Suomi100: Vakka-Suomen Prykmestar Terva Suomi 100 Juhlaolut

Vakka-Suomen Prykmestar Terva Suomi 100 Juhlaolut

• Tyyli: Dunkler Bock (Tervaolut)
• Alk.%: 6,1
• Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki, Suomi

Juhlavuoden virallisten mallasjuomien etukäteen kiinnostavin tuttavuus oli tämä Vakka-Suomen Panimon tervalla ja katajalla maustettu tumma lagerolut. Katajaiset tarinathan uppoavat meikäläiseen kuin veitsi sopivasti lämmenneeseen voihin eikä savuoluistakaan usein poimittava venetervan aromikkuuskaan varsinaisesti huono asia ole. Sehän henkii mitä parhaiten pitkäikäisen Suomen ja sen maaperällä harjoitettujen perinneaskareiden taikuutta. Kuusiprosenttisena, tumman puhuvana lagerina kokonaisuus päässee oikeuksiinsa mitä parhaiten ja Vakka-Suomen prykmestarithan ovat muutoinkin osoittaneet erityisosaamisensa todeksi näiden pohjahiivaoluiden saralla.

Tervaa ja katajaa maltaisessa ympäristössä. Aika hienosti juhlavuoden henki ja teema on pulloon saatu koottua.

Vakka-Suomen Prykmestar Terva Suomi 100 Juhlaolut

Tummanruskea, valoa vasten punertava olut runsaalla vaahdolla. Tuoksu on pehmeän tervainen, paahtuneen maltainen ja katajanmarjaisen mausteinen. Miellyttävä ja vivahteikas tunnelma.

Maultaan edelleen toimiva, keskirunsaan yrttisesti purevan katkeruuden myötä kulmikkaampi, monipuolisempi. Hyvin esillä oleva tervaisuus henkii mökkikesän tunnelmaa puuveneen ja ehkä savusaunankin hengessä. Katajanmarjat sulautuvat taustaan rouhean mausteisuuden muodossa, paahteisen maltaisuuden ja kevyen suklaisuuden täydentäessä runsasmakuista sekä tasapainoista kokonaisuutta. Tervaa soisi käytettävän useamminkin, tässä on oiva esimerkki sen toimivuudesta.

Tuomio: Tunnelmaltaan kansallisromanttinen, mauiltaan puhutteleva olut tervaisin teesein.

Pisteet: 38/50

Jopen / Cigar City Wayne’s World @ BrewDog Helsinki

Tulipahan mualaisenkin otettua ensikosketus jo ”iäisyyden” paikallaan seisseeseen BrewDog Helsinkiin. Aikataulusyistä hitusen kiireiseksi jäänyt visiitti ei esitellyt ihan mukavalta vaikuttanutta olutravintolaa etuovea, baaritiskiä ja sen edustaa laajemmin, mutta jäi kiinnostamaan syvempääkin seikkaulua silmällä pitäen. Perjantain alkuilta oli paikan päällä odotetun ihmistäyteinen, mutta sopuisasti tilaa antava iloisen puheensorinan täydentäessä tunnelmaa. Erityiskiitos tiskin takana häärineelle herrasmiehelle tyhjentävästä tarinoinnista valitun oluen taustoista ja muustakin jutustelusta. Heti tuli jotenkin kodikas olo kun läppä lentää eikä ruuhkasta huolimatta pidetä tarpeetonta kiirettä.

Brew Dogin hanatarjonta perjantaina 12.8.

Olin vähän odotellut josko tarjolla olisi kotimaisiakin harvinaisuuksia, mutta ”pettymyksekseni” seinän oikea puolisko puhui lähes yksinomaan toista kotimaista – aiemmin sillä viikolla pidetyn Stockholm Brewing Co.:n tap take overin rääppiäiset näyttivät jatkuvan ja mikäs siinä. Pienessäkin esillä olleen ruotsalaistuttavuuden tuotokset jäivät nyt kuitenkin testaamatta, koska syksyiseksi viilennyt lomailta ei sour-sävytteiseen iloitteluun oikein sopinut.

