Tornion North Arctic Rye IPA

Tornion North Arctic Rye IPA

• Tyyli: India Pale Ale / Rye IPA
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Tornion Panimo, Tornio, Suomi

Pohjoinen tarjoilee elämän ääripäitä: Loputtoman pimeyden ja yöttömät yöt, hyytävät pakkaset ja kesähelteet, villieläimet ja villit bileet, masennusta ja maniaa. OIit millainen sankari tahansa, voit olla varma, että pohjonen heittää eteesi onnea ja onnettomuutta juuri, kun sitä vähiten odotat. Pohjosessa on totuttu ottamaan elämä sellaisena kuin se tulee. Siispä seuraavan kerran kun tiellesi tulee pari muuttujaa, puraise pohjosta – ota Nortti. Se mitään auta, mutta maistuu raikkaalta!

Lähestytään taas sitä aikaa vuodesta, kun odotukset pohjoisesta saapuvia lahjapaketteja kohtaan alkavat eksponentiaalisesti kasvamaan. Lienen ollut tänä vuonna tavallista kiltimpi, sillä kotiutin ensimmäisen pakettini jo pari viikkoa sitten. Eikä ole vielä edes joulukuu. Special delivery from Lapland sen kyljessä luki ja vaikkei asialla joulupukki vielä ollutkaan, on tämä minusta jo ihan laskentaperusteinen toimitus.

Asialla oli tietenkin Tornion Panimo, joka toimitti muutamia maistamattomia tuotteitaan ihmeteltäväksi. Panimon tekosia tuli kehuttua aivan toiminnan alkuvaiheilla eikä taso ole semminkään päässyt laskemaan, mutta on siitä jo jokunen hetki kun viimeksi torniolaista lasiini kaadoin. Herättely oli siis jo ihan paikallaan tässä alati kasvavan uutuustarjonnan kurimuksessa.

Ensimmäinen läpikäytävä olut on North (vaiko NORTH?) –sarjaan kuuluva, rukiisen suudelman saanut North Arctic Rye IPA. Tölkkipakattu, nykykauppavahvuinen IPA on humaloitu Magnumilla, Chinookilla, Citralla, Cascadella ja Ahtanumilla, eikä lopputulema kylmäksi jätä. Nimeä minä jäin vain pohtimaan, sillä Arctic-liite saa oluen sotkeutumaan panimon laajempaan Arctic-olutsarjaan. Pikkuvikoja, eikä niistä sen enempiä, sillä pääasia eli olut on kunnossa.

Ei tämä tietty mitään ylimäällista tai suurta kuohuntaa aiheuttavaa tekemistä ole, vaan hyvänmakuista, sopivan luonteikasta olutta, jota nappaa mieluusti purkin jos toisenkin erinäiseen ajanviettoon tai rentoutushetken sinetöintiin. Pidän myös tölkin yläreunaa koristavasta revontulikuviosta. Lumisella laavullahan tätä pitäisi vielä käydä kokeilemassa. Metsässä, ei millään raumalaisella pihakodalla siis…

Raikas ja rukiinen Lapin IPA.

Met ollaan sankareita kaikki, mutta net kuulusat pari muuttujaa... Jos ei lager innosta niin norttipa saattas toimia! Sekään mithään ratkase, mutta ei se v****sta lissääkhään!

Tornion North Arctic Rye IPA

Hieman utuinen, kauniin vaahdon nostava, vaaleankeltainen olut. Tuoksussa keskirunsasta sitrusta ja hedelmää, yrttiä, vaaleassa mallaspohjassa hieman rukiinen ote.

Maku on hyvä. Se on raikas, selkeää rukiisuutta omaava ja hyvällä tapaa suht vaivattomasti lähestyttävä. Purevuus on toki melko napakkaa, mutta niin sen pitääkin. Yltiöhedelmäinen tämä ei kuitenkaan ole, vaan tarjolla on sitruksen, kevyemmän, vaalean hedelmäisyyden lisäksi yrttisyyttä, yleistunnelman ollessa aika kuiva. Jälkimaku on melko greippinen, yrttinen ja rapakka. Hyvin miellyttävä tapaus, joka saa janoamaan toisintoa...

