Kotiolut: Jyskän Stalljensøl

Jyskän Stalljensøl

Jyskän Panimon toinen jouluksi kotiinsaatu kveiksahti poikkesi aiemmin esitellystä Stjørdalsølistä melko paljon. Siinä missä stjördis tarjoili leppäsavuisen leveää ja karamellistakin sahtimaisuutta, nitoutuu Stallien kveikillä käytetty, savumaltaaton versio enemmän vaalean maltaisen ja sitrusvivahteisen makumaailman ympärille.

Stalljensølin rungosta löytyy pilsner-, wiener- ja kaljamallasta, vierrettä ei ole keitetty ja oluen teossa on käytetty humalan lisäksi katajaa. Vahvuutta sille kertyy n. 7% ja siitä on tehty myös toinen versio Otterdal kveikin voimin. Alla Mikan antamaa selontekoa oluen taustoista ja käytetyn perinnehiivan alkuperästä:

Sahtityyppinen olut norjalaisten perinnehiivojen, kveikien testaukseen. Oluet on käytetty tavalla, joka tuottaa voimakkaat käymisaromit. Stalljen kveik (S) ja Otterdal kveik (O) tuovat runsaasti sitrushedelmien aromeja. Molemmat hiivat ovat Hornindalin alueelta ja saatu suoraan paikalliselta maalaisoluen valmistajalta. Hiivojen alkuperäiset omistajat asuvat noin 10 km etäisyydellä toisistaan, joten käymisaromit ovat melko samanlaiset, mutta silti tunnistettavan erilaiset.

Stalljensøl on pantu marraskuun alussa ja se suositeltiin nauttimaan joulun aikaan. Sitruksiset tunnelmat olivat lupausten mukaisesti hyvin esillä, mikä vaati aika paljon totuttelua allekirjoittaneen kohdalla, sillä ne dominoivat muutoin tutumman, etenkin maun alussa makean maltaisen ja sahdinkaltaisen oluen yleisilmettä. Mielenkiintoinen kokeilu, josta ei omaa suosikkisuuntausta kuitenkaan tullut. 

Jyskän Stalljensøl

Tummahkon oranssi olut hienoisella kuplapinnoitteella. Tuoksussa on aika paljon sitruksista hedelmäisyyttä, hentoa karamellisuutta ja mausteisuutta. Sitrus antaa tuoksulle aika raikkaan ja keventävän leiman. Aika jännä, ei äkkiseltään kovinkaan sahtimainen.

Maussa on tutumpaa tunnelmaa karamellisen maltaisuuden, mausteisuuden ja kevyen yrttisyyden muodossa. Sitruksiset käymisaromit ovat edelleen läsnä ja en niistä tässä yhteydessä kamalasti välitä. Etenkin jälkimaun mausteiden ja kirpeän sitruksen yhteenliittymä vaatii vähän sulattelua. Alkupuoli on tutumpaa, toffeista ja melko pyöreänkin maltaan menoa, loppupuoli antaa enemmän tilaa hiivan tuomalle twistille. Jännä ja mielenkiintoinen kokeilu, jonka maku ei omaan suuhun kuitenkaan istu.

Kotiolut: Jyskän Stjørdalsøl

Jyskän Stjørdalsøl

Jyskän Panimossa on viime aikoina keskitytty ahkerasti muinaisoluiden maailmaan ja nyt niitä päästiin maistelmaan joulupyhien molemmin puolin. Kotimaan sahtiperinteestä kertovan Sahti-kirjan kirjoittajiin lukeutuva olut- ja sahtimoniosaaja Mika Laitinen julkaisi tänä vuonna sahtiaiheisen kirjan myös Amerikan markkinoille ja on tehnyt useamman reissun mm. Norjan puolelle paikallisten perinneoluiden juurten perässä. Tuomaan päivänä tutustuinkin yhteen näiden reissujen innoittamaan tuotokseen, Stjørdalsøliin.

Mika teki jouluksi kolmekin erilaista, sahdinkaltaista norjalaisin perinnehiivoin käytettyä olutta. Stjørdalsølin voimanlähteenä toimii Geiranger-kveik. Kaksi muuta ”kveiksahtia” on käytetty sitrushedelmäistä aromia korostavilla Stalljen- ja Otterdal-kveikeillä, joista Geiranger eroaa makuprofiililtaan selvästi, sillä se tuottaa olueen mallasta, katajaa ja viljaisuutta korostavaa karamellin makua. Stjørdalsøl on myös hyvin savuinen olut, sillä 60%  sen maltaista tulee Stjørdalin alueelta perinteisestä kotimallastamosta, missä maltaat on kuivatettu leppäsavulla. Vajaampi puolisko viljoista koostuu Pilsner-maltaista ja olutta on maustettu sahdin tapaan katajalla. Vierrettä ei keitetä ja sen vahvuus painuu noin seitsemään prosenttiin.

