Uerige Sticke Altbier

Uerige Sticke Altbier

• Tyyli: Altbier / Sticke Alt
• Alk.%: 6,0
• Panimo: Uerige Obergärige Hausbrauerei, Düsseldorf, Saksa 

Uerige Sticke is only served twice a year: always on the third Tuesday in January and October. This beer is brewed with more malt and hops, and is much richer than Uerige Alt. Sticke with its intense and elegant aroma contains 6% abv.

Tuopillisen Jounin matkakertomukset ovat aina viihdyttävää luettavaa ja hänen kattava Saksan kiertueensa tuli noteerattua erityisen tarkkaavaisuuden kera. Kun Alko sitten ilmoitti, että Düsseldorffin perinteikkäitä Altteja olisi tulossa tarjolle, muistui tuo vuodentakainen raportti mieleeni. Siellähän Uerigen edustus tuntui olevan ”rikki”, mutta jotenkin mieli vain teki kokeilla itse, mitä pitkäkaulainen patenttikorkkipullo loppuunsa pitää sisällään. Myönnän heti alkuun, että Altbier-skene on ollut itselleni aina vähän etäinen ja jäänyt saksalaisjuomissa vehnäoluiden sekä kaikkien mahdollisten bock- ja doppel-variaatioiden varjoon.

Olin myös siinä käsityksessä, että Altibierillä olisi Kölschin tapaan tarkkaan vaalittu nimisuoja, mutta näin ei sitten ollutkaan. Siltl tyyliä näkee tehtävän kovin harvalti, mikä on osittainen syy miksen itsekään siihen ole suuremmin tutustunut. En, vaikka makuprofiilin luulisi osuvan oman suun linjaan aika hyvinkin. Pitää varmaankin napata saksalaistyyleissä pätevää jälkeä tekevän Hailuodon versiointi testiin jossain välissä.

Uerige on yksi Düsseldorfin perinteikkäistä Altibier-panimoista. Alkosta muutamia viikkoja sitten hakemani Sticke Altbier edustaa hieman vahvempaa, kausiluontoisempaa näkemystä, jonka rinnalla olisi ollut vielä vieläkin tujumpi DoppelStickekin (8,5%). Perussticke oli kuitenkin minun valintani mökkijärven jäiden liikkeiden kuunteluun joitain viikkoja sitten. Ja jos Altbier ei tyylinä ole tuttu, niin tässä vielä lainaus Olutwikin luonnehdinnasta:

Altia säilytetään valmistuksen jälkeen Lagerin tapaan, jolloin mausta tulee verrattain tavallista raikkaampi. Altbierissä yhdistyykin ale-oluille tyypillinen hedelmäisyys ja lager-oluen helppo juotavuus.

Uerige Sticke Altbier

Punakanruskea, nätin vaahdon korostama olut. Keskirunsas tuoksu on kuivahedelmäinen, mallasleipäinen ja yrttinen. Toimiva, mutta vähän odottamaan jättävä.

Maku antaa enemmän. Kuivahedelmää, luumua, mallasleipää ja kohtalaista siirappisuutta on runsaasti, mutta vastapainoa tarjoillaan suht terävien hiilihappojen ja napakanlaisesti tarraavan yrttisen, hieman ruohoisen humalonnin muodossa. Taustalta löytyy mukavasti myös pähkinää ja hentoa mausteisuuttakin. Näppärä kokonaisuus, joka lunastaa odotukset mainiolla esityksellä.

Pisteet: 35/50

Einbecker Ur-Bock Hell

Einbecker Ur-Bock Hell

• Tyyli: Heller Bock
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Einbecker Brauhaus, Einbeck, Saksa
  

”Kaikkien oluiden kantaäiti, oluiden olut”. Aika vaatimattomat rummutukset on tämän oluen matkaan panimon puheissa liitetty, mutta onhan heillä historiaakin mihinkä tarinoitaan pohjata. Alkoista nyt löytyvä einbeckiläinen ja muut Einbeckerin bock-kavalkadin osaset ovat nimittäin kotoisin bock-tyylin alkulähteiltä, Einbeckin pikkukaupungista. Hannoverin eteläpuolelta löytyvä 30 000:n asukkaan kaupunki oli yksi Euroopan suurista olutkaupungeista jo myöhäiskeskiajalla ja Martti Lutherinkin sanotaan aikanaan julistaneen kaupungin mallasjuomien nimeä.

