Timothy Taylor’s Boltmaker

Timothy Taylor’s Boltmaker

• Tyyli: Bitter
• Alk.%: 4,2
• Panimo: Timothy Taylor, Keighley, Englanti

Silmäparini erotti erään paikallisen kanssaharrastajan kokkauskuvan reunasta Timothy Taylor Landlord -putelin, josta olen itse tehnyt viimeisen näkö- ja maistohavainnon näillä seuduin viimeksi pari vuotta sitten. Palokan Citymarketista sitä kuulemma pitäisi saada, mutta harmillisen tyhjää hyllypaikkaa se minulle ainakin pari viikkoa sitten tarjoili. Viereistä, saman panimo Boltmakeria sen sijaan riitti ja olut onkin kummitellut omilla maistolistoilla jo pitkään.

Boltmakeriä sanotaan aidoksi yorkshireläiseksi Bitteriksi, kuten varmaan kaikkia muitakin Timothy Taylorin tekemiä tyylilajin edustajia. 4,2-prosenttisen oluen (caskina 4,0%) tarina alkaa jo 1930-luvulta, jolloin myyntivastaava Jack Tillotson ehdotti panimon laittavan kampoihin alueella suosiota nauttineen Barnsley Bitterin dominanssille. Kuulostaa jostain syystä tutulta ja sitä se onkin, sillä parikymmentä vuotta myöhemmin syntynyt Landlord laskettiin markkinoille täysin samasta syystä: Barnsley Bitter maistui Yorkshiren kaivostyöläisille turhankin hyvin ja Timothy Taylorilla haluttiin päästä osingoille.

No, joka tapauksessa: Tillotsonin pyyntö toi markkinoille nelipinnaisen Bitterin, joka tunnettiin pitkään nimellä Best Bitter. Panimo järjesti vuonna 2012 nimikilpailun, jonka myötä oluen nimi muuttui meidän nyt tuntemaksi Boltmakeriksi. Nimenmuutos koettiin tarpeelliseksi, koska ilmeisesti kansalla tahtoi mennä Best Bitter- ja Golden Best -oluet sekaisin. Tai sitten vain varmuuden vuoksi. Nimikilpailun voittanut ehdotus tuli cask ale -tarjonnastaan tunnetun Boltmaker's Pubin vuokraisännältä Tim Boothilta, joka ansaitsi ehdotuksellaan tuhannen punnan rahapalkinnon (lahjoitettiin eteenpäin) sekä 36 gallonan edestä Boltmakeria hanoihinsa. Nimiehdotuksistahan kilpailtiin myös viisikymmenluvulla Landlordin julkaisun aikaan, joten perinteiden äärellä ollaan niin oluiden kuin huvienkin suhteen.

Boltmaker valmistetaan Landlordin tapaan Golden Promisen -maltaiden varaan ja humaloidaan kokonaisin Styrian Goldings-, Goldings- ja Fuggles kävyin. Käytössä on Timothy Taylorin talon hiivakanta ja lopputulema on varsin suunmukainen, varmaotteinen sekä mallikas Bitter. Landlord on näistä kahdesta ehkä enemmän omaan mieleeni, mutta kyllä sitä iltaa ihan mielellään pultintekijänkin kanssa istuskelee.

“A well-balanced, genuine Yorkshire Bitter, with a full measure of maltiness and hoppy aroma – Boltmaker is first choice for the discerning drinker – on both sides of the Pennines.”

Timothy Taylor’s Boltmaker

Kuparinen, runsasvaahtoinen, nätti olut. Tuoksu on miellyttävä. Karamellinen maltaisuus, pähkinäinen kuivuus, yrttisyys, ruohikkoisuus, taustalla pysyttelevä sitruksisuus ja kevyt mausteisuus. Hyvää brittimenoa siis.

Maku toistaa tuoksua melko napakalla lopetuksella.  Toffeinen maltaisuus pohjaa alustaa pähkinäiselle, ruohoisen purevalle, yrttiselle ja kevyen sitruksiselle kokonaisuudelle. Varsin toimiva, perusasiat esittelevä ja turhia kaunistelematon bitter. Oiva pari Landlordille, joka tästä kaksikosta on kuitenkin enemmän mieleeni.