Maltaiden leppäsavuinen aromi on todella runsas ja monipuolinen, mutta huomattavasti esimerkiksi Urbockin pyökkimallasta ”vaaleamman” tuntuista. Todella miellyttävää, mutta samalla luonteikasta. Erittäin mielenkiintoinen ja hitaasti nautittava olut!

Mikan edesottamuksia muinaisoluiden parissa kannattaa seurata hänen ylläpitämänsä Brewing Nordic -sivuston kautta, jossa on tarinaa myös Stjørdaliin suuntautuneesta opintomatkasta:

Commercial Farmhouse Maltsters and Brewers Around Stjørdal

Jyskän Stjørdalsøl

Punertavanruskea, vaahtoakin hieman muodostava olut. Maltainen tuoksu avautuu lämmön myötä. Leppäsavu maalailee aika leveällä pensselillä ja tuo mieleen vanhan rantasaunan savua tupruavan aromin. Hieman makeuttakin, vaikka rustiikkinen maalaistunnelma ehkä kuivaan vähän kääntyykin.

Maku on hieno. Katajainen, pehmeään mutta syvään savuverhoon sukeltava tunnelma antaa alkuun myös karamellisoituneen maltaan makeutta, mutta kuivuu loppua kohden savunkin nostaessa profiiliaan. Lämpö tosin tukevoittaa maltaan makeampaakin puolta, mikä syventää kokemusta entisestään. Jälkimaussa on myös mausteisuutta, lisää katajaa ja monisyistä, puhuttelevaa savuisuutta, joka on tunnistettavasti Urbockia vaaleamman tuntuista. Onpas tunnelmallinen lataus tässä oluessa!

Kotiolut: Vehniän Porter

Vehniän Porter

Vehnäkylän syksy on ollut kohtalaisen keittorikas ja mainioksi osoittautunut Nokipannu Savulager toi mukanaan myös tällaisen Portterin. Kaksikkoa seurasi myöhemmin vielä ”peruslagerkin”, jonka äärelle istuudumme vielä ennen joulua. Sysimusta Vehniän Portteri on tekijöidensä mukaan ajatuksella loppuunsa viritetty talviolut, jossa 7,6-prosenttiseen runkoon on lähdetty lyömään ennakkoluulottomasti puhtia oikein kunnolla.

”Yön musta ja vahva” kuului sen kantava ajatus ja niille linjoille lopputuloskin tuntuu asettuvan. Pilsner-, Chocolate Dark-, Caramel 600-, Red Ale- ja Dark Munich -maltaiden pohjalle rakennettua olutta on humaloitu Magnumilla ja Bokekilla aika mukavasti, mutta ehkä se imperialistisin vivahde kuitenkin löytyy maun alkuvaiheilta. 

Saatoin tyhjennellä omani vähän turhankin tuoreeltaan, sillä sinällään toimivasta ja runsaasta makukokemuksesta oli aistittavissa myös loppua kohden voimistuvaa kärjistymistä ja yksoikoistumista, eikä riittävän laajaa makupalettia saada kannetettua mainion alun jälkeen tarpeeksi tehokkaasti. Voimakkaaksi tuota makua voi tästä huolimatta kuvailla, mutta tausta kaipaisi lopulta lisää syvyyttä ja tasapainoakin.

Oluen speksit: 7,6% / IBU 35 / EBC 101

Vehniän Porter

Sysimusta, beigen vaahdon nostava olut. Tuoksu on sangen runsas ja voimakas, vahvan paahtunut, kahvinen ja tummansuklainen. Taustalta nousee myös salmiakkisuutta. Aika tömäkkä tunnelma alle kasipinnaiseksi.

Makukin on runsas ja aika pureva. Mutta vähän se myös hakee itseään. Kahvia, paahtunutta mallasta hyvällä suklaalatauksella toki löytyy edelleen, mutta voimistunut salmiakkisuus vie tuntua hieman kitkerään suuntaan katkeruuden tehostaessa sen vaikutusta. Aika tuo nahkaakin peliin. Mutta makua ja ryhtiä tosiaan piisaa, kuten luvattu olikin. Savulager veti tällä kertaa kuitenkin pidemmän korren.