Olutkoiralta löytyykin taas varsin ansiokas kertomus Einbeckin oluthistoriasta ja bock-tyylin nimen muotoutumisesta. Ilmeisesti sen muoto pukkiolueksi on syntynyt vahingossa murreteknisistä syistä - tietyllä tapaa sattuman kautta. Jotain hyvää murteistakin siis. Kai.

Autenttista alku-Bockia tämä Einbeckerin Ur-Bock Hell ei kuitenkaan ole, sillä tuohon aikaan olut oli yleisesti tummaa, eikä lagerointiakaan taidettu. Vaalea ja varsin napakasti humaloitu einbeckeriläinen on kuitenkin raikas tuulahdus saksalaisen panimo-osaamisen perinteistä ja syytä maistaa, kun tilaisuus meille on nyt tarjottu.

Vihriään pulloon pakattu vaalea bock pääsi yllättämään maistajansa mainitun humalointinsa voimakkuuden vuoksi. Odottelin vaaleillekin bockeille yleistä, mallasvetoisempaa ja melko hillittyäkin vetoa, mutta tässähän mennään ihan pilssien vauhdeissa purennan tehojen suhteen. Napakkaa ja runsasmakuista menoa.

Einbecker Ur-Bock Hell

Vaalean viljava, kirkas ja kestoisan, valkean vaahdon kruunaama olut. Tuoksu odotettua humaloidumpi, ruohon ja sitruksen yhteenliittymä ponnistaa esiin varsin vahvana, vähän kukkaisanakin. Vaalea mallaspuoli esiintyy keveämpänä, hieman toffeisena kuitenkin.

Myös maussa humalalla on iso rooli. Suht napakkaa kärryä maun perälle työntävässä kyydissä on tuoksun tapaan ruohoa, sitrusta ja kukkaisuutta. Mallaspuoli on tuoksua harteikkaammin esillä ja antaa vastapainoksi kohtalaista toffeisuutta ja vaaleaa leipäisyyttä. Lopetus on kuivempi ja humaloinnin kiristyessä vähän kärkeväkin. Toimivaa tekemistä odotettua runsaammalla makumaailmalla varustettuna.

Pisteet: 36/50

Schönramer Bavarias Best Imperial Stout

Schönramer Bavarias Best Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Private Landbrauerei Schönram, Petting/Schönram, Saksa

Olut tykkää kun se juodaan. Niin se tekee ja niin tekee usein myös se sen juova osapuoli. Arvojuoman yletön hilloaminen kellareiden tai vaatekaappien kätköissä ei useinkaan auta itse tuotteen makumaailmaa kultivoitumaan, mutta siitä huolimatta melko suurikin läjä jyhkeän muhkeita mallasjuomapulloja jää vuosi toisensa jälkeen varastooni pölyttymään. Osa vahingossa, osaa ei vain yksinkertaisesti ehdi korkkaamaan, mutta on myös näitä, mitä tulee jemmattua ihan vain mielenkiinnon vuoksi. Tai ainakin pääosin mielenkiinnon vuoksi.

Puoli totuutta tietty on, ettei tätäkään oikeastaan ehtinyt olutvirran varrella realisoimaan lasiin, mutta vahva vitamiinipitoisuus ja pulloon painettu kaukainen BBE-merkintä antoivat ilmeisesti ”sopivaa pelivaraa” sen sivuun laittamiseen. Ajatuksena yleensä on, että tuskin se nyt ihan pilalle het menee.

Schönramer Bavarias Best Imperial Stout kuului ensimmäiseen koskaan tilaamaani oluterään. Elettiin vuotta 2012 ja paikkana toimituksensa jo Suomeen lopettanut Bierzwerg. Juoma löytyy mainintana myös blogini ensiteksteihin kuuluvan täytejorinan kuvasta. Kymppipinnainen Imperial Stout ei tuohon aikaan ollut sellainen olut, mitä Saksasta yleensä ajateltiin tilattavan. Saksalaispanimon tekemänä nyt ainakaan. Jostain syystä tämä Bavarian parhaimmistoon itsensä tunnustava olut kuitenkin ylitti ostokynnyksen – hinnasta ei tänä päivänä ole enää mitään hajua.