Pisteet: 35/50

Pukki Party: Pyynikin Norwich IPA & Woodforde's The Perfect Finish

Kaksi Pukkia.

Kulunut parivuotinen on ollut suomalaiselle futisfanille harvinaisen herkullista aikaa, joten pessimisti voisikin todeta kansainvälisen pandemian olevan jonkinlainen luonnon väliintulo moisen ilotulituksen keskelle. Oli niin tai näin, on kaipuu kuningaslajin pariin kova allekirjoittaneellakin – oli sitten kyse kansainvälisistä sarjoista, tulevaisuuteen siirretyistä EM-kisoista, kesät normaalisti kruunaavista kotimaan sarjoista ja eritoten oman höntsäporukan maanantaivuorosta.

Onneksi Pukki Party -ilmiön voimakkuus on liikaa myös vellovalle virusaallolle. Brittiseura Norwich ja eritoten sen kärkipelaaja Teemu Pukki sai kuluvan kauden myötä nimittäin kaksikin maltaista kunnianosoitusta osakseen. Ja koska Suomi on Norfolkin ohella ymmärrettävän tärkeä markkina-alue Norwich City FC:lle, löytyvät molemmat Pukki-oluet lähikyläkauppojenikin valikoimista.

Vaikkei kumpikaan näistä oluista varsinaisesti Teemu Pukin nimeä kanna, ei etikettien kuvituksista jää epäselväksi sankarimme osallisuus. On myös osuvaa, että toinen kanarianlintujen väreihin puetuista tölkeistä on lähtöisin suomalaispanimolta.

Norwich IPA

Pyynikin Brewing Co., Tampere, Suomi

Session IPA / 4,7%

---

The Perfect Finish

Woodforde's Brewery, Woodbastwick, Englanti

Amber Ale / 3,8%

Pyynikkihän sen oluen suomalaisista tekaisi. Norwichin väki etsi Suomen markkinoilta kotimaista yhteistyökumppania hankkeelleen ja tamperelaisilta löytyi tarvittava kapasiteetti, into ja mukaan heittäytymisen taito. Seura ja panimo löivät kättä päälle ja jokunen aika sitten kaupoista alkoi jo löytymään tölkkiä, jonka kyljestä löytyy Teemu Pukki tuttuun tapaan sormi pystyssä.

Seuraolutta on tehty myös sumusaarilla ja tästä tekosesta on vastuussa itselleni tähän saakka tuntematon, joukkuettakin sponsoroiva Woodforde’s Brewery Norwichin itäpuolelta. Idyllisissä maalaismaisemissa keitetty The Perfect Finish -olut on Pyynikin vastaavaa selvemmin suoraan el Pugiin linkitetty tuote ja sitä myydään Englannissa Teemun naamavärkillä koristeltuna. Suomen markkinoille etikettiä on kai pitänyt hieman muuttaa ja valokuvantarkan muotokuvan sijaan tölkin kyljestä löytyy vähän old schoolimpi, kasvoton, mutta edelleen yhdistettävissä oleva pelihahmo. Pyynikin aika tarkkakin "piirros" on kuitenkin päässyt viranomaisseulan läpi – jossain tuolla välillä se raja kuitenkin oluen ja supersankarien parittamisen kanssa sitten menee.

Laittelin molemmat Pukki-oluet laseihin ja lähdin maistelemaan niitä rintarinnan. Pukki Party, tupla-Pukki… Kuinka sen nyt haluaakaan nimetä. Sen suurempaa kilpailullista vertailua kahdesta oluesta ei kannattanut alkaa tekemään, sillä Pyynikin Norwich IPA on jenkkihumaloitu IPA (Centennial, Citra, Mosaic) ja Woodforde’sin tuotos on brittitunnelmaa uhkuva, 3,8-prosenttinen Amber Ale. Fiilistelin oluita vuoronperään ja totesin ne varsin toimiviksi, joskin odotetun erityyppisiksi tribuuteiksi.

