Siren / Omnipollo / Rick Gordon Lindqvist Näcken

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 6,4
• Panimot: Siren, Finchampstead, Englanti / Omnipollo, Tukholma, Ruotsi
• Muuta: Valmistettu Omnipollon järjestämän kotiolutkilpailun voittajan, Rick Gordonin reseptillä

Tämänmoista tällä kertaa...

Tätä arviota ei alun alkaen ollut lukijoiden silmille tarkoitus paljastaa – koskaan! Pyörsin kuitenkin päätökseni hienoisen pohdinnan jälkeen ja kohta saatte kuulla miksi… Mutta pureudutaan ensin hieman kyseiseen olueen. Näcken edustaa nykyaikaista englantilais-ruotsalaista yhteistyötä kauneimmillaan. Tässä tapauksessa määritelmä viittaa kollaboraatiossa mukana olevien sekä Sirenin että Omnipollon edustamaan, innovatiivisten ja tuoreita ajatuksia alalle tuovien panimoiden suuntaukseen… Tarina sai alkunsa, kun ruotsalainen mustalaispanimo-Omnipollo käynnisti viime vuonna Ruotsinlaajuisen kotiolutkilpailun. Pääpalkintona oli päästä toteuttamaan kollabo-olut ulko-Lontoolaisen Sirenin panimolle yhdessä Omnipollon kaverusten kanssa. Kuuden finalistin joukosta valikoitiin yhdessä Thornbridgen edustajiston kanssa voittaja, joka tällä kertaa oli Rick Gordon aromaattisella vehnäoluellaan.

Näinpä ruotsalaiset pakkasivat laukkunsa ja suuntasivat Rickin kanssa nokkansa kohti Lontoota ja siitä edelleen lännen suuntaan, Finchampsteadissa majaansa pitävälle Sirenin panimolle. Aivan suunnitellusti oluen valmistus ei kuitenkaan käyntiin lähtenyt, sillä osa tilatuista maltaista ei koskaan panimolle saapunut. Pienten muutosten turvin olut kuitenkin saatiin valmiiksi ja hieman yli kuusipinnainen hopfenweisse oli kohta valmiina ihastuttamaan innokkaat odottajat. Uuden ajan hefe oli pumpattu Amarillo-, Citra- ja Simcoe-humalin, mikä kuulostaa oikein mainiolta kattaukselta omaan korvaan. Nimensä olut sai ruotsalaisen ”tarujen seireenin” mukaan – Näcken avautuukin meille suomalaisille tutummin käännettynä Näkkinä… Eräänlainen seireenihän se Näkkikin taitaa tarinoissa olla. Näkki sai naamansa myös pullon kylkeen, mutta pakko myöntää että pitkään ajattelin sen kuvaavan jonkinmoista tuulenjumalaa tai rastapäistä heimoveljeä… Hienoa työtä Karlilta joka tapauksessa.

Näcken itse...

Matkassa sattui kuitenkin olemaan pieni mutka – olut on valmistettu tosiaan jo lähes vuosi sitten ja sen parasta ennen päiväyskin näyttää umpeutuneen viime keväänä (tämä tosin ei olutta pilaantuneeksi vielä tee). Otin tietoisen riskin tilatessani Näckenin verkkokaupasta ja vähän uumoilinkin sen olevan jo valmiiksi parhaat päivänsä nähnyt. Mielenkiinto vei kuitenkin voiton ja näinpä naarasin vetten pirulaisen Ranskasta käsiini ja ottaa kulautin sen pimeyksiin. Hyvää, maistuvaa ja laadukasta jälkeä ehdottomasti, mutta kyllähän aika oli aromaattiselle kattaukselle jo taikojaan ehtinyt tekemään… Puristit kieltävätkin vanhojen oluiden arvioinnin ja ymmärrän yskän itsekin… Mutta… Halusin kuitenkin nostaa tämän hienon oluen esille blogini puolelle muistuttamaan siitä tosiasiasta, että kuinka suuri potentiaali olutkulttuurin pinnan alle kätkeytyy kotiolutvirtuoosien muodossa! Suomi ei tee tässä aiheessa poikkeusta ja viime aikoina ilahduttavan moni taiteilija on päättänyt hankkia harrastuksen myötä itselleen ruokaa pöytään. 

Tasokkaita kotioluita olen saanut maistoon itsekin ja erityisesti mieltä ovat lämmittäneet ”Suomen Omnipollon” eli paikallispanimo-Hiisin kaksi menestyksekästä kollaboraatiota kotiolutvelhojen kanssa: Ukonmaljahan voitti vastaavanlaisen kotiolutkilpailun kuin Rick Gordonkin ja näin syntyi maistuva Hansakauppiaan Baltic Porter. Hyvässä muistissa monilla on varmasti myös Kosoolan Panimon mestaroima, niinikään suuria kehuja kerännyt Pohjoisen Jättiläinen barley wine. Sepä muuten nousi Olutoppaassakin kesän aikana Suomen kolmanneksi parhaimmaksi olueksi Plevnan Siperian kahden version jälkeen!

