Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 5,2
• Panimot: Alefarm Brewing, Greve, Tanska / Magic Rock Brewing, Huddersfield, Englanti

Alefarmin ja Magic Rockin yhteisveto sai jäädä ensitapaamisella hyllyyn, mutta tuli kuitenkin noukittua pienen harkinta-ajan jälkeen testiin. Pääsyy empimiselle oli marjalisän käyttö IPA-perheen oluessa, joka harvemmin on omaan suuhun ainakaan olutta parantavaa lisäarvoa antanut – yleensä juuri päinvastoin. No ehkä karviaiset vielä menee, ajattelin ja oikeassa olinkin.

Down The Wire on ajankuvan mukaisesti tyylikkäällä etiketillä varustettu olut, jonka sisällöstä ei purkin etupuoli anna oikeastaan mitään infoa – ei panimoista tai tyylisuunnastakaan. Yleensä ilmiö johdattelee joko jonkinlaisen sourin tai edes jossain määrin samean IPA-APA-tms. oluen äärelle ja niin nytkin.

Tällä kertaa ohra-kaura-vehnä -mallasrungon varaan rakennettu 5,2-prosenttinen Pale Ale on kuivahumaloitu Topazilla ja Hallertau Blancilla. Mukaan on myös mahdutettu mainittuja karviaisia, jotka yhdessä kuivanlaisen ja hitusen kirpeän yleisilmeen kanssa luovat hyvinkin valkoviinivivahteisen kokemuksen. Tästä ajatuksesta en pääse irti koko tölkillisen aikana, joten se näkyy myös lopullisessa arviossa. Todella toimiva ja maistuva olut kaikessa vaaleassa kirpeydessään ja aromikkuudessaan.

Alefarm x Magic Rock Down to the Wire

Hedelmäisen keltainen, hieman oranssinen ja aika samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu on aika raikas ja kääntyy mielessä välittömästi tällaiseen asetukseen: vaalean rypälemäinen tai oikeammin sitrusmaisen valkoviinivibainen. Vaaleaa hedelmää, yrttiä ja viljavuutta esiintyy himmeämmin taustalla.

Maku on tuoksua kärkkäämpi, muutoin samoilla linjoilla kulkeva ja toimiva kokonaisuus. Tuoksun mielleyhtymä rypälejuomaan elää edelleen vahvana, liekö karviaislisällä oma osuutensa asiaan.

Sitrusta löytyy enemmälti greippisen suoraviivaisessa muodossa, mutta myös valkoviinisten sävyjen kanssa yhteen pelaavampana pirskahtelevuutenakin – suoranaisena kirpakkuutenakin Yrttiä, vaaleaa hedelmää ja kukkaisuuttakin varsin kuivassa, vaaleassa ja suht suoralinjaisessakin paketissa. Ai että kun osuu hyvin ja lopun greippisen sekainen katkeruus tuo mukaan oivallista kirpeyttäkin. Valkkarimielleyhtymä elää vahvana loppuun saakka, eikä siitä oikein irti edes halua päästää. Erittäin mieluisa.

Pisteet: 38/50

Dry & Bitter x Outer Range Flight of Passage

Dry & Bitter x Outer Range Flight of Passage

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 7,0
• Panimot: Dry & Bitter Brewing, Gørløse, Tanska / Outer Range Brewing, Frisco, Colorado, USA

De Biertonnesta hankittujen Goose Islandin BCBS:sien kylkeen hivuttautui muutama kylkiäinen, joista humalaherkuttelujen sameaan päätyyn sukeltava Flight of Passage pääsi testiin varsin tuoreeltaan. Tanskalaisen Dry & Bitterin ja coloradolaisen Outer Rangen seiskapinnainen kollabo-olut nojaa Nelson Sauvinin, Motuekan ja Citran tahdittaman kuivahumaloinnin voimaan. Kaunis, erittäin samea ja suussa muheva olut onkin yksi mehukkaimmista IPOista, mitä olen tähän mennessä lasiini saanut ja hurmasi aromikkaalla ylitursuavuudellaan kertalaakista. Jäinkin harmittelemaan, etten ottanut samaan pakettiin paria muutakin mieltäni kutkuttanutta D&B:n sameus-IPAa…

Dry & Bitteriä ei ole tainnut blogissa vielä olla aiemmin mainittukaan ja Outer Rangekin on itselleni tyystin uusi tuttavuus. Yhteistyö tuntuu kuitenkin sujuvan vallan mainiosti ja trendien harjalla paistatteleva trendilaji vaikuttaa olevan kummallakin erinomaisesti hallinnassa. Etikettitaide on vaikuttavaa, vaikka tuokin erehdyttävästi mieleen etelän lomakohteiden katukuvassa nähtävät, livenä syntyvät vesiputous- ja kuutamomaisemataulut.

Dry & Bitter x Outer Range Flight of Passage

Hyvin, hyvin samea, paksunkeltainen ja runsaan, varsin kestävän vaahdon nostava olut. Tuoksu on erittäin mehukas, täynnä sitrushedelmien eri muotoja ja edustajia, trooppista runsautta hedelmälihoineen kaikkineen. Mehukkaimpia aromeita mitä itselleni on vastaan tullut.

