Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sour Ale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sour Ale. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. helmikuuta 2020

Maistilan Pessimisti Sour Pale Ale

Maistilan Pessimisti Sour Pale Ale
  • Tyyli: Sour Pale Ale
  • Alk.%: 5,2
  • Panimo: Maistila, Oulu, Suomi
Maistilan kattilahapatettu Pessimisti on liikuskellut nurkilla jo pidemmänkin ajan, mutta ahaa-elämys siihen tutustumiseen tuli koettua vasta äskettäin Harry’sin hanarivistön äärellä. 5,2-prosenttinen Sour Pale Ale kuulosti nimittäin sopivan kirpeältä ja raikkaalta valinnalta erään raskaan työviikon päätteeksi. Ja sitähän tuo aussi- ja jenkkihumalin ryyditetty hapanapa kieltämättä olikin ja ajatus kesäisistä terassikeleistäkin saapui hetkeksi tänne loskan ja marraskuisen harmaan keskitalven hiljaisuuteen.

Maistilan Pessimisti Sour Pale Ale
Vaalean raikas ja mukavan hapan. Siinäpä Pessimisti sitruunankuoressa. Kevyt, aika kuiva mutta samalla miellyttävän hedelmäinen, sitruksiden kirpeä ja suoralinjainen. Todellinen kesäolut, jota tuoreen sitruunamehumainen railakka ote kannattelee.

Luonnehdihtansa lupaukset hienosti lunastava olut, joka täyttää myös henkilökohtaiset odotukset hyvin. Raikas ja vaalea, aromaattisen hedelmäinen ja tietenkin sopuisan kirpeä, sitruksisen hapan kokonaisuus on kevyt, mutta riittoisa ja aukoton elämys. Toimii hämmentävän hyvin näinkin ankeaan vuodenaikaan ja keväisen terassikauden mahdollisuudet lienevät lähes lyömättömät.

Pisteet: 36/50

lauantai 7. syyskuuta 2019

Ebeltoft Le Sacre

Ebeltoft Le Sacre
Århusin itäpuolella toimiva Ebeltoft Gårdbryggeri on itselleni kokonaan uusi tuttavuus. Melko lailla omissa oloissaan manner-Tanskan itärannalla sijaitseva maatilapanimo ei tosin lienekään aivan niitä helpommin saavutettavia toimijoita, sillä paikka vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän rehdin maalaismaiseman äärilaidalla. Pienenpienen kylän läpi kulkee yksi kapea maalaistie, joka ei tunnu johtavan oikein minnekään, Ebelstoftin taajamaan on matkaa reilut kymmenen kilometriä, eikä alue ole edes minkään pääreitin varrella tai edes lähettyvillä. Rehtiä maalaismenoa on siis paikalle etsiytyvällä tarjolla ja nähtävästi panimolta löytyy myös oma kahvila ja taproom. Kesäistä maalaisraittia kelpaa ihastella vaikka Street View'n ratissa matkaten.

Panimon oluita löytyi ainakin jokin aika sitten vielä Kihoskhin valikoimista ja sieltä tämä brettainen Le Sacre -saisonikin on peräisin. Rehdin rustiikkinen farmhouse ale onkin osuva tapa aloittaa tämänkaltaiseen panimon tutustumisen ja se palvelikin makumatkatarkoitusta varsin mainiosti.

Panimo on maaseutustatuksestaan huolimatta tehnyt oluita käytännössä kokonaisvaltaisella skaalalla aina sameista opportunistidiipadaapoista amber lagereihin, portteriin ja hellesiin. Se on myös yksi useiden Kissmeyer Beer -oluiden tekopaikoista, eikä ensikosketus lainkaan hassumpaa kuvaa antanut.

Ebeltoft Le Sacre
Ebeltoft Le Sacre
Oranssinen ja valkeavaahtoinen olut kaatuu lasiin varsin kauniina ja kutsuvana. Tuoksu on aika funky. Ei siis ihan perusduponttia. Brettaa, vaaleaan vehnäistä ja viljavaakin mallasta, hieman valkopippurisuutta mausteisuutta, viheromenaa ja yrttisyyttä. Tallituulahduksessa on myös kevyttä kuivakukkaisuuden aromia.

Maku toistaa tuoksua. Se on mukavan rustiikkinen ja tallimaisen veikotteleva. Valkoviinietikkaisuus puhdistaa saisonpiirteitä jossain määrin pois, mutta runko toimii saisonmausteisuuden saadessa sijaa loppupuoliskolla. Kokonaisuus on paikoin hivenen hapuileva, mutta päälinjoiltaan hienosti toimiva ja omaa makuhermoa puhutteleva. Sopivan sour, pääosin viheromenainen, saisonmausteinen ja funkyn etikkainen.