Tässä oluen tarina lyhykäisyydessään mutta myös ansaittu tunnustus kotioluen valmistajille, joka puolella. Seuraavaksi aion esittää arvioini yli-ikäisestä hopfenweissesta, joten kanavan vaihto lienee paikallaan mikäli sitä et kestä. Rohkeat lukijat kestävät loppuun saakka…

Siren / Omnipollo / Rick Gordon Lindqvist Näcken

Aprikoosin keltainen, tasaisen samea ja erittäin runsaasti vaahtoava olut – kertakaadolla lasiin saaminen on mahdotonta! Iästään huolimatta aromaattisuus valtaa alaa ja greipin johdattamissa, eksoottisen hedelmäisissä tunnelmissa edetään. Hieman havuja osuu matkalla, mutta perusvehnäiset tuulet loistavat poissaolollaan. Ehkä hiven banaania, hieman runsaammin mausteista hiivaisuutta. Toimii kyllä, tuoreena varmasti hekumallista!

Maun puolella tuoreuden puutteesta jo kärsitään ja melko greippisen katkeraa meno onkin. Mukaan on tullut hienoista tunkkaisuutta joskin tropiikin aromaattisuus antaa vielä viitteitä itsestään. Vaalea, selkeän vehnäinen pohja saa hieman tilaa ja mausteinen hiivaisuus nousee lopussa esiin varsin katkeran purennan mukana. Hieman karvaaksi tunnelma kuitenkin kääntyy, mutta hyvinhän tämä vielä pelittää. Tuntumaltaan sopivan runsas, jyhkeä ja paksukin – silti ollaan kaukana tukahtumisen tunteesta.

Tuomio: Noh, eihän tämä tuoretta ole, mutta aromaattisuudesta saa kuitenkin hentoja viitteitä. Sopivaa katkeroa löytyy ja hyvänä hopfenweissena tämä kyllä toimii… Ehdottomasti pitäisi saada tuoretta erää käsiin!

BBE:n ohittaneita ei tässä oluttyylissä kannata lähteä pisteyttämään, mutta jos pisteitä pitäisi nykykuntoiselle Näckenille antaa, olisivat ne siinä 38/50 pinnassa… Hups…

Oluton Festarit 2013 - Taisto-kotiolutkilpailun Finaali!

Taiston voittaja kruunattiin Reservin
Olutmestariksi!

Ajattelin aloittaa Oluton Festareiden kulkuun pureutumisen lauantaina ratkenneesta Taisto-kotiolutkilpailun finaalista. Kilpailun taso oli huikea ja mielestäni taidokkaat kotioluttaiturit ansaitsevat näkyvyyttä ja tunnustusta oman juttunsa voimin. Finaalissa siis kohtasivat paikallista olutosaamista edustava palokkalaiskotikäsityöläispanimo-Ukonmalja, eli Tommi Särkkä sekä turkulainen runomies Sampo Järvi. Kaksikkoon voi käydä tutustumassa esimerkiksi Taiston nettisivuilla (Sampo, Tommi), mutta Ukonmaljasta löytyy jokunen juttu myös Olutkellarin syövereistä.

Finalistit apujoukkoineen! (kuva: Jaskan Kaljat)

Finaalikaksikko siis valikoitui tapahtumaan alkukarsinnan kautta, joten luvassa oli varmasti maistuvaa kotiolutta, joka tosin oli valmistettu ihan oikean panimon tiloissa. Finaalissa tarjottavat oluet nimittäin lähtivät tasapäisistä asetelmista kohti viimeistä Taistoa kun kumpainenkin pääsi tekemään loppukilpailuoluensa Hiisi Panimolla Palokassa. Aloitinkin lauantain kävelemällä suoraan kotiolutnurkkaukseen, josta löytyikin iloisen näköinen kaksikko (tai kolmikko kun Ukonmalja oli valjastanut kaverinsa Johanneksen apujoukoksi paikalle), jotka tarjoilivat tarkoin valmistettuja oluitaan innolla ja ylpeydellä. Päivän kilpakumppaneiden toimintaa seuranneena ja tasaiseen tahtiin kumpaakin tiimiä jututtaneena täytyy sanoa, että todella hyvässä hengessä taistelu Reservin Olutmestarin tittelistä käytiin eikä hanojen ääressä nähty törkeää kyynerpäätaktiikkaa – päinvastoin yhteen hiileen siellä puhallettiin. Millaista olutta sieltä sitten lasiin kaatuikaan? Lähdetäänpä ottamaan siitä selko…