Harmillisesti paahdetta oli tarjolla vain tilanteeseen turhan jyhkeän RISin voimin, joten kompromissina sekä itseni että kaverin lasiin valikoitui hollantilais-jenkkiläistä yhteistyötä kutkuttavassa muodossa esittelevä Jopen / Cigar City Wayne’s World – rehdillä annoksella katajanmarjoja ja greipeillä (30kg/keitto) maustettu Golden Ale, jonka omintakeinen maku saa veikeän lisän setripuun läpitunkevasta raikkaudesta. Setrin käyttö jää kielimuurin (anteeksi surkea hollantini) vuoksi vähän epäselväksi, mutta sitä on joka tapauksessa ollut mukana kypsytyksessä. Sikarilaatikoita ja koipalloja valmistettavasta puusta tuskin on tynnyriä lähdetty vääntämään, joten olisiko To Øl Dangerously Close But No Cigarin tapaan kyse setripuulastuista. Makua puusta joka tapauksesta lähtee!

Olut on tehty Amsterdamin liepeillä Haarlemissa yhteistyössä Cigar Cityn pääpanija Wayne Wamblesin kanssa, joten nimiyhteys lienee sitä myöten selvä. Waynen maailma on olutta vasten tihrustettuna erikoinen, mutta kiinnostava. Cigar Cityä ei olekaan aiemmin itselleni vastaan tullut ja kyseessä onkin muistaakseni panimo, jota ei jo pelkän nimensä puolesta Alkon valikoimiin edes kelpuutettaisi.

Jopen, Haarlem, Alankomaat / Cigar City Brewing, Tampa, Florida, USA
Golden / Blond Ale
6,5%
Pisteet: 37/50

Alusta työntyy esiin tymäkkää setrisyyttä joka saa lopussa seuraa katajanmarjoista ja raa'an greippisestä purevuudesta. Hieman hedelmää ja yleistä makeutta nousee esiin lämmetessä. Mielenkiintoinen, potkiva ja monipuolinen kokonaisuus. Loppujen lopuksi jopa hitusen rusinainen tai toffeinenkin. Hyvin, hyvin mielenkiintoinen, tasapainoinen ja miellyttävä esitys.

Hiisi Keitelejazz

• Tyyli: Erikoisvilja
  
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
• Info: Äänekosken Citymarketin Keitele-sarjaa täydentävä Keitelejazz-teemainen olut

Äänekosken Citymarketin kauppias Mika Lankinen on tehnyt vankkaa pioneerityötä Ääneseudun olutkulttuurin puolesta. Miehen yhdessä panimo Hiisin kanssa lanseeraama Keitele-olutsarja esittelee läheisiä asutuskeskuksia nimikko-oluiden muodossa, mutta onpa oman makunsa saanut myös heinäkuun lopulla järjestetty, järjestyksessään 31. Keitelejazz-tapahtumakin. Jazzioluen suhteen ei kuitenkaan puhuta uudesta tulokkaasta, sillä se myötäilee vuotta aiemmin julkaistun Keitele-oluen reseptiikkaa. Täksi vuodeksi nimi on kuitenkin muutettu tapahtuman henkeen sopivammaksi ja etikettipuoli on uusittu kantamaan Ari Liimataisen kynäilemää Keitelejazz-henkeä.

Itse tapahtumassa jazz-oluella ei kuitenkaan päästy herkuttelemaan, mutta backstagella sitä kuitenkin saatiin tarjoilla artisteille. Bonnie Tylerin kommentit ruis-katajanmarja-oluesta olisi kieltämättä mukava kuulla…

Keitelejazz on trendeistä riippumaton jazzfestivaali Äänekoskella. Myös Keiteleen olut seuraa trendien sijaan suomalaisia perinteitä – rukiilla ja katajalla säestetty olut on omiaan keskisuomalaiseen järvimaisemaan.

Hiisi Keitelejazz

Punertavahko, samean oranssinen olut kauniilla kuohupäällä varustettuna. Tuoksu on tunnelmallinen, rehdin maalaismainen. Vaaleahkoa, paahtoleipäistä maltaisuutta rukiin selkeähköllä rouheudella ja viehkeällä makeuden orastuksella varustettuna. Jostain nousee myös kevyttä hedelmän kaikua, mutta runsaammanpuoleinen, katajainen mausteisuus kuivattaa tunnelmaa yrttivivahteisen tuoreuden kera. Hyvin hankala kuvailtava, tunnelmallinen joka tapauksessa.