Pisteet: 35/50

Lehe x Cool Head Three Pleasures: Bread

Lehe x Cool Head Three Pleasures: Bread

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Lehe Pruulikoda, Keila, Harjumaa, Viro / Cool Head Brew, Tuusula, Suomi

Tallinnan SIPistä taisi tämä rajat ylittävää yhteistyötä ilmentävä Doppelbock löytyä. Virolaisen Lehe ja Tuusulan panimodistrictiltä ponnistavan Cool Headin kolmen Doppelbockin olutsarja oli itseltäni mennytkin kokonaan ohi, joten pitihän se kolmikosta kutkuttavin mukaan valita.

Three Pleasures –saaga koostuu tosiaan kolmesta tuotteesta, joiden pohjana toimii rukiisen maltainen Doppelbock. Nyt maistelussa oleva Bread on ruislimppuista mallasjuomaa sen syvimmässä merkityksessä, kun taas Whiskey esittelee viskitynnyrin vaikutusta samanmoisen oluen makumaailmaan. Myös vastapaahdettujen kahvipapujen kanssa valmistettu Coffee kuulosti hyvältä, mutta jotenkin tämä olutsarjan perusversio kiinnosti kuitenkin eniten.

Ja kyllä muuten kannatti mukana raahata! Rukiistahan myönnän pitäväni kuin hullu puurosta ja tuhdin tummien lagereiden makumaailma jo itsessäänkin on ehkä parasta mitä olutmaailma keskimäärin tarjoaa. Lähtökohdat hutilyönnille olivat siis jo varsin olemattomat, mutta kehtaan silti väittää, että lopputuloksen suhteen kunnaristakin puhuminen on vähättelyä… Hieno olut!

It has been a long day, hiking on snaking trails through the wilderness. Forests filled with the scent of pine resin, crystal clear streams and intoxicating aroma of bog flowers. In such evening, a piece of bread, shared among friends next to campfire can taste like best thing it the world.

Lehe x Cool Head Three Pleasures: Bread

Tummanruskea, aika kaunis olut. Tuoksu on hyvin leipäinen, ruisleipäinen ja näin. Hemmetin hyvä siis. Siirappinen ruisleipä henkii vahvaa doppelbockmaista tunnelmaa ja saa vastapainokseen toimivaa, kuivaa pähkinää ja mausteisuutta, rukiin rustiikkisempaa puolta. Syvä, puhutteleva.

Ja se maku. Ei hyvänen aika. Jos sen jokapäiväisen leipänsä tässä muodossa kehtaisi nauttia, niin eihän tässä kahta sanaa olisi. Rukiisen rustiikkinen, hivenen mausteinen, syvän limppuinen ja paahtuneen siirappinen olut kaikessa kauneudessaan. 

Keskirunsaan yrttistä katkeroa ja kuivaa mausteisuutta tehosteena, täydellisyyttä hipovaa ruishörhön ihastusta palkintona. Tykkään ja kovaa.

Pisteet: 41/50

Vehniän Metal God Sahti

Kerrankin alkoholipitoisesta juomasta löytyy selvät
varoitusmerkinnät. Tästä olisi viranomaistahot innoissaan.

Vehniän sahtipitäjässä on pienen tauon jälkeen taas keitelty juomista kauneinta. Mahtipontisen nimen innoittajana toimii viikonloppuna Kuohun kylällä järjestettävä metallimusiikin täyteinen kylätapahtuma, Metal Massage vol.4, jonka alkumaljaksi nyt esiteltävä perinnejuoma on valmistettu.

Metallihierojaisten virallinen janojuoma poikkeaa reseptiikaltaan hieman Vehniältä aiemmin tulleista Runtusahdeista. Mallastetun rukiin osuus on kasvatettu 1,5-kertaiseksi ja sahti on saanut tekeytyä hieman aiempaa kauemmin, eli noin nelisen viikkoa. Humalointi on hoidettu tsekkilajikkein ja saamani näyte-erä on ilmeisesti otettu talteen ennen toista lapotusta – tämä siksi, että arvio ehtii eetteriin ennen tapahtuman alkua.