Tupla-Pukki:

Pyynikin Norwich IPA & Woodforde's The Perfect Finish

Pyynikin Pukki on sameampi, hieman runsaammin vaahtoavakin. Woodforde’sin esitys on oikeastaan täysin kirkas. Väriltään molemmat ovat oranssisen keltaisia eli sävykkyyttä löytyy normi-IPAn vaaleutta enemmän.

Pyynikin tuoksu on todella hyvä, rehtiä IPAa kevyen keksimäisenä, pääosin kuitenkin sitrushedelmäisenä ja havuisen tuoreena. Mukavan raikas ja napakka.

Mutta ei ole kehno tuoksu englantilaistenkaan tulkinnassa. Hieno, engelsmannimainen tunnelma hyökyy vastaan heti ensinuuhkaisulla. Runsasta karamellimaltaisuutta, keksiä, yrttiä ja hedelmäisyyttä. Yllättävän runsas ja pehmyt.

Pyynikki jatkaa hyvää länsirannikolle viittaavaa poljentoaan myös maussa. Lopun greippisyys puree hyvin ja yhtyy tuohon esillä olevaan, hienoiseen keksimäisen maltaiseen taustaan ja ehkä vähän pihkaiseenkin tarjontaan. Alkupuoli mennään enemmän sitruksen viitoittamana, havuakin sekaan mahtuu. Parasta IPAa, mitä Pyynikiltä lienen maistanut. Rehtiä ja rehellistä.

Brittiversio ei hyökkää samalla terävyydellä, vaan se luottaa viipyilevämpään taktiikkaan. Itseasiassa huomaan hengittäväni lasi nenällä pitkään, ennen kuin kostutan edes huuliani olueen. Tuossa tuoksussa on jotenkin vain niin paljon tunnelmaa. Ja on se makukin lopulta hieno. Brittialea, kunnollista. Keksimäinen maltaisuus, hedelmäisyys ja kohtalainen katkero, johon liittyy myös kevyttä mausteisuutta ja vivahdus pähkinää. Aivan tuoksun syvyyksiin tai muhkeuteen ei nyt ylletä, mutta juotavuus on tapissaan. Vähän liiankin, perusvarmaa menoa maiskuttelisi mielellään pidempäänkin.

Kumpi sitten voitti? Kaksi jo lähtökohdiltaan erilaista taktiikkaa on hankala laittaa samoihin saappaisiin. Molemmat yllättivät toimivuudellaan ja ovat oluita, joita joisi mielellään uudestaankin. Tasavahva pari omilla vahvuuksillaan. Makuasia sitten, ottaako jenkki- vaiko brittilähestymiskulman asiaan.

Pyynikin Norwich IPA: 36/50

Woodforde's The Perfect Finish: 34/50

Verdant Brewing Co.: The Window's Accusing the Door of Abusing the Wall & Headband

Verdantia saa nykyään ihan Citymarketistakin. Palokan Citymarketista nimittäin.

“Jaahas!”

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Siis se, mitä puoliääneen totesin itsekseni, kun huomasin Palokan Citymarketin myyvän Verdantin oluita. Alle kolme viikkoa sitten tölkitettyjä Verdantin oluita. Viikonlopun ohjelmistoon olikin ollut aikeissa sovittaa rautakauppavisiitti, joka nyt suuntautuikin Seppälän alueen sijasta pohjoisempaan Palokkaan. Ihan siihen Citymarketin naapuriin. Kuinkas sattuikaan!

Verdant nuoremman polven brittiläisen panimokaartiin mehukkaimpien panimoiden joukkoon lukeutuva tekijä. Cornwallin hieman syrjäinen, joskin luonnoltaan kiehtova saarivaltion kolkka ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen puhuttaessa modernien oluttyylien timanttisimmista tuotantopaikoista, mutta vahvasti muuttotappioinen Penrynin taajama näkyy tekevän poikkeuksen mieleni kirjoittamaan sääntöön.