Maku myötäilee tuoksua. Se on tuhdin mehukas, tuntumaltaan pehmeän runsas ja  katkeroiltaan lähes olematon. Sitrushedelmiä löytyy aina limetistä greippiin ja kuoresta tuorepuristettuun mehuun. Trooppinen aalto tarjoilee tehosekoittimen läpi pyöräytettyä ananasta, mangoa, papaijaa, appelsiinia ja aprikoosia. Ja monia muita.

Jälkimausta löytyy myös kevyttä greipin purevuutta, mutta sen näykkäys on sitä tasoa, että kuulen Arden merimiesnaurun mielessäni. Eli mehut edellä mennään, mutta omaan makuun varsin toimivalla pelikirjalla toteutettuna. Oivallinen tapaus. Kerrassaan oivallinen ja kuten tuoksun suhteen totesin, yksi mehuisimmista tapauksista mitä olen lasiini kaatanut. Lopetus kääntyy myös varsin kuivaan suuntaan parfymaattisen, sitruspainotteisen harson viipyillessä suussa pitkään.

Pisteet: 42/50

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

• Tyyli: Winter Ale / English Pale Ale
• Alk.%: 4,5
• Panimot: Shepherd Neame, Faversham, Englanti / Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Mallaskosken syksyinen retki Sepi Niemen maille pureutui suden lailla kotimaamme olutravintoloiden tarjontaan. Yhteistyön tuloksena syntynyt Howling Wolf onkin ollut saatavilla jo jokusen tovin ja ehdin sen itsekin vihdoin maistamaan. Sainpa suositeltua sitä myös kollegani ja futiskaverinkin laseihin. Ja hyvä että sainkin, sillä vaikka Winter Alen soisi 4,5-prosenttista Howlingia runsaamman rungon saavan, osui sen tarjoilema simppeli ja helposti hörpittävä makumaailma varsin hyvin yksiin räntäsateisen perjantai-illan tunnelman kanssa.

Olut on osa viime maaliskuussa aloitetun Cask Club by Shepherd Neame -kollabo-olutsarjaa. Panimo julkaisee jokaisen kuun ensimmäisenä maanantaina uuden CCbSN-oluen ja meiltä Suomesta tähän keittelyyn on päässyt mukaan nyt esillä oleva Mallaskosken Panimo. Mallaskoskelaisten kanssa tehty Winter Ale päästettiin irti marraskuussa ja sitä edelsi lokakuussa julkistettu S:t Erik’sin kanssa junailtu ruotsalaisia mustikoita sisältänyt Northern Lights Blueberry IPA (4,7%).

Myös Howling Wolfin ideaan mahtuu ruotsalaiskollabon tapaan jotain vierailjapanimon kotoperäistä reseptilisää: Shepherd Neamen talon perinnehiivalla käytetyn oluen rungosta löytyy nimittäin Viking Maltin uutta Red Active -mallasta. Humalointi sen sijaan on hoidettu katkeroiden osalta saksalaisella Mittelfruhilla ja East Kent Goldingsin mestaroimaa aromipuolta täydennetään jenkkiläisellä Summitilla. 

Kokonaisuus on lopulta varsin vaaleanlainen, toimiva brittiolut, jota menisi helposti pintti jos toinenkin. Totesimme myös kollegan kanssa, että kyseessä olisi mitä mainioin puusaunan lämmitystä virkistävä olut, jonka kanssa voisi jatkaa kevätiltaa myös löylyjen jälkeen...

Shepherd Neame x Mallaskoski Howling Wolf

Melko vaalea, Pale Aleksi tätä taidettiin panimoiden toimesta tituleeratakin. Winter Ale -lisäviitteen ja punamaltaan myötä odottelin kuitenkin hieman värikkäämpää ja syvemmän näköistä tapausta. Mutta mitäpä väliä sillä lopulta edes on? Tuoksu on aika toffeinen, leivosmainen, mutta maku nojaa enemmän kuivahedelmäisyyteen ja pähkinään. 

Maussa yrttistä, kukkaista otetta, mutta sitä runsaammin sitruksista tuntua. Rungossa kevyttä, mutta selkeää karamellisuutta, leivosmaisuuttakin. Todella helposti nautittava, maistuva ja tasapainoinen kokonaisuus.

Oikke hyvä, vaikka rungokkaampaa ja lämmittävämpää brittitunnelmaa olisikin mielellään lasiinsa napannutkin.

Pisteet: 35/50

Sahtipaja x Superstition The Helm of Awe

Sahtipaja x Superstition The Helm of Awe

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 12,2
• Panimot: Sahtipaja, Sätilä, Ruotsi / Superstition Meadery, Prescott, Arizona, USA

Ruotsin oma Sahtipaja on jostain syystä kiehtonut mieltäni oikeastaan ”aina”, vaikkei nuo harvat kohtaamiset olekaan mitään mieleenpainuvia tai oikeastaan maistuviakaan koskaan olleet. Pienen näytepaketin bonuspulloksi lykätty Sahtipajan ja jenkkiläisen Superstition Meaderyn vahvanlainen Imperial Stout jatkoi tuota harmillisen kehnojen kokemusten sarjaa.

