Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janoinen Lohi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Janoinen Lohi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Boon 2-Year Unblended Oude Lambiek


Dark Starin jenkkijuomaa tapaillessani huomasin pöydässä edesmenneiden Belgeviikkojen juomalistan. Trendityylejä tarjoilleet belgipanimot eivät tässä vaiheessa hirveästi innostaneet, mutta hanalistan puolella piti ihan tarkentaa katsettaan.  Seinälle kirjaillun tankkikirjon vilkaisu kuitenkin paljasti, ettei esimerkiksi Caractère Rougesta ollut enää tippaakaan jäljellä, mutta monien loppuneiden rinnalla sinnitteli vielä kovasti kutsuva boonilainen. Sekoittamaton, yhdestä tynnyristä valutettu, kaksi vuotta kypsynyt Oude Lambiek. Sitä kiitos!

Sekoittaminenhan ei sinällään ole lambikien kohdalla huono asia. Eri erien hallittu yhteensaattaminen näet tasapainottaa makumaailmaa, sillä nuori lambik mahdollistaa käymisen jatkumon ja hiilihapot, pidempään kypsynyt osanen taas takaa kypsyneiden makujan vivahteikkaamman kirjon ja elegantin lopputuleman. Siksipä oikeastaan yllätyin, kuinka tasapainoinen olut tämä kaksivuotias natu-Lambik (anteeksi hätäisesti lisäämäni etuliite) oikeastaan olikaan. Ei toki huippuunsa hioutunut suoritus, mutta taattua Boonin laatua joka tapauksessa.

Boon 2-Year Unblended Oude Lambiek
Sameankeltainen, käytännössä vaahdoton ja lähestulkoon stilli lambik. Tuoksu enteilee hyvää. Se on hyvin kuiva, happaman omenainen, kirpeän rypäleinen ja valkoviinin vivahteisen tamminen. Yllättävän vivahteikas ja kuivuudesta huolimatta hedelmäinenkin. Vaalean hedelmäinen. Happamahkon vaalean hedelmäinen. Todella hieno ja arvokas aromi.

Maku... on myös hyvä, muttei aivan tuoksun mittoihin yltävä. Koristeomenainen happamuus värittää palettia, josta löytyy vaaleita tammen sävyjä, kuivan valkoviinin kirpeää hedelmäisyyttä sekä loppua tasoittavaa vehnän pyöreyttä. Ja johtuuko tynnyristä vaiko mistä, mutta ripaus vaniljaakin leijuu taustalla.

Kokonaisuus on yllättävänkin tasapainoinen, makuhermoa kutkutteleva, joskin siitä huomaa, ettei sitä kulmia hiovaa ja ehkä syvyyttäkin tuovaa sekoittelua ole tehty. Sitikin: yksi maistamisen arvoinen Boon lisää.

Pisteet: 37/50

perjantai 18. lokakuuta 2019

Dark Star American Pale Ale

Kalatiski Janoisen Lohin malliin.
Helsingin olutelämä on itselleni edelleen harmillisen vierasta ja lukuisat olutravintolat odottavat sisäänkurkistusta, jota tällä tahdilla ei välttämättä ehdi koskaan tapahtua. Poikkeuksia kuitenkin löytyy, kuten pari viikkoa sitten sain itsekin kokea. Ajauduin matkapäivän päättäneen iltakävelyn rauhassa ”kuin sattumalta” takatöölöläisen Janoisen Lohen oven edustalle. Kalaravintoista vanhimmaksi kerrottu kulmaravintola loi kutsuvaa valoa melko pimeän ja syyssateen kostuttaman alueen iltaan.

Melko avaraksi tilaksi paljastunut Lohi yllätti tunnelmallisuudellaan, johon eittämättä vaikutti ympäröivän syksyn rauhoittava pimeys, mutta myös sopuisa puheensorina ja paikan eri sukupolvia hienosti läpileikannut asiakaskunta. Piipahdin empimättä tiskillä ja istuuduin päätypöytään tutkimaan tunnelmia.

Iltalenkki + salaatti
Lasiin valikoin hanarivistöstä Dark Starin American Pale Alen. Aiemmin olen tutustunut lähinnä panimon brittivetoisempaan puoleen, joten etukäteen sen jenkkiveto hieman arvelutti, mutta henkilökunta osasi myydä tuotteensa. Ja hyvä että näin tekikin, sillä oluthan oli itseasiassa mitä mainioin. Dark Starin logon näkeminen sai myös muistelemaan takavuosina kauppavalikoimiimme kuulunutta Espresso Stoutia, joka teki noviisiin pysyvän vaikutuksen ennen harrastuneisuuden alkua ja syttymisen kipinää…

Mutta American Pale Alea oli lasissa tällä kertaa ja vaikka humalakirjo Cascadea, Centennialia sekä Chinookia tarjoilikin, oli mukana sopivanasteinen brittikosketuskin – tai sitten vain kuvittelin. Niin tai näin, olut oli olut paikallaan ja jotain sellaista, mitä voisi hyvillä mielin tutkailla vaikka saarivaltakunnan hiljaisempien paikallispubienkin penkeillä. Jenkkihumaloista huolimatta.
The yeast strain used for the brewing of the pale, dry American Ales is specially imported from the USA, along with Cascade and Centennial hops, to produce this pale ale. The low colour Maris Otter malt provides a perfect light colour and dryness to complement the crisp taste and full aroma of the hops.
Dark Star American Pale Ale
Varsin vaalea, valkeavaahtoinen, kaunis olut. Tuoksu on oivallinen. Liekö panimon nimen vuoksi päähän nouseva psykologinen harha vaiko vahva tosi, mutta nenään nousee varsin mainio laatubitterin tunnelma jenkkihumalan aateloimana. Kuivahko, silti melko runsas, pehmeän sitruksinen, mutta myös ruohoyrttinen ja selvästi purentaa antava aromi toimii vasten vaalean keksimäistä mallasta.

Ja makua voi oikeastaan kuvailla samoin termein. Alun miellyttävän pehmyt, keksimäisen maltaan korostama tuntuma kääntyy hienosti humalavetoiseen rutistukseen. Lopetus on melko napakka, sitrusta ja terävää yrttisyyttä yhdistelevä, kuiva ja alun pehmeyttä hyvin leikkaava. Makua piisaa, mutta myös juotavuus on erinomaisella tasolla ja kyllähän tätä kietoisi huiviinsa mieluusti pintin jos toisenkin.

Pisteet: 37/50