LHG Brewpub Single Hop Nelson Sauvin

LHG Brewpub Single Hop Nelson Sauvin

• Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.%: 4,9
• Panimo: LHG Brewpub, Redcliffe, Bristol, Englanti

Left Handed Giant on yksi useista Pien-väen tutuksi tuomista panimoista ja totuttuun tapaan varsin hyvä sellainen. Nyt panimon pienempiä eriä painavan brewpub-osaston oluitakin on saatu näytille ja vieläpä oman kylän marketin hyllyyn. Ennen kuin kukaan ehtii lähi-Salen ovenkahvaan karkaamaan on hyvä selventää, ettei olutta aivan jokaiseen niemen nokkaan ole jaeltu. Omani kävin hakemassa Palokan Citymarketista, jonne Pienen maahantuontia rantautuu aika kivaa tahtia.

Sinertävän etiketin tekstitys kertoo pelin hengen. Nelson Sauviniin täysin luottavaa Pale Alea eli single hopattua ja arvaamalla sameaa aromiunelmaa. Left Handed Giantillakin on näemmä menossa jonkinlainen humalasarja, missä käydään eri humalia läpi yksi laji ja olut kerrallaan. Nelson Sauvin onkin näissä ihan mukavan ”erilainen”  sen viinimäisemmän, vaalean marjaisan vibansa ansiosta. Varsin hyvä purkitus, vaikkei aivan oma suosikki ehkä silti olekaankaan.

LHG Brewpub Single Hop Nelson Sauvin

Samea ja utuinen, vaaleankeltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa on karviaisia, valkoviinimäistä kuivuutta sekä vaaleaa hedelmää. Kuivaksi vedetyltä vaikuttaa.

Maku on aika toimiva. Melko suoraviivainen kylläkin, kun tropiikin sävyt kierretään etenkin ensituntumalta kokonaan. Ehkä lopun puristuksessa hieman sitrushedelmää on. Päävärit tulevat kuitenkin karviaisista, vaaleista rypäleistä ja on siellä lopulta sitä passionia sekä aprikoosiakin. Aika virkeä ja kolkon kaunis. Ei ehkä ihan ominta suosikkisuuntaa lajin sisällä, mutta kelpoisa veto silti.

Pisteet: 36/50

Verdant Light Bulb Extra Pale Ale

Verdant Light Bulb Extra Pale Ale

• Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Verdant Brewing Co., Penryn, Englanti

Uusi satsi Verdantin tavaraa tuli kauppajakeluun varsin pian edellisten, nopeasti kuluttajien ostoskoreihin imuroitujen kevätyllätysten jälkeen. Ensiaallon aikaan pääsin paikalle Palokan Citymarkettiin jo seuraavana päivänä, mutta nyt vasteaika venähti viikon mittaiseksi. Yksi tölkillinen panimon pitkäikäisimpien tuotteiden joukkoon lukeutuvaa Light Bulbia oli kuitenkin vielä säästynyt. Kaikki muu oli jo loppu.

Muistaakseni pitkälti yli kuuden euron purkkihinnalla kuritetut oluet tuntuvat väkeä kiinnostavan ja onhan verdantilaisilla varsin kovat hypet päällänsä. Aihe kiinnostaa luonnollisesti itseänikin, kuinkas muutenkaan olisin paikalle itseni taas kammennut.

Light Bulb on tosiaan ollut tuotannossa jo vuodesta 2015 alkaen, eikä jää historiamitassaan juurikaan Headbandin jalkoihin. Olut on saanut nimensä pääpanija Jamesin tavoitteesta saada aikaan sadan vatin lampun lailla loistava olut. Alkujaan oluesta tehtiin useampia variaatioita eri hiivoin ja reseptimuutoksin, mutta sittemmin sen olomuoto on jo ehtinyt vakiintumaan suht tasaiseksi ja mainetta keränneeksi, samean linjan humalapommien yhdeksi suunnannäyttäjäksi.