Ukonmalja Ragnarök

Ukonmalja oli painanut mainosmateriaalia ja informatiivisen flyerin oluensa tueksi, mikä oli mielestäni erittäin hyvä idea. Kotiolut on kuitenkin suurelle yleisölle melko tuntematon taiteenlaji – sainhan minäkin ensikosketukseni niiden maailmaan vasta tänä kesänä. Ragnarökin tarina ja taustat jatkavat Ukonmaljalle ominaista tietä, eli mukana on viittauksia perinteisiin, mytologiaan ja historiaan. Rohkeasti maitokauppavahvuuteen (4,5%) istuva kilpailuolut oli tyyliltään milk stout, eli perinteisempää stout-tyylilajia pehmeämpi ja makeampi brittityylisten pintahiivaoluiden edustaja. Ominaista lajille on sen valmistuksessa käytetty laktoosi, joka Ragnarökkiin oli yleisestä tavasta poiketen lisätty nestemäisessä muodossa. Lisäksi oluesta löytyy ennakkoon mielenkiintoisina elementteinä vaniljaa sekä espressoa!

Ukonmaljan tuttu "Olvipyörä"

Ragnarökin tarina ammentaa voimaa skandinaavisesta mytologiasta ja tavallaan sulkee sen pohjana olevan Ukonmalja Audhumla Milk Stoutin aloittaman ympyrän. Ragnarök on käytännössä Audhumlan vaniljamaustettu uusintapainos – ensimmäinen olut jonka Tommi on tuotannossaan toistanut muuten! Audhumla viittaa skandinaavimytologian alkuaikoihin tarkoittaen alkulehmää, jonka maidolla Ymir-jätti, ensimmäinen elävä olento, ruokki itseään. Ragnarök taasen viittaa samaisessa mytologisessa lokerossa lopun aikaan, maailman paloon, jonka aikana käydään viimeinen taisto jättien, jumalten, ihmisten ja muiden olentojen välillä. Kiehtova, tietynlaisen syklin kätkevä tarina, jonka käänteistä voi käydä lukaisemassa lisää esimerkiksi Ragnarökin nettisivulta tai Ukonmaljan omasta blogista – samoista paikoista löytyy luonnollisesti tietoa myös itse oluesta ja sen valmistuksesta! Alta löytyy vielä Olutkellarin mielipide mytologisesta oluesta:

Ukonmalja Ragnarök Milk Stout

Miellyttävän paahteinen, tumman suklainen ja kauniin pehmyt olut. Luonnetta sille antaa suht voimakaskin vaniljaisuus sekä laktoosin tuomasta kermaisesta makeudesta. Jossain määrin olen löytävinäni myös hentoa hedelmäisyyttä sekä pinttyneen terävää savuaromiakin. Jälkimaultaan vahvan suklainen, vaniljan puristama ja kahvisen paahteinen. Suutuntumaltaan nautinnollisen pehmeä, vahvuuteensa nähden todella hyvä runkoinen. Hitaasti nautittava, laadukas olut – Ukonmaljan paras olut… tähän mennessä!

 

Sampo Järven Kasipallo

 

Järven Sampo taasen oli itselleni uusi tuttavuus. Jos Tommi ja Ukonmalja ammentaa tarinansa perinteistä ja mytologiasta, ei Sampon runollisuus tässä jää ”pekkaa pahemmaksi”! Patinoituneeksi runomieheksi kilpailun sivuilla esittäytyvä Sampo oli valinnut loppukilpailuoluensa tyyliksi black IPAn, joka on lähtökohdiltaan monelle kotioluen ensikertalaiselle varmasti haastava tyylilaji. Sampolla onkin vyöllään pitkä kokemus niin kotioluiden kuin oikeiden olutravintoloidenkin maailmasta – onhan hän tehnyt oman oluen mm. turkulaiselle Old Bankille! Kasipallon tyyli ja nimi muodostavat hauskan linkin välilleen – uskoisin yhdistelmän olevan tarkkaan harkittu ja valittu. Tällainen leikittely on kellaristin mieleen!