Schönramer Bavarias Best Imperial Stout

Ikää sillä on joka tapauksessa ainakin sen seitsemän vuotta (kenties kahdeksankin?), mutta säilyvyyttäkin on annettu aina vuoden 2027 syksylle saakka. Sen tuotanto jo näemmä ehditty jo lopettamaan ja tuoteportfoliosta löytyy nykyisin 9,5-prosenttinen Schönramer Imperial Stout. Olutta ei tosiaan tullut tuoreeltaan maisteltua, joten sen kehittymistä tai kehittymättämyyttä on siinä valossa vähän hankala arvioida. Erhemakuja tai pilaantuneisuutta seitsemän vuoden odotus ei kuitenkaan ole mukaan tuonut, mutta vähän vaatimattoman kuvan Bavarian Paras itsestään silti jättää.

Craftskene on kehittynyt Saksassakin kovasti sitten pullotuspäivän, enkä usko että tuote kovinkaan ylimaallinen alunperinkään olisi ollut. Voin olla väärässäkin, mutta aikakauden muut kokemukset maan paahteisista aleista ja trendien mukaan pyrkineistä IPOista antavat näin olettaa. Nykyään tilanne on jo toinen.

Schönramer Bavarias Best Imperial Stout

Sysimusta, vaaleahkon vaahdon nostava olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, kuivatun viikunainen ja lakritsainen. Lämpö korostaa maltaan suklaisuutta, mutta nostaa esiin myös salmiakkisuutta. Myös jonkinasteista punaviinimäistä marjaisuutta löytyy. Varsin runsas ja syvänlainen tuntu tästä jää.

Maku ei yllä tuoksun tasolle, vaikka lämpö asiaa parantaakin. Suklaata, runsaasti paahtunutta maltaisuutta, punakkaa marjaisuutta, salmiakkia ja lakritsia. Ei lainkaan hassumpi, mutta paikoin ohuelta tuntuu.

Suutuntuma ei ole riittävän pyöreä tukeakseen voimakkaita makuja ja kokonaisuus painuu tahmaavuudestaan huolimatta epätasapainoon. Ei pahasti, mutta huippukokemuksen karsivasti kuitenkin. Nurjahkosta kuvailusta huolimatta tuote on kuitenkin ihan kunnossa, suht nautittavaa ja varsin toimivaakin. Syvyys vain jää vajaaksi, mikä vaikuttaa tasapainoon ja tekee sitä kautta selkeästi aistittavan eron lajihuippuihin.

Vahvuus polttelee nielussa kohtalaisesti, mutta on ehkä ihan paikallaankin ko. vahvuusluokan oluen kohdalla. Kaapissa vietettyyn aikaan nähden hienossa kuosissa, vaikkei spektaakkeliksi nousekaan.

Pisteet: 37/50

Helsinki 1/2020: Triplan Signor Smith

Triplan italialaisravintolan juomapuoli oli mieluisa "yllätys".

Alkuvuoden ensimmäinen Helsingin matka tarjosi harvinaisen mahdollisuuden käyttää aikaa myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Stadilaiset ovat tunnetusti kiireistä väkeä ja niin nytkin, joten tapaamispaikka optimoitiin kaikkien kulkureitit ja iltaohjelmat huomioonottavasti. Sattumien summa tarjosi lopulta tilaisuuden Helsingin uusimman ihmetyksen, Mall of Triplan, näkemiseen (Malt of Tripla olisi muuten oiva nimi keskuksessa toimivalle olut- ja viskipainotteiselle pubille).

Pasilan uudenkarhea rakennuskolhoosi kätkee kuuleman mukaan parikin hyvää tai ainakin kohtalaista olutpaikkaa sisuksiinsa. Bierhaus Berlin tulikin oikeastaan ensimmäisenä vastaan, kun kohdetta lähestyin, mutta koska aikomus oli samalla syödäkin, jatkui matka kompleksin äärimmäiseen vastanurkkaan, italialaisvaikutteiseen Signor Smithiin.