Palokasta pelastamani olut on purkitettu huhtikuun lopussa, mutta etenkin makupuolta vaivaa erikoinen, märkä ruohoisuus, jota alkoi löytymään myös kahdesta aiemmin maistamastani verdantilaisesta. Niiden ensimmäiset purkit olivat varsin hyvin suuhun istuvia ja erheettöimiä esityksiä, mutta pari viikkoa myöhemmin suoritetut uudelleenmaistot antoivat jo pientä sivujuonnetta maistajansa suuhun. Nyt tuo erikoinen lisävire oli erityisen vahva, vaikkei muutoin toimivaa makumaailmaa kokonaan alleen jyrännytkään. Häiritsi se silti – aika paljonkin.

Verdant Light Bulb Extra Pale Ale

Sameahko, vaaleankeltainen ja runsasvaahtoinen. Tuoksu on melko mieto, lähinnä sitruksinen ja vaalean yleistrooppinen.

Maku ei yllä Verdantin hypeen. Sitrusta on runsaanlaisesti, samoin vaaleaa tropiikin hedelmää. Aika kuiva, lopussa napakka. Mutta jotain märkää, jauheisena tuntuvaa yrttiäkin mukana on. Märkä ruoho. Jotain sellaista epämääräistä menoa takaa tuntuu nousevan.

Ei toivoton tilanne, muttei järin miellyttäväkään. Ei selvästikään sitä mitä pitäisi. Jääkööt pisteet väliin. Tähän hintaluokkaan pitäisi kyllä koti-Suomenkin hinnoittelulla saada parempaa vastinetta lasiin. Seuraava hyllytys ei ihan kamalasti tällä hetkellä houkuttele, vaikka ensimmäiset makustelut hyvin toimivatkin.

Stigbergets Session IPA

Stigbergets Session IPA

• Tyyli: New England Session IPA
• Alk.%: 3,5
• Panimo: Stigbergets Bryggeri, Göteborg, Ruotsi

Stigbergetsin 3,5-prosenttiseen Session IPAan tuli tartuttua epäröimättä, vaikka sen hinta kutosella taisi alkaakin. Panimon humalanhakuinen linja on nimittäin todettu sen verran huippulaatuiseksi, ettei sameaan low ABV -sarjaan istuvaa kesäherkkua voinut vastustaa. Eikä olisi kyllä kannattanutkaan, sillä tuore lokkioluthan osoittautui erittäin hienoksi ja päteväksi kumppaniksi trendikkäälle ja modernin session IPA-linjan aallon harjalla porskuttavalle Northern Lightsillekin.

Tätä soisi olevan tarjolla läpi kesän, mutten kyllä laittaisi pahakseni, mikäli kuluttajaa saataisiin ohjattua miedon tuotteen äärelle pienellä hintakompensoinnillakin. Mutta toisaalta, Stigbergetsin äärellä toki tietää, mihin rahojaan on laittamassa. On hyvä!

Stigbergets Session IPA

Hyvin samea, hyvin vaaleankeltainen ja hyvin piirteisiinsä sopivan vaahdonkin nostava olut. Tuoksu on sitrusvetoinen, odotettua pelkistetympi, joskin vahvuutensa nähden runsas ja viettelevä onkin.

Maku on runsas. Muhevakin, vaikkei kaikkein mehukkain olekaan. Sitrusta, vaaleaa trooppisuutta mangon ja aprikoosin muodossa. Mehevä kuten totesin, mutta myös sekä muhkea että kevyt. Hemmetin kova suoritus.

