Cantillon Grand Cru Bruocsella

Cantillon Grand Cru Bruocsella

• Tyyli: Lambik
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Cantillon, Bryssel, Belgia

Raahasin vuosi sitten kotiini tällaista markettikamaa aina Tallinnasta saakka. Rotermannin tunnelmalliselta kujalta löytyy näet Tallinnan Cantillon-keidas, jossa olisi ollut tarjolla lambikeja vähän varakkaampaankin makuun. Päädyin kuitenkin hyvään kompromissiin sekä eurojen että mielenkiintoisuuden suhteen ja valitsin mukaani sekoittamattoman Grand Cru Bruocsellan.

Yhdestä tynnyristä, sen enempiä sekoittelematta pullotettuja lambikeja on tarjolla kohtalaisen vähän. Hanasta olen maistanut Boonin hyvin toimivaa, parivuotiasta näkemystä, mutta tätä Cantillonin pullotetta ei vielä ole vastaan tullut, vaikka se kenties niitä parhaiten saatavilla olevia esityksiä markkinoilla onkin.

Cantillon Grand Cru Bruocsella

Mistään kamalan uudesta tuotteesta ei ole kyse, sillä ensimmäiset viitteet pullotetusta Grand Cru Bruocsellasta ovat vuodelta 1983. Tyylikkääksi, valkoviineihin vertautuvaksi juomaksi tarkoitettu Bruocsella kypsyy tammipuun rauhassa aina kolmen vuoden ajan ennen oikean tynnyrin valintaa ja sen sisällön pullottamista. ”Vanhaa” lambikkia siis ja sitä myöten myös hiilihapotonta, vaikka vähän pidempään säilytetyistä pullotteista hiilihappoja kuuleman mukaan saattaisi alkaa löytymäänkin.

Vuosittaiset pullotteet eronnevat toisistaan paikoin paljoltikin, sillä sekoittamattomasta oluesta ei ”saada” tasapäistettyä niitä kärkevimpiä ominaispiirteitä oikein millään – ei hyvässä eikä pahassakaan. Olenkin suhtautunut näihin lambikvalmistajien single batch -pullotteisiin enemmälti mielenkiinto edellä, en niinkään sitä suurinta tasapainoa tai loppuunsa hiottua makukokonaisuutta haeskellen – vaikka olut yleensä siitä vuosikertansa kärkipään tynnyristä yleensä tarjolle valitaankin.

Bruocsella-nimen pohjalla olevan bruoc-sela -sanan alkuperästä on käyty jonkin verran arvuutteluja, mutta Brysselin kaupunkiin tai alueeseen, jolle se on perustettu sanan historian kiemurat lopulta viittaavat. Oma pullotteeni on valmistettu kaudella 2014-2015 ja se on pullotettu kesäkuussa 2018.

Cantillon Grand Cru Bruocsella

Omenamehua muistuttava, varsin kirkas, pullon loppua kohden luonnollisesti samentuva ja tummankeltainen olut kevyellä, lähes olemattomalla vaahdolla. Tuoksu on aika runsas, hennon vaniljainen, jännän puumainen, viheromenaisen hedelmäinen, brettainen, mausteinen ja vinegretteä henkivä. Napakan hapan ja kirpeän haastava. Aika railakanoloinen, ei niinkään tallitouhuihin uppoutuva kuten monet muut.

Suussa hiilihapoiltaan olematon olut avautuu enemmän, mutta tarjoaa myös tehostotunutta kärkevyyttäänkin. Napakan kirpeä, viheromenainen, sitruksisen kiprakka, valkoviinietikkainen ja vaalean rypäleinen. Lopussa esiintyy myös mausteisuutta ja loppuliukuun lähdetään aika terävän etikkaiselta, tuoreen sitruksen kirpeyttämältä harjanteelta, jolta laskeudutaan yhtä nopeasti kuin sinne noustiinkin - vähän kuin huomaamatta, mutta silti vähän höpsähtäneenä kokemusta suusta etsien. Tuoksun vanilja on läsnä maussakin, mutta paljon kevyempänä, myös kevyttä kirpeydelle vastapainoa tuovaa puumaisuutta ja viljavuuttakin löytyy.

Aika jännä, aluksi hieman varauksellisuutta mielessä nostattava, mutta lähemmän tarkastelun kautta paremmin avautuessaan elegantiksi ja haasteellisuudessaan kiehtovaksi kokonaisuudeksi paljastuva pullote. Ei nouse omien suosikkien joukkoon lambikoluista puhuttaessa, mutta olen tyytyväinen, että pääsin tämän maistamaan.

Hiilihapottomuus on muuten jännää. Kuplia ei ole, mutta tiivis kirpeys ajoittain hämää että niitä kielen alta löytyisikin.

Pisteet: 38/50

Boon 2-Year Unblended Oude Lambiek

• Tyyli: Oude Lambik
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Brouwerij F. Boon, Lembeek, Belgia

Dark Starin jenkkijuomaa tapaillessani huomasin pöydässä edesmenneiden Belgeviikkojen juomalistan. Trendityylejä tarjoilleet belgipanimot eivät tässä vaiheessa hirveästi innostaneet, mutta hanalistan puolella piti ihan tarkentaa katsettaan.  Seinälle kirjaillun tankkikirjon vilkaisu kuitenkin paljasti, ettei esimerkiksi Caractère Rougesta ollut enää tippaakaan jäljellä, mutta monien loppuneiden rinnalla sinnitteli vielä kovasti kutsuva boonilainen. Sekoittamaton, yhdestä tynnyristä valutettu, kaksi vuotta kypsynyt Oude Lambiek. Sitä kiitos!

Sekoittaminenhan ei sinällään ole lambikien kohdalla huono asia. Eri erien hallittu yhteensaattaminen näet tasapainottaa makumaailmaa, sillä nuori lambik mahdollistaa käymisen jatkumon ja hiilihapot, pidempään kypsynyt osanen taas takaa kypsyneiden makujan vivahteikkaamman kirjon ja elegantin lopputuleman. Siksipä oikeastaan yllätyin, kuinka tasapainoinen olut tämä kaksivuotias natu-Lambik (anteeksi hätäisesti lisäämäni etuliite) oikeastaan olikaan. Ei toki huippuunsa hioutunut suoritus, mutta taattua Boonin laatua joka tapauksessa.

Boon 2-Year Unblended Oude Lambiek

Sameankeltainen, käytännössä vaahdoton ja lähestulkoon stilli lambik. Tuoksu enteilee hyvää. Se on hyvin kuiva, happaman omenainen, kirpeän rypäleinen ja valkoviinin vivahteisen tamminen. Yllättävän vivahteikas ja kuivuudesta huolimatta hedelmäinenkin. Vaalean hedelmäinen. Happamahkon vaalean hedelmäinen. Todella hieno ja arvokas aromi.

Maku... on myös hyvä, muttei aivan tuoksun mittoihin yltävä. Koristeomenainen happamuus värittää palettia, josta löytyy vaaleita tammen sävyjä, kuivan valkoviinin kirpeää hedelmäisyyttä sekä loppua tasoittavaa vehnän pyöreyttä. Ja johtuuko tynnyristä vaiko mistä, mutta ripaus vaniljaakin leijuu taustalla.

Kokonaisuus on yllättävänkin tasapainoinen, makuhermoa kutkutteleva, joskin siitä huomaa, ettei sitä kulmia hiovaa ja ehkä syvyyttäkin tuovaa sekoittelua ole tehty. Sitikin: yksi maistamisen arvoinen Boon lisää.

Pisteet: 37/50