Signor Smith

Pitkulainen ravintola tarjoaa jo ovella silmiä hivelevän näyn: parikymmentä hanapaikkaa ja pari kaapillista värikkäitä olutartikkeleita ei kenties ole se ilmestys, mitä pizzan tai pastan perässä hiihtelevä kansalainen odottaisi ensimmäisenä kohtaavansa. Olipa niin sanotusti ”onnekas” ”sattuma”. Joku tiesikin jo aiemmin kertoa, että olutvalikoimaa olisi rakennettu yhdessä sorilaisten kanssa, mikä näkyy myös juomalistalla.

Hyvinkin moderneihin, sameisiin ja happamiin oluttyyleihin pohjautuvassa tarjonnassa on vino liuta Sori Brewingin tuotantoa ja pikasilmäys olutkaappiin nosti esiin aika vahvalta vaikuttaneen Evil Twin edustuksenkin. Panimoita mahtuu esille paljon muitakin ja pääsin nyt itsekin vihdoin maistamaan berliiniläisen Fuerst Wiacekin olutta. Erityisesti mieltä lämmitti aiemmin mukavasti säväyttäneen Marz-kollektiivin näkyminen useammankin kappaleen voimin tarjonnassa.

Fuerst Wiacek X Beermoth Mow

5,5% / New England Pale Ale
Kuivahumaloitu Citralla, Simcoella ja Columbuksella.
Pisteet: 38/50
---
Hyvin hedelmäinen ja aromaattinen, sitrus päävärinään kulkea NEPA. Hyvää lajin modernin linjan menoa. Mosaic nousee esiin aika mukavasti, muttei kuitenkaan dominoi liialti. Oikeinkin toimiva, juotavuudeltaan erinomainen.
---

Ruokapuoli vaikutti paperilla ihan kivalta, vaikka pitkää listaa pitikin pitkään aluksi pyöritellä. Lopullinen valinta tuli tehtyä Signor Smith -nimikkopizzan ja Crecan väliltä, joista jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt se jälkimmäinen sittenkin valita. Ei se valittukaan lätty kehno ollut, mutta jäi jälkeen aiemmilla reissuilla testattujen Daddy Greensien mauista. Muun seurueen pastatkaan eivät järin suurta hehkusta nauttineet, joten siinä mielessä olin kyllä kohtalaisen tyytyväinen omaan annokseeni.

Mutta Signor Smithiin voi ja kelpaa tulla ihan vain oluellekin. Etuosan hanarivistön läheisyydestä löytyy muutamia sohvapaikkoja ja enemmälti korkeampia istuma-alustoja pöytineen. Jäimmekin vielä ruokailun jälkeen yksille, sen verran hyvältä tuo valikoima nimittäin vaikutti.

Paikan nimikkopizza.

Alussa mainitussa Bierhaus Berlinissä näkyisi olevan tarjolla perushyvän valikoiman lisäksi myös vähän tyyriimpiä tuotteita, kuten Black Damnation -sarjaa, useampia lambikeja ja sen sellaista. Hanoissa odotettu painotus Saksaan.

Triplasta löytyy myös ainakin HOKin Oluthuone Ratamo ja oluttarjontaa löytynee myös joistain ravintoloistakin. Tietäjät tietää ja saa sivistää blogistiakin. Signor Smithiin palannen ainakin oluelle vielä uudemman kerran, jos ja kun Pasilan liepeillä liikuskelen. 

Signor Smithin olutlistaa voi tutkia vaikka Untapddin kautta ja ruokalistan näkee paikan kotisivuilta.

Signor Smith Untappd

www.signorsmith.fi

Sori Ensemble Six

8,0% / New England DIPA
Kuivahumaloitu Cashmerella, Mosaicilla ja Citralla.
Pisteet: 39/50
---

Mehukas, mandariinin kuortakin esittelevä, tuhti hedelmäpommi kaikin hedelmäsalaatin maustein. Takana jopa häivähdys marmeladia, hedelmälihaa ja lopussa kohtalaista greippisyyttä. Vähän kukkaisuutta ja yrttiäkin, mutta varsin häviävissä määrin.

Vahvuus ei käy ilmi kuin suutuntuman runsautena, alkoholi on täysin piilossa ja juotavuus varsin helpolla tasolla makukirjon monipuolisuuteen nähden. Tasapainoinen ja runsas nautinto. Hyvää Soria.