Mutta siis Palokkaan. Sain hieman myöhäisen lähdön apajille, joten olin jo varautunut henkisesti kohtaamaan vähintäänkin rankasti ehtyneet hyllyt – sen verran moni oli jo kehunut tölkkiuutuuksia verottaneensa. Lauantai-iltapäivä sai kuitenkin aurinkoista jatkoa: hyllypaikka suorastaan pursusi Verdantin kaksikkoa. Erä ei ollutkaan niin minimaalinen, kuin pelkäsin. Sivuhuomiona todettakoon, että hyvin hiljaisesta kauppahetkestä huolimatta kaupan kehuttu olutosasto vaikutti herättävän kiinnostusta asiakkaiden keskuudessa. Hieno juttu!

Tarjolla oli siis otsikon mukaiset, sameat humalailoittelut: The Window's Accusing the Door of Abusing the Wall sekä Headband. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun Verdanteja lasiini sain kaataa. Näitä on tullut pyöritelty aika useinkin verkkokauppojen uutuushyllyjen varsilla, mutta olen pidättäytynyt himojen kiusoituksilta. Senpä vuoksi en epäröinyt hetkeäkään, kun oluita kerran kotikylän kaupasta löytyi.

Verrattomia kauppaoluita!

Alle 3vko tölkityksestä.

Nimihirviö The Window's Accusing the Door of Abusing the Wall on 4,7-prosenttinen BRU-1:llä ja Stratalla humaloitu New England Pale Ale. Samaan suuntaan nyökkäilee myös ytimekkäämmin nimetty Headband (humalina Citra, Mosaic, Columbus ja Chinook), jossa vahvuutta on aavistuksen enemmän eli 5,5%. Headband on kaksikosta muhkeampi, mehevämpi ja vähän solidimpi muutoinkin - The Window's Accusing the Door of Abusing the Wall nojaa sen sijaan runsaamman railakkaaseen aromaattisuuteen ja kepeämpään tunnelmaan.

Headbandin kohdalla on vielä todettava, että sehän julkistettiin ensi kerran jo vuonna 2015 eli Verdantilla ollaan oltu kyllä hienosti sameiden aaltojen harjalla jo hyvissä ajoin – johtuneeko sittenkin tuosta sijainnista saaripahasen läntisimmässä kolkassa, kollegoitaan lähempänä Atlantin takaa vyöryvien trendiaaltojen alkulähteitä. Headband joka tapauksessa avasi Verdantin panimon kaupallisten oluiden taipaleen ja on täysin pätevää kamaa nyt viisi vuotta myöhemminkin.

Erinomainen kaksikko kaikin puolin. Oluet on nautittu 18.4.2020 ja niiden tölkitysleimat näyttävät lukemia 30.3.2020 ja 31.3.2020. Headband on näitä päivän verran tuoreempi ja BBE-merkintä näkyy yltävän puolen vuoden päähän tölkityksestä. Sanomattakin selvää, ettei sinne saakka ole syytä odotella.

Verdant The Window's Accusing the Door of Abusing the Wall

Verdant Brewing Co., Penryn, Englanti

New England Pale Ale / 4,7%

Pisteet: 39/50

Varsin samea, vaaleankeltainen, hedelmäisen näköinen ja valkean, runsaan sekä varsin riittoisan vaahdon nostava olut. Hyvin aromaattinen tuoksu nostattaa nenään aromaattisen sitrushedelmien kirjon, joka johdattaa vaalean trooppista, runsasta mutta ilmavaa aromimaailmaa ympäri huonetta. Ananasta, aprikoosia… Hienoa. Fresh on päivän sana. Erinomainen tuoksu.

Maku hyödyntää tuoksun tarjoamia komponenttejä. Sitrusta, mandariinin kuorta, vaaleaa, parfymaattisuuttakin henkivää trooppisuutta. Lopussa kevyttä purentaa, runko on odotetun vaalea, vehnän pyöristämä mutta myös sopivan kepoinen. Hyvää on.