Pisteet: 38/50

FrauGruber Velvet Horizon Pale Ale

FrauGruber Velvet Horizon Pale Ale

• Tyyli: New England Pale Ale
• Alk.%: 5,0
• Panimo: FrauGruber Brewing, Gundelfingen, Saksa

Palokan Citymarketin uutuuslatauksissa ei ehdi aivan ajanhermolla pysymään, mutta arvionmukaisen FrauGruberin sain noukittua varsin tuoreeltaan matkaan. Panimon tekemisistä on kuulunut paljon hyvää, mutta omat maistot ovat jääneet odotuttamaan itseään ennen tätä kohtaamista*. FrauGruberia maahantuovan Pienen Erkki Häme kehuu panimoa yhdeksi Euroopan parhaaksi IPAn tehtailijaksi.

FrauGruber ei kuulu Saksan ikiaikaisempien toimijoiden joukkoon, mutta osaamista sen takaa kuitenkin löytyy ihan riittämiin. Sen perustajakaksikko Ezno Frauenschuh ja Matthias Gruber ovat tunteneet toisensa jo lapsesta lähtien ja Ezno on tehnyt aiemmin uraa erittäin pätevänä tunnetun Riegelen riveissä. Siellähän on toimivien perusgermaanien lisäksi tehty vähän kräftimpiäkin vedoksia jo takavuosina, jolloin saksalainen IPA ei ”ihan” niin kova juttu vielä ollut.

Pari vuotta sitten Ezno ja Matthias perustivat sukunimistään yhdistetyn FrauGruberin. Mikäli nyt oikein ymmärsin, on panimolla nykyisin ihan oma fyysinen lokaatio keittelyyn, mutta sen omistaa Camba Bavaria. Gundelfingenissä, aivan Tonavaan laskevan Brenz-joen loppupään hollilla sijaitseva Camba Old Factory nimittäin laitettiin joku vuosi sitten vuokralle ja tuohon osoitteeseen näkyy myös FrauGruberin jäljet johdattavan. Fiksummat sivistäkööt kirjoittajaa tarkemmista järjestelyistä, mutta kutakuinkin näin se taitaa mennä.

Meille ajelehtinut Velvet Horizon edustaa ilmeisesti panimon vähemmän tekemää ”maitokauppakastia”. Samea, viisipinnainen olut on humaloitu Vic Secretillä ja BRU-1:llä. Reilu kuukausi näyttäisi oluella olleen ostohetkellä ikää eli ihan kivan ripakkaan se meille Jyväskyläänkin on hyllyyn saatu. Hyvä niin, sillä näissä oluissa tuoreus on kaikki kaikessa ja voi vain ihmetellä joissain paikoissa aika ajoin "uutuuksina" hyllytettyjen IPOjen puolivuotta sitten leimattuja pullotuspäiviä.

*Luulin itse asiassa jo yhden maistaneeni, mutta joudun häpeissäni myöntämään, että minulla näemmä menee Frau Gruberin ja Fuerst Wiacekin nimet iloisesti sekaisin. Koviksi panimoiksi kumpaakin kehutaan toki.

FrauGruber Velvet Horizon Pale Ale

Varsin samea, kaunis olut kaatuu lasiin vaaleankeltaisena, hedelmäisen näköisenä ja kruunauttaa itsensä kestävällä, runsaalla vaahtokerroksella. Runsas tuoksu tarjoilee sitrusta, mandariinin kuorta, vaaleaa tropiikkia ja kevyttä pensaikkoa. Hieman aikaa ja lisänuuhkaisuja, niin alkaa löytymään myös ananasta, aprikoosia ja ehkä hentoa kukkaisuuttakin. Raikas, vaalea ja aromaattinen.

Maku on kevyen mehukas, enemmän kuitenkin ilmavaan aromimaailmaan panostava, kuivahko ja runsaanlainen. Sitrusta tottakai, mandariinin kuorta, ehkä greipinkin. Lopussa kohtalaista sitrussävyistä katkeroa, joka toimii kuivuuden kanssa. Vastapainoksi on lastattu ananasta, aprikoosia, passionia sun muita tropiikin hedelmiä. Kevyttä mausteisuutta, samoin kukkaisuutta. Onpas taas mainio lisä kauppatarjontaan.

Pisteet: 38/50