Maultaan olut on suorasukaisempi, melko nopeasti alun ja keskivaiheen ylittävä, suoraan katajaiseen, pippurimausteiseen ja vihertävän yrttiseen lopetukseen siirtyvä. Rukiilla on vaalean leipäisessä mallaspohjassa selkeä rooli ja se pelaakin hienosti yhteen katajan kanssa. Rouhea, lopussa jopa kitkerä, hyvällä tapaa maalaismainen ja rehti. Katajaa löytyy, se on hyvä...

Pisteet: 32/50

Olut ilman humalaa: Ruokapuoti Lumon Testowit

Testowoimaa!

• Tyyli: Witbier
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi
• Muuta: Ruokapuoti Lumon oma olut

Humalakasvien sisältämä kasviestrogeeni puhuttaa aika ajoin mediassa ja keltainen lehdistö intoutuu silloin tällöin arvuuttelemaan, voiko olutta runsaasti nauttivalle miehelle kasvaa rinnat. Itseoppineet terveystietäjät kehottavat vaihtamaan oluen suosiolla viiniin ja kukkahattusiipi kauhistelee nykyisin valloillaan olevaa humalanhakuista oluttrendiä, joka usein tunnutaan (puolitarkoituksella) käsitettävän keissi IPAa per ilta –tyyppiseksi örveltämiseksi. Kun soppaan lisätään oluen sisältämän alkoholin vaakalimboa hyydyttävä vaikutus, on Kymmenen faktaa suomalaisten suosikkijuomasta – tai Tiesitkö tätä oluesta –listausten kommenttiosioiden viihdearvo huipussaan.

Entäpä mitä käykään, kun kaksi raumalaisveijaria ilmoittaa pontevasti keksineensä mieskuntoa parantavan potenssioluen? Suurta kohua kevään uutuusoluen ympärille ei syntynyt, mutta yleisökommenttien perusteella muutama kansalainen kuitenkin kauhistui. Keitoksen todellisiin vaikutuksiin suhtauduttiin intohimoisen epäluuloisesti, mutta toisaalta ihmeteltiin myös että noinkohan naapurin Jorma pysyy edes pystyssä laatikollisen olutta kumottuaan. Viihdearvo oli taas huipussaan…

Pääsääntöisesti kommentit kuitenkin henkivät mielenkiintoa, poikamaista vitsailua ja oluthörhömäistä innokkuutta. Pilke silmäkulmassahan koko olut ja sen idea oli syntynytkin. Ajatus testo-oluen valmistuksesta on lähtöisin raumalaisen Ruokapuoti Lumon pyörittäjän Tero Suhosen päästä. Puodilleen muutaman oman oluen aiemminkin valmistuttanut Tero on pyöritellyt miehisin raaka-ainein maustettua olutideaa jo parin vuoden ajan ja vihdoin viime syksynä idea siirtyi konkretian tasolle. 

Apuun kutsuttiin blogikollegani Harri Metsäjoki, jonka kanssa oluen reseptiikka alkoi hioutumaan kohti lopullista maalia. Testowit on nimensä mukaisesti witbier-reseptiikkaa mukaileva, miehen testosteronitasoa boostaavilla luontaisilla ainesosilla maustettu olut. Kaupallisen keiton reseptiikka valikoitiin kolmen koe-erän vertailun pohjalta ja näin oluen valmistukseen päästiin joulun alla 2014.

Raaka-aineluettelo herkistää vannoutuneemmankin hortoilijan...

Sahtikeisari on kieltämättä osuva nimitys Harrille...