Pisteet: 38/50

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Mikkeller Baghaven I Found My Thrill

Mikkeller Baghaven I Found My Thrill
Talven varalle pakastettu mustikkasaalis saavutti yllättävänkin vaivattomasti sille asetetun tavoiterajan, joten urakkaa oli hyvä juhlistaa asiaankuuluvan arvojuoman voimin. Granadillan tavoin Pienen näytepaketista löytynyt Mikkeller Baghavenin I Found My Thrill on ”tanskalainen wild ale”. Se on saanut kypsyä 30:n kuukauden ajan ranskalaisissa tammitynnyreissä ennen paikallisin luomumustikoin aateloimista. Liekö muuten sama runko kuin Granadillassakin? Mene ja tiedä, pääasia että toimii.

Varsin erinomainen ja marjantäyteinen juhlajuoma hitaaseen nautiskeluun.
I Found My Thrill: A Danish Wild Ale base was aged for 30 months in a French Oak Foeder and then aged on fresh locally grown blueberries. I Found My Thrill exhibits lots of bright acidity, and mild herbal and floral fruity blueberry notes. This Danish Wild Ale is rounded out by a solid oak backbone brought from the extensive aging in a French Oak Foeder.
Mikkeller Baghaven I Found My Thrill
Punaisen marjaisa, melko kaunis olut. Mieto tuoksu antaa nenään tammea, kevyttä brettaa ja syvän punertavaa marjaisuutta - mustikaksikin sen voisi tunnistaa, mutta mukana kulkeva kevyt kirpeys vähän hämää.

Maku on selkeämpi ja oikeinkin maistuva. Sopivan hapan, suht runsaan mustikkainen ja tynnyrin kaikua vahvana kantava olut. Taustalta löytyy myös tallia, mikä oikeastaan on aika olennainen osa oluen hienoutta. Todella hyvää ja arvokkaan ylevää.

Pisteet: 40/50

maanantai 5. elokuuta 2019

Left Handed Giant Run Right Back

Left Handed Giant Run Right Back
Lienee ehkä väärin ja kohtuutonta sanoa, että soureista alkaa olla vähän ylitarjotaa. Näkemys ei ole ehkä kovin reilu tai analyyttinenkään, vaan nojautuu enemmän omaan hapanhekuman täyttymiseen. Hyvä sour on kuitenkin hyvä sour, ellei jopa erinomainen juoma, joten lajityyppi ei ole kadonnut lautaseni vierestä kokonaan.

Vasenkätiset jättiläiset tulivat Pienen valikoimiin toukokuun tempauksen myötä ja päätyivät samalla näytteen muodossa kellaristinkin käsiin. Laktoosilla, mustaviinimarjalla ja vadelmalla maustettu Run Right Back on kauppavahvuinen (5,0%), kauniin punakka ja turhat kompuroinnit väliin jättävä hapantuote, jollaisia kyllä nauttii mielellään yleiskyllästymisestä huolimati.

Left Handed Giant Run Right Back
Mehusmoothien näköinen, marjaisan punainen, vaaleanpunaisen vaahdon vuoraama olut. Tuoksussa voimakasta vadelmaa sekä hyvin esille nousevaa, mutta tasapainoista viinimarjaisuutta. Mustaa enemmän se tosin tuntuu nenässä punaiselta. Varsin hyvää menoa.

Maussa mustaviinimarja taas korostuu, mutta pelaa hyvin yhteen vadelman kanssa. Jälkimaun edellä makumaailma kevenee melko paljonkin, mutta petaa tyhjyyden sijasta hyvää kepeyttä taiteillen kokonaisuudesta raikkaan marjaisan ja kevyen happaman herkun. Jälkimaku nostaa marjojen profiilia ja tuo mukaan myös hieman viinmarjapensaan lehtien aromia. Onpas miellyttävä marjasour.

Pisteet: 38/50

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

To Øl Under The Radar

To Øl Under The Radar
  • Tyyli: Alkoholiton olut / Vähäalkoholinen olut
  • Alk.%: 0,4
  • Panimo: To Øl, Kööpenhamina, Tanska
  • Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte,Belgia
Pienen toukokuisen erikoiserän läpikäynti jatkuu tällä kertaa vähäpotkuisemmissa merkeissä. Tanskalaisen töllin oluita tulee maisteltua säännöllisen epäsäännöttömästi, vaikka laatupanimon tuotanto yleisesti suuta myötäileekin. Tällä kertaa lasiin kaatui 0,4-prosenttinen, kevyen hapan kesäolut, jonka tyylilaji osuu jonnekin vähäalkoholisen sourin suuntaan.

Kevyt ja vaalea Under The Radar saa mukavaa, hedelmäistä happamuutta panimon pääjehu Tore Gyntherin vanhempien puutarhasta metsästetystä bretta-kannasta, jolla olut on kevyesti käytetty. Samaa, To Ølin “talon omaa” instant crush brettia löytyy myös useista muista tuotoksista, mutta tämä lienee ensimmäinen kerta kun siihen itse törmään.