Kasipallo Black IPA

Turkulainen Black IPA… Maun alkutahdit antaa suht paahtuneeksikin paljastuva maltaisuus, joka saa nopeasti kaverin runsaasta, tuoreutta uhkuvasta greippisestä humaloinnista. Alun jälkeen mallaspuoli katoaa varsin nopeasti greippisen katkeron tanssahdellessa kohti pitkää, katkeraa ja miellyttävän rapsakkaa loppua. Jälkimaussa mallas nousee vielä viimeiseen huutoonsa viimeistellen nautinnollisen katkeran makuelämyksen paahteen voimin. Tuore, runsas, rapea ja hyvällä tapaa puhdas! Todella hieno olut, jossa voimakkaasta humaloinnista huolimatta on järkeä tekemisessä eikä tasapainoa ole unohdettu. Monia tyylin kaupallisia edustajia vaivaava autonkumisuus on hienosti onnistuttu välttämään eikä lajin tietynlaisesta haastavuudesta huolimatta kyseessä ole liian rajaava kokonaisuus – riittävää haastavuutta toki löytyy.

Maistamisen jälkeen oli äänestyksen aika!

Sinällään mukavan mausteensa kilpailuun antoivat finalistien tyylivalinnat. Perinteiseksi muodostunut oluiden jako "tummiin ja vaaleisiin" ei tällä kertaa ratkaissut kisaa, sillä kumpikin edusti tuota "vaikeammin lähestyttävää" "tummien" kategoriaa – ollen silti todella erilaisia lähtökohdiltaan! Kilpailun voittajahan valittiin yleisöäänestyksellä ja täytyy myöntää ettei Olutkellarin kohdalla valinta ollut todellakaan helppo. Lappua pyöriteltiin ja vertaistukea haettiin myös Jaskan Kaljojen Jaskalta, jonka kanssa pääosa festivaaleista tulikin vietettyä.  Finaalioluiden taso oli huikaiseva eikä kaksikaan maistokertaa tehnyt selkeää eroa kaksikon välille. Pisteytin kummatkin oluet blogista tutun kaavan mukaisesti, mutta suurin – tai sanottaisiinko ainut – tasollinen ero syntyi tuoksun puolella enkä halunnut tuon ratkaista koko peliä. Pitkän vertailun ja testaamisen jälkeen päädyin kuitenkin Ukonmaljan vaihtoehtoon, sillä hyvin tehty milk stout melko harvinaista herkkua ja rehellisesti sanoen tuon tyylisuunnan oluet tapaavat puhutella allekirjoittaneen makuhermoja yleisellä tasolla paremmin. Toisaalta Sampon melko kunnianhimoinenkin valinta lähteä tekemään suhteellisen vaikea olut kilpailuun, jossa maksava yleisö valitsee voittajan oli hatunnoston arvoinen suoritus jo yksistään, mutta se tapa jolla idea saatettiin loppuun saakka maistuvana, onnistuneena oluena vaikeutti päätöstä vastavuoroisesti. Pisteytyksen jälkeen luvut näyttivät seuraavilta:

Ragnarök

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 9
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma:  15

Yhteensä: 40/50

Kasipallo

• Tuoksu: 7
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 8
• Suutuntuma: 4
• Yleisvaikutelma: 15

Yhteensä: 38/50

Ennen illan esiintyjää äänet sitten laskettiin yhteen ja Ukonmaljahan sen tiukan taiston päätteeksi sitten vei. Reservin Olutmestari-titteli jäi näin ollen Jyväskylään ja luvassa on kahden palokkalaispanimon juonimaa olutta lähitulevaisuudessa! Olutkellari haluaakin onnitella kumpaakin finalistia rehdistä Taistosta ja samalla kiittää omasta puolestaan maistuvista oluista! Onnittelut siis Ukonmaljan Tommille ja suuri kiitos Sampolle, joka teki kilpailusta loppuun saakka mielenkiintoisen! Kun on kaksi kovaa vastakkain, on toisen hävittävä – vaikka sitten kalkkiviivoilla… Lisäkiitosta järjestäneelle taholle mielenkiintoisesta kilpailuideasta, joka toi kotioluen tavallisen kansan tietoisuuteen ja antoi samalla mahdollisuuden vaikuttaa kilpailun lopputulokseen! Tällaiselle on varmasti kysyntää ja hienoa, että tämän pääsi Jyväskylässä kokemaan! Lisää tarinaa festivaaleista on luvassa myöhemmässä vaiheessa..!

Finalistit nousivat lavalle kuulemaan äänestyksen lopputuloksen...

Jännitys tiivistyy!

Ja voittajaksi selviytyi siis Ukonmalja!

Kotiolutta Kellariin - ja vähän Taistoonkin...