Verdant Headband

Verdant Brewing Co., Penryn, Englanti

New England Pale Ale / 5,5%

Pisteet: 38/50

Samea, hedelmäisen oranssinen, kuohkean ja kestoisan vaahdon nostava olut. Suht mehukas, myös hieman karhean aromaattinen tuoksu henkii sitrusta sekä kuoren että hieman hedelmälihankin muodossa. Tropiikin sävyjä löytyy muutenkin. Ei niin leijailevan harsoinen kuin ikkuna-ovi-seinä -olut vaan vähän solidimmalta meno vaikuttaa. Raskaaksi älkööt silti luulko. Lupaava on tuoksu tässäkin.

Maku on tuoksua myötäilevä. Sitrusta, mandariinin kuorta, mehuakin. Trooppisuutta löytyy myös, aprikoosia, papaijaa ja sen sellaista. Kovin napakkaa puraisua ei loppuun saada, vaikka mehevän tunnelman alta vähän greipimpääkin särmää löytyy. Huh. On tuoretta, on mehevää, on aromikasta ja mehukasta. Kelpaisi kauppahyllyyn vähän pysyvämminkin.

Northern Monk Patrons Project 18.03 // Sandy Kerr // North Sea Sessions // TDH Pale Ale

Northern Monk Patrons Project 18.03 // Sandy Kerr // North Sea Sessions // TDH Pale Ale

Northern Monk Patrons Project 18.03 // Sandy Kerr // North Sea Sessions // TDH Pale Ale

• Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Northern Monk Brew Co., Leeds, Englanti

Northern Monkin surffiolut on osa jo monille tuttua Patrons Project -olutsarjaa. 18-alkuiset oluet on varattu koillisrannikolla kasvaneen, nykyisin maailmaa aaltojen perässä kiertävän surffarin, Sandy Kerrin nimikkotuotteille.

Kerr-saagan kolmas ja tuorein olut 18.03 North Sea Sessions on tyyliltään triplasti kuivahumaloitu Pale Ale. Brttiläisen ohran ohella sen rungosta löytyy Vienna Maltia, jota panimo kehuu yhdeksi suosikeistaan. Kauraa löytyy myös, niin mallastettuna kuin hiutaleinakin ja rungon täydentää maltodekstriinilisä. Humalointi on pehmeän ja vaalean mallaspedin ohella suuressa roolissa, kuten arvata saattoikin. Kuivahumalointia on harjoitettu kolmessa erässä ja olueen on uponnutkin yhteensä 24 grammaa Citraa, Amarilloa ja Simcoeta jokaista olutlitraa kohden.

Olut on ostettu Palokan Citymarketista, eli ihan maitokaupparajoihin sopivasta NEPAilusta on kyse. Etiketti on sarjan tyyliin kuuluvasti avatuvaa mallia ja yritin parhaani mukaan saada sen kaikki puolet edes jollain tapaa kuviin.

Northern Monk Patrons Project 18.03 // Sandy Kerr // North Sea Sessions // TDH Pale Ale

Northern Monk Patrons Project 18.03 // Sandy Kerr // North Sea Sessions // TDH Pale Ale

Northern Monk Patrons Project 18.03 // Sandy Kerr // North Sea Sessions // TDH Pale Ale

Aika samea, hedelmäisen mehuisa, keltaisen sävykäs olut pitkällä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on varsin mehevän trooppinen, mehukas ja samaan aikaan leijailevan aromaattinen. Kevyttä mausteisuutta, muutoin mennään mehut edellä.

Maku on tuoksun linjoilla. Hyvin pitkälti tropiikkista mehusteluahan tämä on, appelsiini, sitrus ja hedelmälihaisat aprikoosit ja muut seuranaan. Lopusta löytyy kevyttä särmää greipin kuorisen napakkuuden muodossa, mutta mahdottoman riuska sen ote ei luonnollisesti ole. Perusvarma ja laadukas sameusmehu Northern Monkin tyyliin.

Pisteet: 37/50