Kepeä ja kesäinen, hienoisen hapan ja nätti olut on ajatuksena pääpiirteiltään melko kutkuttava, mutta happamuutta voisi olla runsaamminkin, yleinen makeus on alhaisen prosentin oluille tyypillisen korkealla eli selvästi kuivemmaksi pitäisi saada, jotta puhuttaisiin jo miellyttävästä kokonaisuudesta. Ei sinällään pöllömpi ja ihan mukavaa tarjonnan levennystä näihinkin lukemiin, muttei järin überiäkään menoa ole tarjolla.

To Øl Under The Radar
Kirkas, varsin vaaleankeltainen, kepeännäköinen olut kauniin vaahdon koristamana. Tuoksu on aika jees. Happamahko hedelmäisyys on vaaleaa ja suht raikasta, mutta myös makeutta löytyy. Se kai nousee tuttuun tapaan paahtoleipäisen imelästä mallaspuolesta. Joka tapauksessa odotuksia herättävän oloinen tuntu.

Maku on ihan hyvä. Voisi olla happamampikin, eikä brettafunkkikaan ihan napissaan ole. Sitä kuitenkin varovasti löytyy ja happamuuskin on kivan kesäistä. Sitrusta ja mandariinia lähinnä. Sitä maltaan makeuttakin on, vähän vierremäistä, enempi paahtoleipäistä. Mukavaa juotavaa kaiken kaikkiaan, vaikka kuivuutta ja rustistusta saisi reilustikin lisää olla.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Mikkeller Baghaven Granadilla

Mikkeller Baghaven Granadilla
Yksi Pienen mittavan näytepaketin kutkuttavimmista tuttavuuksista oli jo ennestään kovasti kiehtoneen Mikkeller Baghavenin oluet. Entisellä Burmeister & Wain varustamon telakka-alueella Refshaleøeninssa toimiva Mikkeller-ketjun ”maalaispanimo” on erikoistunut erinäisten tynnyreistä tykkäävien Farmhouse ja Wild Alejen valmistukseen. Kokonsakin puolesta näitä rajallisen saatavuuden oluita on saatavilla kotikäyttöön vain merta hyväilevän niemen puolelta, suoraan Baghavenin tiskiltä. Ainakin virallisemman lauselman mukaan. Oluita kuitenkin näkyy jonkin verran ravintolatarjonnassa ja varmaan verkkokaupoissakin – sekä nyt tietty Pienenkin valikoimissa täällä meillä.

Baghavenin rannanpuolista julkisivua ja aurinkoiseksi kehuttua terassialuetta, josta on näkymä veden yli Kööpenhaminan keskustaan päin. Tämä sivu on ainakin Google Street Viewin perusteella se huolitelluin, eli komean rustiikkista elämystä olisi paikanpäällä kävijälle todellakin tarjolla.
(Kuva: napattu Google Street Viewistä)
Rustiikkisiksi maalaisoluiksi tituleerattuja herkkuja kypsytellään Baghavenissa sekä suurehkoissa, 3000-7000 -litraisissa tammifoedereissa sekä pienemmissä, 225-litraisissa viinitynnyreissä. Paikalla on tuttuun tapaan myös oma tap room ja tarjontaa täydennetään erinäisin tapahtumin ja food truckien antimin. Stereotypisen trendikästä Kööpenhaminaa maistuvimmillaan siis.

Ensikosketus baghavenilaisiin tuli otettua Granadillan eli tamskalaisessa tammifoederissa käytetyn ja kypsytetyn, passionhedelmällä maustetun Wild Alen muodossa. ”Syrjäisen”, merimaisemaisen ”maalaispanimon” tuotanto vastasi sen myötä niihin mielikuviin ja odotuksiin, mitä konseptille olin ladannutkin. Todella toimivaa, happaman eleganttia ja lambicvivahteista tarinankerrontaa tyylillä ja taidokkaalla toteutuksella viimeisteltynä.

Mikkeller Baghaven Granadilla
Oranssinen, utuinen ja vuolaan vahtohuipun kuorruttama olut. Hapan tuoksu on hyvin lambicmainen, passionilla ryyditetty sellainen. Hienoisesti hedelmän makeutta, omenaista happamuutta ja sitruunaista kirpeyttä. Hyvää funkkista ja tammen arvokkuutta. Odotukset kohoavat.

Jaaaaaa, maku vastaa niihin aika hyvin. Aprikoosin sävyttämä, viheromenaisen hapan, sitrusmaisen kirpeä, valkoviinietikkainen, tamminen ja hennon loiminen. Varsin vivahteikas ja runsasmakuinen. Todella elegantti, tyylikäs. Liekö rienausta jos sanon, että menisi helposti jonkun aidon lambicpanimon tai -sekoittamon laatutuotteesta. Sanon silti. On maar hieno olut.

Pisteet: 41/50