Eli kellaristi pääsi viikko sitten ensimmäistä kertaa elämässään kotioluen makuun, kiitos siitä Ukonmaljan Tommille. Tätä aiemmin olin vain kuullut tarinoita taitavista, ammattilaisen ottein raaka-aineita käsittelevistä kotioluen valmistajista, jotka ovat vallanneet puolikkaita keittiöitä, valjastaneet pihasaunoja, jopa omineet kokonaisia autotalleja toteuttaakseen itseään tämän jalon mallasjuoman valmistuksen monimuotoisessa maailmassa. Jostainhan niitä olutmestareita, panimoalan ammattilaisia kehittyy – tuskin kukaan suoraan pystymetsästä lähtee vuoden vaellukselle Valviran lappu- ja lupaviidakkoon panimon perustamisaikeet mielessään. Suuri kunnioitus näitä taitavia käsityöläisiä, kotiolutmestareita kohtaan – ottamatta mitään pois ammattilaisten toiminnaltakaan.

Maistuvaa kotiolutta

Tarina kotioluen saamisesta Olutkellarin ulottuville juontaa reilun viikon takaiseen aikaan. Tuolloin Ukonmalja-kotikäsityöläispanimon takapiruna toimiva Särkän Tommi otti minuun yhteyttä sähköpostitse ja tarjosi maistiaisia kotioluen muodossa. Tarkoituksena oli saada ulkopuolinen arvio Hiisi-panimon tirehtöröimään Taisto-kotiolutkilpailuun osallistuvasta Alkemisti-oluesta. Luonnollisesti suostuin pyyntöön – osittain puhtaasta auttamisen ilosta, suurelta osin suuresta mielenkiinnosta – olihan tarjolla jotain itselleni ennen kokematonta. Kuten Alkemistin arvionkin yhteydessä ehdin toteamaan, oli kilpailuolut laadullisesti erittäin hyvä, maultaan moitteeton ja positiivisessa mielessä kaupalliset vaatimukset täysin täyttävä suoritus. Oluesta ja sen taustoista kirjoittaessani muuten tajusin, että hyllyssäni pölyttyy klassikkoteos, Paolo Coelhon Alkemisti, johon myös Tommi viestinvaihdossamme viittasi. Olut vei minut siis makumatkan lisäksi kulttuurin äärelle, pitänee ottaa kirja lukuun jahka syysillat pimenevät.

Ukonmaljan "Olvipyörä"

Alkemistin lisäksi kaappini sai täytettä neljän muun Ukonmaljan oluen muodossa. Oluista keskustellessamme kävi ilmi, että jokaisen oluen nimen taustalta löytyy jokin syvällisempi merkitys, tarina, johon itse olutkin heijastuu. Tuo sellainen piirre, joka mielestäni tuo aina yhden lisäulottuvuuden oluen nautiskeluun. Tällaista toimintaa osaa arvostaa, etenkin kun käsittääkseni taustat kumpuavat suoraan tekijänsä identiteetistä, mielenkiinnon kohteista ja luontaisesta ajatusmaailmasta. Ukonmaljan tarinaa ja toimintaa ehdinkin jo purkamaan kilpailuoluen yhteydessä, joten ei pureuduta siihen tällä kertaa tarkemmin. Mennään tarinassa sen sijaan eteenpäin. Sain siis kaikkiaan viisi olutta, jotka kaikki tulen ajan mittaan käymään läpi blogissani. Listaus näyttää seuraavanlaiselta:

• Aarnivalkee Vaalea Lager
• Alkemisti Enkel
• Atrain IPA
• Auer Hefeweizen
• Syysuhri Märzenbock.

Neljä ensimmäistä kuuluvat panimon kesäolutsarjaan, joten ne hävinnevät varastosta ensimmäisenä, Syysuhria suositeltiinkin syksyä varten kypsyteltäväksi enkä pistä lainkaan vastaan – mikäs sen mukavampaa kuin sateisen sieniretken päätteeksi takkatulen äärellä korkata maltaista voimajuomaa lämmikkeeksi. Janoiseksihan tässä itsensä jo valmiiksi tuntee… Iso kiitos Tommille ja Ukonmaljalle sekä roppakaupalla menestystä kilpailuun!

Taisto

Taisto-kotiolutkilpailu

Niin ja se Taisto. Tästähän ehdin jo kesäkuun alkupuoliskolla mainitsemaan ja nyt tiukkaakin tiukempi kotioluttaitureiden mittelö on totista totta. Koko kansakunta odottaa jännityksellä syyskuuta, jolloin Jyväskylässä pidettävien Oluton pienpanimofestareiden yhteydessä kruunataan maamme ensimmäinen Reservin Olutmestari! Voittajahan pääsee suunnittelemaan ja toteuttamaan oluensa Hiisi-panimon laitteistolla, eli saa taidonnäytteensä koko kansan huulille. Kilpailulle on avattu omat nettisivut, joissa esittäytyvät niin osanottajat, oluet kuin tiukkaakin tiukempi tuomaristo. Esittelyt kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa ja seurata kilpailun etusivua, jonne ilmestynee kiihtyvää tahtia kilpailuoluisiin liittyvää propagandaa... Arvoitettu yleisö pääsee myös vaikuttamaan kilpailun kulkuun ja kukin voikin käydä äänestämässä suosikkiaan tämän linkin takaa. Äänestäminen ei ole pakollista, se on etuoikeus ja oikeastaan velvollisuus – vaikuta, jännitä ja ennen kaikkea nauti tuloksista!

