Kotiolut: Vehniän Porter

Vehniän Porter

Vehnäkylän syksy on ollut kohtalaisen keittorikas ja mainioksi osoittautunut Nokipannu Savulager toi mukanaan myös tällaisen Portterin. Kaksikkoa seurasi myöhemmin vielä ”peruslagerkin”, jonka äärelle istuudumme vielä ennen joulua. Sysimusta Vehniän Portteri on tekijöidensä mukaan ajatuksella loppuunsa viritetty talviolut, jossa 7,6-prosenttiseen runkoon on lähdetty lyömään ennakkoluulottomasti puhtia oikein kunnolla.

”Yön musta ja vahva” kuului sen kantava ajatus ja niille linjoille lopputuloskin tuntuu asettuvan. Pilsner-, Chocolate Dark-, Caramel 600-, Red Ale- ja Dark Munich -maltaiden pohjalle rakennettua olutta on humaloitu Magnumilla ja Bokekilla aika mukavasti, mutta ehkä se imperialistisin vivahde kuitenkin löytyy maun alkuvaiheilta. 

Saatoin tyhjennellä omani vähän turhankin tuoreeltaan, sillä sinällään toimivasta ja runsaasta makukokemuksesta oli aistittavissa myös loppua kohden voimistuvaa kärjistymistä ja yksoikoistumista, eikä riittävän laajaa makupalettia saada kannetettua mainion alun jälkeen tarpeeksi tehokkaasti. Voimakkaaksi tuota makua voi tästä huolimatta kuvailla, mutta tausta kaipaisi lopulta lisää syvyyttä ja tasapainoakin.

Oluen speksit: 7,6% / IBU 35 / EBC 101

Vehniän Porter

Sysimusta, beigen vaahdon nostava olut. Tuoksu on sangen runsas ja voimakas, vahvan paahtunut, kahvinen ja tummansuklainen. Taustalta nousee myös salmiakkisuutta. Aika tömäkkä tunnelma alle kasipinnaiseksi.

Makukin on runsas ja aika pureva. Mutta vähän se myös hakee itseään. Kahvia, paahtunutta mallasta hyvällä suklaalatauksella toki löytyy edelleen, mutta voimistunut salmiakkisuus vie tuntua hieman kitkerään suuntaan katkeruuden tehostaessa sen vaikutusta. Aika tuo nahkaakin peliin. Mutta makua ja ryhtiä tosiaan piisaa, kuten luvattu olikin. Savulager veti tällä kertaa kuitenkin pidemmän korren.

Kotiolut: Vehniän Nokipannu Savulager

Vehniän Nokipannu Savulager

Vehniällä on taas pantu, saunottu ja harrastettu kuuleman mukaan myös eloisaa eräelämää. Kaikenmoisia laavutarinoita olen itsekin veikkosten lähipiiriltä kuullut, eikä sinällään yllätä, että joku näistä retkistä on yhden mallasjuomankin tarinan alustanut.

Nokipannu on vehniäläinen, 6,1-prosenttinen savulager, jonka pohjana toimii rehti pyökkisavumallas. Vahvasti Urbockin jalanjälkiä seuraten on laavulle tällä kertaa siis kiivetty. Lisämaltaina on käytetty Melanoidia, suklaamaltaita, Pilsneriä ja Abbeytä. Mietoon humalointiin panoksensa antavat varmat Perle- ja Magnum -lajikkeet ja kriittisesti aseetonhan savusta pitävä harrastelija tällaisen tuotoksen äärellä on.Lopputulemana on maukas, ei ehkä aivan Urbockin syvyyksiin palviudessaan sukeltava, silti todella runsaan savuinen ja tunnelmallinen savuolut.

Nokipannu-nimi juontaa meidän kota- ja laavureissuihin, kun makkaranpaistoon ja nokipannukahvin keittoon lähdetään, mutta aamulla on savun haju nenässä, makkarat paistamatta ja tyhjäksi kiehunut nokipannu löytyy nuotiosta. Nokipannu lager käy sellaisen illan aloitukseen täydellisesti.

Vehniän Nokipannu Savulager

Tummanpuhuva, punertavan ruskea olut vaalealla vaahdolla. Tuoksu on pehmeän palvikinkkuinen. Ei ihan Urbockin tasoa, mutta tuhdin tupruttelevaa menoa kumminkin.

Maku on hieno. Palvisavuinen maltaisuus tarjoaa myös tervaa, imeltynyttä limppuisuutta ja kevyttä paahdettakin. Lopusta löytyy yrttistä purentaa, samoin tuon tervan myötä esiintulevaa katajaisuutta tai vastaavaa. Todella hyvää rehdin rustiikkista savulageria.

Kotiolut: Vehniän Imperial IPA

Vehniän Imperial IPA

Vehniän kyläpanimon ryhdikkäästi humaloitu Imperial IPA meni testiin männä viikonloppuna ja nousikin sitten heittämällä kaverusten kotiolutkokeilujen kärkeen – suunmukaisten sahtien kanssa, tietenkin. Olut on laitettu aluille Jyväskylässä, kaupungin silhuettia hallitsevan jääkautisen reunamuodostuman juurella. Harjun tuntumassa mäskätty, keitetty ja luonnollisesti jäähdytettykin vierre matkasi lopulta Vehniän kylälle Mikon residenssin verstaalle. Siellä hiljakseen käynyt olut pullotettiin pari viikkoa sitten ja oli juomavalmista kuun puolivälin tienoilla.

7,5-prosenttinen DIPA on perus-IPA hivenen tummempi ja melko samea. Olutta valmistui kaikkiaan 70 pullollista ja humaloinnissa ohjenuorana toimi fraasi: More is more again. Sameudesta ja ronskista kuivahumaloinnistaan huolimatta oluen makumaailma nojaa ”perinteisten” West Coast -keittojen suuntaan. Aromaattisuuttakin toki löytyy, mutta myös katkeropuolelle on lyöty panoksia. Alla tarkemmat speksit, rakennusaineet ja arvio.

ABV 7.5%

IBU 73

Maltaat: Pale Ale, Abbey, Cara Amber, Cara Pils, Crystal, Cara Pale, Melanoidin

Keittohumalat: Centennial, Galaxy, Calypso.

Aromihumalat: Galaxy ja Calypso

Vehniän Imperial IPA

Ruskeahko, utuinen ja todella kestävän, kauniin vaahdon nostava olut. Tuoksu on hyvin raikas, havuista ja greippistä humalointia tarjoileva, hieman keksimäistä mallastakin kantava. Erittäin hyvää West coastia.

Maku vastaan tuoksun kutsuun. Napakasti pureva, havuisen tuore ja greippisen katkera kokonaisuus toimii erinomaisesti. Mukana on kevyttä hedelmää, mutta selvä pääpaino on purevammassa havu-greippi otteessa. Mallaspuoli tarjoaa rungon, muttei sotkeennu humalan iloitteluun juuri lainkaan. Kuivana pysyttelevästä tunnelmasta ei löydy turhaa makeutta tai muutakaan ylimääräistä. Jälkimaku on pitkä ja greippinen, juotavuus on erittäin hyvällä tasolla eikä valittamisen sijaa oikeastaan löydy. Viimesen päälle hyvää IPAa!

Pisteet: 40/50