Komean etiketin ilmoittamaan, saatanalliseen 6,66-prosentin lukemiin ei tämä sahti lopulta asettunut, vaan vahvuudeksi ilmoitettiin 7,9%, mikä  vastaakin paremmin omaa suunmukaisuustasoa. Pian kävikin ilmi, että lasiini kaatui kenties parasta antia, mitä Vehniältä on tähän asti testiin saatu. Hemmetin hieno sahti, joka syvyydestä ja muhevasta maltaisuudestaan huolimatta ei mässäile liialla makeudella, vaikka sitä tietty paljon tarjoaakin. Rymistelymusiikkia syvästi vieroksuvana voisin piipahtaa paikalle ihan vain tämän sahdin vuoksi…

Metal God Sahti

Keskitumma, toffeisen ruskea, likaisen samea sahti. Tuoksussa tuntuu aluksi olevan iso annos tummaa, kypsää banaania, mutta leivosmainen makeus ajaa siitä melko pian ohi. Semmoinen banoffeemaisen makea, mausteinen pehmeys valloittaa tuoksukentän banaanin ja kevyen liuotinmaisen terävyyden seistessä taka-alalla. Tunnelma ei kuitenkaan ole ylitselyövän makea, vaan matkasta löytyy myös mukavan rustiikkista tuntua tuovaa kuivuutta sekä tuota leivosmausteisuutta.

Maku on hyvä. Mausteinen kuivuus on tuoksua runsaampaa ja etenkin lopussa kevyen katkeruuden kanssa mukavan vahvaa otetta ottavaa. Alku taas on banaanisempi, leivosmaisen maltainen ja toffeinen. Myöhemmin luonne muuttuu kypsemmän hedelmäiseksi, mutta mausteen alla myös toffeisesta viljavammaksi. Rukiin kaunis rouheus on parhaiten esillä mausteen valloitamalla loppupuoliskolla. Jälkimaussa on mausteisuutta ja katajaa, pientä yrttisyyttä myös.

Sahti tahmaa huulet ja valloittaa sydämet. Erinomainen, suorastaan saatanallisen hyvä sahti.

Pisteet: 41/666

Mikkeller San Diego Easy Ryeder

Mikkeller San Diego Easy Ryeder

• Tyyli: Wheat IPA / India Pale Ale / Ruis IPA
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Mikkeller San Diego, San Diego, Kalifornia

Mikkellerin San Diegon osasto marssii näemmä Born to be wildin tahtiin. Rukiilla ryyditetty IPAhan on valitettavan usein yhtä raikasta kuin Steppenwolfin musiikki, eli siinä mielessä ihan oikealla tiellä ollaan. Nimeä Easy Ryeder totteleva olut on näitä olutmaailman hauskoja näsäviisauksia, sillä virallisesti se on rukiinen Wheat IPA, jossa ruis dominoi vehnäpuolta ja vähän kaikkea muutakin.

Columbuksella, Hallertau Blancilla, Bru-1:lla sekä Cashmerella humaloitu olut on lopulta perushyvä, muttei mairitteleva ruisvehnä-IPA. Laji on haastava, sillä osa näistä suorastaan hurmaa maistajansa ja osa taas jättää ilmaan pettymystä huokuvan, tunkkaisen tuntuisen verhon. Easy Ryeder tekee jälkimmäiset.

Mikkeller San Diego Easy Ryeder

Meripihkainen, luonnonvalkoisen vaahdon nostava olut. Tuoksussa on tummahkoa maltaisuutta, rukiista leivän syrjää sekä mäntyistä, pihkaista ja sitruksista tunnelmaa. Kypsää hedelmää löytyy myös. Ei kaikkein raikkain veto, eikä liene tarkoituskaan.

Maku vastaa tuoksua. Rukiin sävyttämän, tummahkon leipäisen ja karamellisen maltaisuuden päälle on lastattu kohtalainen kerros hivenen pihkaista, runsaamman mäntyistä ja sitrushedelmäistä tenhoa. Humalalasti voisi olla painavampikin, sillä se tuntuu uppoavan suht runsasmakuisen maltaisuuden varjoihin. Hieman tunkkaiseksi siis jää.

