyttä, suht mietona pysyttelevän maltaisuuden antaessa makuun lopulta nokisuudeksi nousevaa, kahvivivahteista paahteisuutta. 

Rukiin rouheus pääsee esiin jälkimaun porteilla oluen hieman lämmettyä. Se pelastaakin muutoin vähän yksioikoiselta vaikuttavan kokonaisuuden. Voisi omaan makuun olla hivenen vahvempaa, sillä ronskinpuoleinen humalointi jää ajoittain ilman todellista tukea. Noh, saapahan ainakin nauttia täysin siemauksin tuoreesta, puhdaslinjaisesta ja mielestäni hyvin onnistuneesta humaloinnista.

Tuomío: Taidokkaasti humaloitu, muutoin vähän kevyt Black IPA.

Pisteet: 34/50

Olvi Black IPA - The Dark Side of Iisalmi

No niin, taas ollaan jännän äärellä...

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Olvi, Iisalmi, Suomi

Syksy on tuonut mukanaan melkoisen määrän uusia olutuutuuksia kotimaisilta panimoilta ja ilmaisnäytelähetit ovat kierrelleet ahkerasti ympäri Suomen lähiöitä. Uutiskynnyksen selvästi ylittävä oluttuttavuus tulee tällä kertaa Iisalmesta, missä on parin viime vuoden aikana otettu jossain määrin härkää sarvista ja lähdetty perusvarmalta salkkulagerlinjalta rohkeasti tutustumaan ”uusien olutvillitysten” ihmeelliseen maailmaan. Ja varsin onnistuneesti vieläpä, pakko myöntää.

Tällä kertaa meille esitellään Iisalmen synkempi puolisko, The Dark Side of Iisalmi – tai ainakin niin tyylikkään, mustanpuhuvan ja informatiivisen tölkin kyljessä sanotaan. Black IPA on kieltämättä oluttyyli, jota ei kolmen suuren koplalta ehkä ensimmäisenä olisi odottanut, mutta toisaalta se jatkaa Olvin hyväksi havaittua IPA-APA-linjaa. Myöhemmin syksyllä kauppoihin on tulossa vielä joulueditioitu IPA, mutta siitä sitten lisää myöhemmässä vaiheessa, kun totuus meille valkenee. 

Olvi Black IPA on joka tapauksessa varsin tyylikkäästi puettu, etukäteen salaisen kutkutteleva olutuutuus, joka aloittanee Suomen valloituksen lähiaikoina. Se on humaloitu Cascadella ja Targetilla, sekä Barth-Haas Groupin luomilla Yellow Sub- ja T'N'T-humalasekotteilla. Nämä ovat mitä ilmeisemmin eri lajikkeista pellettimuotoon puristettuja sekoituksia, jonkalaisiin en ainakaan tietoisesti ole aiemmin törmännyt. Sinällään varsin nerokas oivallus, ei siinä mitään. Reittausblogin Harrille kunniamaininta asian havaitsemisesta ja tonkimisesta. Myös Pyynikiltä kuuluu tulleen kauppavahvuinen Black IPA eli lieneekö tässä lajissa enemmänkin potentiaalia tulevaisuudessa sessio-oluiden sarjaan...

Olvi Black IPA

Todella tumma, valoa vasten ruskeaan kääntyvä BIPA. Vaiko kenties Dark IPA... Vaahtoa nousee runsaasti ja se on kohtalaisen kestävää sorttia. Tuoksultaan hieman "kova", raa'an pellettimäinen mutta yleisesti toimiva. Kohtalaisen runsaassa humaloinnissa esiintyy mäntyä, tuoretta havuisuutta ja kevyempää greippisyyttä. Taustalla hienoista paahteisuutta.

Maultaan monipuolisempi, tasapainoinen ja aika runsaskin. Tuoreen havuinen, sopivan pisteliäs ja greippisen katkeran loppusilauksen saava humalointi on raikasta, selkeää pääroolia näyttelevää ja mukavan voimakaslinjaista läpi maun. Loppurutistus on varsin tiukka joskin pehmentyy pitkää jälkiliukua eteenpäin lasketeltaessa. Mallaspuoli antaa mukaan kevyttä suklaisuutta sekä hieman voimakkaampaa paahteisuutta. 

Aika ajoin myös kevyt limppuisuus nousee esiin eikä kokonaisuus vaikuta yhtään hullummalta - aukkoja ei vaikuta olevan eli homma toimii hyvin. Luonnollisesti kokonaisuus hieman kevyt on, muttei kohtalokkain seurauksin. Black IPA tyylinä antanee sitä paremmin anteeksi kuin stout tahi muut enemmän tuntumaa vaativat kumppanit.

Tuomio: Varsin vakuuttava ja puhdaslinjainen Black IPA maitokauppavahvuuksiin. Iisalmessa aletaan saada juonesta kiinni.

Pisteet: 35/50