Kippis!

J-P

Kotiolut: Ukonmalja Alkemisti

Viime viikonloppuna viettelin kaikessa rauhassa omaa pienpanimotapahtumaani takapihan biergartenissa, kun kartanon pihaan kurvasi Ukonmalja kotikäsityöläispanimon värein varustettu auto. Palokkalainen (kyllä, Jyväskylän Palokassa toimii siis kaksi ”pienpanimoa”!) kotioluen valmistaja, pitkän linjan olutmies Tommi otti viime viikolla yhteyttä tiedustellakseen, että mahtaisinko mahdollisesti olla kiinnostunut maistamaan hänen Taisto-kotiolutkilpailuun tekemäänsä olutta. Taiston finaalihan järjestetään osana paikallista Oluton pienpanimotapahtumaa syyskuussa ja kilpailua isännöi toinen palokkalaispanimo, kaupungin ylpeys Panimoyhtiö Hiisi. Ajatuksena oli siis saada oluesta ns. puolueeton arvio, jonka voisi laittaa liitteeksi kilpailumateriaaliin ja näin todentaa, että avoimin kortein kilpailussa ollaan. Hetkeäkään empimättä lupauduin ”auttamaan miestä mäessä” ja sovimme oluttoimituksen ajankohdasta. Vaivan palkaksi sain vielä muutaman pullollisen panimon muitakin tuotteita – arvostellessahan saattaa jano nimittäin päästä yllättämään. Nämä muutkin oluet tulen ajan kuluessa blogiini arvioimaan. Tämä on muuten ensimmäinen kerta, kun ylipäänsä pääsen kotiolutta maistamaan, eli erittäin mielenkiintoisia aikoja on luvassa.

Ukonmaljan panimotilat siis sijaitsevat Jyväskylän Palokassa, eli sillä on kilpailua ajatellen hienoinen kotikenttäetu. Oluen valmistuksen Tommi kertoo aloittaneensa vuoden 2007 tienoilla. Aivan alkuhetkistä lähtien hän oli kiinnostunut oluen valmistuksen perusteeseistä ja erilaisista tekniikoista, joita hän on matkan varrella tuonut entistä laajemmin mukaan valmistusprosesseihin. Hiljalleen toimintatavat ja päämäärät ovat saaneet yhtenäisempää linjaa, joka on helpottanut uusien oluiden suunnittelua ja aikataulutusta – vienyt toimintaa hyvällä tapaa ammattimaiseen suuntaan. Tervettä intoa tuntuu edelleen riittävän ja tavoitteissa olisi jatkaa tutustumista erilaisiin valmistusvaiheisiin ja menetelmiin pitäen toiminta silti tarkoituksen mukaisena ja järkevänä. Oluen maun lisäksi Tommi arvostaa myös sen taustoja ja tarinoita, eri tyylien sidonnaisuuksia historiaan ja erilaisiin ajankuviin, kulttuuriin, tapoihin sekä perinteisiin. Siksipä esimerkiksi kaikilla Ukonmaljan oluiden nimillä on jokin syvällisempi tarkoitus – tästä piirteestä pidän erittäin paljon.

Suomalaista käsityötä - ihan tästä läheltä.

Entäpä sitten kilpailuoluen – Alkemistin – taustat? Alkemistihan viittaa alkemiaa harjoittaneisiin, muinaisiin ”tiedemiehiin” jotka pyöristetysti kerrottuna pyrkivät valmistamaan kultaa epäjalommista metalleista. Viisasten kivi lienee useille tuttu edes jossain muodossa. Toisena päämääränä oli kehittää ns. Gralin malja, eliksiiri joka takaisi ikuisen elämän. Tommi kuitenkin tiivistää näkemyksensä erittäin viisaasti Alkemistin esittelysivuilla:

”Oikeampi tulkinta voisi olla pitää alkemiaa pikemminkin kokonaisvaltaisena viisauden etsintänä, metafyysisenä tieteenä, jossa alkemisti tutkii ja pyrkii ymmärtämään sekä aineellisen että aineettoman maailman peruselementtejä, sekä mikro- että makrokosmosta ja niiden keskinäisiä kytköksiä ja vaikutuksia toisiinsa. Tässä valossa alkemia paitsi sulkee sisäänsä kaikki luonnontieteet, myös kytkee ne korkeammalle, ei-materian tasolle.”