Testowitin maustekirjo on mielenkiintoinen. Witbier-pohjaan valmistettu olut ei siis sisällä lainkaan humalaa vaan sen yrttikirjo koostuu miehistä hormonitoimintaa tehostuvista kasveista. Olut onkin pantu paksuun pakuriteepohjaan ja mausteena on käytetty männyn siitepölyä, ruusujuurta, nokkosenjuurta ja siankärsämöä sekä olutyyliin tyypillisemmin kuuluvia appelsiininkuorta ja katajanmarjoja. Siinä missä humala on vahva estrogeenin lähde, on männyn siitepöly yksi luonnon tehokkaimmista testosteronin buustaajista. Siankärsämö taasen on perinteinen humalankorvike oluen valmistuksessa vuosisatojen takaa… Tarkempaa tietoa oluesta ja sen tarinasta löytyy Harrin omasta blogista:

Reittausblogi: "Testowit" - idea, synty ja maisto

Olut on valmistettu Pyynikin Käsityöläispanimolla, missä pantiin niin sanotusti livenä Harrin suorittaman reaaliaikaisen Twitter-seurannan myötä. Keittokoko oli 350 litraa eli tuhannen pullon verran nestemäistä viagraa pääsi levitykseen. 

Sain omani  suoraan Harrilta muutaman kotioluen kylkiäisenä jo alkukesästä, mutta panttasin sitä tarkoituksella elokuun puolelle. Syitä oli parikin. Ensikommentit oluen makumaailmasta nimittäin viittasivat siihen, ettei pieni odottelu varmastikaan tunnelmaa hälventäisi – jopa lambicmaiseen happamuuteen ja kutkuttavaan valkoviinimäisyyteen verrattu kokonaisuus ei ehkä sitä herkimmin siipeensä ottavaa sorttia nimittäin olisi. Pääsyy odotteluun oli kuitenkin mielleyhtymässä ja omassa kalenterijärjestyksessäni. 

Doupattu olut toi oitis mieleen BrewDogin Lontoon Olympialaisten ”kunniaksi” valmistaman Never Mind The Anabolicsin eli seitsemällä urheilusuoritusta parantavalla aineella (esim. kreatiini ja guarana) doupatun IPAn. Kyseinen Anabolics tuli tuolloin maistettua omaa puulaakiturnausta edeltävänä iltana mestaruuteen siivittäneellä seuraamuksella, joten ajattelin pistää Testowitin vastaavan haasteen eteen. Turnaus kuitenkin peruuntui viime metreillä – liekkö kisajärjestäjä ja vastustajat olleet tietoisia säästämästäni ravintolisästä… Mene ja tiedä, korkkasin oluen ajatuksen tasolle jääneen lihastreenin jälkeen miehisiä maansiirtokoneita katsellen…

Ruokapuoti Lumon Testowit

Tasaisen samea, jyhkeän oranssinen ja pullosta kaadettaessa limonadimaisen sähäkästi hiilihappojaan porisuttava. Ei juuri vaahtoa. Sinällään pakuriteehen valmistetun oluen voisi olettaa olevan tummaa tai edes ruskeaa, mutta ilmeisesti väripigmentti karisee valmistusprosessin varrella lähes kokonaan pois. Musta witbier olisikin ollut aika hauska…

Tuoksu on miedonpuoleinen, hieman pinttyneen pukukoppimainen, maitohappoista hedelmää niukalti viljelevä. Kirpakka, vihreän sekaniittyinen, vaikeasti sanoiksi puettava kokonaisuus. Sanotaan tyhjentävästi, että onpas mielenkiintoinen...

Maultaan happaman sävytteinen, maitohappoisen käynyt ja villin yrttinen - hieman hikinen. Maustekirjo antaa hienon säväyksen makuun, joka ehkä yhteen vertaukseen tiivistettynä voisi olla ruusunmarjaisen hedelmäinen eli kirpeän hapan, iskevä mutta myös vienosti makea tai sitten ei. Valkoviinimäisen kuiva, sitrusmaista happamuutta nostava ja sourimaisen virkistävä. Nokkosmaista lehtevyyttä tuntuu lopusta löytyvän, samoin ruusunmarjaista punertavuutta. Paljon vaikeasti kuvailtavia vivahteita, uusia ulottuvuuksia ja villiä menoa...

Tuomio: Virkistävän kirpeä, kotimaisen villi yrttimaailman osuvasti niputtava sour. Valkoviinimäinen, mielenkiintoinen ja lopuksi nahkean napakka.

Pisteet: 32/50