The Helm Of Awe on hunajalla maustettu Imperial Stout, joka on viettänyt aikaa myös punaviinitynnyrin syvyyksissä. Viikinkimytologiasta nimensä ja etikettisymbolinsa kaivavalta oluelta olisi mielellään odotellut hyvinkin tunnelmarikasta ja suunmukaista iltaseuraa, mutta harmillisen ohkainen suutuntuma, alkoholilla kyllästetty maku ja muutoinkin yksipuolinen olemus saivat harmistumaan lasin äärellä toden teolla.

Etiketin käkkäräsmboli on tosiaan vanhan norjan Ægishjálmrinä (johdetaan muuten myös norskipanimona tunnetusta Ægiristä, meren jumalasta) tunnettu merkki, joka on ilmeisesti yksi mystisimmistä ja voimakkaimmista norjalaisen mytologian symboleista. Sen taustat tuntuvat hieman vaihtelevan lähteistä riippuen, mutta joka tapauksessa sen kantajaa kuvataan voittamattomaksi ja vihollisissa suurta kunnioitusta, pelkoa herättäväksi vastukseksi.

Sahtipaja x Superstition The Helm of Awe

Sysimusta, olemattoman vaahtorinkulan nostava olut. Tuoksu on aika rujo. Alkuun, kauempaa tuntuu tervaiselta, lähempää enempi salmiakkivinegretteltä. Tarkempi tarkastelu paljastaa tunnelmia paremmin, mutten silti hurmaannu. Punaviinitynnyri on suuressa roolissa, mutta myös hunajaa löytyy. Vähän portviinimäinen kombo, ohuempi vain.

Maku karistaa portviinihaaveet välittömästi. Alkoholi tulee ovella ensimmäiseksi vastaan. Punaviinitynnyrin punakasta, nielua lämmittävästä tunnelmasta pidän, mutta tausta ei oikein tarjoa tarvittavaa tukea ja syvyyttä. Ohkainen suutuntuma, alkoholin katku ja lopulta varsin yksipuolinen makumaailma teettävät melkoisen mahalaskun. Harmi, speksit antoivat odottaa jotain muuta.

Pisteet: 24/50

Garage x Temescal Beyond Repair

Garage x Temescal Beyond Repair

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 4,5
• Panimot: Garage Beer Co., Barcelona, Espanja / Temescal Brewing, Oakland, Kalifornia, USA

Lahden Anttilasta ja naapurikauppa-Paavolan taianomaisesta Pien-kaapista tuli mainittua blogijutun verran, joten lienee johdonmukaista sanailla hieman lisää myös sen sisällöstä. Barcelonalaispanimo Garage on tuttu toimija oluen verkkokauppojen hyllyjä kolunneelle harrastajalle ja näkyypä sitä Pienen maahantuonnin ansiosta myös olutravintoloiden tarjonnassa. Ruokakaupassa samean aromirikkaan panimon tuotteita ei sen sijaan ole vielä vastaan tullut, joten Beyond Repair oli hyvin perusteltu, mutta samalla alitajuntaisen spontaani valinta ostoskoriin.

Kaverina oluen teossa on ollut  väkeä aina Oaklandista saakka. Temescal Brewing tuleekin tämän oluen myötä allekirjoittaneen tietoon, eikä puitteet ainakaan paremmat olisi voineet olla. Sen verran vakuuttavaa tavaraa Garagen tankeista on nimittäin tölkkeihin tavattu laskea. Kollabon tyyliksi on valiokitunut sameanlainen, aromivoittoinen ja sessioitava IPA, joka on humaloitu Citralla, Bru-1:llä, Chinookilla ja Centennialilla. Soppaa on terästetty myös saccharomyces trois -hiivakannalla, eikä kokonaisuutta voi kuin hymyssä suin siemailla.

Garage x Temescal Beyond Repair

Vaaleankeltainen, hedelmäisen samea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on aromaattisen trooppinen, lähinnä ananasta, mangoa ja sitruksen sävyjä tarjoileva, hieman yrttinen ja varsin kuiva. Havuakin...

Maku on mainiota tuoksua voimallisempi. Tropiikin aromit leijailevat kielen päällä vahvoina ja alkutahdit lasketellaankin mangojen, aprikoosien, anananaan sekä sitruunan seurassa. Tunnelma kuitenkin kärjistyy melko nopeasti hyvin napakan ja greippivetoisen purevuuden iskiessä kiinni. Jälkimaussa on myös kuivuuden ja mausteisuuden korostamia merkkejä humalan poltteesta. Makumaailma on suht monipuolinen ja mehukaskin, eikä pikku hopburn sen tarjontaa latista. Todella hyvää tavaraa ja vielä ihan markettiolosuhteista.

Pisteet: 38/50