Nimen valinnan taustoja kysyessäni, sain kuulla ajatuksen sekä nimestä että oluen tyylistä lähteneen (kuten usein muutoinkin) mielikuvista. Yksi tärkeimmistä liikkeelle sysääjistä oli kesäinen auringon valo, joka leikitteli järven pinnalla maalaten sen kultaisin sävyin. Vaalea, kullanhohtoinen luostariolut taasen sopisi tuota taustaa vasten oikein hyvin. Alun perin oluen nimeksi piti tulla Auringon Malja, mutta kyllähän Alkemisti tuo kyseisen oluen taustat huomioon ottaen aimo annoksen syvyyttä ja kaivatunlaista mystisyyttä tarinaan. Kannatettava muutos, joka antaa kokonaisuudelle tietyn tapaista alkukantaista kiehtovuutta.   

”Tavallaan Alkemisti on ylistyshuuto auringolle - elämän ylläpitäjälle, kiertokulun pyörittäjälle ja viisauden valon symbolille.”

Alkemisti oluena kuvastaa myös oluenvalmistajien ja alkemistien rinnastamista toisiinsa – taidokkaita käsityöläisiä ja tutkijoita kun molemmat ryhmät edustavat. Molempien työ vaatii mahdollisesti koko elämän kestävää perehtymistä ja ymmärryksen etsimistä käsiteltäviä raaka-aineita mutta myös tekniikoita ja ympäröiviä muuttujia kohtaan. Oluentekijälle vesi, mallas, humala ja hiiva kuvastavat aineellisen maailman neljää peruselementtiä, joita harkiten sekoittamalla tavoitellaan jotain suurempaa kokonaisuutta, mutta myös laajempaa ymmärrystä.

Alkemistia ei nukuta...

Alkemisti on tyyliltään enkel, eli se edustaa belgialaisten luostareiden perinteisistä oluista sitä kevyintä sarjaa. Perinteisesti sitä tuotettu luostarin omaan käyttöön, lähinnä munkkien juomaksi.  Oluen resepti kuulostaa lähtökohdiltaan erittäin mielenkiintoiselta – oikeastaan kuin ammattikokin keittokirjasta lainatulta, eli aivan pienimmällä vaivalla ei kultaa ole lähdetty valmistamaan. Mallasrunko on kasattu kotimaisista sahtimaltaista, vaaleista karamellimaltaista, vehnämaltaista sekä omin käsin paahdetuista kaurahiutaleista. Belgiaoluita kunnioittaen hiivana toimii luostarioluthiiva ja humalapuolesta vastaa belgeille sangen tyypillinen Styrian Goldings. Maustekirjo ei myöskään kuulosta lainkaan hassummalta. Kuivattua curacao –appelsiinin kuorta, korianterin siemeniä sekä katajanmarjoja – mutta myös tuoretta appelsiinin ja limen kuorta padasta löytyy. Lisäksi valmistuksessa on hyödynnetty vähäistä määrää kandisokeria, jota on käytetty sekä pää- että jälkikäymisessä. Sen tarkoituksena on tyylin mukaisesti keventää oluen runkoa tehden siitä kevyempää ja helposti nautittavaa. Mielenkiintoista kokonaisuutta on siis lupa odottaa.

Tarinaa Alkemistin vaiheista voi käydä lukemassa Ukonmaljan omasta blogista, jossa on myös erillinen kirjoitus Taisto-olutkilpailuun liittyen. Blogi on kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoista selattavaa, sillä Tommilta on tullut erittäin osuvia kannanottoja vellovaan alkoholipoliittiseen keskusteluun. Myös eri oluiden valmistuksen vaiheet on kirjattu insinöörin silmää miellyttävällä dokumentoivalla tyylillä. Tarkat kuvaukset ovatkin onnistuneet lannistamaan allekirjoittaneen haaveet oman oluen valmistuksesta – taidanpa sittenkin pysyä täällä maistajan puolella harrastukseni kanssa, sen verran hermoja ja vaivaa hyvän oluen eteen vaaditaan. Hyvää kerrontaa joka tapauksessa ja tarinaahan Ukonmaljasta voisi suoltaa jo tuon perusteella sivutolkulla, mutta kertokoon blogi (ja oluet) tuota tarinaa puolestani. Löytyypä tuolta mainintaa yhteistyöstä erään olutbloginkin kanssa. Blogin lisäksi panimon toimintaa on mahdollista seurata myös Facebooksissa, Twitterissä ja Google+palvelussa. Suosittelen.