Maltainen, rukiin täydentämä IPA, jossa humalakirjo jää turhan vaisuksi rukiisen maltaisuuden verhoa vasten.

Pisteet: 32/50

Kotiolut: Hop Hunters x Tuoppimonni Ruismonni Rye Ale

Hop Hunters x Tuoppimonni Ruismonni Rye Ale

Tulipa tässä kevään alkajaisiksi otettua ensihörpyt Hop Hunters –kaksikon kehutuista kotioluista. Jesse ja Joonahan ovat yhdessä Tuomaksen kanssa touhunneet Brew You Brewing –kotiolutmerkin alla jo hyvän tovin, mutta tällä kertaa keittelyn kolmanneksi osapuoleksi oli löytynyt Jessen velimies, Tuoppimonni.

Viisiprosenttista ruis Alea ei valmistettu normaalisti käytössä olleella Braumeisterilla, vaan rehdisti pussimäskäämällä. Kipaisin oman maistiaiseni eräänä kevätpäivänä lutakkolaisen toimistorakennuksen varjosta, missä sain nurkan suojissa käsiini epäilyttävän näköisen, ruskeaa nestettä sisältäneen muovipullon. Tilanne näytti ehkä hivenen pahemmalta kuin todellisuudessa olikaan. Aitoa menoa.

Citralla ja Amarillolla humaloitu olut on valmistettu tammikuun lopulla (27.1.2018), pullotettu 18.2.2018 ja nautittu 10.3.2018. Hyvin toimi, joskin hiukka ronskimpana olisi uponnut vieläkin paremmin…

Ruismonni on siis Ruis Ale 5% ABV. Olut on tehty yhteistyössä Jessen veljen Tuoppimonnin kanssa pussimäskäten ja oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun minä (Joona) olen pannut olutta kyseisellä menetelmällä. Normaalisti teemme pienempiä eriä 10L Braumesterillä.

Oluessa on käytetty erinäisiä vaaleita maltaita 75%, sekä kahta eri ruismallasta 25%. Humalapuolella katkeroa ja hedelmäisyyttä tuo Citra & Amarillo. Hiivana toimii Englantilainen Ale hiiva. Ruis toimii mielestämme monipuolisesti tummista oluista aina India Pale Aleihin asti. Tässä tapauksessa haettiin mausteisuutta ja runkoa ruismaltaasta, joka sitten vastapainokseen sai kohtalaisen määrän hedelmäistä humalointia keiton alusta loppuun unohtamatta kuivahumalointia.

Hop Hunters x Tuoppimonni Ruismonni Rye Ale

Ruskeahko, sameanlainen olut hyvin runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Hedelmäinen tuoksu on keskirunsas, sitrushedelmävetoinen mutta myös mukavan yleistrooppinen ja havuinen.

Maku jatkaa siitä, mihin tuoksu jäi. Se on alusta lähtien varsin sitrusvetoinen, lopussa lisäpurevuutta havusta saava, takapotkultaan mausteinen. Alkupuolella on myös yleistä trooppisuutta.

Runko on prosenttien mukaisesti kevyehkö, silti aukoton ja mukavasti rukiista puolta makupuolelle nostava. Ruis ei ole limppumaista, vaan sopivan rustiikkista kuivuutta ja etenkin jälkipuoliskolla mausteista tuntua antavaa. Alkupuoli onkin maullisesti hieman kesy, jälkimaun sukeltaessa huomattavasti syvemmälle toimivaan makukirjoon.

Ruismonni on hyvin sessioitava, sopivasti särmää tarjoava kokonaisuus, josta mieluusti näkisi hieman vahvemman, rungokkaamman ja humaloinniltaankin ronskimman versioinnin.

Kuten Joona jo totesikin, sopii ruis hienosti myös humaloidumpiin oluisiin ja Ruismonni todistaa sen oivallisesti. Sen tuoma twisti on nimittäin tämän kollabon suola ja hienoin anti.

Mukava ensikosketus tämän porukan kotioluisiin.

Pisteet: 34/50