Ukonmalja Alkemisti

Alkemisti kaatuu lasiin maltillisesti. Sen tasaisen samea, hieman haalean aprikoosinen, oranssin sävyinen väritys saa kruunukseen melko tiiviskuplaisen, reilun sentin paksuisen vaahtohunnun. Tuoksultaan se on keskirunsas ja miellyttävä. Päällimmäisenä siitä löytyy pehmeää, vaalean suuntaan viittaavaa hedelmäisyyttä joka ei pehmeydestä huolimatta ole muodoiltaan tuhtia. Pehmeää tunnelmaa rikkoo ja piristää todella tehokkaasti appelsiinin, ehkä hieman sitrushedelmänkin terävyyttä sisältävä tuore saippuaisuus eli hedelmäinen linja jatkuu. Taaempana pysyttelevä, koko komeutta kannatteleva, hieman vaalean karamellinen maltaisuus on rodultaan melko kevyttä ja pehmeää. Tunnelmaa aavistuksen kuivattava kevyt mausteisuus lienee peräisin hiivan puolelta, jonka läsnäolosta saa ajan kanssa nousevia merkkejä.

Makumaailma ei ole aivan tuoksun mittakaavassa hedelmäisen pehmeä, vaikka tuota vaaleaa hedelmää taustalta vähän löytyykin. Pääosaan on itseoikeutetusti noussut jo tuoksun puolella suurta roolia ottanut sitrushedelmäinen (appelsiini, sitruuna…) terävyys, jossa on mukavaa hedelmäistä happamuutta joukossa. Maun loppupuoliskolla ote voimistuu entisestään saaden jopa vahvoja parfyyminomaisia, sitruksen katkeria piirteitä – tämä mieluisa piirre saa mielikuvat laukkaamaan välittömästi Schneider Weissen TAP5 Meine Hopfenweissen suuntaan. Jälkimaku onkin pitkä, hedelmäisen hapan, kuivatun katkera ja hieman mausteinen. Katkeruus saanee lisäpontta tuosta mausteisuuden hienoisesti kuivuudesta, liekkö käytetyillä katajanmarjoillakin osuutta asiaan. Mallaspuoli taas jää maullisesti hieman piiloon, mutta on tunnistettavasti läsnä vaaleana, hieman karamellisen makeana etenkin maun alkupuolella. Tämän jälkeen muut hieman jyräävät ylitse. Hedelmäistä menoa on varsin terävässä muodossa, mutta makuisuudestaan huolimatta rungon keveys tekee lopputuloksesta kesäisen keveän.

Yleisesti varsin maistuva ja miellyttävän pirteä olut.  Mallaspuolelta jään ehkä kaipaamaan vahvempaa esiintuloa, sillä potentiaalia tuolla tuntui riittävän. Se onkin sitten makuasioita haluaisiko runkoa paksuntaa, sillä se saattaisi turmella tuon ihailtavan hyvin onnistuneen keveyden tunteen, jota tähän on ilmeisen selvästi haettukin. Tunnelma ei missään vaiheessa ole vetinen saati haalea – jollain tapaa rungosta löytyy ”piilevää” kantavuutta muutoin pehmeän ja utuisen tunnelman keskeltä. Erittäin positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan, kokonaisuus on laadullisesti ja tasapainoltaan hyvää kaupallista tasoa eikä konkreettista valittamista oikein löydy – makuasioista voidaan vääntää maailman tappiin saakka... Tämän tuotoksen kanssa ei Ukonmaljan tarvitse Taistossa häpeillä, hieno olut.

Pisteet:

• Tuoksu 8
• Ulkonäkö 3
• Maku 7
• Suutuntuma 4
• Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 36/50 

Eipä siihen juurikaan lisättävää. Olut toimi moitteettomasti ja uskoisin sen olleen juurikin sitä mitä pitikin. Rungon keventäminen näytti toimineen erittäin onnistuneesti, sillä salakavalan kevyt, silti miellyttävän makuisa olut tuosta pullosta paljastui. Lähiaikoina iskenkin sitten kiinni panimon muuhun tuotantoon, jota odotan kyllä innolla. Tommi kertoikin seuraavaksi valmistusvuorossa olevan imperial stout ja weizenbock, joten mielenkiintoisia ideoita näyttää riittävän. Menestystä Ukonmaljalle kilpailuun, jäämme odottamaan tuloksia!

Tässä vielä hyödyllisiä linkkejä tiedonjanoisille... ja ihan rehellisesti janoisellekin:

• Taisto-kotiolutkilpailu
• Oluton Festarit 
• Alkemistin esittelysivu
• Ukonmalja-blogi
• Ukonmalja Facebook
• Ukonmalja Twitter
• Ukonmalja Google+